Luonnon rauha

Olin syksyn Valkealan opistolla ja meillä on melkoisen ihana erämaa alue tuo Repoveden luonnonpuisto. Sinne on rakennettu monenlaista ulkoilureittiä. Viime syksynä vaellettiin sellainen neljän kilometrin lenkki. Luontoa tarkkailtiin tehtävien avulla, etsittiin koloja, marjoja, kasveja ja eläimiä. Puolet oli suurin piirtein suomalaisia ja puolet maahanmuuttajia.

Kulttuuri eroina näkyi hyvin se, että yhtä paljon katosi grillattuja maisseja ihmisten vatsaan kuin makkaroitakin. Luonnossa maistuu todella hyvällä ja tuli ja vesi kallioisten maiseman ympäröimänä tuo oman tunnelmansa. Nautintoa lisäsi se, että pullantekijöiden pullat kahvin kanssa maistuisivat herkullisilta jo ihan ilman luontoakin.

Valkealan erämaan lossi

Tehtäviä tehdessä uudet tulokkaat oppivat meidän luonnostamme. Esiteltiin puolukkaa ja sitä maisteltiin. Yhtä-äkkiä huomattiin yhden retkeilijätoverimme kohdistavan huomionsa luontoon jääneeseen kielon marjaan. Ei muuta kuin estämään ja puolukan lehtiä marjan lisäksi esittelemään. Huumorintajua löytyi ja seuraavaksi hän alkoi pihlajanmarjoja tutkia. Kerroin, että voi syödä, mutta tarvitaan paljon sokeria. Tämä ei kuitenkaan retkimiestä hätkähdyttänyt ja hän meni maistelemaan. Kohteliaana miehenä hän pienihymyn kare huulillaan tarjosi meillekin. Pakkohan se oli syödä ja voi miten pahaa. Erään nuoren tytön marjan nopea sylkäisy toi poikamaisen virneen marjantarjoajan huulille. Tajusin, että pojat ovat poikia.

Metsässä liikkui yksinäinen nainen ja yhdeltä pojalta hän alkoi kysellä. Jäin seuramaan sivusta varmistaen, että yhteinen kieli löytyi ja löytyihän se. He puhuivat suomeksi ja hiukan tarkensin tarvittaessa. Nainen oli metsähallituksesta ja oli halunnut maastoutua toimistotöistä. Hän oli iloinen metsän ahkerasta käytöstä ja siitä, että sinne tullaan ryhmissä.

Valkealan Selänpäässä

Jouduin vaihtamaan kuvien paikkaa, kun eivät ole saaneet häiriötä korjattua. Kuvaongelma ei liity mitenkään kotimaa24 toimintoihin.

Ajattelin, että saman tien voisin laittaa toisen kuvan. Uusi kuva on opiston rannasta iltahämärissä myöhäissyksyllä lokakuussa.

1 kommentti

  • Eija Moilanen sanoo:

    Kuva hävisi tuosta blogista. Tarkistaessa huomasin, että ongelma on omien sivujeni palvelemilla. Sinne ei jostain syystä pääse. No kävipä hassusti. Eiköhän asia korjaudu itsestään tai siis kuva alkaa näkymään, kun yhteys palvelimeen toimii. Tästä johtuu tuo teksti Valkealan lossi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Eija Moilanen

    Kun minua pyydetään kertomaan itsestäni, niin alan kertoa lapsistani ja heidän perheistään. Aloitan siis, että olen neljän lapsen äiti. Olen huomannut sen ja yrittänyt opetella siitä pois. Tuota noin… Noh tosissaan. Olen erittäin huumorintajuinen, omalla tavallani tiukka ja avara. Muut sanovat minua empaattiseksi. Itsestään kertomista pitää vielä harjoitella. ;)

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit