Jos Jumala loi maailman hyväksi, miksi on olemassa niin paljon pahaa? Jos Jumala loi ihmisen onnelliseksi, älykkääksi, rakastavaksi ja rauhanomaiseksi, miksi me olemme kaikkea muuta? Augustinuksen syyttävä sormi osoittaa ensimmäisiä ihmisiä.
Ensimmäisten ihmisten oli hyvä olla ja elää Eedenin puutarhassa, jossa heillä oli kaikki, mitä he tarvitsivat. Jumala antoi heille yhden ainoan käskyn: ”älkää syökö puutarhan keskellä olevan puun hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi”. Käsky oli todella simppeli ja helposti noudatettava. Augustinuksen mukaan Jumalan antaman käskyn tarkoitus oli saada ihmiset ymmärtämään, että luotuina olentoina heidän onnellisuutensa riippui kuuliaisuudesta Luojalle.
On kaikkien tiedossa, mitä seuraavaksi tapahtui: käärmeen sanat saivat kielletyn hedelmän kiinnostamaan. Yhtäkkiä ihmisiä alkoi houkutella mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa ja saada se tieto, jonka kiellettyä hedelmää maistamalla saisi. He eivät tukahduttaneet tätä himoa syödä paratiisin keskellä olevasta puusta, vaan tekivät käärmeen ehdotuksen mukaan ja söivät.
Augustinus opettaa, että ylpeys sai ihmiset lankeamaan. He eivät halunneet enää alistua Jumalan valtaan, vaan olla oman itsensä herroja. Rikkomuksen ensimmäinen seuraus oli, että he menettivät omien ruumiidensa hallinnan. Ennen ruumis oli totellut sielua nätisti ja valittamatta, kuten ihmiset tottelivat Jumalaa. Mutta kun ihmiset lakkasivat tottelemasta Jumalaa, eivät heidän ruumiinsa enää totelleet heidän sielujaan, vaan alkoivat vängätä vastaan ja esittää omia vaateitaan.
Langenneet ihmiset peittivät häpeällisen tottelemattomat ruumiinsa ja menivät Jumalaa piiloon, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Jumala pisti heidät tunnustamaan tekonsa, langetti heille ankaran rangaistuksen ja karkotti heidät paratiisista maailmaan, joka on täynnä vaikeuksia, tuskaa ja kuolemaa. Siellä heidän piti elämänsä elää, saada lapsensa, tehdä työtä ja viimein kuolla.
Ensimmäisestä synnistä seurasi Augustinuksen mukaan todella paljon pahaa. Oikeastaan kaikki, mikä tässä maailmassa ilmentää epätäydellisyyttä, on hänen mielestään ensimmäisen synnin seurausta: heikkous, tyhmyys, itsekkyys, viha, työnteon tarve, kateus, ylipaino, sairaudet, oppimisvaikeudet, huijattavuus, synnytyksen tuskallisuus, kuolema, pelko, huono näkö, painajaiset, addiktiot… Syyllisyydestä ja kadotuksesta puhumattakaan.
Ihmisen oikeustajulla tuntuu aika kohtuuttomalta saada näin kova rangaistus hedelmän syömisestä. Augustinus opettaa, että ensimmäisessä synnissä ei ole kysymys ihmisten vaan Jumalan oikeusnäkemyksestä. Ensimmäiseen syntiin mahtui hänen mukaansa monta eri syntiä: ylpeys (asettivat itsensä Jumalan yläpuolelle), jumalanpilkka (eivät uskoneet Jumalaa), murha (aiheuttivat oman ja jälkeläistensä kuoleman), varkaus (hedelmä oli kielletty), hengellinen haureus (turmelivat itsensä hengellisesti) ja ahneus (ottivat enemmän kuin tarvitsivat).
Ensimmäisten ihmisten rikkomuksen vakavuutta lisää Augustinuksen mielestä myös se, miten hyviksi heidät oli luotu – ”jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan” (Lk. 12:48). Aadam ja Eeva tuottivat pettymyksen. Miten on heidän jälkeläistensä laita?
Siitä lisää parin viikon päästä.
(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)
Hienoa, että lännen suuren kirkkoisän Augustinuksen ajattelua tehdään lähestyttävämmäksi myös blogien kautta!
Vitsi on se että Jumala ei luonut maailmaa hyväksi, vaan Hän, luomiskertomuksen mukaan näki sen sillä lailla hyväksi että se tyydytti häntä.
