Laajasalon asioiden selvittely etenee

Piispa Teemu Laajasalon talousasioiden selvittely etenee. Nyt on julki saatu ensimmäiset tiedot. Tähän mennessä on Maura Auditin raportissa (2.3.2018) saatu vahvistetuksi, että
– Maura Audit toteaa Laajasalon rikkoneen matkustusohjesääntöä: hän on valinnut kaksi kertaa ohjesäännön vastaisesti liian kalliin hotellin. Hän on myös laskuttanut päivärahaa seitsemältä vuorokaudelta, vaikka matka-aika Israeliin oli vajaat neljä vuorokautta. Tel Avivin -matkan yleiseen asianmukaisuuteen Maura Audit ei ota kantaa.
– Raportin mukaan Laajasalo ei ole noudattanut luottokorttiohjetta eli raportoinut korttimenoja asianmukaisesti ja ajallaan. ”Keskeinen puute Teemu Laajasalon osalta luottokorttilaskujen tilityksissä on – –  kuittien puuttuminen. ”
– Maura Audit: ”Taksin käyttöön vaaditaan esimiehen lupa ja taksia voidaan käyttää poikkeustapauksissa, perustellusta syystä. Tämän ohjeen noudattamista emme ole voineet varmistaa käytettävissä olevasta aineistosta.” Laajasalon runsaiden taksikulujen asianmukaisuutta ei siis edelleenkään ole ollut mahdollista varmistaa.
– Laajasalo on nyt, Maura Auditin pyynnöstä, toimittanut lisäselvityksiä puuttuvien kuittien ja selitteiden osalta.
– Maura Audit ilmoittaa, että se ei ole varmentanut näiden lisäselvitysten paikkansapitävyyttä esimerkiksi kolmannelta osapuolelta. Yhtiö tähdentää, että ”viime kädessä selvityksien riittävyyden arvioi kaikissa tapauksissa työnantaja”.
Jotta saisin vastaukset kysymyksiini, onkin erinomaista, että Maura Auditin työn ansiosta saadaan tietää, millaisia lisäselvityksiä Laajasalo on puuttuvista kuiteista ja kulutositteista nyt toimittanut. On myös ratkaistava, miten on mahdollista arvioida näiden jälkikäteen annettujen selitysten paikkansapitävyyttä, kun yhtiö ei ole sitä tehnyt.

Näistä Laajasalon yhtiölle toimittamista lisäselvityksistä saanen toivon mukaan vastauksia listani kysymyksiin 24-40 (luottokortin käyttö). Kysymykset 1-23 eivät kuuluneet yhtymän tilaaman selvityksen piiriin lainkaan.

Pidän hyvänä myös Kotimaan tietoa siitä, että ”niin sanottu lähipiiriselvitys – esimerkiksi töiden tai palveluiden mahdollinen tilaaminen omalta tai perheenjäsenen yritykseltä – ja muita sidonnaisuuksia koskeva selvitystyö on vasta käynnistymässä, eivätkä ne kuuluneet tähän toimeksiantoon”. Muistan asiakirja-aineistoista yhden tositteen, jolla TL Opetus Oy myi Laajasalon vaimon työtä seurakuntayhtymään kuuluvalle seurakunnalle. En ottanut sitä mukaan kysymyslistaani, mutta pidän erittäin suotavana myös tällaisten asioiden avaamista.

Kaiken kaikkiaan on erinomaista, että Laajasalon epäselvyyksien selvittely on jo nyt johtanut siihen, että seurakuntayhtymä tarkentaa kontrolliprosessejaan.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kysyä täytyy onko Korhonen täysissä sielun ja ruumiin voimissa, onko tämä ruljanssi kääntynyt liiakasi itsetunnon päälle? Epätoivoa ainakin osoittaa että käyttää tummenettua tekstiä epäolennaisuuksien esiintuomiseen. Tuo ei ole ainakaan hyvien journalististen tapojen mukaista. Itsekin olen suorittanut Media ja Journalismitutkinnon ja siellä kouluttajana toimineet päätoimittajat pitivät tuollaista journalistista tapaa ei toivottavana.

    • Jouko Halttunen, kyllä oleellisten kohtien lihavointi tekstissä on paikallaan ja auttaa kiireistä lukijaa näkemään oleellisen. Tarpeetonta neuvoa Johanna Korhosta noissa asioissa.

    • Itsetunto voi heikentyä, jos ei koe voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun. Heikentynyt itsetunto voi ilmetä myös siten, että henkilö alkaa huutaa muille. Somessa boldaaminen tulkitaan huutamiseksi.

