Lahkolaisten pyörityksessä

Kun alkaa tutustua vähän syvemmin ja enemmän kristillisyyteen ja eri ihmisiin, ei voi muuta kuin hämmästyä erilaisista opetuksista ja opeista.

Kukaan kristitty ei todellakaan saa kaikkien lahkojen ja kirkkokuntien hyväksyntää osakseen. Mutta älä sinä, joka tätä kirjoitusta luet, järkyty, vaikka kaikki eivät sinua pitäisi uskovaisena!

Jos tiedät varmasti uskovasi Raamatun perustuksella Jeesukseen, niin pidä, mitä sinulla on, äläkä anna kenenkään ryöstää aarrettasi. Älä myöskään anna lahkolaisten puhua ja viedä päätäsi pyörälle, siinä voi käydä huonosti ja hullusti.

    • Antero, jatketaan vähän täällä keskustelua siitä, onko uskonnollisuus vähenemässä vai kasvamassa? Tällainen saatananpalvojien lahko on ilmeisesti suosittu varsinkin rikollisten keskuudessa ja varmaankin koko ajan kasvaa maailmalla ja Suomessa.

      https://yle.fi/uutiset/3-5132844

    • Kun Pyhä Henki avaa Raamatun sanan, se tulee selkeäksi ja johdonmukaiseksi lukijalle ja kuulijalle.

    • Jumalan sana on itsessään totuus. Jeesus: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17). Täytyy muistaa, että myös saatana vaikuttaa maailmassa ja synnyttää lahkot ja erimielisyydet ihmisten välille. Saatana on ollut murhaaja alusta asti ja valehtelija ja valheen isä. Joh. 8:44. Mutta onneksi: ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” (1. Joh. 3:8). Jeesus on voittaja, ja mekin voitamme pahan vallat Hänessä ja Hänen kauttaan.

  1. Kiitos Mika!

    Todella lyhyt blogiteksti, mutta kuitenkin sisältää ajatuksen/kysymyksen, joka minulla on ollut usein mielessä ”näillä 24 areenoilla”.

    Olisi kiva/hyvä tietää millä perusteella minut on ”dumpattu” eräiltä blogeilta? Olen usein pohtinut tämän ”dumppaaja” maallikko teologin väitettä siitä, että olen vihamielinen helluntai-liikettä kohtaan. Perusteluja väitteelle en ole häneltä koskaan saanut. En ole missään mielessä vihamielinen 1900-luvulla syntynyttä helluntailaisuutta kohtaan (en myöskään pidä vihaa 1900 -luvulla syntynyttä Russelilaisuutta kohtaan). Monia opetuksia ihmettelen, ja tottakai kantaa otan. Olen ymmärtänyt, että tämä alusta on keskustelua varten?

    Helluntailais-taustaisen blogistin ”poispotkinnan” seurauksena on ollut innoittava ja haastava kokemus kirjoittaa kolme omaa blogia, joita on ylläpitäjän mukaan luettu yhteensä yli 7000 kertaa. Kaikkia blogeja näköjään luetaan paljon, vaikka kommentoijia on vähän. Tämä haastaa myös tarkoin miettimään, mitä kirjoittaa. Montaa mieltä ollaan, kuten Mika Rantanen toteaa.

    Kaikki protestanttiset ”porukat” ovat hajaantuneet useaan eri otteeseen. Sama meno näyttää jatkuvan yhä kiihtyvällä tahdilla. Ei tarvitse muuta kuin katsoa mistä tahansa lehdestä ilmoituksia hengellisistä tilaisuuksista. Uusia hengellisiä yhteisöjä syntyy kuin sieniä sateella.

    Jeesus rukoili: ”että he yhtä olisivat”

    Blogisti toivoo: ”Jos tiedät varmasti uskovasi Raamatun Jeesukseen, niin pidä, mitä sinulla on, äläkä anna kenenkään ryöstää aarrettasi.” Erinomainen ja hyvä toivotus kaikille!

    Jeesusta Kristusta ei kukaan minulta riistä! ”Eivät edes enkelit, eivätkä henkivallat, eikä mikään muu luotu (lahkolainen)”

  2. Yksikään denominaatio (kirkkokunta) ei ole ”ainoa autuaaksitekevä”. Usko Kristukseen sen sijaan sitä kyllä on. Kullakin kirkkokunnalla on jokin erityinen vahvuutensa, mutta ehkä myös sokea pisteensä. Katolisen kirkon erityisvahvuus on rippi, heikkoutena taas papiston raamatunvastainen selibaatti, joka aiheuttaa ikäviäkin ilmiöitä. Luterilaisen kirkon vahvuus on (tai on ainakin ollut) vahva pitäytyminen Raamattuun, ”Sola Scriptura” sekä armon korostus, heikkoutena näyttäisi olevan keskitetyn johdon puute, joka näyttää helposti johtavan opilliseen omapäisyyteen. Helluntailaisuus on löytänyt uudelleen armolahjat, mutta vaarana näyttää olevan, että lahjoista tehdäänkin vaatimuksia ja uskon mittareita. Ortodokseilla on erityisvahva traditio, mutta vaikka se on vahvuus sikäli, että se varjelee harhoilta, mutta se voi johtaa myös vääränlaiseen ylemmyydentuntoon, mikä voi olla esteenä syvemmälle ekumenialle.

  3. Sanokaahan mitä on mielestänne ”usko Jeesukseen” joka pelastaa?

    Minulle se on Hänen sanansa ja kuuliaisuus niille, vai kuinka on lapsen usko isäänsä kun tämä sanoo ettei heikoille jäille saa mennä ja lapsi kuitenkin menee ja hukkuu, niin uskoiko lapsi isää?

    Samoin kun Jeesus sanoo ellette tee parannusta niin te kaikki hukutte, voiko silloin pelastua ilman parannusta?

    • Oikeassa parannuksessa on kaksi osaa: synnin tunteminen ja armon tunteminen tai, käyttääksemme tutumpia nimityksiä, Jumalan pelko ja luottamus laupeuteen.

      Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 7, Concordia ry, 2022.

      Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa.

      Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.

    • Pelastava usko määritellään Paavalin Roomalaiskirjeessä uskoksi Jeesuksen ylösnousemukseen (Room.10:9). Arin käsitys uskosta on yksipuolinen, kun usko ymmärretään vain kuuliaisuudeksi eli tottelevaisuudeksi. Usko on myös totenapitämistä ja itse näen uskon tärkeimmäksi ulottuvuudeksi luottamuksen Jeesuksen lupauksiin. Totenapitäminen, luottamus ja kuuliaisuus kuuluvat kyllä kaikki uskoon. Näen kuitenkin niin, että parannus ei ole sama kuin uskooontulo, vaan se on seuraus Kristuksen kohtaamisesta, ei siis edellytys sille.

    • Parannus on kääntymistä Jeesuksen luokse. Sitä ei ihminen voi omassa voimassaan, vaan Jumalan voimassa. Jeesus: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:44). Totta on myös: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7). Kun uskot evankeliumin, olet tullut Jeesuksen luokse. Uskovainen elää myös jokapäiväisessä parannuksessa.

    • Yrjö Sahama mitä ovat ne lupaukset joihin uskot?

      Onko seuraava myös yksi niistä:

      Joh. 3:36
      Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

    • Yrjö Sahama mitä ovat ne lupaukset joihin uskot?

      Anteeksi Ari Pasanen, mutta….sinä kyselet uudelleen ja uudelleen sisarilta ja veljiltä heidän uskonsa perustusta. Anteeksi vielä toisen kerran, mutta…..mahdatko olla vähän ”kujalla” kyseenalaistuksiesi kanssa?

      Mitä mahtoi Yrjö Sahama vastata?

      ”Usko on myös totenapitämistä ja itse näen uskon tärkeimmäksi ulottuvuudeksi luottamuksen Jeesuksen lupauksiin.”

      Mihin sinä luotat Ari?

    • Arille ja Karille: Esim seuraavia: Joh. 3:14-15, Joh. 6:47, Joh. 8:36, Joh.10:9, 27-28, Joh. 11:25-26.

    • Yrjö,

      ”Totenapitäminen, luottamus ja kuuliaisuus kuuluvat kyllä kaikki uskoon.”

      kiitos noista. Lisäisin vielä listaan uskalluksen. Luottamus myös johtaa mielestäni yhä vahvempaan uskon omistamiseen, jota eivät esimerkiksi hurmahenget voi riistää.

    • Yrjö,

      Niin ja aamen! Hyvät Raamatun kohdat. Kysymykseni osoitin Ari Pasaselle. Lainasin hänen kysymystä sinulle ja vastasin sinun hyvällä vastauksella hänelle.

      En epäile ettetkö tietäisi keneen uskot ja luotat.