Maailma ei ole hyvä eikä paha. Geologinen muodostuma luonnonvoimineen aiheuttaa välillä , sen asukkaiden kannalta, pahoja tuhoja.
Maapallon asukkaa , siis ainakin me ihmiset, Olemme vielä kehityksessämme kesken joten primitiiviset vaistotoiminnat ohjaavat meitä. Kun puolustamme omaamme tai yritämme laajentaa reviiriämme niin me kaikkien laumaeläinten tapaan käytämme siihen joko avointa tai epäsuoraa voimaa ja väkivaltaa.
Jossain määrin olelmme opettelemassa elämään toinen toistemme kanssa mutta siinä emme aina onnistu kun voistot haluavat tyydyttää itseään.
Ai niin. Augustiinus on tietenkin väärässä siinä että ihmiset olisivat langennet jostain täydellisyyden tilasta. Sellaista koskaan ole ollut . Muutama sataa tuhatta vuotta sitten olime samallalailla viattomuuden tilassa kun muut luontokappaleet. Mutta noin 200 000 vuotta sitten aivomme olivat ottaneet harppauksen evolutiossa ja ajattelukyky, kieli ja sen mukana itsetietoisuus teki meistä tietoisia.
Miksi kristityt eivät pohdiskele alkumyytin ja tosiasiallisen kehtityksen aiheuttamaa ongelmaa teologisesti vaan jankuttavat syntiinlankeemuksesta ja perisynnistä?
Koska se on todellisuutta. Vastalääke siihen on myös todellisuutta.
Kuinka vakavasti otettava on Augustinuksen perisyntioppi? Miten hänen oppiinsa suhtauduttiin hänen omana aikanaan? Mikä oli kirkon opetus ennen Agustinusta. Koska läntinen siipi hyväksyi Augustinuksen opin ja missä mielessä se hyväksyttiin. Patristisessa kirjallisuudessa myös mieltä pidetään porttina jonka kautta pahan houkutus tulee ihmiseen.
Karthagon konsiili 418 kannatti Augustinuksen oppeja synnistä ja armosta ja tuomitsi häntä vastustaneet pelagiolaiset harhaoppisiksi (McGrath: Christian Theology, s. 20). Läntisen kristillisyyden perisyntioppi perustuu Augustinuksen rakentamalle pohjalle.
Karthagon konsiili siis päätti hyväksyä Augustinuksen perisyntikäsityksen sellaisenaan, johon kuului oleellisena osana tahto ja predestinaatio kysymykset. Mistä johtuu, että itäinen kirkko opettaa vapaata tahtoa ja ei hyväksy Augustinuksen predestinaatio käsitystä. Oliko niin, että Augustinuksen opetuksista hyväksyttiin vain osa ja samalla pidettiin kiinni ihmisen vapaasta tahdosta.
Miksi sitten Paavali toteaa (Ro5:12) ”..kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Miksi Sami sitten on käynyt niin, että kaikki ovat avanneet ”tuon mielensä portin” synnille, eikä kukaan ole ”vapaalla tahdollaan” kyennyt stä estämään.
Kosti, tässä on ero, miten syntiinlankeemus vaikutti ihmisen antropologiaan. Augustinuksen näkemys on erityyppinen mitä katoliset ajattelevat, tai mitä idässä ajatellaan. Luterilaiset omaksuivat Augustinuksen paremmin antropologiaan suhteen kuin katolliset, calvinistit käsittääkseni seuraavat parhaiten Augustinusta ihmisen antropologiaan suhteen. Tämä koskee siis kysymystä ihmisen tahdosta, perisynnistä ja pelastuksesta.
Rm kirjeen kohdasta ei mielestäni voi tehdä johtopäätöstä tahdon katoamisesta tai, että se olisi jotenkin absoluuttisen paha, tai sillä ei olisi merkitystä ihmisen pelastumisessa. Tahtoa ei poistettu lankeemuksen jälkeen ihmisestä joka on Jumalan kuva.