      Määrään nyt Helsingin Hiippakuntaneuvoston lukemaan yhdessä Risto Saarisen kirjan ”Oppi luottamuksesta”.
      Siteeraan kirjasta yhtä kohtaaohjeeksi Hiippakuntaneuvoston toiminnalle:”Luottamus on kykyä saada aikaan myönteisiä odotettuja asioita toisten kanssa. Luottamuksen avulla ihminen voi saada aikaan toisten kanssa enemmän kuin yksin. ..luottamus on myös rymien ominaisuus, eräänlaista yhteishrnkeä, kulttuurista varantoa tai sosiaalista pääomaa, jonka avulla ryhmät voivat toimia menestyksekkäästi ja myötätuntoisesti yhteisen hyvän puolesta”

    • Jouko Halttunen, en tunne sinua, mutta taidat olla isokin päällikkö kun ”määräilet”
      Helsingin hiippakuntaneuvostoa. ;)). Mitä luottamukseen tulee, samoin mitä kunnioitukseen tulee, ne pitää itse ansaita. Laajasalon ja monen muunkin täällä esiintyvän hänen toimiensa puolustelijan kohdalla nuo ovat kovin koetuksella.

    • Arkkipiispa voi pitää Hiippakuntaneuvostolle kinkerit Saarisen kirjan pohjalta onko oppi mennyt perille ;-)). Jotainhan niille on tehtävä kun riitelevät niin ettei täällä Pohjois Karjalan korvessa kuule enää suden ulvontaa hiippakuntaneuvoston huudolta. Vai mikä osapuoli voi rakentaa luottamusta jos se ei lähde Hiippakuntaneuvoston jäsenistä itsestään.

    • Halttunen: ” Somessa boldaaminen tulkitaan huutamiseksi.”

      Halttunen ei nyt taida olla ihan perillä siitä mitä kirjoittaa. Versaalein kirjoittaminen tulkitaan huutamiseksi, boldaus on asioiden korostamista huomattavuuden lisäämiseksi kiireiselle lukijalle. Esim. tekstissä esiintyvät nimet boldataan siinä vaiheessa kun ne esiintyvät tekstissä ensimmäisen kerran.

      Kannattaisi ottaa ensin asioista selvää, ennen kuin alkaa kirjoittaa potaskaa julkisesti.

  2. Työ tuo tuloksia. Jos kukaan ei olisi kysynyt perään, väärinkäytökset olisivat jääneet pimeään ja olisivat ehkä saaneet jatkua ties kuinka kauan. Käytäntöjen on oltava läpinäkyviä. Kun työnantaja joko hyväksyy tai ei saadut selvitykset, niin toki oli etukäteen selvää, että jokainen selitys menee läpi. Hyvä, että muitakin kysymyksiä tullaan käsittelemään. Jokaiseen Johanna Korhosen listan kysymykseen pitää saada vastaus.

  3. Olen halunnut yrittää uskoa, että tämä prosessi ei ole ajojahti. Mutta kun Johanna KOrhonen nyt siteeraa tällausen lauseen:
    ”- Maura Audit: ”Taksin käyttöön vaaditaan esimiehen lupa ja taksia voidaan käyttää poikkeustapauksissa, perustellusta syystä. Tämän ohjeen noudattamista emme ole voineet varmistaa käytettävissä olevasta aineistosta.” Laajasalon runsaiden taksikulujen asianmukaisuutta ei siis edelleenkään ole ollut mahdollista varmistaa.” usko ajojahsin olemattomuuteen horjuu lisää.
    Kirkkoherralla ei ole seurakunnassa toiminnallista esimiestä, jolta voisi edes kysytä etukäteen jonkin taksimatkan asianmukaisuutta. Ylimmän johdon osalta harkinta on aina vain jälkikäteisharkintaa, jossa johtajan itsensä täytyy osata harkita. Maura-Audit on ihan oikein todennut, että tälläinen esimiehen lupa on sääntöjen mukaan oltava ja että – kun esimiestä ei ole – sellaista lupaa ei ole voitu varmistaa aineistosta. Ei tietenkään, koska sellaisen luvan antajaa ei edes voi olla.
    On täysin kiistatonta, että Laajasalo ei ole rapotoinnissa ym. toiminut kirkkoherran ja johtajan asemansa edellyttämällä tavalla ja että eräiden ylimääristen kustannusten omaehtoinen korvaaminen on hänelle tullut mieleen vasta mieleen palautettamisen jälkeen ja viiveellä sittenkin ja että hän ei ole missään mielessä saanut tarkastuksessa puhtaita papereita. Mutta joku tolkku voisi olla näpertelyssäkin, jossa häntä nyt halutaan hiillostaa ja grillata ja jatkaa jatkamasta päästyä.

