Lesken ropo

Coletten kamerasta 2012 10 04 ladattu 027

Suurin lahja

Roponen on miljoonan alku. Pienimmästä tulee suurin. Vähimmästä tulee enin. Viimeisestä tulee ensimmäinen.

Suuremmoinen on Lähimmäisen sunnuntain evankeliumi.

Kunnollisessa yhteiskunnassa jokainen on tärkeä. Ketään ei syrjitä. Kaikille annetaan tilaa ja mikä tärkeintä kaikille annetaan arvostus. Köyhimmällä ja pienimmälläkin on ihmisarvo. Tämä toteutuu siinä mitä kertomus lesken rovosta kertoo.

Oli luonnollista että rikkaammat antoivat määrällisesti enemmän. Heillä oli siihen varaa. Isotkaan summat eivät tuntuneet heidän taloudessaan. Temppelin toiminta oli monipuolista näiden lahjojen ansiosta.

Jeesus kuitenkin halusi tuoda esiin että jokaisen pitää olevansa arvostettu. Vaikka lesken ropo oli arvoltaan vain sentin pari niin tuolla summallaan köyhä leski sai olla mukana yhteisessä pyhäkössä annettuun yhteiseen lahjaan. Häntä ei sysitty pois. Häntä ei väheksitty eikä työnnetty yhteisöstä pois. Hän oli yksi auttajista.

Elämän arkiseen kovuuteen katsoen tuo leski oli jopa antanut eniten. Hän oli antanut kaiken mitä hänellä tuolla hetkellä oli, koko elämisensä.

Myöhemmin Jeesus teki jotakin samaa, mutta vielä syvemmällä tasolla. Jeesus antoi koko elämisensä. Hän antoi elämänsä meidän puolestamme. Golgatan ristillä hän osallistui koko maailman yhteisen elämän kunnostamiseen. Hän antoi sovinnon Jumalan ja ihmisen välille. Hänen sovintotyönsä varassa meidänkin yhteiskunnassamme on yhteisen elämän avaimet, eikä vain meidän yhteiskunnassamme vaan koko maailman kaikkien ihmisten välille voi syntyä todellinen yhteys kun yhteinen usko yhteiseen Jumalaan saa yhdistää kaikki kansat yhteiseen kirkkoon.

http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0073#IIIvsk3

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kirkkopyhä

Jos Jumala suo niin saarnaan Raision kirkossa sunnuntaina 30.8.2015 klo 17.00. Siellä vietetään Keskustan Varsinais-Suomen piirin kirkkopyhää. Viikkomessun jälkeen kokoonnutaan vielä kirkkokahville seurakuntatalolla.

Liturgi: kirkkoherra Pertti Ruotsalo

Saarnaaja: rovasti Matias Roto

Kanttori: Sini Nieminen

Ehtoollisavustajat: Mirjan Karila ja Helinä Aaltonen

Afrikkalaista laulua esittävät: prinsessat LANGUEU NGANOU EPSE ROTO Colette Aureole, MOMO NGANOU Hilary Martial Merveille, 14v ja MBOKA NGANOU Elvira Mirelene, 12v.

Messun jälkeen järjestetään kirkkokahvit seurakuntatalolla.

http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0073#IIIvsk3

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

LESKEN ROPO KERTOMUKSEN  YMPÄRISTÖÄ JA MUUTAKIN

Tapahtuman aikoina Jeesus opetti Jerusalemin temppelissä. Paitsi uskonnollinen keskus se oli myös aikansa korkein juutalainen oppilaitos. Myöhempiä nimityksiä käyttäen Jeesus siis oli aikansa ”professori” tuon ajan ”yliopistossa”. Hänen opetuspaikkansa oli uhriarkun läheisyydessä.

Tapahtumapaikka on Jerusalemin temppeli. Jeesuksen aikana temppeli oli kaksi kertaa suurempi kuin kreikkalaisten vastaava pakanallinen laitos Ateenassa. Kummassakin maassa kysymys oli sekä jumalanpalveluksesta että sivistyksen esillä pitämisestä. Rakennuksen koko kertoo toiminnan laajuudesta. Vuoden 70 j.Kr. Jerusalemin hävitys tuhosi osan juutalaisen kulttuurin aarteista.

Lahjoitukset annettiin tuohon aikaan trumpetin muotoiseen suppilomaiseen torveen josta ne menivät uhriarkkuun. Tuosta ne vietiin temppelin varastohuoneisiin eli aarrekammioihin.

Temppelissä säilytettiin monenlaisia temppelin tarvikkeita ja yhteiskunnan aarteita. Niitä varten siellä oli erityinen osasto jossa oli varastohuoneita. Vanhan testamentin aikana kuninkaatkin pitivät temppeliä valtakunnan aarrekammiona.

Tapa on ikivanha. Jo muinaiset sumerilaiset tekivät samoin. Jo ennen sumerilaisia maassa asunut kansa oli puhunut talosta, taloudesta, temppelistä ja maapalstasta sanalla ” é ”. Heiltä se tuli sumerilaisille. Sen mukana tapa pitää valtion aarteita temppelissä. Sanaan ”gal”, ”iso” yhdistetty muoto ”egal” on kulkenut jo viitisen tuhatta vuotta ympäri maailmaa. Siitä ovat peräisin hepreassa temppeli sana hê-ḵal , הֵיכַ֤ל  . Arabian kautta meille länsimaisiin kieliin on tullut samasta juuresta peräisin olevat sanat: halli, esim. kauppahalli, sali, esim. jumppasali, salonki, esim. hiussalonki, jne.

