Kymen Sanomien juttu maalaa Jehovan todistajista tavallisia

Kymen Sanomat julkaisi sunnuntaina jutun Jehovan todistaja -pariskunnasta ja heidän elämästään. Juttu on vain tilaajille, joten lainaan siitä ainoastaan muutaman harkitun kohdan.

Jutun otsikko "Omasta mielestäni olemme aika tavallisia" – Hanna ja Sauli Puro kertovat, millaista on olla Jehovan todistaja ja tehdä julistustyötä kertoo oleellisen jutun sävystä ja tavoitteista. Se maalailee todistajuudesta tolkun uskontoa, jossa elämä on tavallista ja melko vapaata. Julistustyö tuntuu jutun perusteella olevan niitä harvoja asioita, jotka tekevät todistajuudesta erityisen elämäntavan.

Ennen kuin päästään käsiksi jutun sisältöön, todettakoon, että puheenvuoro ei ole suunnattu jutussa esiintyviä henkilöitä vastaan. Puheenvuoron tarkoitus on avata jutussa esitettyjä väitteitä ja niiden taustoja.

Toisin kuin juttu maalailee, todistajuus on kaikkea muuta kuin tavallisuutta. Se määrittelee ihmisen elämässä aivan kaiken niin opiskelun, puolison, poliittisten mielipiteiden (joita ei tule olla), ammatin, lääketieteellisten hoitojen, liikuntamuotojen, sosiaalisten suhteiden ja jopa ajattelun suhteen. Jehovan todistajalla ei ole uskontoon ja sen määrittelemiin elämänvalintoihin tai maailmankatsomukseen liittyen omia mielipiteitä. Ne määritellään Yhdysvalloissa toimivan uskonnollisen järjestön toimesta.

Jutussa esitetään kolme uskomusta todistajista, jotka pyritään jutussa kumoamaan. Lainaan niistä kahta pienen katkelman kera, jonka uskoisin täyttävän sitaattioikeuden periaatteet.

Uskomus 1: Lapsia pakotetaan uskoon

Jos oma lapseni haluaisi tehdä päätöksen 10-vuotiaana, sanoisin hänelle, että mietitään vielä. Toisin kuin moni luulee, me emme pakota lapsia todistajiksi, vaan kannustamme heitä ajattelemaan itse ja tekemään omat päätöksensä, Hanna Puro sanoo.

Ensimmäisenä esitetty uskomus on se kaikista tärkein. Jehovantodistajuuteen liittyy kaste, joka on hyvin erilainen kuin miltei kaikissa muissa uskonnoissa. Kaste tarkoittaa todistajuudessa virallista jäsenyyttä uskonnollisessa järjestössä. Kaste on se vedenjakaja, joka määrittää ihmisen koko tulevaisuuden. Jäsenyyttä ei voi perua. Ja tässä on se ongelma. Koska todistajuudesta ei voi lähteä ilman merkittäviä rangaistuksia, kysymys kuuluu: missä iässä ihminen on valmis tekemään päätöksen kastautua tällaiseen järjestöön?

Hanna Puro aivan oikein toppuuttelisi lastaan kastepäätöksessä, jos tämä haluaisi kasteelle 10-vuotiaana. Mutta onko lapsi valmis tekemään loppuikäänsä koskevaa päätöstä liittyä johonkin järjestöön, oli lapsi sitten 10- tai 16-vuotias, jos järjestöstä ei voi erota enää koskaan ilman hyvin radikaaleja rangaistuksia? Kun Jehovan todistaja eroaa uskonnollisesta järjestöstään, hän menettää sääntöjen mukaan niin ystävät, tutut kuin sukulaisetkin, vanhempia ja lapsia myöten. [1] Alaikäisiä kotona asuvia järjestöstä lähteneitä ei karteta perheen sisällä, mutta kun henkilö on täysi-ikäinen ja muuttaa omilleen, hänen kanssaan ei olla enää tekemisissä.

Suurin osa Jehovan todistajien uusista jäsenistä on todistajien omia lapsia. Nämä ovat lapsia ja nuoria, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta tarkastella maailmankatsomustaan objektiivisesti. On vain yksi näkemys, jonka mukaan Jehovan todistajat edustavat hyvää ja muu maailma pahaa. Kaikista muista vaihtoehdoista seuraa, että Jehova pahoittaa mielensä, vanhemmista tulee surun murtamia ja itse tulee tuhoutuneeksi hyvin pian alkavassa harmageddonissa. Kaste on Jehovan todistajien mukaan pelastuksen edellytys. [2] [3] Jehovan todistajien lapset menevät kasteelle pääosin 12-17 vuoden ikäisinä.