    • Risto Voipio, Laajasalolle voi joskus myöhemmin tulla mieleen, että parempi olisi ollut erota heti piispanvirasta. Tämmöiset jutut kun eivät tyypillisesti ajan myötä parane vaan pahenevat. Hyvä ohje on, että kun muu ei auta, kokeile totuutta.

      Tuosta ajojahdista. Jos totuuden esiinkaivaminen on ajojahti, niin olkoon sitten. Siistimpää olisi painaa villaisella, kuten seurakuntayhtymä nyt tekee.

    • Se. että joku on väärässä, ei tarkoita, että se, joka osoittaa toisen olevan väärässä, olisi sen enemmän oikeassa. Arvioijan lausunto on karua luettavaa Helsingin seurakuntaytymän ja sen johdon huonosta company complience -osaamisesta. Minkään yhteisön – varsinkaan julkisyhteisön – ylin johto ja sen valvonta ei saa olla noin huonolla tolalla. Helsingin yhtymän toiminta on myös vahingoittanut kirkon uskottavuutta kun se vaatii yhteiskunntaan ja yhteuisten asioiden hoitamiseen korkeata moiraalia ja korkeita eettisiä arvoja. Tämä on ihan selvää ja siihen viittaan kommentissani.

      Se, että Laajasalo on toiminut asemassaan olevalle johtajalle sopimattomalla tavalla, ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki se miten asiaa tuodaan julkisuuteen ja miten sitä käsitellään ja mitä asioita korostetaan, olisi oikein ja hyväksyttävää. Siksi katson oikeaksi osoittaa hämmästystä myös Korhosen mielestäni epäasiallista toimintaa kohtaan. Se, että hän tässä blogissaan nostaa – vaikka kirkolliskokousedustajana, kirkkovaltuutettuna ja hiippakuntavaltuutettuna varmasti tietää paremmin – selvittämättömäksi synniksi sen, ettei kirkkoherralla ole ehkä ollut esimiehensä etukäteishyväksyntää taksimatkoille, osoittaaa sen, että tietämättömälle lukijalle halutaan antaa kuva, ikäänkuin sellainen lupa olisi ollut saatava tai edes saatavissa. Jos hän toimii näin tosissaaan, olen suuresti hämmästynyt. Jos isoja ja pieniä asioita ei osata tai – niin kuin nyt näyttää – ei haluta erottaa, se viittaa ajojahtiin. Kysymys ei siis ole siitä, etteikö epäkohtia saisi ja ehdottomasti pitäisi nostaa esiin ja korjata, vaan siitä, millä tavalla ja millä tavoin argumentoiden asiaa hoidetaan. Siksi olin ehtinyt jo toivoa, että jokin tolkku voisi löytyä. Tässä eivät todellakaan ole vain hyvä ja paha vastakkain, vaan vastakkain ovat pata ja kattila.

    • Hei Risto, tiedän toki ettei Laajasalolla kirkkoherrana ja yhtymän johtajana ollut esimiestä, jolta hän olisi voinut pyytää lupia. En kuitenkaan viittaa siihen, vaan virkkeen loppuun: taksia voi käyttää ”poikkeustapauksissa, perustellusta syystä”. Laajasalolla näitä poikkeustapauksia on erittäin runsaasti, eikä hän yhdessäkään vuoden 2017 taksikuitissaan tai sen yhteydessä esitä mitään perustelua taksimatkalleen. Siksi matkojen asianmukaisuutta ei voi tämän aineiston perusteella arvioida, kuten Maura Auditkin havatsee. Taksilla ajo näyttää olevan Laajasalolla vakiintunut tapa, ei poikkeus. Joissakin kuiteissa lukee epämääräisesti ”Töölö”, mikä saattaa viitata kotimatkaan. Tällä taas tulisi olla veroseuraamuksensa, jos siis yhtymä sallii yhdelle henkilölle kotikyydit taksilla. – ”Esimies”-kohta on sitaatissa mukana vain siksi, että otin sitaatin tarkkuuden säilyttämiseksi mukaan kokonaan ja sellaisenaan.

