Lankeemus ja lunastus

Pelkistettynä uskontunnustus voidaan Lutherin mukaan esittää seuraavasti: "Minä uskon Isään, Jumalaan, joka on minut luonut; minä uskon Poikaan, Jumalaan, joka on minut lunastanut; minä uskon Pyhään Henkeen, joka tekee minut pyhäksi."

Uskontunnustuksen toinen kohta käsittelee lunastusta. Lutherin mukaan uskontunnustuksessa sana "Herra" (...ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme..) merkitsee Lunastajaa, joka "saattoi meidät perkeleen vallasta Jumalan tykö, kuolemasta elämään, synnistä vanhurskauteen ja säilyttää meidät siinä".

Miten ihminen sitten joutui Perkeleen valtaan? Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen ja otti hänet ystäväkseen. Ystävyys Jumalan kanssa edellyttää, että ihminen suostuu vapaaehtoisesti hänen alaisuuteensa. Jumala antoi ihmiselle yhden kiellon: "hyvän ja pahan tiedon puusta" hän ei saanut syödä, "sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma" (1 Moos. 2:17). KKK:n mukaan "hyvän ja pahan tiedon puu" tuo mieleen ne ylittämättömät rajat, joita ihmisen tulee vapaaehtoisesti luotuna olentona tunnustaa ja kunnioittaa. Ihmisen tulee totella luomistyön lakeja ja moraalisäädöksiä, jotka säätelevät vapauden käyttöä. Ihminen on riippuvainen Luojasta.

Ihminen käytti kuitenkin vapauttaan väärin. Paholaisen houkutuksesta ihminen rikkoi Jumalan kieltoa, eikä totellut Jumalan käskyä. Tämä oli ensimmäinen synti. Sen jälkeen jokainen synti on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Ihminen asetti tässä synnissä itsensä etusijalle, Jumalan edelle. Raamattu kertoo, miten kohtalokkaat seuraukset ensimmäisellä tottelemattomuudella oli. Ensimmäisen synnin jälkeen maailma on suorastaan peittynyt synnin paljouteen.

"Kun synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja synnin mukana kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä" (Room. 5:12). Jumalan suunnitelman mukaan "vanhurskaan palvelijan" (Jes. 53:1) kuolema tuottaa pelastuksen eli ostaa ihmiset synnin orjuudesta vapaaksi. "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin on kirjoitettu" (1. Kor. 15:3).

KKK:n mukaan "Kristuksen ylösnousemus on uskon asia Jumalan omana transsendenttisena asioihin puuttumisena luomakunnan historiassa. Jumaluuden kolme persoonaa toimivat siinä yhdessä ja ilmaisevat oman luonteensa. Ylösnousemus tapahtuu Isän voimasta, joka herättää kuolleista (Apt. 2:24) Kristuksen, Poikansa, ja otti hänen ihmisluontonsa - ruumis mukaan luettuna - täydellisesti Kolminaisuuteen. Näin Jeesus on lopullisesti ilmoitettu ´pyhyyden Hengen puolelta´Jumalan Pojaksi, ´jolla on valta ja joka on ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu´(Room. 1:4). Pyhä Paavali korostaa Jumalan ilmestymistä (vrt. Room.6:4; 2.Kor 13:4; Fil.3:10; Ef.1:19-22; Hepr.7:16) Pyhän Hengen työssä, kun Henki teki eläväksi Jeesuksen kuolleen ihmisyyden ja korotti jumalalliseen kirkkauteen."

Jeesus puhui maanpäällisen vaelluksensa aikana kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Jeesus ilmoitti, että "Ihmisen Pojan pitää kärsiä paljon, kuolla ja sitten nousta kuolleista" (vrt. Mark. 8:32; 9:9-31; 10:34). Jeesus sanoi myös. että "Minä annan henkeni -ottaakseni sen jälleen takaisin...Minulla on valta antaa se ja ottaa se takaisin" (Joh. 10:17-18).

Mikä on ylösnousemuksen merkitys pelastukselle? Paavali toteaa Korinttolaiskirjeessään: "Mutta ellei Kristus ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne (1. Kor. 15:14). Kristuksen ylösnousemus on voitto kuolemasta ja taivaaseen astunut Kristus hallitsee Kaikkivaltiaan Isänsä oikealla puolella. Aikojen lopussa Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomion alle. Silloin tuodaan päivänvaloon jokaisen ihmisen teot ja sydämen salaisuudet. Silloin tuomitaan syntinen epäusko, joka on väheksynyt Jumalan tarjoamaa armoa. Isä "on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle" (Joh. 5:22). Mutta Poika ei tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan ja antamaan sen elämän, joka on hänessä. Se joka tässä elämässä torjuu armon, tuomitsee itse itsensä jo nyt. "Häneen uskovaa ei tuomita, mutta joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen" (Joh. 3:18). Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo, syntien anteeksisaaminen Kristuksen nimessä ja veressä. Hyvät teot ovat uskon hdelmiä, mutta niillä ei voi ansaita pelastusta.

"...Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla..." (2. Piet. 3:1-14)

Joh. 3:16-18: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaa tuomitsemaan, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi. Häneen uskovaa ei tuomita, mutta joka ei usko, on jo tuomittu, koska ei uskonut Jumalan Pojan nimeen.

1 kommentti

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kiitos kirjoittajalle hyvästä asiasta.

    Kun Teille sopii lainaan tähän hitusen aiemmin kirjoittamastani mikä haluaa ymmärtää Lutheria aikaansa katsoen, ja ehkä myös filosofisena sieluna.

    Lutherin narratiivimainen todistus vaakunansa sisällöstä kuvaa asiaa missä vastakohdat nousevat oikeuksiinsa hyvin väritettynä.

    Luther oli lahjakas asiassaan tietojensa lisäksi. Nykyään Hän olisi tunnettu useammastakin asiasta kyvykkyyksiinsä liittyen.

    Hyvin voisi Lutheria pitää myös kirkkomme ensimmäisenä sieluna Ihmisessä joka katsoi eksistenssiimme kuten myöhemmim Kierkegaard, ja jonka Luther Jumalassa aikanaan Rheinin hauen ja viinien, hyvien keskustelujenkin kautta halusi tuoda meidät lähemmäksi ikuisesti tavoittamatonta, mutta kuitenkin aina läsnäolevan Jumalan todellisuutta.

    Siitähän ei voi moittia.

    Kuitenkin tänäkin päivänä olemme samoissa asemissa kuin Lutherin, ja Kierkegaardin aikana. Olemme todistuksen sanoissa tehneet tavoittamattomasta tavoittamattoman.

    Näin, kaiken lisäksi Lutherilla oli taitelijan sielun ominaisuuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti