Löydänkö vielä postiivisempaa asennetta ?

Kyselin : ” miksiköhän kritiikkiä tulee valtaosassa komentteja. Kirjoitaa sitten mistä asiasta tahansa ja mitä tahansa”. Vastaus : ”ne jotka siellä enemmän roikkuvat, pohdiskelevat tekstejä enemmän ja asennoituvat siksi negatiivisesti kaikkeen mitä lukevat.”
Ne taas joilla on muutakin elämää, kuin netti, käyvät lukemassa vain satunnaisesti ja heille syntyy paljon postiviisempia mielikuvia.

Negatiivisen asenteen huomaan helposti näissä keskustelussa. No sehän on kulttuurimme perusrakennetta. Joten se on ymärettävää siltä kannalta. Korona on lisäksi vielä voimistanut sitä. Ihmiset ovat turhautuneempia, kun eivät voi olla toistensa kanssa aidoissa kohtaamisissa. Joten turhautumiset jää purettavaksi netissä.

Netti keskustelu ei ole samanlaista kohtaamista, kuin jos tapaa hyvän ystävän henkilökohtaisesti ja jakaa siinä ajatuksiaan. Sellainen kohtaaminen luo positiivisen asenteen keskutelijaa kohtaan. Täällä postivisen suhtautuiseen tarvitaan positiivista asennetta koko elämää kohtaan. Jollei sitä ole, niin ei ole.

Tietysti itse olen myös syyllinen siihen, että negaatio nousee tekstissäni nytkin pintaan.
Oma asenne kun huoelestuttavati alkaa muuttumaan siihen suuntaan, että kirjoittaessani alan odottaa negatiivista palautetta. Huolestuttavaa on miettiä, muuttuuko oma kirjoittamiseni negatiivissävyiseksi siksi, että odotan kielteistä palautetta? Ja onko tekstini jo huomaamattani ollut jo pitkään sellaista?

Tämän jakaminen sai minussa aikaan kuitenkin sen, että nyt voin hiukan positiivisemmin suhtautua saamaani palautteseen . Palaute kun ei oikeasti aina kerro mitään minusta,eikä ajattelustani, vaan ainostaan siitä asenteesta joka lukijalla jo valmiiksi on. Jopa ennen kuin hän on edes aloittnut blogini lukemista.

90 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    :””C. S Levis on sanonut: ”yritä olla oikein hyvä, niin varmasti pian huomaat, kuin paha olet.”””

    Mietin vaan kun tätä opetetaan esim nuorille niin kuinka he oppivat evankeliumiin ”positiivisen” asenteen? Onko todella niin ettei Jumala voi lapsiaan auttaa, onko Hän voimaton synnin edessä?

    Entäpä kun joku todistaa kuinka Jumala vapautti esim riitelystä vanhempien kanssa kun henkilö tunnusti aina riitelevänsä kun tapaa heitä, niin seuraavalla kerralla Jumalan rauha varjeli ettei riitaa tullut eikä myöskään sen jälkeen?

    1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Antero tiesi tuolla kertoa, että Jumala voi tappaa ihmisen. En muista sellaista ennen kuulleeni. Olen kyllä homannut, että joku voi tappaa toisen ja että sähköisku voi sen myös aiheuttaa. Voisiko olla Jumalan mielessä sellainen , että suunnittelisi jonkun tappamisen ja sitten hoitaisi sen suunnitelmansa mukaan. Raamattu kyllä antaa asiasta aivan toisenlaisen kuvan. Tuliko tieto jostain Arin kommentista, joka jäi lukematta?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Tarkoitin Raamatun kertomuksia. Niiden mukaan Jumala on tappanut ainakin pari miljoonaa ihmistä. Laveammalla pensselillä Jumala on tappanut kaikki ihmiset, jotka ovat kuolleet. Hänhän se kuoleman maailmaan toi, omalla päätöksellään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Antero, noin pitkälle pääsee ainostaan syntiinlangenneen järjen tikapuilla

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Sitä kutsutaan yleisemmin loogiseksi päättelyksi.