Jos lapsen vanhemmat kuuluisivat mihin tahansa muuhun kuin uskonnolliseen järjestöön ja järjestössä olisi tapana liittää lapset järjestön jäseneksi samoilla ehdoilla kuin todistajissa (järjestöstä lähteminen koska tahansa myöhemmin tarkoittaa järjestöön jäävien läheisten menettämistä), niin kauanko sellaista - perheitä ja yksilönvapauksia rikkovaa - järjestöä katseltaisiin viranomaisten toimesta? Miksi tilanne on eri, kun puhumme uskonnollisesta järjestöstä?

Uskonnonvapaus on hieno inhimillinen arvo, jota kannattaa vaalia. Mutta kannattaako sen varjolla vaalia uskonnollisia järjestöjä, jotka omassa toiminnassaan rikkovat uskonnonvapauden periaatteita?

Kun todistajat pääsevät mediassa ääneen, he eivät käytännössä koskaan kerro tästä todistajuuteen olennaisesti liittyvästä ihmisoikeudellisesta epäkohdasta sellaisena kuin se on. Räikeimmillään siitä jopa valehdellaan, kuten viralliset tiedottajansa tekevät aina kun siitä heiltä julkisesti kysytään. [4] Syy asiaan on selvä. Vaikka tähän ihmisoikeudelliseen epäkohtaan ei ole vielä puututtu kaikkialla, sen avoin tunnustaminen olisi järjestölle ajan myötä vahingollista. Esimerkiksi Norjassa todistajien järjestöltä evättiin äskettäin valtiontuet mainitun karttamissäännön takia. Karttamissääntö tulkittiin Norjassa lainvastaiseksi.

Lopuksi huomio esitettyyn "lapsia pakotetaan uskoon" -uskomukseen. Jehovan todistajien lapsilla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi siihen, osallistuvatko he uskonnon toimintaan, kokouksiin ja konventteihin. Heidät kyllä ihan suoraan todettuna pakotetaan niihin. Kokoukset ja konventit ovat lapsille äärimmäisen tylsiä tapahtumia eivätkä lapset yleensä osallistuisi niihin jos saisivat itse valita. Sitä valinnanvapautta heillä ei kuitenkaan ole, joten uskomus on siltä osin totta.

Uskomus 3: Kaikki kiva on kiellettyä

Toisin kuin moni kuvittelee, Jehovan todistajilla ei ole erillisiä sääntölistoja asioista, mitä uskonto kieltää.

Totta on, että erillistä sääntölistaa ei ole. Sääntöjä kuitenkin on listaksi asti. Eikä lista ole mikään lyhyt. Tässä on lueteltu 200 sääntöä, joista suurin osa sellaisia, jotka uskonto kieltää.

Muutaman mainitakseni uskonto kieltää sekä naisilta että miehiltä liian tiukat housut, parran pitämisen, verensiirron ottamisen vaikka se tarkoittaisi kuolemaa, järjestön hallintoelimen kritisoinnin, äitien- ja isänpäivän viettämisen, pääsiäisen, joulun ja syntymäpäivien viettämisen, ystävänpäivän viettämisen, itsenäisyyspäivän viettämisen, kilpaurheilun, politiikan ja siihen osallistumisen, tutustumasta mihinkään entisten todistajien materiaaliin tai kirjallisuuteen, entisten todistajien tervehtimisen, ja ottamasta vastaan työtä, joka edistää minkään muun uskonnon toimintaa. Ja nämä ovat vain jäävuoren huippu siinä pitkässä listassa, joka määrittää Jehovan todistajien elämää jokapäiväisessä arjessa ja ajattelussa.

On hyvä, että mediassa käsitellään eri uskontoja ja uskonnon edustajille annetaan puheenvuoro. Mutta kun puhumme järjestöistä, joiden toimintaan ja käytänteisiin kuuluu paljon ihmisoikeudellisia epäkohtia, toimitusten toivoisi olevan varpaillaan tällaisista järjestöistä tehdyissä jutuissa. Jos me haluamme tietää millaista on elää Pohjois-Koreassa, me emme jätä journalismia sen varaan, mitä pohjoiskorealaiset maastaan ja sen ihanuudesta kertovat.

Samasta syystä toimituksessa ei tulisi tehdä yksipuolisia mainosjuttuja uskonnoista, jotka jättävät jälkeensä ihmisraunioita. Koska sellaisia kohtaloita seuraa väistämättä, kun ihmisiltä viedään heidän läheisensä.