* * * * * * * * * * * * * * * * * 

Kerrotaan että arabien mennessä Intiaa valtaamaan heillä oli tapana hävittää maahan epäjumalan patsaita. Tämä selitettiin innoksi Jumalan puolesta taisteluun. Sitten kerrottiin kuinka nämä innokkaat saivat innostaan palkkion, kun näistä temppeleistä löytyi kätkettynä isoja määriä kultaa ja muita arvokkaita esineitä jotka he sitten ottivat omakseen. ”Sotasaaliikseen” olisi joku eurooppalainen soturi sanonut vielä muutama vuosisata sitten.

Arvoesineiden löytyminen kuvaa vain että myös intialaiset tuohon aikaan säilyttivät monia arvoesineitä pyhäköissään.

* * * * * * * * * * * * * * * * * 

Hämeenlinnan vanhassa linnassa on 12 syvä kaivo. Sinne moni turisti heittää lantteja. Sieltä niitä on saatu nostaa satoja kiloja. Suuria summia aikojen kuluessa. Turistit siis käyttävät tuota kaivoa eräänlaisena toivomuskaivona. Tapa heittää ”uhreja” ei siis ole vain joissakin piireissä käytössä oleva vaan näyttää olevan hyvinkin erilaisissa kulttuuripiireissä oleva käytäntö.

 

  1. (Tämä kommentti korjattu)

    Latinalaisessa Vulgata käännöksessä sunnuntain saarnatekstissä sanotaan, että väen paljous oli niin suuri että puhutaan jopa tungokseen asti ruuhkasta arkun lähellä.

    Latinan kielisessä Vulgatassa käytetään väkijoukosta sanaa, jolla on myös valtavan ruuhkan merkitys: ”turba”, ”tungos”.

    Tulipa mieleeni että olisipa meilläkin ruuhkaksi asti tungosta, intoa ja halua käydä antamassa pyhiä lahjoja Jumalan valtakunnan työn hyväksi.

    • Kamerunissa jumalanpalveluksissa kolehdit annettiin niin että ihmiset tulivat paikoiltaan laulaen ja tanssien kulkueina alttarin eteen antaen rahansa edessä oleviin koreihin.

      Kerrankin muuan ihminen antoi elävän kukon lahjaksi. Panimme sen alttaripöydälle ja siinä se rauhallisesti lepäsi paikoillaan koko toimituksen ajan. Kun liturgia oli päättynyt Colette nosti sen samalta paikalta mihin se oli pantu. Näimme että luomakuntakin osaa käyttäytyä pyhäkössä.

    • ”Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ’Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?’ ’Maksaa kyllä’, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ’Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?’ ’Vierailta’, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.'” Tämän mukaan vero kannettiin muulla tavalla. Uhriarkku taisi olla pikemminkin ’kolehtihaavi’.

    • Martti

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Tuosta tekstistä on Eino Wilhelms tehnyt väitöskirjan.

      Die Tempelsteuerperikope Matthäus 17, 24-27 in der Exegese der griechischen Väter der Alten Kirche. Helsinki 1980. ISBN 951-95184-9-5.

      Minulla on niitä muutama ylimääräinen kappale kotonani.

    • Martti

      Kiitos kommentistasi

      Eilen kummassakin messussa joihin osallistuin tuo virsi veisattiin.

      Somerniemen kirkossa oli Someron seurakunnan uusien työntekijöitten tehtäväänsä siunaaminen ja siellä virsi veisattiin.

      Raision kirkossa virsi aloitti viikkomessun.

      Virsi on mielestäni erittäin hyvä ja koko maailman yhteenkuuluvuutta ajatellen erittäin ajankohtainen.

      Kiitos Martti puheenvuorostasi !

  2. Saarnani perusjäsennys meni yllä olevan tekstin suuntaviivoja seuraten.

    Tässä muutama saarnaan sisältynyt esimerkki

    Rikkaiden ja köyhien eroista nostin esimerkiksi Intian tilanteen. Toisaalla siellä on noin 200 miljoonaa nälkää näkevää ihmistä, jotka ovat vakavan nälkärajan väärällä puolella. Toisaalta maassa on noin puolet maailman kultavarannosta ja USA on korviaan myöten velkaa Intialle.

    Kerroin myös että Afrikassa vakavasti nälkää näkeviä on noin 400 miljoonaa ihmistä.

    Siitä miten köyhät ovat yhteisvoimin toimien saaneet aikaan suuria kerroin yhdestä meidän vartijastamme. Hänen palkkansa oli huikean hyvä kamerunilaiseksi vartijan palkaksi, muutama kymmenen euroa kuukaudessa. Kerran hän sairastui. Leikkauksen hinta oli noin 40 kertaa isompi kuin hänen kuukausipalkkansa. Suku sai kuitenkin summan kasaan kuka antoi alle euron verran, kuka parin, kuka vähän enemmän. Yhteensä kuitenkin summa tuli kasaan. Vartijamme sai hoidon ja pelastui. Yhteistyö on voimaa.

    Painotin miten tärkeää on se että ketään ei jätetä ulkopuoliseksi. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla mukana yhteisissä hankkeissa. Kaikkien on saatava kokea kuuluvansa toisten mukaan.

    Jeesuksen sovintotyötä Golgatan ristillä korostin saarnassani meidän elämämme perustana. Koska Hän antoi kaikkensa, koko elämänsä, niin meillä on toivo ja luottamus elämään.

Kirjoittaja

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25