Niin, se on varsin keskeistä, miten lankeemus vaikutti meihin, jotka olemme Aadamin ja Eevan jälkeläisiä. Lutherin käsitys Jumalan kuvasta on, että Aadamilla ja Eevalla olivat ne omassa substanssissaan. He eivät vain tunteneet Jumalaa ja uskoneet Hänen olevan hyvä ja elivät jumalallista elämää ilman kuoleman pelkoa. Pelottomasti Eeva myös puheli käärmeen kanssa mutta tuli petetyksi. Ette suinkaan kuole! Sinä päivänä jona syötte tästä puusta olette kuolemalla kuoleva, kuten Jumala oli sanonut. Tämän sanan toteuduttua kannamme kaikki kuolemaa ruumiissamme. Kuolema on siten Lutherin mukaan yhtä kuin Jumalan kuvan menettäminen.
Ei läntinenkään teologia hyväksynyt Augustinuksen perisyntiin liittyviä ajatuksia kokonaan. Kirkko allekirjoitti sen, että ihmiset ovat ensimmäisen synnin tähden syyllisiä ja perisynnin tähden tarvitsevat armoa pelastuakseen. Augustinuksen vahvaa predestinaatiota kirkko ei kuitenkaan omaksunut.
Johanna Tykkyläinen12.10.2020 09:13
” Kirkko allekirjoitti sen, että ihmiset ovat ensimmäisen synnin tähden syyllisiä ja perisynnin tähden tarvitsevat armoa pelastuakseen. ”
Mikä ero on siis Augustinuksen ja Karthagon konsiilin 418 perisynnillä ja Augustinuksen perisynti käsityksellä vai ovatko ne sama asia?
Kuten sanoin edellisessä kommentissani, Karthagon konsiili ei allekirjoittanut Augustinuksen predestinaatio-oppia.
” Kuten sanoin edellisessä kommentissani, Karthagon konsiili ei allekirjoittanut Augustinuksen predestinaatio-oppia.”
Augustinuksen perisynti käsitys ja predestinaatio liittyvät toisiinsa, mutta ovat eri asioita. En kysymyt predestinaatiosta vaan perisynnistä. Miten Karthagon konsiili 418 kannatti Augustionuksen perisyntioppia vai kannattiko?
Augustinus selittää alkusynnin periytymisen mm. siten, ”että Aadam välittyy jokaiseen hänen jälkeläiseensä.” Tämä merkitsee luonnollisesti sitä, että me olemme perineet Aadmilta synnin ja kuoleman. Ongelma teologisesti muodostunee siitä, mikäli olemme saaneet perimämme jostakin muualta. Tosin en tiedä mistä muualta olisimme perimämme mahdollisesti saaneet, kuin historialliselta Aadamilta ja Eevalta.
Perisyntioppi perustuu Raamatun pohjalle. Vaikkapa Ps 51:7 kuvaa sitä selkeästi.
Joten Augustus ei sitä kehittänyt omin päin.
Sen kieltäminen on looginen seuraus, jos pienet lapset jätetään ulos kasteen armosta.
Tässä ja monissa muissakin Raamatun kohdissa puhutaan syntiinlankeemuksen todellisuudesta. Yleensä me luterilaiset tulkitsemme syntiinlankeemuksen Augustinuksen näkemyksen mukaan. Idässä tulkinta on toisen tyyppinen. Katolisetkaan eivät hyväksy Augustinuksen perisyntioppia kaikilta osin.
Idän kirkon mukaan vastasyntynyt lapsi ei ole perinyt syyllisyyttä Aadamissa. Katolinen kirkko tosin tunnustaa ihmisen perityn synnin, mutta katsoo sen poistuvan kasteessa todellisesti. Ainoastaan synnin himo, konkupissenssi jää jäljelle. Tämän himon ei kuitenkaan katsota olevan syntiä mutta kylläkin jumalanvastaisuutta. Katolisella kirkolla on asiasta siten mielenkiintoinen näkemys poiketen Augustinuksen käsityksestä. Miten siis ollaan jumalanvastaisia synnittä? Taivaan enkelilläkin lienee vaikeuksia selittää tämä yhtälö.
Kosti kirjoitit; ” Idän kirkon mukaan vastasyntynyt lapsi ei ole perinyt syyllisyyttä Aadamissa.” Näin olen minäkin asian käsittänyt. Tämän tulkinnan mukaan Aadamin synti ei ole meidän syntisisyytemme syy, sillä me emme ole osallistuneet Adamin ja Eevan syntiin. Siksi heidän syntinsä ei tee meistä syyllisiä.