    • En, Johanna, osaa, halua enkä voikaan Laajasalon kuitteja ym. tapauskohtaisesti pohtia, mutta muutama asia kuitenkin omalta n. 40 vuoden virkauraltani: matkakustannusten korvausasiat olivat tavattoman vaikeaselkoinen asiakokonaisuus kun yhteen piti sovittaa, työajaton ja työkohteesta toiseen liikkuva hengellinen työ, virkaehtosopimuukset, verohallinnon ohjeet ja käytännön elämän järkevät haasteet. Tuo kokonaisuus oli aidosti vaikeaselkoinen ja jatkuvan harmaiden hiuksien ja kädenväännön paikka. Paikasta, tilanteesta ja tunnelmasta toiseen minuuttiaikataululla siirryttäessä – silloinkin kun kiire ei ollut itse aiheutettua – taksilla kulkeminen voi vaativassa henkisessä työssä olla aivan keskeinen työstä suoriutumisen vaatima lyhyt lepohetki 100 %:n suoritusten välillä. ”Herrat ne vain taksilla ajelee” -käsitys syntyy helposti kaukaa sivusta seuraten ja sille hurrataan mieluusti. Olennaista tässä tapauksessa on se, että Helsingin yhtymässä on ilmennyt tarve tarkentaa käytänteitä ja se on nyt tullut riittävän selväksi. Mutta viime kädessä paikallisen työnantajan valistunut harkinta on se, jolla järkevä ja tuottava työskentely-ympäristö syntyy ja ylläpidetään. Kuitit on säilytettävä, tositteet on kirjoitettava, matkaraportit on tehtävä ja työnantajan aikaa eikä varoja ei saa käyttää muuhun kuin työnantajan teettämään työhön ja verottajalle on annettava se, mikä verottajalle kuuluu. Ja tolkku ja suhteellisuudentaju säilytettävä.

    • Ei ”Töölö” taksikuitissa ole verottajan kannalta mikään virhe.
      Jos työ tapahtuu pois pääasialliselta toimipisteeltä voi sinne verottajan puolesta kulkea hyvin työnantajan kustannuksella. Samoin työkeikalta kotiin.

      Varmaan nämä tiedätkin mutta veivaat.

    • ”lukijalle halutaan antaa kuva, ikäänkuin sellainen lupa olisi ollut saatava tai edes saatavissa”

      Eikö kirkkoherralla ole esimiestä? Hän on siis yksinvaltias seurakunnassaan ja valtuudet tehdä mitä itse haluaa. Niinkö?

    • Kimmo, kirkkoherra on yksinvaltias seurakunnassaan ja piispa on yksinvaltias hiippakunnassaan. Tämä on kirkon systeemi, feodaaliajan perintö.

  4. Sinä kirjoitat, että jotta sinä saisit vastauksen kysymyksiisi pitää sinun ratkaistava miten arvioit jälkikäteen annettujen selitysten paikkansapitävyyden. Näin osoitetat että Teemu Laajasalo on ollut oikeassa, kun ei ole sinulle vastannut muuta, kuin että kaikki kulut kuuluvat työtehtäviin. Kun nyt ulkopuolinen tarkastaja on todennut, että näin on, niin se ei riitä sinulle. Mutta sinä Johanna Korhonen et ole tuomari, joka päättää Laajasalon syyttömyydestä tai syyllisyydestä. Kuten ulkopuolinen tarkastaja totesi, asian päättää työnantaja. Vantaalaisena luottamushenkilönä sinä et edusta työnantajaa mitenkään, etkä myöskään Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntalaistakaan. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajanakaan sinulla ei ole mitään mandaatti ilman valtuuston päätöstä, joskin silläkään ei ole mitään Laajasaloon kohdistuvaa työnantajan roolia. Olisiko nyt parasta sinun lopettaa tämä liian läpinäkyväksi osoittanut ajojahtisi. Jos et pysty Laajasalolta pyytämään anteeksi, niin ole kiltti ja lopeta tämä, sillä nyt viimeistään tämä kääntyy omaan nilkkaasi. Tästä on jo nyt seurannut poliisille tutkimuspyyntö sinunkin toimistasi. Siinäpä on nyt poliisilla ihan riittävästi töitä tämän tapauksen ympäriltä, kun tutkii teitä molempia.

    • Kirsi Rostamo, sinä olet suorastaan hauska! En ryhdy rfoimaan pitkää vuodatustasi, voisin ärsyttää sinua kohtuuttomasti. Anteeksi että tämä kommenttini on hienosti sanottuna ”ad homini”, mutta sinäkin keskustelet henkilöistä etkä asiasta, joka asia on unohtunut minissa muissakin kommenteissa. Järkevä keskustelu ei vain kaikilta suju.

    • Jaakko, Kirsi Hannele Rostamosta riittäisikin keskusteltavaa. Ajanoloon hänkin tulee huomasmaan, miten väärässä oli rakastamansa piispan suhteen. Mutta kerrankos rakkaudessa pettyy!

