Jos Jumala loi maailman hyväksi, miksi on olemassa niin paljon pahaa? Jos Jumala loi ihmisen onnelliseksi, älykkääksi, rakastavaksi ja rauhanomaiseksi, miksi me olemme kaikkea muuta? Augustinuksen syyttävä sormi osoittaa ensimmäisiä ihmisiä.

Ensimmäisten ihmisten oli hyvä olla ja elää Eedenin puutarhassa, jossa heillä oli kaikki, mitä he tarvitsivat. Jumala antoi heille yhden ainoan käskyn: ”älkää syökö puutarhan keskellä olevan puun hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi”. Käsky oli todella simppeli ja helposti noudatettava. Augustinuksen mukaan Jumalan antaman käskyn tarkoitus oli saada ihmiset ymmärtämään, että luotuina olentoina heidän onnellisuutensa riippui kuuliaisuudesta Luojalle.

On kaikkien tiedossa, mitä seuraavaksi tapahtui: käärmeen sanat saivat kielletyn hedelmän kiinnostamaan. Yhtäkkiä ihmisiä alkoi houkutella mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa ja saada se tieto, jonka kiellettyä hedelmää maistamalla saisi. He eivät tukahduttaneet tätä himoa syödä paratiisin keskellä olevasta puusta, vaan tekivät käärmeen ehdotuksen mukaan ja söivät.

Augustinus opettaa, että ylpeys sai ihmiset lankeamaan. He eivät halunneet enää alistua Jumalan valtaan, vaan olla oman itsensä herroja. Rikkomuksen ensimmäinen seuraus oli, että he menettivät omien ruumiidensa hallinnan. Ennen ruumis oli totellut sielua nätisti ja valittamatta, kuten ihmiset tottelivat Jumalaa. Mutta kun ihmiset lakkasivat tottelemasta Jumalaa, eivät heidän ruumiinsa enää totelleet heidän sielujaan, vaan alkoivat vängätä vastaan ja esittää omia vaateitaan.

Langenneet ihmiset peittivät häpeällisen tottelemattomat ruumiinsa ja menivät Jumalaa piiloon, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Jumala pisti heidät tunnustamaan tekonsa, langetti heille ankaran rangaistuksen ja karkotti heidät paratiisista maailmaan, joka on täynnä vaikeuksia, tuskaa ja kuolemaa. Siellä heidän piti elämänsä elää, saada lapsensa, tehdä työtä ja viimein kuolla.

Ensimmäisestä synnistä seurasi Augustinuksen mukaan todella paljon pahaa. Oikeastaan kaikki, mikä tässä maailmassa ilmentää epätäydellisyyttä, on hänen mielestään ensimmäisen synnin seurausta: heikkous, tyhmyys, itsekkyys, viha, työnteon tarve, kateus, ylipaino, sairaudet, oppimisvaikeudet, huijattavuus, synnytyksen tuskallisuus, kuolema, pelko, huono näkö, painajaiset, addiktiot… Syyllisyydestä ja kadotuksesta puhumattakaan.

Ihmisen oikeustajulla tuntuu aika kohtuuttomalta saada näin kova rangaistus hedelmän syömisestä. Augustinus opettaa, että ensimmäisessä synnissä ei ole kysymys ihmisten vaan Jumalan oikeusnäkemyksestä. Ensimmäiseen syntiin mahtui hänen mukaansa monta eri syntiä: ylpeys (asettivat itsensä Jumalan yläpuolelle), jumalanpilkka (eivät uskoneet Jumalaa), murha (aiheuttivat oman ja jälkeläistensä kuoleman), varkaus (hedelmä oli kielletty), hengellinen haureus (turmelivat itsensä hengellisesti) ja ahneus (ottivat enemmän kuin tarvitsivat).

Ensimmäisten ihmisten rikkomuksen vakavuutta lisää Augustinuksen mielestä myös se, miten hyviksi heidät oli luotu – ”jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan” (Lk. 12:48). Aadam ja Eeva tuottivat pettymyksen. Miten on heidän jälkeläistensä laita?

Siitä lisää parin viikon päästä.

(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)