Raamattu sanoo seuraavasti: ” Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä” (Room. 5:12). Tämä voidaan ymmärtää myös niin, että taipumus syntiin muuttuu perinnölliseksi ja rangaistus yhteiseksi, tämän seurauksena me olemme kaikki syyllisiä Adamin ja Eevan syntiin. Tämän ortodoksit torjuvat. Adamin ja Eevan synti oli heidän syntinsä, mikään synti ei periydy. Sen sijaan kreikkalaisille isille perisynti on todellisuutta siinä mielessä, että ortodoksit hyväksyvät synnin seuraukset; turmeltuneisuuden, kuoleman, jne..
Idän kirkolle kaste myös merkitsee tämän takia ”syntien anteeksisaamista ja vapautumista syntiinlankeemuksen synnillisestä tilasta sekä henkilökohtaisista synneistä. Kaste on myös uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen saamisen tapahtuma”. Näin mm. Raimo Sissonen, näin ortodoksit uskovat, s 152)
Kosti kirjoitat; ” Katolinen kirkko tosin tunnustaa ihmisen perityn synnin, mutta katsoo sen poistuvan kasteessa todellisesti. Nyt täytyy kysyä missä mielessä katoliset tunnustavat perisynnin? Osaatko tarkentaa.
Katolinen katekismus kohta 405; ” Vaikka perisynti onkin ” jokaisen omaa syntiä” se ei kuitenkaan merkitse yhdessäkään Aadamin jälkeläisessä henkilökohtaista syyllisyyttä” Kosti, mikä perisynnin ominaisuus poistuu mielestäni katolisessa kasteessa? Näyttäisi siltä, että luterilainen näkemys perisynnistä on toisenlainen kuin suurten kirkkojen.
Lopuksi katoliset kuten ortodoksit hylkäävät Augustinuksen predestinaatiokäsityksen ja puolustavat tahdon vapautta. – Perisynti käsityksessä on vaikeita kohtia ja niitä on monesti vaikea hahmottaa ’, kun puhumme vanhojen kirkkojen ja luterilaisten perisyntiopista.
Sami, katolisessa katekismuksessa kohdassa 407 todetaan myös näin: ”Perisynti johti ihmisen ”hänen orjuuteensa”, jolla oli kuoleman valta hallussaan. Tosin edellä viitataan ristiriitaisesti siihen, että ihminen kuitenkin pysyy vapaana. Lisäksi kohdassa 408 kirjoitetaan: ”Perisynnin ja ihmisten kaikkien syntien seuraukset saattavat maailman syntisyyden tilaan, jota voidaan evankelista Johanneksen mukaan kutsua ”maailman synniksi” (Jo1:29)”
Mitä tuohon konkupissenssiin tulee, Yj:ssä 30§ viitataan Kristuksen armoon, joka ”annetaan kasteessa, poistaa kaiken, mikä todella on syntiä ja mikä on tuomion ansaitsevaa. Ihmisessä kuitenkin pysyy synnistä johtuva ja syntiin viettelevä taipumus (konkupissenssi, se lähde, josta kumpusi alkulankeemus). Koska katolisen käsityksen mukaan syntien syntyyn kuuluu persoonallinen elementti, eivät he sen puuttuessa pidä tätä jumalanvastaista taipumusta syntinä sanan varsinaisessa mielessä”. Tuo ”persoonallinen elementti” viittaa tietenkin siihen, että ihmisellä on edelleen ns. ”haavoitettu vapaa tahto.”
Kasteesta ja perisynnistä kirjoittaessaan Luther vetoaa osaltaan Augustinuksen sanoihin: Se poistetaan, ei niin, ettei sitä olisi, vaan niin, ettei sitä lueta.
Tuossa oli välissä yksi kommentti, johon haluan vastata. Tämä tulee myöhemmissä blogeissani selvemmin ja perinpohjaisemmin selitettyä, mutta lyhyesti: Augustinuksen mukaan jokainen ihminen saa syntymässään perisynnin ja sen syyllisyyden ensimmäisen synnin seurauksena. Perisynti tarkoittaa tietämättömyyttä (ignorantia) ja vaikeutta (difficultas). Kasteessa perisynnin syyllisyys annetaan anteeksi, mutta perisynti vielä jää – kuitenkin niin, että jos ei suostu sen ehdottamaan pahaan, niin sitä ei lueta synniksi (Augustinukselle synnin syyllisyys on se juttu, joka pitää saada anteeksi).
Kosti näyttää siltä, että katolliset eivät hyväksy perisyntiä siinä kontekstissa jossa se esiintyy Augustinuksella. Näin luen tuota katekismusta. Adamin ja Eevan synti on heidän synti ei meidän. Johannallahan on tästä varmasti enemmän tietoa. Joku katolinenkin voisi kertoa. Jotenkin ymmärrän tuon konkupenssi ajattelun. Augustinuksella ja Lutherilla näyttäisi olevan paljon yhteistä, jota suurin osa kristikunnasta ei hyväksy.
Tridentinumissa todetaan Dekreertissä perisynnistä kohdassa 2, jossa uhataan erottamisella, mikäli ajatellaan, että ”Aadamin lankeemus vahingoitti vain häntä itseään eikä hänen jälkeläisiään ja hän menetti Jumalalta saamansa pyhyyden ja vanhurskauden vain itseltään eikä myös meiltä”. Tottelemattomuuden synnin takia seurasi siten kuolema kuten myös synti, joka on sielun kuolema. Kohdassa 1 todetaan sama asia hieman toisin sanoin.
Tuossa tekstissä viitataan (Ro5:12) ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Teksti antaa tosin ymmärtää, että Aadamin lankeemus ”vahingoitti”, vaan ei kokonaan turmellut ihmistä, joka viittaa tietenkin vapaaseen tahtoon. Käytännössä kuitenkin teksti tuo esille perisynnin ja sen vaikutuksen.
Kosti, Tridentinumissa todetaan Dekreertissä perisynnistä kohdassa 2, nämä ovat mielestäni ihan ok. Kyllä idän kirkkokin opettaa samalla tavalla. Roomalaiskirjettäkin idän kirkossa luetaan samalla tavalla, vapaasta tahdosta, ainoastaan luterilaiset ja Calvinistit ajattelevat toisin kuin valta osa kristityistä.
On tervetullutta, että Johanna avaa paitsi Augustinuksen ajattelua, Jumalan armoa ja syntiinlankeemuksen todellisuutta, joka vaikuttaa yleisellä tasolla hämärtyneen.
Sami, kuten tiedämme, Trento korostaa reformaattoreita vastaan, että ihmisen vapaa tahto ei ole kadonnut, vaikka se onkin heikentynyt ja vääristynyt niin, että ihminen ei voi ilman armon apua nousta alennustilastaan. Tähän liittynee (Sak1:3) ”Kääntykää minun luokseni niin minä käännyn teidän puoleenne” ja (Val5:21) ”Käännä meidät puoleesi, Herra, niin me käännymme” Tämä voidaan tosin myös tulkita siten, että Jumalan antaessa armonsa, niin me uskomme Hänen sanansa ja käännymme ilman meidän omaa myötävaikutustamme.
Palatakseni vielä konkupisenssiin Luther toteaa Lombardus-merkinnöissään Augustinuksen tulkitsevan konkupisenssin kaksinaisesti. ”Ensiksi sellaisena, joka (jo) sisältää syntivelan ja toisaalta niin, että syntivelka on suljettu pois ja konkupisenssi ei ole paha.” Mitä Luther sitten lienee tällä tarkoittanut on eri kysymys.
Ensimmäisellä ihmisparilla ei ollut mitään tietoa tekonsa todellisista seurauksista, joten he ovat täysin syyntakeettomia kaikkeen siihen, mitä teosta kerrotaan seuranneen.
Ainoastaan Jumala tiesi mitä ja millä laajuudella rikkomuksesta seuraa. Kaikkitietävänä Jumala myös tiesi alusta asti, mitä tulee tapahtumaan.
Ja koska Jumala on myös laatinut ne säännöt, jotka hedelmän syömiseen liittyy, Jumala on vastuussa kaikesta mitä hedelmän syömisestä on tarinan mukaan seurannut.
Antero,
Siitä huolimatta, että Hän tiesi, Hän antoi ihmiselle vapauden, oman tahdon ja rakkautensa.
Ja ihminen on itse vastuussa teoistaan.
Ensimmäinen ihmispari on hieno kuvakertomus ihmisen kehittymisestä ja tiestä sekä teologisesti lankeemuksesta. Emme kaiketi nykyään enää ajattele, että kaikki ihmiset polveutuvat Adamista ja Eevasta. Silti syntiinlankeemuskertomus on oikea kuvaus ihmisen lankeemuksesta, halusta olla kuin Jumala. Samalla se on kertomus ihmisen tietoisuuden heräämisestä kuten Markku Hirn kommentissaan edellä kirjoittaa.
