Länsimetro tuli jo, Jeesus ei vielä!

Kumpi odottamisen muoto on sinun mielestäsi, lukijani, rankempi: Sekö, että et alkuunkaan tiedä, milloin odottamisesi kohde saapuu vai se, kun sinulle lyödään eteen saapumispäivämäärä, jota tosin vuodesta toiseen siirretään jonnekin hamaan tulevaisuuteen?

Länsimetron avajaispäivää siirrettiin jatkuvasti kolmen vuoden ajan. Minäkin kuvittelin huristelevani pari viimeistä työvuottani duuniin komiasti metrolla, mutta vielä mitä: Ehdin eläkkeelle monta kuukautta ennen tuota todellista H-hetkeä.

Länsimetrosta tuli lopulta iso valtakunnallinen vitsi, josta rankimmin vitsailivat kyseisen kulkuneuvon potentiaaliset käyttäjät. Hommasta meinasi muodostua iäisyysasia. Jeesuskin sotkettiin leikkimielisesti kuvaan mukaan: Kyseltiin, kumpi mahtaa tulla ennemmin, Länsimetro vai Jeesus? Oli oikeastaan aika lohdullista huomata, että ihmiset muistivat Jeesuksen toisen tulemisen. Kammottavaa olisi, jos paruusia olisi täysin kansaltamme unohtunut.

Kun Länsimetro aina vain viipyi, nuo kaksi odotuksen kohdetta alkoivat ihmisten mielikuvissa lähestyä toisiaaan. Lopulta odotettiin, että Jeesus tulee takaisin Länsimetron kyydissä…

Lauantaina 18.11.2017 isosta vitsistä sukeutui passeli kulkuneuvo, kun kovasti koeteltu usko Länsimetroon sai vihdoin muuttua näkemiseksi. Tosin uutta näkemistä eivät tuoneet vanhat metrovaunut tai 14 kilometriä maanalaista (osin myös merenalaista) pimeää tunnelia, josta kahden minuutin välein putkahdettiin hyvin valaistuille asemille. Kyllä sateisina ja pimeinä marraskuun päivinä (marras tarkoittaa kuollutta, vainajaa) kelpaa kiskollisissa katakombeissa nyöhätä! Laiha lohtu tässä on se, että tämä lisääntynyt pimeys asettaa näkövammaiset ja näkevät hieman tasa-arvoisempaan asemaan…

Jeesus tulee kuin tuleekin kerran takaisin, lupaa Iso Kirja, mutta ei sano tarkempaa ajankohtaa. Toki maailman sivu on ollut erilaisia poppoita, jotka hermostuksissaan ovat yrittäneet laskeskella päivämääriä. Lienee turha edes mainita, että pieleen ovat laskelmat aina menneet!

Tänä päivänä maailmanlopulla eivät niinkään pelottele ahdasmieliset uskonnolliset lahkot vaan – tiedemiehet! Alati enempi saastuva maapallo käy ahtaaksi koko ajan lisääntyvälle väkimäärälle. Onpa eräs kanadalainen tutkijaryhmä tullut siihenkin tulokseen, että tekoäly tuhoaa ihmiskunnan v. 2050 paikkeilla. On sanottu, että kyynisyys ja pettymykset tuhoavat meidät yhtä tehokkaasti kuin pommit. Ei kai kukaan tosissaan epäile sitä, etteikö maailmanloppu ole ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella edessä?

Ihmisellä on jo useita tapoja tehdä tästä koko roskasta loppu. Täytyykö kristittyjen vain passiivisesti istua sivustakatsojina kädet ristissä kaiken tämän kuohunnan keskellä? Eikö Jumalakaan tee mitään?

Kristillinen kirkko on aina ollut varsin pidättyväinen suhteessaan ilmestyskirjallisuuteen. Uuden testamentin mukaan Jumala johtaa maailmanhistoriaa kohti päätepistettä, jonka Kristuksen ylösnousemus on jo osoittanut. Tämän takia kristityt eivät ole passiivisia katselijoita maailmanhistorian katsomossa, vaan aktiivisia vaikuttajia Jumalan maailmassa. Tulevaisuus on Ylösnousseen Herran.

Kristuksen paluun varmuus kutsuu jatkuvaan mielenmuutokseen, itsekriittisyyteen sekä yhteiskunnan ja kirkon kritiikkiin. Usko Ylösnousseeseen on pienten ihmisten suurta juhlaa. Kristus on antanut meille tiettäväksi sen, että kaikki tämän maailman valtajärjestelmät ovat muutettavissa. Kun me tunnustamme Kristuksen ainoaksi auktoriteetiksemme, niin apatiasta siirrytään tekoihin, kyynisyydestä rakkauden työhön.

Kirjoitan tätä Valvomisen sunnuntaina, jolloin kirkoissa puhutaan paruusiasta. Viikon kuluttua kirkkovuosi päättyy Tuomiosunnuntaihin. Miikka Ruokanen kirjoittaa kirjassaan Ydinkohdat (johdatus kristinuskon ymmärtämiseen, WSOY 1991), että ”Viimeisessä tuomiossa ilmenee ihmiskunnan historian mieli. Eläessään monet ihmiset ovat saaneet kärsiä ja kuolla epäoikeudenmukaisesti, kun taas monet häpeämättömät riistäjät ovat rypeneet yltäkylläisyydessä. Tuomiolla puntit tasataan, elämän tuhoajat saavat rangaistuksensa, osattomiksi jääneet osansa. Ilman toivoa viimeisestä tuomiosta ihmisen historia olisi sietämättömän epäoikeudenmukainen, traaginen näytelmä.”

Annetaan Ruokasen tehdä loppu myös tästä bloggauksesta. Kertokoon hän, miten tuleva tuomio vaikuttaa nykyhetkeen:

”Tietoisuus viimeisestä tuomiosta ajan päätyttyä antaa merkityksen nykyhetken valinnoille ja ratkaisuille. Se johtaa meidät vastuuseen lahjaksi saamastamme elämästä. Varmuus tulevasta tuomiosta vie katumukseen ja syntien tunnustamiseen, mutta samalla myös etsiytymään anteeksiantamuksen ja uudistumisen lähteille.

Tuomion odotus antaa meille motiivin toimia vääryyttä vastaan ja paremman maailman puolesta. Tuomio on toivon lähde niille, jotka odottavat Kuningastaan, mutta vähättelyn ja salaisen kauhun aihe niille, jotka eivät tunne tuomariaan.”

 

Kuvatekstit:

Yllä: Niin, oliko tämä viesti Länsimetron etupäässä vai takapuolessa?

Alempana: Satunnainen turisti pysäkillä Tappiolassa.

 

Pari sanaa paruusiasta:

https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Paruusia

1 kommentti

  • PÄIVÄN HAUSKUUS

    Ystäväni MK kertoi linkittäneensä tämän uunituoreen bloggaukseni KKY ry:n sivulle. Järkytyin, kun googlaamalla minulle selvisi, että kyse on Kissojen katastrofiyhdistyksestä. Toki ystäväni tiesi, että minulla on kissa, mutta kun tässä tekstissä ei puhuttu eläimistä mitään, vaan pikemminkin Länsimetron ensimmäistä ja Jeesuksen toista tulemista vähän verrattiin keskenään.

    Oli sitten aivan pakko mieheltä kysyä, että mitä älyä moisessa linkityksessä oli, mutta tämä rauhoitteli, että kyse oli sittenkin toisesta ry:stä, nimittäin Kristillisen Kirjan Ystävistä.

    Tämän kuultuani minun oli pakko ruveta kehräämään tyytyväisyyttäni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121