      Jotain oleellista toki kertoo sekin, että looginen päättely nähdään syntiinlankeemuksesta seuranneena ongelmana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Logiikka on vain äärellisen järjen tomintatapa. Raamatun ilmoitukseen sisältyvissä lauseisessa se on pätemätön, vaikka olisikin muodollisesti pätevä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Uskossa on kyse juuri tuon äärellisen logiikan ylittämisestä. Vasta sen ylitettyään voi päästä omistamaan parhaipia uskonelämän rikkauksia.

    Ei ole ollenkaan loogista, että voin pitää itseäni täysin vapaana kaikista Raamatun vaatimuksista ja kielloista ja samalla kuitenkin saan pitää itseäni yhtä pyhänä, kuin Jeesus. Silti samaan aikaan voin aivan helposti huomata itsessäni todella suurta puuteita pyhyyteni suhteen. Näitä puutteitani uskonelämässäni ei oikeasti ole olemassa. Ne on vain ikäänkuin omaa näköharhaani.

    Täällä logiikan toisella puolella voin omistaa Jumalan ystävyyden ja hyvän huolenpidon, jopa niin, että kaikki mitä minulle tapahtuu, tapahtuu minun parhaakseni. Tätä on tosi vaikea joskus uskoa, kun asiat ei mene oman mielen mukaan. Joskus huomaan taas selvästi, miten asiat loksahtelee kohdalleen odottamattomalla tavalla.

    Se , että olen vapaa kaikista itseeni kohdistuvista odotuksista ja vaatimuksista vapauttaa valtavasti energiaa. Tähän kristytyn vapauteen ja suureen iloon meitä kutsutaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Pekka, sinä sen sanoit. Luottamuksessa Jumalan sanaan me uskomme ja ymmärrämme, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta, kuten Luukkaan evankeliumista me saamme sen myös tänä jouluna lukea, joka ylittää äärellisen järjen logiikan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Antero S. :”Jotain oleellista toki kertoo sekin, että looginen päättely nähdään syntiinlankeemuksesta seuranneena ongelmana.”

    Ymmärrän asian näin. Looginen päättely ei ole mikään ongelma, kunhan ymmärretään missä yhteyksissä sitä käytetään ja se toimii. Kun on kyseessä ns. maalliset tämän maailman asiat silloin looginen päättely on välttämätöntä. Esim. kun näet vaaran tai jonkun osoittavan sinua aseella, niin looginen päättelykykysi kertoo sinulle, että nyt on hyvä suojautua tai paeta. Tai kun näet että edessäsi on seinä, niin tajuat loogisella päättelykyvylläsi, ettet pysty läpäisemään seinää, vaan törmäät siihen jos jatkat kävelyä sitä päin. Minusta tämäkin on selvää loogista päättelykykyä, vaikka tuskin noteeramme sitä sellaiseksi. Meistä looginen päättelykyky on aina jotain hienoa ja suurta. Mutta eihän se näin ole. Kun ihminen sairastuu, hän voi tulla tajuamaan tätäkin puolta kun huomaa ettei kaikki toimikaan niin kuin ennen. Jumala on antanut meille loogisen päättelykyvyn ja enemmän tai vähemmän älykkyyttä, jotta pysyisimme hengissä ja osaisimme tehdä johtopäätöksiä siitä, miten kannattaa toimia ja elää.

