Teemu Laajasalo valittiin Helsingin piispaksi kunniakujassa. Hänen etumatkansa kesti kisan loppuuna saakka, vaikka kaventui uhkaavasti lopussa. Kuherruskuukausi tosin jäi lyhyeksi, sillä pian valinnan jälkeen Suomen Kuvalehti julkaisi jutun, jossa se nosti esiin Laajasalon yrityksen ja sen taloudellisen tilanteen. Kävi ilmi että tulevalla piispalla on ja hänen firmallaan on huomattava velkataakka. Yrityksestä ei vaalikampanjan aikana puhutta, mahtoiko monella olla edes tietoa.
Tosin jo kampanjan aikana oli sivupuheita, että Laajasalolla on taipumus oikaista mutkat ja hieman liioitella. Hän esimerkiksi ilmoitti pitämiensä oppituntien määrän niin suureksi (13 500 tuntia), että kukaan opetusalan ammattilainen ei siihen uskonut. Asia tuli sittemmin esiin Suomen Kuvalehdessä. Katso video jossa toimittaja Salla Vuorikoski haastattelee Teemu Laajasaloa aiheesta.
Karsimaattisen Laajasalon imagoon alkoi ilmestyä muitakin naarmuja. Helsingin Sanomat kirjoitti Laajasalosta otsikolla Helsingin tulevan piispan Teemulaajsalon esimiestaidot herättävät huolta – Kriitikot haukkuvat silmänkääntäjäksi, kannattajat ihailevat karismaa.
Alkoi liikkua huhuja, että kirkon tai hiippakunnan johdolta toivottaisiin Laajasalon taloudellisten taustojen tarkempaa perkausta. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen kertoi Suomen Kuvalehden laajassa Laajasalo-jutussa (otsikolla Kameleontti), että on ehdottanut Laajasalolle erityistilintarkastuksen järjestämistä hänen yrityksessään.
Kirkko ja kaupunki kysyi asiaa tarkemmin Korhoselta, joka vastasi: ”Minusta Teemu Laajasalon yritystoiminnan selvittäminen perinpohjaisesti on sekä hänen oman oikeusturvansa että Helsingin hiippakunnan kokonaisedun kannalta paras tapa toimia. Niin kauan kuin epäilyksiä on olemassa, ne haittaavat tulevan piispan viranhoidon edellytyksiä. Tässä on tullut esiin asioita, joita ei ratkaista olemalla hiljaa.”
Hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja Wiking Vuori puolestaan sanoo niin ikään Kirkko ja kaupungissa, että erityistilintarkastukselle ei ole tarvetta: ”Laajasalo on kuitenkin avannut yritystoimintaansa nyt paljonkin. On vaikea oikeustieteellisesti koulutettuna nähdä, mikä erityinen arvo erityistilintarkastuksessa olisi Helsingin hiippakunnalle. Yleensä sellainen tehdään, jos taustalla on konkurssi tai vakavia rikosepäilyjä. Mihinkään sellaiseen ei julkisuudessa nyt ole viitattu. Erityistilintarkastus on juridinen instrumentti.”
Spekulantit pohtivat jopa, näinköhän mitään piispanvihkimistä edes tulee. Seurauksena olisivat uudet vaalit. Kriisiviestännän ohjekirjojakin kirkon viestintäpiireissä väitetään kaivetun esiin ihan vain varmuuden vuoksi, mikäli on uskominen Suomen Kuvalehteen, ja miksi ei olisi.
Tulevan esipaimenen uskottavuutta ruoditaan estoitta somessa ja media tekee oman osansa. Huh, huh, kyllä Laajasaloa nyt harjataan julkisuudessa niin että heikkohermoisempaa hirvittää. Syystäkin harjaavat, sanoo kovahermoisempi. Se kuitenkin on varmaa, että tuskin kukaan piispaksi valittu on saanut näin kuoppaisen lähdön.
Olli Seppälä
P.S. Edellä sanotusta kiinnostuneen kannattanee vilkaista Uudesta Suomesta Petri Järveläisen Ajatushautaamo-blogin tuore virnuileva postaus nimeltä Helsingin hiippakunnan ja seurakuntayhtymän toimintakulttuurin muutos.
Olli Seppälä kirjoittaa tuolla (yllä kommentissaan), että joissain FB-kommenteissa on huomautettu, että kirkollisessa elämänpiirissä ei tajuta yrityselämän lainalaisuuksia.
Olen samaa mieltä siitä, ettei tajuta.
Tämän takia onkin ollut hyvä, että ns. maallinen lehdistö, joka näistä asioista selvästikin ymmärtää enemmän, on nostanut esiin erilaisia yrityselämän lainalaisuuksia (muun muassa viranomaisvelvoitteita jne.), joita Helsingin tuleva piispa on yritystoiminnassaan rikkonut. Laajasalo on muun muassa saanut monien vuosien ajan viranomaisilta toistuvasti huomautuksia siitä, että hän ei ole toiminut yrityselämän lainalaisuuksien mukaan. Näitä seikkoja ei mitenkään nostettu esiin kirkollisessa elämänpiirissä, mutta on hyvä, että ne nostettiin esiin ei-kirkollisessa elämänpiirissä.