Tässä, Ismo, huomaan, että tällaiset blogikommentoinnit ovat tilaltaan kovin suppeita tällaisten asioiden käsittelyyn. Otan esimerkin. Kirjoitit: ”Huolestuttavana pidän kastetta siinä merkityksessä, että ihminen siinä tekee jonkin asteisen lain teon…”

Tuo lain tekojen käsite on se, mihin haluan tarttua. Yritin kirjoittaa siitä hieman Teemu Kakkurille, mutta hän vetäytyi keskustelusta niin kuin pappien on tapana tehdä. Sinä ajattelet, että kasteelle meno olisi sellainen lain teko, joita Paavali vastusti. Minä väitän, että Paavalia oikein lukien näkee lapsikasteen olevan lain teko, erityisesti kun sen ajatellaan korvaavan ympärileikkauksen. Perustelen asian sinulle, vaikka tiedän että tilan puutteen vuoksi voin vain raapaista tätä aihetta.

En tiedä, tunnetko ns. uutta Paavali-tutkimusta, englanniksi New Perspective on Paul. Tunnetuimpia sitä kehittäneitä teologeja ovat James Dunn ja N. T. Wright. Ehket tunne. Jotkut väittävät, että Suomessa halutaan vaieta unohduksiin koko teema. Koetaan varmasti hyvin ikäväksi, että kirkkokunnan oppi-isän teologian tiettyjä perusteita kyseenalaistetaan. Maailmalla sitä kyllä on tutkittu paljon ja totta kai Suomenkin yliopistoteologit ja kirkon miehetkin sitä tuntevat, vaikkeivat siitä kirjoittele.

Tässä yhteydessä oleellista on erityisesti Dunnin havainto, että Luther tulkitsi Paavalia eräässä kohdassa väärin. Hän käsitti lain tekojen käsitteen tarkoittavan käytännössä kaikkea, mitä ihminen tekee. Tai ainakin kaikkea inhimillistä hengellistä toimintaa. Paavali kuitenkin tarkoitti lain teoilla tarkkaan ottaen juutalaisuuden eli tooran sääntöjä ympärileikkauksesta, ruoka- ja sapattisäännöksistä ja vastaavista. Ne erottivat juutalaiset muista kansoista. Kun luterilaisuudessa on lopulta ajateltu väärin, että millään mitä ihminen tekee, ei voi olla mitään tekemistä hänen iankaikkisuutensa kannalta, niin siltä pohjalta on joissain kirkon piireissä torjuttu esim ratkaisukristillisyys ja uskonratkaisuun kehottaminen. Se ei ollut Paavalin tarkoitus. Samoin uskovien kaste on torjuttu, koska siinä ihminen on aktiivinen vastatessaan Jumalan kutsuun (mikä kyllä oli Raamatun tapa). Myös suun tunnustuksen merkitys ihmisen pelastumisessa on kielletty. Olen jopa kuullut väitettävän, että kyllä kieltäjäkin pelastuu, jos vain uskoo, koska pelastus on yksin uskosta, eikä teoilla ole merkitystä. No, sehän on Raamatun mukaan valhetta ja väärinymmärrystä, joka juontaa juurensa siihen, että Luther tosiaan ymmärsi tai laajensi lain tekojen käsitteen sellaiseksi, mitä Paavali ei tarkoittanut. Jeesuksen tunnustaminen on aivan oma kategoriansa. Se ei ole lain teko siinä mielessä, kuin mitä Paavali sillä käsitteellä tarkoitti vastustaessaan niitä juutalaiskristittyjä, jotka vaativat, että kristittyjen piti ruveta harrastamaan ympärileikkausta ja noudattamaan muitakin säännöksiä. Paavali korosti uskoa, pistis, joka tarkoittaa sekä uskoa, että uskollisuutta. Riittien suorittaminen ja säännösten noudattaminen ei itsessään ole kristinuskoa, vaikka se usein on sellaiseksi mennyt. Todettakoon, että Jeesuksen tunnustaminen ei ole sellainen hyvä tekokaan, joiden merkityksen Paavali torjui Ef. 2:9. Hyviä tekoja tekemällä ei voi pelastua. Jeesuksessa on pelastus, mutta hänessä olemiseen tarvitaan se, että tunnustetaan hänen herruutensa eikä kielletä sitä. Kaste oli ensimmäinen tunnustautuminen Jeesukseen hänen asettamallaan tavalla. Se siis pelasti sellaisena ja on todellakin väärinymmärrys, että kaste olisi muka siksi, että vauva saisi anteeksi perisynnin syyllisyyden ja välttäisi häntä kohtaavan kadotuksen kuollessaan.

Vauvakaste on vain kristillistetty versio ympärileikkauksen lain teosta. Kävi niin, että vaikka ns. juutalaistajat (eli juutalaiskristityt, jotka vaativat, että kristittyjen pitää noudattaa tooraa) eivät päässeet voitolle, niin heissä oleva lakihenki kuitenkin säilyi ja pääsi vallalle. Kasteesta, joka oli alussa ihmisen vastaus Jumalan kutsuun, tuli imeväiselle suoritettuna samanlainen lain teko kuin mitä ympärileikkaus oli ollut juutalaisille. Juutalaisuushan perustui syntyperään. Uuden liiton kristillisyys perustuu oikeassa muodossaan uskoon, joka ei koskaan ole perustunut syntyperään tai riittien kohteena olemiseen vaan tulee kuulemisesta. Ei ole kristittyjä kansoja vaan ”jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen”. Vain yksittäiset ihmiset ovat kristittyjä. On pelkkää lakihenkisyyttä kastaa koko kansan vauvat ja olettaa sellainen lain teko pelastaisi liittämällä heidän muka ”Jumalan kansaan”. Se ei ollut kasteen tarkoitus alussa. Uusi liitto on eri asia kuin vanha.

En tiedä, pääsetkö ajatuksesta kiinni. Kuten sanoin, tässä voi kirjoittaa vain suppeasti. Kirjat, joita uudesta Paavali-tutkimuksesta kirjoitetaan, ovat usein 900-sivuisia. Ja sekin oppisuunta on sekavaa. Kaikki eivät näe niin kuin minä, vaan kirjavuutta on. Tätä kaikkea tietysti pitäisi kirjoittaa suomen kielelläkin paljon syvällisemmin ja paljon suuremmilla foorumeilla kuin tämä keskustelusaitti. Ja onhan se ainakin minulla itselläni kaikenlaista suunnitelmissa. Toivon pääseväni tekemään väitöskirjaakin aiheeseen liittyen joskus. Ihmisillä on ehdottomasti oikeus tietää, miten nykyiset oppinäkemykset ovat syntyneet.

Joka tapauksessa en ymmärrä ajatusta, että voisi hyväksyä sen, että jatkossakin tulisi olemaan kaksi erilaista kasteteologiaa ja -käytäntöä. Aivan ehdottomasti pitäisi etsiä Raamatun malli ja noudattaa sitä. On periaatteessa kasteen halveksumista suhtautua siihen ajatuksella, että mitä väliä sillä on. ”Sehän vain sivuasia.” Emme voi Herramme käskyyn suhtautua niin, vaan tulee etsiä ja rukoillen hakea hänen tahtoaan. Ja etsivän on luvattu löytävän. Kehotan siis hartaasti rukoillen etsimään.