Kari Roos: ”Siitä huolimatta, että Hän tiesi, Hän antoi ihmiselle vapauden, oman tahdon ja rakkautensa.”
Millään näillä ei ole merkitystä, kun ensimmäinen ihmispari ei tiennyt, mitä hedelmän syömisestä todella seuraisi.
Ja koska Jumala tiesi mitä tulee tapahtumaan, kaikki mitä tapahtuu, on Jumalan tahto. Se, että naapurin Liisa kuolee syöpään 5-vuotiaana, on Jumalan tahto.
Jos kyseessä olisi kuka tai mikä tahansa muu kuin kristinuskon Jumala, kutsuisimmeko me tällaista entiteettiä hyväksi tai rakkaudelliseksi?
Tiesivät he… ja silti piti kokeilla…
Heille kerrottiin, että he kuolevat jos syövät puusta. Mitään muuta ei kerrottu. Ei kerrottu tulevista sairauksista, pandemioista, syövistä, geenivirheistä ja tuhansia vuosia kestävästä ajasta, jonka aikana kuolee vähintään kymmeniä miljardeja ihmisiä. Näin niin kuin vain muutaman kohdan mainitakseni, joka olisi pitänyt käydä sopimuspapereista ilmi.
Kokonaan oma kysymyksensä on myös se, olisiko ensimmäisellä ihmisparilla ollut kykyä hahmottaa rikkeen seurauksien laajuutta vaikka ne olisi heille kerrottu. Ensimmäinen ihmispari on ollut Raamatun mukaan hyvin naiiveja. Eiväthän he tienneet edes sitä, että käärmeet eivät puhu, tai ymmärtäneet että jos puhuu, niin siinä saattaa olla koira haudattuna.
No joo, eipä tehty sopimuspapereita, heh. Olisi ehkä pitänyt, ja myös jakaa vastuut tarkkaan. Toki nuo mainitsemasi asiat liittyvät juuri siihen kuolemaan.
Jos ihan kirjaimellisesti ajatellaan, niin eipä olisi ihmiskuntaa tullutkaan, jos tuo ”myrkyllinen omena” olisi heti tappanut molemmat. Toisaalta taas, jos tuota omenaa eivät olisi syöneet, olisiko silloinkaan ihmissuku jatkunut? He ehkä elelisivät edelleen Eedenissä kahdestaan eläimien kanssa rauhassa. He saivat kuitenkin elää pitkään ja saivat jälkeläisiä ja sitten vasta kuolivat. Ihmiskunnalle jäi perinnöksi tämä lyhyehkö elämä ja varsin vajaa kyky hyvän tekemiseen ja Jumalan täydellisen rakkauden ja hyvän tahdon noudattamiseen.
Juuri noin Antero.Ja eivät he myöskään tienneet, että tottelemattomuus olisi pahaa,koska pahaa ei heille ollut vielä olemassa, pahahan tuli vasta lankeemuksen myötä! Eli eivät he voineet kompastua kiveen jota ei olut ennen siihen kompastumisat olemassa. Tätä loogista paradoksia useimmat kristityt eivät ole kaiketi tulleet ajatelleksi saati että ymmärtäisivät sen.
Anteron ajatus on aivan Aatamin antama. Aatami myös syytti Jumalaa omasta lankeemuksestaan.
Jos sinä teet jonkin rikkeen, josta olet ajatellut selviäväsi maksamalla itse rikkeestä, ja rikkeen jälkeen käy ilmi, että rikkeen takia itse asiassa kaikki läheisesi teloitetaan, pitäisitkö itseäsi syyllisenä läheistesi teloittamiseen?
Teemme paljon väärää tietämättämme ja olemme siihen myös syyllisiä.
Vastaisitko kysymykseeni. 🙂
Kiitos Johannalle, Augustinuksen ajatukset ovat Kristillisen teologian ytimessä ja silti niin kovin vähän tunnettuja. Kysymys vapaasta tahdosta ja syntiinlankeemuksen todellisuudesta tulee esiin siinä, että kaikki ovat käyneet kelvottomiksi, ei ole yhden yhtä joka tekisi vain hyvää. Tämä lienee selvää kaikille Kristityille.