    Kun kyseessä taas ovat hengelliset asiat, siirrymme alueelle, jossa nämä loogisen päättelyn lainalaisuudet eivät toimi. Tosin siinäkin niitä kai hyödynnämme jossain määrin. Mielestäni siinä on lähtökohtana kuitenkin se, että ihminen asettuu Jumalan sanan puhuteltavaksi. Äärellinen kohtaa äärettömän. Ääretön on Kaikkivaltias. ”Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. Sen tähden peljätköön häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas.” Job 37:23-24

    Kun Jeesus syntyi ihmiseksi ja sikisi neitsyt Marian kohdussa Pyhän Hengen vaikutuksesta, ääretön tuli äärelliseen. Maria ylistää: ”Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Luuk 1:49-53

    Jeesus syntyi niin kuin kaikki vauvat syntyvät. Hänessä oli yhtä aikaa läsnä jumalallinen ja inhimillinen. Hän on yhtäaikaa Immanuel, Jumala meidän kanssamme, mutta myös Jeesus Kristus Vapahtaja, syntiemme Sovittaja. Viimeisen lauseen ajatus on suurin piirtein se mitä Timo Junkkaala sanoi eilisessä saarnassa.

    ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armo ja totuutta” Joh. 1:14

    Ihminen ei voi järjen päätelmillä lähestyä Jumalaa, joka on ääretön ja täysin ulkopuolella meidän käsityskykymme. Siksi Jumala on järjestänyt asian niin, että me pääsemme yhteyteen hänen kanssaan hänen jumalihmiseksi syntyneen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja hänen ristinsovitustyönsä kautta. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” 2 Kor. 5:19

    Apu tulee meidän itsemme ulkopuoleltamme, kun huudamme avuksi Jeesusta. Hän vastaa varmasti. Apu ei löydy mietiskelyn ja mystiikan keinoin. Tuijottamalla itseemme, löydämme vain tyhjyyttä ja pimeyttä. Todellinen kestävä sydämen ja omantunnon rauha tulee ulkopuoleltamme, ja sen tuo Jeesus Kristus, joka on ainut tie Isän Jumalan luo.

    Rauhallista Vapahtajan syntymäjuhlaa kaikille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Lueskelin näitä kommentteja ja yksi keskustelun pätkä ja Arin ja Pekan kommentti nousi esiin:

    ”Pekka tässä on kyllä sana selitystä kerrakseen:

    ””Juuri tuo tämän asia vastaanottamisen tekee vaikeaksi, ettemme voi enää tehdä sen eteen yhtään mitään. Uskokin jolla ilosanomaan tartutaan ja se omistetaan, annetaan ilmaiseksi jokaiselle, joka sen tahtoo ottaa vastaan. Tämä asia on liian yksinkertainen, jotta kykenisimme ymmärtämään sen kunnolla””

    Siis ensin sanot ”ettemme voi enää tehdä ….yhtään mitään” ja sitten sanot uskosta ”joka sen tahtoo ottaa vastaan”, siis ei voi ja kuitenkin tulee ottaa vastaan?” Ari

    Kaikessa yksinkertaisuudessaan, Jumalan Sana vaikuttaa ihmisessä uskoa, eli Jumala yksin synnyttää ihmisessä vanhurskauttavan uskon (luottamuksen Jumalaan) Kristuksen kautta.

    Eli ei tarvita mitään vastaanottamisia, ei tahtomista, tai mitään muutakaan ihmisen operointia, eli Jumalan Sana tekee kaiken työn ihmisessä.

    Nyt joku kysyy, miksi Jumalan Sana saa toisissa aikaan uskoa ja luottamusta Jumalaan ja toisissa taas ei. Evankeliumi on julistettu maailmaan Jumalan tahdon mukaan, Kristus on koko maailman syntien sovitus. Autuas on se, joka ei loukkaannu Kristukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Ismo, olen hieman eri mieltä tuosta vastaanottamisesta ja tahtomisesta. Kyllä monella on se kokemus ja itsellänikin, että todella halusin Jeesuksen tulevan elämääni. Nimittäin ihan pyysin häntä tulemaan. Eikö se ole sitä sydämen avaamista Jeesukselle? Jeesus kun ei tule väkisin. Eli jokainen, joka huutaa avuksi Herraa, pelastuu. Tähän lisään että kunhan pysyy tällä Jeesus-tiellä loppuun asti.

