Elokapina ja kieltäytyminen yhteistyöstä pahan kanssa

Kuulinko oikein? Hyvinvointivaltion kansalaiset, jotka varattomuutensa vuoksi eivät kylmän talven aikana kykene huolehtimaan kohonneista lämmityskustannuksistaan (kaukolämpö tai sähkölämmitys) voivat ministerin mukaan – koska ”meillä on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.…. autamme myös heitä, joiden omat varat eivät riitä” – turvautua sosiaaliturvajärjestelmään (IL 11.12.2021). Energian tuotannon ja sen hinnan muuttuessa kunniallisesti ikänsä työtä tehnyt pieneläkeläinen alennetaan sosiaalitoimen asiakkaaksi. Saman hyvinvointivaltion kansalaisena minulla oli aikaa miettiä lukemaani istuessani pahantuulisena autoruuhkassa, jonka myöhemmin saan tietää aiheutuneen Elokapina-liikkeen mielenosoituksesta.

Sittemmin pohdin, onko poliittisella valheellisuudella ja nuorten kansalaistottelemattomuuden ihanteellisuudella jotain yhteistä? Herättääkö vaatimus ilmasto- ja ympäristöhätätilan julistamiseksi ja liikenteen häiritseminen menetelmänä enemmän ärtymystä kuin ymmärrystä?

Kansalaistottelemattomuudelle on ominaista yhteiskunnallisen a) vaihtoehdon esittäminen, b) paikallisen omavaraisuuden tavoitteleminen sekä c) hallinnon tuominen lähemmäksi kansalaisia. Mielenilmaisun tulisi kohdistua ongelman aiheuttajiin. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat liki aina yhteisön, ei yksittäisten kansalaisten, tässä autoilijoiden aiheuttamia. Oliko tottelemattomuudella tarkoitus vauhdittaa autoilijoiden sähköautojen hankintaa vai painostaa yhteiskuntaa rahallisen tuen antamiseen?

Liikenteen aiheuttamaa saastuttamista eli autoilijan syyllisyyttä voidaan verrata edellä mainitun pieneläkeläisen lämmityskustannuksiin. Sähkölaskua maksaessaan hän huomaa sen koostuvan veroista (32 %), siirtomaksusta (33 %) ja energian kulutuksesta (35 %). Jos pieneläke ei riitä lämmitys- tai sähköauton hankintakustannuksiin syy ei välttämättä ole vähävaraisen autoilijan tai pieneläkeläisen vaan valtion tai (usein ulkomaille myydyn) sähkönsiirtoyrityksen liian korkeat (polttoaine)verot ja siirtomaksut.

Vain nuorten voimme odottaa luovan oikeudenmukaisemman maailman. Vaihtoehtona on paikallinen energiaomavaraisuus. Lyhyellä tähtäimellä se on ainoa tapa vaikuttaa ilmasto- ja ympäristöongelmiin. Maassamme 20 vuotta toimineen Metener Oy:n kehittämä kuivareaktori, joka hyödyntää raaka-aineena kevään, kesän ja alkusyksyn aikana syntynyttä materiaalia, kuten suojavyöhykenurmia, lehti- ja järvibiomassoja sekä olkia ja lähes kaikkea maatalouden tuottamaa hyödytöntä jätettä, tarjoaa ratkaisun. Sen tarjoamaa paikallista energiaomavaraisuutta ovat vastustaneet verottaja ja voimalaitospolitiikkaa kannattavat poliitikot. Reaktorissa hyödynnettävää (ilmaista) raaka-ainetta on maassamme vuosittain kahden atomivoimalan verran.

Paikallinen ja tuotannoltaan halpa energiaomavaraisuus tähtää koko maan asuttuna pitämiseen, maa- ja karjatalouden tehostamiseen, arktisen kasvihuoneviljelyn lisäämiseen, tyhjillään olevien maaseutukiinteistöjen käyttöönottoon jne. Kuriositeettina mainittakoon penttilinkolalainen huomio ylläpitää yhtäältä maa- ja karjataloutta ja toisaalta lihansyönnin välttämättömyyttä huonojen hampaidenkin uhalla. Tämä varmistaa a) karjan lannan ja perskärpästen runsauden ja b) hyönteisiä syövien lintujen ravinnon. Se puolestaan luo pohjan paljon puhutulle biodiversiteetille, luonnon monimuotoisuudelle ja lintukannan moninaisuudelle.

Nuoret voivat – ensin paikallista tottelemattomuutta toteuttamalla – jatkossa toimia koko ihmiskunnan hyväksi, mikä lienee heidän tavoitteensakin. On muistettava tottelemattomuuden tähtäävän aina yhteisöllisyyteen. Nuorten ei tarvitse tiedostaa noudattavansa vuorisaarnaa välttäessään yhteistyötä pahan kanssa. Heille riittää tietoisuus toimintansa yhteisöllisyydestä. On eri asia, että he tiedostamattaan toimivat vuorisaarnan seurakunta-käsitteen mukaisesti, jolle on ominaista yhteisöllisyys kuin parlamentissa ikään. Erona on vain, että demokratiaa toteutetaan suorassa (kansalaistottelemattomuuden) eikä edustuksellisessa hengessä.

Nuoret näyttävät aistivan, että aikaisempi työlle rakentuva eläketurva jättää jo nyt pieneläkeläiset ja mahdollisesti nuoret itsensäkin aikanaan pelkän sosiaaliturvan varaan. Saman aikaisesti samaa luuta kaluavat kapitalistit ja toisten harteilla ratsastavat ay-liikkeen edustajat nauttivat hyvinvointiyhteiskuntansa eduista, työstä ja suurista (ostetuista)eläkkeistä. Nykyiset nuoret eli tulevat pieneläkeläiset ovat haastavan, heitä itseään koskevan tehtävän äärellä.

  1. Pedofiilit ovat aina pyrkineet vastuullisiin tehtäviin sinne, missä he pääsevät hyväksikäyttämään lapsia. Vasta 1990-luvulla siihen ruvettiin kiinnittämään huomiota. Mikään instituutio, missä työskennellään lapsien parissa, ei ole ollut heistä vapaa.

    Arvelen, että historioitsijat tulevat muistamaan 2000-luvun taitteen humanismin suurena teitekohtana ja sitä edeltävää aikaa pidetään barbaarisena samalla tavalla kuin mitä me pidämme vaikkapa antiikin kreikkaa. Sekularismi on tietenkin vain osa tätä muutosta, mutta nivoutuu yhteen moneen muun liberalismin arvojen kanssa.

  2. ei mikään ylätys.avoparit kyllä tuomitaan mutta pedofiileja suojellaan(suomesssa rippilaisuuden nimissä)vapaamielinen suhtautuminen näihin asioihin estää väärinkäytöksiä mutta uskonnot valitettavasti ahdasmielisellä asenteellaan edesauttavat väärinkäytöksiä.kaikki uskovaiset(mukaan lukien edesmennyt naisystäväni)eivät toki ole ahdasmielisiä.en halua leimata kaikkia uskovaisia älkää uskovaiset myöskään leimatko lapsianne uskovaisiksi.

Ahti Hannu
Ahti Hannu
Hannu Ahti, varatuomari ja pastori Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut usei-ta syrjäytettyjen nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä ja sosiaalisina yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.