Onhan selvää, että jos ihmisellä kerran on vapaus tehdä vain hyvää, niin miksi kukaan ei toimi niin? En tunne yhtäkään, eli ihmiset siis tekevät vapaalla tahdollaan vastoin hyvää. Vai tekevätkö he sitä orjuudesta käsin? Jos orjuudesta käsin niin, onko ihminen silloin vapaa, mutta vain syntiin nähden?
On myös hyvä miettiä mitä Paavali tarkoittaa, kun kirjoittaa: ” Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room.7:18-19)
On suorastaan omituista, että joku sulkee silmänsä siltä todellisuudelta, mistä Paavali kirjoittaa? Tarkoitan, jos voin kääntyä kadunkulmasta oikeaan tai vasempaan, niin tekeekö se minusta puhtaan ja synnistä osattoman? Jos olisin oikeasti kuten Jumala, niin voisin tehdä vain hyvää, enkä koskaan tekisi vääryyttä… Nyt kuitenkin näen itsessäni, että sitä hyvää mitä haluan, siihen en kykene, valitsen oman hyvän, vaikka pitäisi tehdä toisin… Itsekeskeinen ja omahyväinen minä ei halua kärsiä vaivaa.
Mielenliikkeeni (sydämeni ajatukset) käyvät usein valtoimenaan ja saavat minut kiinni, jos vain olen rehellinen.
”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Kirjoittaa Paavali
Mitä siis päätämme? Ihminen pelastetaan YKSIN Kristuksen kautta, ilman tekoja, sillä ihminen ei kykene pelastamaan itseään vapaan tahtonsa varassa, koska ihminen toimii aina välttämättömyyden suomalla varmuudella vastoin Jumalan tahtoa. Jos ihminen jotain hyvää saakin aikaan, niin sitä ei voida lukea ansioksi, koska ihmisen kuuluukin tehdä hyvää. Hyvä ei ole ongelma, vaan sen vähyys, miksi emme tee vain hyvää, jos olemme siihen vapaat?
Mitä sellaisella vapaalla tahdolla muuten tekee, mikä ei kuitenkaan tee, mitä tahtoo? Jos ihminen siis tahtoo hyvää, mutta kuitenkin toimii vääryyden mukaan, niin päätös on, että ihminen toimii vastoin tahtoaan. Onko ihminen siis vapaa sanan varsinaisessa merkityksessä? Vai menettikö ihminen vapautensa ja tuli myydyksi synnin orjaksi Adamin kautta?
”Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.” (Kol 3:8 )
Miksi Kristitylle ihmiselle pitää sanoa noin, jos ihminen on kerran vapaa synnistä? Vai olisiko kuitenkin niin, että Kristitty on nimenomaan sellainen Ihminen joka tietää, ettei mikään ole niin selvää kuin se, että hänen sydämmensä ajatukset eivät ole täysin vapaat. Eihän sellainen ole vapaa, joka ei ole kokonaan vapaa. Jos olen vain vähän kiinni synnissä, niin eikö se tee minusta kokonaan syntisen? Joka on rikkonut yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain.
Varmaa onkin, että ihminen on Vapaa vain Kristuksen Armon kautta, ei siis itsensä kautta.
Tärkeä aihe pitää esillä perisynnin olemassaoloa.
Synnin tunteminen on ovi armon osallisuuteen. Pahoin elämässä epäonnistuneet ja väärinkohdelluksi tulleet ihmiset ovat usein tulleet tiedostamaan perisynnin ja päässeet armossa eheytymään ja usein puhuneet Lutherin tekstien vapauttavasta synnin ja armon kokemisesta.
Syntiinlankeemukseen Eedinissä liittyy monia kysymyksiä, joita ehkä kaikkia on mahdoton avata, koska emme ole koskaan eläneet sellaisina siinä ihmistunnossa kuin Aadam ja Eeva.
Onko blogitekstin kirjoittajalla tullut vastaan tutkiessa esim. kun Jumala pani Aadamin Eedeniin
viljelemään ja varjelemaan Eedenin paratiisia (1 moos.2:15 ,mutta sitten syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kirosi maan 1 moos 3:17 ja Jumala ajoi pois hänet eedenistä ”viljelemään ” maata josta hänet oli otettu 1moos 3:23 eli eedenissä oli tehtävä viljellä ja varjella ,mutta syntiinlankeemuksen jälkeen vain viljellä siinä maassa mistä hänet oli otettu?