      Virsi 2 5. ”Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus, armolla ja asu aina minussa. taivaaseen minut johdata, luonasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin, aamen. Jeesus rakkahin.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Riitta Sistonen saanen kysyä milloin uudestisynnyit (mielestäsi)?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    ”Jumalan työtovereina me siis kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon. niin ettei se jää turhaksi.” Kirjoitti Paavali Korinnttolaisille. Ja vielä: ”antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa…” Näyttäähän tuo siltä että meillä on oma osuutemme, siinä otammeko uskon ja pelastuksen vastaan, vai hylkäämmekö sen. Muutenhan on niin, niinkuin muutamat väittävät, ettei ihminen voi tehdä mitään, koska Jumala on ennalta määrännyt toiset iankaikkiseen kuolemaan. Eikä sitä päätöstä voi muuttaa. Minä luuelen, että ihimisellä on kuitenkin se valinnan vastuu olemassa yhä, että pitää ottaa usko vastaan, kun se ilmaiseksi tarjotaan. Tosiasia kuitenkin näyttää olevan, ettemme osaa oikein tehdä eroa näiden kahden vastakkaisen asian kanssa. Jos sanomme ettei ihminen voi tehdä mitään, niin jotkut ajattelevat ettei pelastus koske ollenkaan heitä. Jos taas sanomme, että me voimme valita, niin Arin tavoin väitämme että ihminen pelastuu omin avuin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Olisiko nyt vain niin, että yritämme sovittaa logiikkaa tähän pelastuksen asiaan? Juurihan olimme yksimielisiä äsken siitä, ettei näissä taivaallisissa kysymyksissä rajallinen logiikkamme riitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Pekka niinkin kaun kun ollaan täällä yhdessä ”keskusteltu” niin et ymmärrä mitä olen yrittänyt sanoa kun väität minun ajattelevan että ihminen pelastuu ”omin avuin”?

      Kuinka on pelastuksen laita kun hukkuva huutaa apua ja hänelle heitetään pelastusrengas ja tämä tarttuu siihen ja pelastuu, pelastuiko omin avuin vai ei?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    En minä nyt sentään sitä tarkoittanut, että sinä niin ajattelet. Vaan sitä että se ajatus tähän keskusteluun tuli sinulta ja on monen muun ihmisen ajatuksena. Hyvä kun korjasit. Lauseen rakenteet ei ole parhaita puoliani.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Tässä sitä taas ollaan; uskovat alkaa kiistelemään siitä miten uskoon tullaan. Vai tuleeko usko ihmiseen, vain miten se usko toimii?

      Eräs tunnettu evankelista kertoi joutuneesa koviin keskusteluihin aiheesta muiden julistajien kanssa.

      On tämä kyllä ihmeellinen asia, kun ristin täytetystä työstä voidaan olla täysin yksimielisiä, mutta sitten tulee vastaan kysymys siitä mikä on ihmisen osa tässä, niin hetkenpäästä ollaan jyrkästi eri puolilla pöytää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Meidän on muistettava miten Luther hienosti sanoitti tätä asiaa kolmannen uskonkappaleen eli pyhityksen osalta: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.”

    Ja Jeesus sanoi:”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä”. Joh. 5:17 ja ”Sillä niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläväksi, niin myös Poika tekee eläväksi, ketkä hän tahtoo”. Joh. 5:21. Nämä nyt vain esimerkkeinä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Ari kyselee taas milloin uudestisynnyin (mielestäni). Ari, sinä kyseenalaistat näissä keskusteluissa tavan takaa toisten uskon. Luterilaiset vaikuttavat olevan suurin malka silmissäsi. Mielestäni uskoontulon korostaminen aiheuttaa tämän. Silloin on vaarana, että oma usko korostuu väärällä tavalla, joka vie omavanhurskauteen. Usko on näet lahjaa = lahjavanhurskaus.

    Koska Kristus on uskon alkaja ja myös täydelliseksi tekijä, ei Kristuksen ja hänen ristinsovituksensa edelle eikä rinnalle saa laittaa mitään. Uskoon tuleminen ja uskossa eläminen on Pyhän Hengen työtä meissä alusta loppuun.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Minua kiinnostaa milloin sinä Ari olet omasta mielestäsi uudestisyntynyt? Kirkon piirissä, jossa vaikutit, oli vain ”muotojumalisia”?

      Nyt olet Ari löytänyt yhteisön, jossa on synnittömiä ihmisiä?
Olen ymmärtänyt, että sinun mielestäsi oikealla tavalla uskoon tullut ja uskovien kasteella käynyt ei enää syntiä tee, ei edes ajatuksissaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Sorry, Pekka, että heitin tämän kiistakapulan esiin… Ja kuitenkin juuri tämä asia on se mikä jokaisen Kristityn tulisi sisäistää.

    Riitta lainasi Lutherin loistavaa tulkintaa joka osuu ytimeen. Muuten Riitta, oletko koskaan ajatellut, mistä tahtomisesi on saanut alkunsa? Eikös niin, että sen, joka Jumalan luokse tulee ja huutaa avukseen Herraa, täytyy uskoa, että Jumala on? Eli tuo usko Jumalaan on täytynyt syntyä jostain, eli se ei ole varsinaisesti oma valinta, vaan Jumala on sen Sanansa kautta sinussa synnyttänyt.

    Näin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt. On myös hyvä ymmärtää miksi Raamattu toistuvasti käyttää sanaa syntyä tai synnyttää, sillä juuri tuo sana avaa meille Jumalan salaisuuden täydellisyyden. Hän on uskon alkaja ja täyttäjä, me olemme astioita.

    Jos joku sanoo nyt, ettei ihminen ole robotti, niin siihen voi vastata, mutta luotu hän kuitenkin on, tekijänsä mukaan. Kristitty on Jumalan tahdon mukaan syntynyt, eikä siis itsensä oma. Jokainen, joka on syntynyt Hengestä, on Kristuksen oma. Muista en osaa sanoa mitään, ei ole minun vallassani.

    Jumalan hyvä tahto on tuotu esiin Kristuksen Rakkauden kautta maailmaan, mutta emme koskaan järkeilemällä pääse perille siitä, miksi tuo Jumalan Rakkaus ei kaikkia ihmisiä sytytä, sillä Jumala on se, joka yksin sytyttää sydämet palamaan.

    Luther sanoikin, (vapaasti lainaten) että Jumalan Armon voi tuntea vain Kristuksen Rakkauden kautta, muuten on vaarana ajautua loputtomiin väittelyihin lain opettajien kanssa ja siitä; ”kuka voi ja mitä voi tehdä.” Ja kuitenkaan kukaan ei voi tehdä mitään ilman Jumalaa. Nekin, jotka Jumalan kieltävät, elävät yksin Jumalan tahdosta, samoin ne, jotka turvaavat omaan vanhurskauteensa, Kristuksen sijaan. (Ikäväkseni voin sanoa, että heitä on paljon)

    Kaikella kärsivällisyydellä ja kaikella Rakkaudella Jumala siunatkoon kaikkia, jotka Hänen nimeensä turvaavat, näinä vakavina aikoina. Hyvää ja rauhallista Joulua Pekalle ja kaikille kommentoijille myös.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Kyllä Ismo olen todella ajatellut! Siksi kirjoitinkin tuon sitaatin Lutherin Vähä-Katekismuksesta. Tämän tahtomisen synnyttää Pyhä Henki Jumalan Sanan kautta. Mutta usko lahjoitetaan. Se ei synny ihmisen tahtomisella ja tekemisellä. En minä ajattele, että ihmisellä on tässä ansioita. Tyhjä käsi tarttuu Kristuksen armoon, kun sitä tarjotaan.

      Uskon että ajattelemme näistä kyllä samalla tavoin. Ehkä sitä on vain vaikea joskus löytää samanlaista sanoitusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.