  4. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Joh. 10:14-15

    Varas varastaa, sitoo ja tuhoaa. Vapahtaja, oikea Paimen vapauttaa, antaa tilaa tulla ja mennä. Hän suojelee ja tulee omilleen tutuksi. Tunteaksemme Paimenemme sydämen äänen yhä paremmin me luemme sanaa, juurrumme yhä syvemmälle sen totuuksiin ja annamme sen raikkaiden tuulien virvoittaa sielujamme. Kun juuremme ovat syvällä sanassa, eivät mitkään vieraat opintuulet vie meitä mukanaan eivätkä palkkapaimenet johda meitä harhaan. Sanan oppilaana ja omaksujana on siis todella tärkeä pysyä, tuli elämässä vastaan mitä tahansa. – Sitä tahdomme rukoilla yhdessä, että Jumalan sana saisi olla jälleen tänään sekä tienviitta että tie, sekä laki että lupaus, sekä totuus että rakkaus. Päällimmäisenä nyt niin kuin aina Jeesuksen haavojen suoja ja turva, täydellinen armo hänen sovinnon teossaan.

    Juha Vähäsarja, Joka päivä varjelet tieni, s. 303-304, Symbolum Oy, 2018.

  5. Varovaisesti arvioiden esim. USA:ssa on noin 35 000 erillaista kirkkokuntaa, josta suurin osa on Kristillisiä ”lahkoja”. Hyvä ja aiheellinen tapa jos erillaisten uskonnollisten yhdyskuntien kanssa joutuu tekemisiin on kysyä, tunnustaako ”kirkko” yhteisen Kristillisen tunnustuksen.

    Monelle voi tulla yllätykseksi, ettei näitä yhteiseen tunnustukseen kuuluvia löydy kovinkaan paljon edes Suomesta. Eriseurat ovat juuri sen tähden syntyneet, etteivät perustajat voineet uskoa Kirkon yhteiseen tunnustukseen.

    Arille erikseen: Kuuliaisuus (etymologia (lat. obedience )= kuunnella tarkasti tai hyvin)
    Kuuliaisuus ei siis ole varsinaisesti sitä, että alkaa toimimaan kuulemansa pohjalta, vaan voi myös tarkoittaa, ettei ala toimimaan kuulemansa mukaan.

    Kuuliaisuus Kristukselle on siis varsinaisesti sitä, että uskomme ja luotamme Jumalaan kuten Jeesus itse teki. Hän ei noudattanut omaa tahtoaan, vaan oli kuuliainen Jumalan tahdolle. Näin siis mekin voimme seurata Häntä.

    ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6:37-40

    • Ismo, tarkoitatko Kirkon yhteisellä tunnustuksella esim. Apostolista uskontunnustusta vai muitakin? Lyhin mahdollinen uskontunnustus on ”Jeesus olkoon Herra.” (1. Kor. 12:3) ja ”Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:11). Tämänhän me tunnustamme yhdessä yhteisessä messussa Apostolisessa uskontunnustuksessa. ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” (Room. 10:9)

    • Ismolta: ” Eriseurat ovat juuri sen tähden syntyneet, etteivät perustajat voineet uskoa Kirkon yhteiseen tunnustukseen.”

      Mitä sitten tunnustetaan? ”Kirkon” yhteisen tunnustuksen ”minimi”.

    • ”Eriseurat ovat juuri sen tähden syntyneet, etteivät perustajat voineet uskoa Kirkon yhteiseen tunnustukseen.”

      Eriseuroja synty kuin sieniä sateella siksi, että eritasoiset saarnaajapomot tarvitsevat karjan omalle kolehtikupilleen.

  6. Kristillisten kirkkojen mukaan Apostolinen uskontunnustus keskittyy ilmaisemaan kristillisen uskon ja evankeliumin ytimen. Se syntyi tarpeesta puolustaa kristillistä uskoa valheellisia syytöksiä ja epäluuloja vastaan. Kirkkojen mukaan evankeliumin keskeinen oppi on koottu Apostolisessa uskontunnustuksessa tiivistettyyn muotoon.

    Kirkon uskontunnustus on esim. Kaikille ”uudelleenkastajille” hankala pala, he eivät yhdy siten Apostoliseen jatkumoon.

    Jeesus on Herra, se riittää ihmiselle. Kirkolla on hyvä yhteinen tunnustus ja siitä on myös hyvä pitää kiinni Evankeliumin työssä.

    Onkin hyvä kysyä ja ihmetellä, jos joku uskova ei voi siihen liittyä?

  7. Ken uskoo Kristukseen ja on kastettu, hän korottakoon ylös kätensä ja uskokoon lujasti, että hän jo on vapahdettu kaikista synneistään, sekä suurista että pienistä, olkootpa ne minkä nimellisiä tahansa, ja ettei Jumala enää lue hänelle ainoatakaan syntiä, vaan että hän on Jumalan edessä aivan puhdas, ja olkoon hän omassatunnossaan yhtä iloinen kuin Aadam ennen lankeemustaan tahi enkeli, jopa kuin itse Kristus. Sillä Jumala tahtoo, että me suuresti kunnioitamme Hänen hyviä töitänsä.

    Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 198-199, SLEY, 1925.

Kirjoittaja

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.