  5. Olen kovasti arvostanut Johanna Korhosen kirjoituksia ja esiintymistä. Tässä erityisessä asiassa tuntui kuitenkin heti alkuun siltä, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Toivoisin kovasti – erityisesti Korhosen vuoksi – että hän voisi löytää jonkin tyylikkään perääntymistien. Varmaan on aihetta tarkempaan talousasioiden hoitoon joka puolella – sen korostamisesta kyllä pisteet Korhoselle. Henkilöön kohdistuvasta ajojahdista ei voi sanoa samaa.

    • Matti Salmenperä, mitään ei olisi tapahtunut ilman että Kirkko ja kaupunki tämän julkisti. Nyt tämä elää omaa elämäänsä, siitä ei voi kukaan perääntyä vaan selvitykset jatkuvat loppuun saakka. Tällä prosessilla on ollut suuri merkitys kirkon johdon uskottavuudelle, jonka korjaaminen voi tästä alkaa. Se mitä on nähty ei ole kaunista katseltavaa, ja erityisesti väärinkäytösten puolustelijat ja Johanna Korhosen toimien paheksujat ihmetyttävät minua.

      Kuitenkin tämä lievä korruptio on koko prosessin sivuseikka. Kirkon pitäisi varjella ja puolustaa totuutta, pienikin mutta jatkuva vilppi syö muutenkin vaikeuksissaolevan kirkon perusteita. Totuuden henki, johda sinä meitä. Tämä pitäisi muistaa.

    • Jännä että Kirkko ja kaupunki ymmärsi pyytää lista heti kun Johanna oli sen kirjaamoon jättänyt.
      Ei ole sekään kaunista katseltavaa. Totuuden henki…

  6. Kirsi Rostamo: ”Jos et pysty Laajasalolta pyytämään anteeksi, niin ole kiltti ja lopeta tämä, sillä nyt viimeistään tämä kääntyy omaan nilkkaasi.”

    Samanlaisen uhkauksen esittää

    Matti Salmenperä: ”Toivoisin kovasti – erityisesti Korhosen vuoksi – että hän voisi löytää jonkin tyylikkään perääntymistien.”

    Uhkailu kertoo oleellisen kirjoittajien arvomaailmasta. Rostamolla on omituinen käsitys anteeksiannosta. Kun joku tuo esiin väärinkäytöksiä, niin totuuden esiin kaivajan pitää pyytää anteeksi väärin tekijältä. Tämä ei istu länsimaiseen oikeuskäytäntöön, mutta kirkon käsitykseen oikeudenmukaisuudesta se sopii erinomaisesti. Rostamon logiikkaa on käytetty menestyksellisesi esim. esikoislestadiolaisuudessa, jossa uhri on pakotettu Raamatun sanaan vedoten antamaan anteeksi raiskaajalleen. Uhrista tehdään syyllinen.

  7. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Jostain syystä Johanna Korhonen on halunnut ”murhata” Teemu Laajasalon piispana. Tai eihän motiivia niin kaukaa tarvitse hakea – kuten toimittaja Samuli Suonpää on kirjoittanut – Korhosen mielestä valittiin väärä piispa. Sen sijaan että hän sen hyväksyisi, hän käy loputonta vaalikampanjaa edelleen. Nyt olisi paljon parempi hyväksyä tämä demokraattinen ratkaisu ja keskittyä Espoon piispan vaaliin. Siellä hyvinkin voisimme valita naisen piispaksi.

    • Kirsi Rostamo, vaihdetaan nyt ensin tämä piispa ja jatketaan sitten puhtaalta pöydältä. Eiköhän sitä siivottavaa Kirkon nurkista löydy enemmänkin, olen huomaavinani että jonkinlainen raikas hengähdys käy vanhojen homeisten holvien alla. Vakavasti puhuen, ainakin nuo ilmeisesti yleiset hulvattomat rahankäytöt siellä yläpäässä on syytä saada kontrolliin. Emme elä enää itsevaltiaiden kirkkoruhtinaiden aikaa. Nauttimastaan suuresta kunnioituksesta huolimatta piispatkin ovat tavallisia ihmisiä ja samojen lakien ja toimintaa rajoittavien sääntöjen alaisia kuin me tavalliset tallaajat. – Kauniita unia!

    • Kirsi Hannele Rostamo, kirjoitit tuon kommenttisi vuosi sitten. Mitenkäs nyt suu pannaan, kun Suomessa on virassa ensimmäinen oikeudessa rangaistu piispa, kirjanpitorikollinen?

Korhonen Johanna
Korhonen Johanna
Journalisti, kirkkolaulaja Vox Silentii -yhtyeessä. Kirkon luottamushenkilö 2010--2020.