Laki ja evankeliumi sekoittuvat Al-Holin tapauksessa

Tiedän, aihepiiriä on jauhettu jo aika hyvin eri puolilla, mutta eräs näkökulma on jäänyt jotenkin muiden kysymysten varjoon. Koska sillä on minusta selkeä yhteys kristilliseen uskoomme, niin postaanpa sen tänne. Myönnän olevani hitusen idealisti tässä asiassa, mutta ihmettelen vellovan keskustelun luonnetta. Minusta asia on juridisesti katsoen lopen aika yksinkertainen – ainakin periaatetasolla. Kristillisen uskon näkökulmasta asian pitäisi olla vielä selkeämpi. Tässä yhteydessä piispojemme kannanotot ovat olleet minusta hyvin linjassa sen kanssa, mitä seuraavaksi esitän.

Minua on nimittäin alkanut risoa asioiden sekoittuminen. Ihmis- ja rikosoikeudelliset asiat näet sotkeutuvat hankalasti toisiinsa. Kristillisestä vinkkelistä yhteiskunta voidaan nähdä lain ja evankeliumin kautta. Evankeliumi on tullut yhteiskunnassamme lihaksi kaikkena laupeudentyönä ja hädänalaisten auttamisena, ja virkavalta huolehtii lain (ties kuinka monennesta) realisoinnista niin, että osaamme elää ihmisiksi. Kumpikin kuuluu kaikille maanpiirin asukkaille, Suomessa tasavaltamme virkakoneisto huolehtii siitä, että kaikki kansalaiset ovat molemmista osallisia.

Oikaiskaa te juridiikan alallla sivistyneemmät, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni perusoikeudet kuuluvat kaikille riippumatta siitä, millainen rikosrekisteri kansalaisella on. Perusoikeudet linkittyvät perustuslakiin ja jokaiseen Suomen kansalaiseen ilman mitään poikkeuspykäliä. Jos siis ISIS-vaimo tai vaikkapa ISIS-taistelija haluaa tulla kotiin, hänellä on Suomen kansalaisena siihen luovuttamaton oikeus. itse asiassa konsulipalvelulaki velvoittaa viranomaiset vieläpä avustamaan tilanteessa järjestämällä tarvittaessa väliaikaiset matkustusasiakirjat ja matkaliput (joiden aiheuttama kustannus pitää maksaa kylläkin takaisin). Tämä siis koskee niitä henkilöitä, jotka itse haluavat tulla. Samojen perusoikeuksien mukaan ketään ei väkisellä tuoda, jollei hän halua. Tässä EI ihmisen hyvyydellä tai huonoudella ole mitään väliä, mikä on syvästi kristillinen lähtökohta. Hädässä olevaa on autettava riippumatta siitä, ansaitseeko hän sen vai ei. Tähän kohtaan sopii harvinaisen hyvin vanha slogan: What would Jesus do? Sitä sopii märehtiä tämän asian ääressä, ihan oikeasti. Vaikka esim. kouluampuja olisi tappanut linja-autollisen ihmisiä, hänet viedään silti haavoittuneena sairaalaan ja hoidetaan terveeksi. Näin olemme oppineet, että on yksinkertaisesti oikein. Ja tämän ajatuksen lähde on nimenomaan kristillinen usko ja siitä nousevat eettiset periaatteet.

On aivan oma tarinansa sitten, mitä tapahtuu Suomeen saavuttaessa. Jos on syytä epäillä, että tulija on syyllistynyt riittävän vakavaan rikolliseen toimintaan, hänet voitanee ottaa tutkintavankeuteen muitta mutkitta, ja tästä voidaan käynnistää rikosoikeudellinen prosessi. Samalla vastuu lapsista siirtyy sosiaaliviranomaisille. Jos huostaanotolle on riittävät perusteet, se voidaan tehdä tämän prosessin jatkumona. Lienee tässä prosessissa raskauttavaa, jos äiti on vienyt lapset sotatoimialueelle vaarallisiin oloihin. Muuten äidin ja lapsen sidettä ei voi katkaista. Siihenkin tarvitaan riittävät, lakituvassa pitävät perusteet. Kyse on normaaleista juridisista prosesseista, jossa etsitään näyttöä ja esitetään sitä oikeusistuimelle, joka sitten päättää mahdollisesta rangaistuksesta. Se on sitä lain yhteiskunnallista käyttöä.

Olen luullut kaikki nämä vuodet, että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti syytön, jollei toisin todisteta. Kuvittelisin tämän koskevan kaikkia ihmisiä, jopa ISIS-vaimoja. Ensin on osoitettava syyllisyys, ja sen perusteella voidaan määrätä rangaistus. On pystyttävä toteennäyttämään terroristinen toiminta. Tiedän, että se ei ole näissä tapauksissa kovin helppoa, koska olot ovat olleet kaoottiset, naisten pukeutuminen hankaloittaa tunnistamista jne. Mutta tämä ennalta tiedetty vaikeus ei voi olla syy estää ihmis- ja perusoikeuksia toteutumasta näiden ihmisten kohdalla.

