Laillisesti kiusattu.

Pääsin perehtymään kiusaamisen prosesseihin entisessä elämässäni. Jota usein muistelen, kun kiusaamistapauksia tulee esiin.
Huomasin silloin merkittävän ja koko prosessin mahdollistavan erityisen tekijän. Nimittäin sen, että yhteisö voi antaa luvan jonkin henkilön epäasialliselle kohtelulle. Silloin sokeudutaan täysin sille, että ihan oikeasti ollaankin suorittamassa kiusaamista. Jopa laillisia ja työntekijän työturvallisuutta koskevia elementtejä kyetään aivan laillisesti käyttämään kiusaamisen välineenä. Omaa epäasiallista käytöstä ei osata edes
paheksua, saatikka, että se yhteisö antaisi siitä selkeän tuomion.

Poliisin on varmasti näissä tapauksissa todella vaikea oivaltaa mistä milloinkin on kyse. Onhan toinen osapuoli saattanut syyllistyä selkeään rikkomukseen. Vielä vaikeampaa näitä prosesseja on hahmottaa niiden, joille tämä asia ei ole lainkaan auennut. Missään yhteisössä ei epäasiallista käytöstä voi olla, jollei tuo yhteisö jollain tapaa anna sille lupaa. Luvan saatuaan, yhteisön on erittäin vaikea tajuta mitä se tekee oikeasti.

4 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Usein kiusattu joutuu hyvin ahdistavaan tilanteeseen kiusaamisen seurauksena ja se saa hänet käyttäytymään sopimattomalla tavalla. Tätä käytösrikettä voidaan käyttää se todistamiseen, että henkilöä tuleekin käsitellä kovakouraisesti, koska hän käyttäytyy noin. Tuskin kenellekään tulee mieleen se, että käytös oli juuri kiusaamisen seurausta. Hankalammaksi kiusatun kannalta tulee tuossa vielä se, ettei hän itse tajua olevansa kiusaamisen kohteena. Hänhän tietää toimineensa väärin ja on mielestään oikeutettu saamaansa kohteluun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.” Malakia 2:16

    Tuota tekstiä lukiessa tulee paljon mieleen… Kuinka me ihmiset niin helposti hylkäämme ja hyljeksimme toisiamme? Jumala kuitenkin vihaa hylkäämistä.

    Hylkääminen pitää sisällään ajatuksen kelvottoman sulkemisesta ulos yhteisöstä, tai pois heittämisestä, joka voisi täyttää helposti passiivisen kiusaamisen kriteerit. Rangaistuksena ulos sulkeminen ja keskustelun vaientaminen ns. vaikeneminen on myös haavoittavaa, mutta tuota tapahtuu paljon työyhteisöissä, järjestöissä ja seuratoiminnassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kiusaamisprosessin yksi tärkeä elementti on juuri tuo ulos joukosta sulkeminen. Luovilla henkilöillä onkin juuri suuri vaara joutua tuohon epäkiitolliseen asemaan. Heillä on aina uusia ideoita ja he näkevät mahdollisuuksia jotka toisilta jää huomaamatta.

    Näiden asioiden eteenpäin puskeminen, saattaa yhteisössä aiheuttaa jännitteitä, jotka jossain vaiheessa purkautuvat. Purkaus tapahtuu sen henkilön kautta, joka jännitteet on aiheuttanut. Silloin, jos uudistaja ei saa johdon täyttä tukea, niin kiusaamiselle ja ulos savustamiselle avautuu hyvät mahdollisuudet.

    Yhteisö pyrkii kaikin tavoin osoittamaan kaikille, että kyseinen henkilö on epäkelpo tehtäväänsä. Jolloin laillisetkin savustuskeinot otetaan käyttöön. Yhteisössä toimivalle on ensiarvoisen tärkeää saada siinä muiden hyväksyntä. Tämän kokemuksen menettäminen on jo sinänsä murskaavaa. Hänet on silloin jo heitetty tunnetasolla yhteisön ulkopuolelle ja sen kiusattu joutuu kokemaan henkisenä painostuksena.

    Sääliksi käy niitä, jotka tuossa tilanteessa alkavat vaatia oikeuksiaan ja ryhtyvät taistelemaan koko yhteisöä vastaan. Jos heillä on vain sana, sanaa vastaan, niin heikoilla ollaan. Parempi on säilyttää oma mielenterveytensä, kuin ryhtyä tuossa tilanteessa taistelemaan.

    Olen joutunut paljon pohtimaan sitä, miksi kirkossa on niin paljon kiusaamista ja ulos savustamista. Olisikohan syynä se, että harva kirkkoherra on kovin hyvin perillä siitä miten ristiriitatilanteissa tulisi menetellä, jolloin ”sivustajohtajat ”lähtevät omin päin viemään asiaa eteenpäin. Syy heidän toiminnastaan menee kirkkoherran niskoille. Jolloin asian selvittäminen jälkeenpäin menee entistä hankalammaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Juuri noin voi käydä, kuten kuvaat. Olen ajatellut myös, että kateus ja erilaisuuden sietäminen ovat avainkysymyksiä kiusaamisen (ulos sulkemisen) ymmärtämisessä.

    Kiusaamista esiintyy varsin paljon juuri sellaisissa yhteisöissä, missä kilpailu jäsenten kesken näyttelee jotakin osaa, eli jos oma asema tai mielipide on uhattuna joltain taholta, niin tuo uhka tulee eliminoida ja alkaa taistelu joka on joskus hyvinkin rumaa. Paras tapa on, jos mahdollista on vaihtaa maisemaa. Usein se ei ole mahdollista ja mielenterveys saattaa järkkyä, jos tilanne ei ratkea ja kiusaaminen jatkuu pitkään.

    Pahinta on jos narsisti pääsee manipuloimaan yhteisön jäseniä ja kiusattu ei pääse ulos tilanteesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.