Tokihan ymmärrän sen, että nämä ihmiset saattavat olla turvallisuusriskejä. He liittyvät siihen muutaman sadan hengen joukkoon, joita turvallisuusriskeinä seurataan maassamme jo valmiiksi – kenties sillä erotuksella, että he käyvät rajaviranomaisten haastattelut ja tutkinnan läpi, mikä helpottaa verrattuna näihin, joita ei ole kenties koskaan otettu kiinni. Silti riski jää, se on selvä.

Tässä kohdassa on palattava arvoihin. Ovatko arvot sellaisia, jotka ovat tiukan paikan tullen kaupan? Kuinka pitkälle olemme valmiit sitoutumaan niihin? Vai onko niin, että ne eivät koske kaikkia yhtäläisesti – ainakaan silloin, jos se aiheuttaa minulle ongelmia? Tässä kristillinen arvomaailma lienee varsin vastaansanomaton. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, ja jokaiselle kuuluu armon evankeliumi ja syntien anteeksiantamus, jos hän haluaa sen vastaanottaa. Tästä nousten meidän on palveltava rakkaudella kaikkia. Ei Jeesuskaan sanonut, että alastomia, janoisia ja vankilassa olevia tulisi auttaa ainoastaan siinä tapauksessa, että he ovat syyttömiä tilanteeseensa.

Siispä jopa ISIS-vaimoille kuuluu sekä laki että evankeliumi, ja ne on pidettävä tässä erillään!

  1. Mikko Himanka,

    On totta, että kantasi on piispojen kantojen kanssa yhtenevä. Se on myös yhtenevä Haaviston, Kulmunin, Ohisalon, Marinin jne, kantojen kanssa. Samaa mieltä ovat katolisten kirkkojen johtajat ja ihmisoikeusjärjestöt.

    Kuitenkaan n. 10 suomalaisperäisen äidin ja heidän nykyisissä oloissa elävän mahdollisen perheensä kantaa ei ole tiedossa, kuin todennäköisillä päätelmillä. Eli kaikki voitaisiin tuoda Suomeen jos he itse näin pyytävät. Sen jälkeen kaikkien kohtelu noudattaisi järjestystä, mikä lakiin perustuisi.

    Kehoitat märehtimään lausumaa “Mitä Jeesus tekisi?

    Myös vetoat kristilliseen arvomaailmaan, johon sivistysvaltioitten lainsäädäntö perustuu, eli sillä perusteella reitti Al-holan leiriltä on selvä. Kaikesta selvyydestä huolimatta, kenenkään ihmisen oloja ei pidä konsulikyydillä parantaa, ellei hän itse sitä halua, jos Raamattuun ja Jeesuksen opetukseen viitataan. Tällainen viittaus ei ole kuitenkaan toimivassa linjassa, koska Jeesus kysyy jokaiselta, jokaisessa asiassa, että “haluatko, tahdotko, että sinut parantaisin, pelastaisin?”

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi häneen oman Henkensä, joka Uuden Liiton alettua tulee ihmiseen, herää eloon, kun ihminen haluaa syntyä uudesti Pyhästä Hengestä, jota syntymää hänelle tarjotaan. Tämä Pyhästä Hengestä syntyminen alkoi vt. Joh.20:22, “Ottakaa Pyhä Henki”, sinetiksi sisimpäänne, joka tekee mahdolliseksi Ihmisen huutaa avuksi Jumalaa ja Jumala auttaa sitä ihmistä, missä Jumalan kuva, Henki, on elävä, heijastaen Luojaansa.

    Minuakin risoo asioiden sekoittaminen.

    “Siispä jopa ISIS-vaimoille kuuluu sekä laki että evankeliumi, ja ne on pidettävä tässä erillään!”

    Kun puhut muslimista, kuten ISIS-vaimoista, heille kuuluu kuulla ja vastaanottaa Evankeliumi, joka johdattaa kaikkeen Totuuteen. Jumalan laki, on kaikissa ihmisissä syntymästä, siis oikean ja väärän ymmärtäminen. Eli Jumalan Seurakunta tekee niinkuin Raamattu opettaa ja noudattavat maallista lakia, josta on hyötyä vain tämän ajallisen ajan verran, ilman Jeesuksen tarjoamaa pelastusta, uudestisyntymää.

  2. ” Jos huostaanotolle on riittävät perusteet,…” Mietin tätä sanaa kirjoituksessasi. Se, että äidit ovat lähteneet kalifaatin ja radikaalin islamin palvelukseen, tietäen ( tai tietämättä) olisi jo varmasti riittävä peruste huoltaanotolle. Jos he ovat vielä syyllistyneet ihmisyyttävä koskeviin sotarikoksiin, sitä suuremmalla syyllä. Onneksi viranomaiset arvioivat tämän.

    • Suomen rikoslain mukaan Suomen kansalainen ja täällä vakituisesti asuva ulkomaalainen voidaan tuomita missä tahansa tekemästään rikoksesta, jos se on rikos myös tuossa vieraassa valtiossa.

  3. @Reijo Mänttäri: Olen samaa mieltä kanssasi. Tähän viittasin itsekin tekstissäni kun sanoin, että ”Tämä siis koskee niitä henkilöitä, jotka itse haluavat tulla. Samojen perusoikeuksien mukaan ketään ei väkisellä tuoda, jollei hän halua.”

    Samaa mieltä myös siitä, että evankeliumia on julistettava raikkaasti kaikille. Kristuksen veri puhdistaa synnistä ja häpeästä ihan jokaisen, eikä siitä osattomaksi pidä jättää ketään. Ja laupeuden työ toimii hyvänä sisäänheittäjänä. Vanhaa pelastusarmeijan periaatetta voi hiukan tuunata tähän tapaukseen: shield, service and salvation.

    • Vaikka maan hallituksen ja viranomaisten käsissä olevaa vaikeaa tilannetta ei näillä viisailla ajatuksilla ratkaista, niin puutunpa minäkin tähän fundeeraamiseen. Mikon blogi on sen luonteinen, että sillä voi selkeyttää ainakin kristittyjen suhteutumista asiaan ja innostaa esirukoukseen sekä esivallan että niiden puolesta jotka kärsivät sodan jaloissa.

      Kun olen vähän tällainen pilkun viilaaja -tyyppi, kiinnitin Mikon kommentissa huomiota tähän ”laupeuden työ toimii hyvänä sisäänheittäjänä”. Olen tullut siihen järkähtämättömään käsitykseen, että laupeudentyöllä ei ole evankeliumin julistuksessa vain välinearvo, vaan se on erottamaton osa itse evankeliumin julistusta. Luukkaan evankeliumin 4. luvun alussa oleva jakso Jeesuksesta Nasaretin synagoogassa osoittaa, miten Jeesus sekoitti lain ja evankeliumin – kun ei ollut kuullut Lutherista mitään (paitsi tietenkin ennalta tiennyt:) Ei se sitä tarkoita etteikö evankeliumia kuulu myös sanallisesti ilmaista, vaan sitä että Jeesus ei ollut niin luterilainen kuin ehkä luterilaisina soisimme olevan.

      No, nyt tulin tarpeettomasti puuttuneeksi koko Mikon blogiinkin, vaikka tarkotus oli sanoa jotain tuosta sisään heittämisestä. Ehkä Mikko halusit sovitella Reijon suuntaan, ja ehkä Mikko et ajattelekaan niiden tavoin jotka esim. lähetystyössä pitävät palvelutyötä vain ”esikartanotyönä” ja keinona johonkin pääsemiseen, eli varsinaiseen asiaan.

      Minäkin pidän Mikon blogia hyvänä puheenvuorona.

    • Vielä sekin, että politiikassa/poliittisesti en puuttuisi näin pieneen asiaaan, mutta kun blogi on kovin teologinen.

  4. Tätä aihetta on puitu liian kans. Aamutokkurasta virkistyin, kun eräs aivan ilmeisesti asiantuntija, liekö virkamies mainitsi, että juttu on paisunut kummallisiin mittoihin tms. Mutta suunnilleen noin.

    Hän sanoi, että näitä ihmisiä tulee ja menee. Se oikeushan suomalaisilla on. Viranomaiset seuraavat näiden liikkeitä. Mistä tiedämme kuinka monta naista on parhaillaan lapsineen sinne menossa tai omin avuin sieltä tulossa? Jatkammeko näiden kohtalon jauhamista?

    Tästä on tehty poliittinen hössäkkä. Edellinen hallituskin olisi voinut aisaan puuttua. Nyt oppositiosta huudellaan vaikka mitä. Meikäläistä asia ei enää kiinnosta vähääkään. Luotan siihen, että viranomaiset tekevät parhaansa.

Himanka A. Mikko
Himanka A. Mikko
Kirjoittaja on työkseen projektihaukka digitalisaatiopuolen tutkimus- ja kehitystehtävissä, muina aikoina aviomies ja perheenisä, vakionaama Ylivieskan seurakunnan jumalanpalveluselämässä, mutta myös kirkolliskokousedustajana ja kirkollisessa diskurssissa laajemminkin. Tämän lisäksi takkiin on kertynyt vuosien mittaan laulajan ammattitutkinto erikoisalana barokin kirkkomusiikki, teologian apro ja laaja spektri kiinnostuksen kohteita historiasta, apologetiikasta ja yleisestä maailman parantamisesta. Olen kipeän tietoinen maailman ongelmien kompleksisuudesta ja samaan aikaan toivorikas Jumalan mahdollisuuksille siinä kaikessa. Lapsuuden kasvupohjani on rauhansanalaisuus, jota en ole koskaan mieltänyt rajoittavana tekijänä hengellisessä elämässä ja ihmissuhteissa.