Viitteet

  1. Jehovan todoistajien kirjasta "Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa 2008": Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa [erotettuihin ja eronneisiin]? Kyllä on, monestakin syystä. (sivu 207) Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona. (sivu 209)
  2. Vartiotorni maaliskuu 2016: Kaste on kristillinen vaatimus ja tärkeä askel pelastukseen johtavalla tiellä. 
  3. Pitäisikö minun mennä kasteelle? Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia, 2. osa: Kaste on välttämätön osa ”merkkiä”, jonka perusteella ihminen pelastetaan
  4. Toimittaja: Mutta siitähän on selviä tietoja, että jos on joutunut erotetuksi Jehovan todistajista niin ei saa pitää yhteyttä läheisiinsä? – Ei asia ei ole noin ollenkaan. Ilman muuta saa pitää yhteyttä läheisiinsä. -Veikko Leinonen, Jehovan todistajien tiedotusjohtaja (Yle)

23 kommenttia

  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Jostakin olen lukenut, että jehovantodistajan lapsi otetaan huostaan, jos verensiirto pelastaa hänen elämänsä, eikä lupaa vanhemmilta tule. Kuoleeko ihmisiä sen takia, että joku kieltäytyy verensiirrosta ? Ihminen (mitä uskontoa tahansa tai uskonnoton) voi kieltäytyä kaikista hoidoista.

    Hämeessä on Katuma – järvi. Sen nimi tulee siitä, että kristinuskoon ja kasteelle pakotetut ihmiset halusivat pestä kasteen pois. Sinne sitten !

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Charlotta: ”Jostakin olen lukenut, että jehovantodistajan lapsi otetaan huostaan, jos verensiirto pelastaa hänen elämänsä, eikä lupaa vanhemmilta tule.”

      Kyllä, näin toimitaan silloin kun lapsi tarvitsee sellaista vereen liittyvää hoitomuotoa, jota todistajat eivät hyväksy. Ei kaikkialla, mutta monissa länsimaissa kyllä.

      Charlotta: ”Kuoleeko ihmisiä sen takia, että joku kieltäytyy verensiirrosta ?”

      Kyllä tapauksia tulee säännöllisesti väistämättä. Jehovan todistajien päätoimistossa näiden asioiden ympärillä työskennellyt kertoi että maailmanlaajuisesti tuhansia todistajia on kuollut ja kuolee verensiirtoon liittyvien näkemysten takia.

      ”Jehovan todistajat ylistävät tuoreella videollaan isää ja äitiä, jotka estivät syöpäsairaan lapsensa verensiirron – lapsi kuoli”

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5325d546-c3d1-4b38-ae4b-c59e7d00512e

      Kanadalaisen kuolinsyytutkijan mukaan verensiirrosta kieltäytyminen oli avaintekijä kahden naisen kuolemassa Quebecissä. Molemmissa tapauksissa kuolinsyy oli synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, joita olisi pystytty hoitamaan tehokkaasti verensiirroilla.

      https://www.cbc.ca/news/canada/montreal/jehovahs-witnesses-blood-transfusion-death-quebec-coroner-1.4401101

      Dennis Lindbergillä diagnosoitiin leukemia 14-vuotiaana. Dennis kieltäytyi verensiirrosta ja kuoli kolmen viikon päästä diagnoosista.

      https://kuow.org/stories/when-14-year-old-chooses-die-because-religion-can-anyone-stop-him/

      Charlotta: ”Ihminen (mitä uskontoa tahansa tai uskonnoton) voi kieltäytyä kaikista hoidoista.”

      Niin voi, mutta se on eri asia kuin Jehovan todistajien järjestön jäseniltään vaatima verensiirroista kieltäytyminen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Jehovan todistajat käyttää törkeästi väärin kristillisyyden käsitettä. Jehovalaiset on kristikunnan ulkopuolinen, ehkä jopa antikristillinen lahko. Yksikään kristillinen tunnustuskunta ei hyväksy jehovalaisia kristittyjen piiriin kuuluviksi. Tämä selvennykseksi vähemmän perehtyneille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ja itsehän he pitävät itseään ainoina oikeina kristittyinä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ihan kuten kristityt ovat väärinkäyttäneet Raamattua hakeakseen sieltä oikeutta aikanaan mm noidanpolttoihin ja moniin muihin typeryyksiinsä, joihin moniin uskotaan yhä tänään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Mikkola sanoo:

      Niinpä se taitaa olla. Kovin moni pitää itseään ”oikean” kristinuskon edustajana mutta noilla ”oikeaksi julistautuvilla” tuntuvat olevan keskenään erimielisiä hyvinkin monesta asiasta. (Ettei vaan kuvitelma omasta paremmuudesta?) Sama ilmiö toki lienee muissakin uskonnoissa, aatteissa, ideologioissa tai ”ismeissä” – eikä liberalismi, kommunismi, sosialismi, kapitalismi tässä suhteessa ihmisten perusluonnetta taida muuttaa. Kuka on ”oikea kommunisti” tai oikea ”liberalisti”, kansallissosialisti, pasifisti, militartisti ym.?

      Kristinuskon suhteen olisi hiukan selvempää puhua ”klassisesta kristinuskosta” tarkoitettaessa tietynlaista kristinuskoksi nimitettyä ja tarkoitettua muotoa. Tosin jotkut yrittävät väittää, ettei sellaista ”klassista” ole ollutkaan; mutta termin ja määrittelyn köyttöhän ei sinäsnä väitä vielä ”paremmuudesta” mitään – se on ihan oma kysymyksensä (”Mitä on hyvyys tässä merkityksessä?”) Kristinuskon olemus ei ole enää selvä kirkoissakaan, joten termi ”klassinen kristinusko” on perusteltu termi siitä huolimatta ettei se ihan kaikkia asioita ”kääntäen yksikäsitteiseksi” tee.

      Jehovan todistajien näkemykset joka tapauksessa poikkeavat merkittävästi klassisen kristinuskon kaikista muodoista. Sama pätee mormonien uskontoon, joita nyt en mitenkään halua muuten toisiinsa verrata tai analysoida. Kumpikin käyttään ”kristillistä terminologiaa” tarkoittaen kuitenkin muuta kuin noiden termien klassisella ymmärryksellä.

      Toisaalta nykykirkoissakin on havaittavissa termien uudelleenmäärittelyä (tai ainakin käyttöä klassisesta merkityksestä poikkeavasti). Esim ”armo” tunnutaan usein ymmärrettävän ”hyväksymiseksi”, rakkaus empatiaksi tai ”(yksilön)vapauden korostamiseksi”, synti yhteiskunnan ja hierarkkioiden rakenteiden ongelmaksi jne.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Mikkola sanoo:

      Tuo ”noitajuttu” on oma lukunsa, joka ei noitavainotutkijoiden mukaan liene suoranainen ”kristillinen” ilmiö (se voimistui vasta ns. uudella ajalla, kun tieteeet olivat alkaneet kehittyä. Vaikka se lienee toki totta, että niin Raamattua kuin evoluutioteoriaakin on käytetty ihmisoikeuden vastaisesti ihmisyyttä vastaan. (”Alkuasukkaista” eli ”villiestä” maksettava tapporaha ym. ja onpa Saksasskin luonnonvalinnalla perusteltu rotuhygieenisiä toimenpiteitä.) Ja kyllähän meilläkin lienee esim. pankkikriisin varjolla harrastettu yhtä sun toista ”ei niin hurkasta” toimintaa. Lain kirjaintakin on väärinkäytetty. Eikä Kuuluisa” Räsänen-oikeudenkäyntikään antanut hyvää kuvaa totuuden etsimisestä. Haskahti ”taktisen totuuden” ja ”taktisen hyvyyden” valossa toimimiselta. Riippumatta mielipiteestä ”tiettyihin asioihin” nähden.

      Tämä kommentti (ja ”vääryyden paheksunta” viittaa siihen, että kuiten tunnumme uskovan, ettei kaikki ”hyvyys” ole vain vallantahtoista pyrkimystä , eli meillä on taipumus uskoa, että on asioita, jotka ovat todellisuudessa hyviä tai pahoja. Ts. on olemassa todellisia arvoja kuten hyvyys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tuo ”noitajuttu” on oma lukunsa, joka ei noitavainotutkijoiden mukaan liene suoranainen ”kristillinen” ilmiö (se voimistui vasta ns. uudella ajalla, kun tieteeet olivat alkaneet kehittyä.

      Kyllä Euroopan noitavainot olivat nimen omaan kristillinen ilmiö; se pohjasi kirkkoisä Augustinuksen typerään demonioppiin ja Raamatun käskyyn ”Noitanaisen älä anna elää!” Vainojen käytännöllistä pohjaa antoi mm. kahden kristityn jesuiitta papin kammottava kirja: Noitavasara”

      Vaikka tieteet olivat alkanet kehittyä ei se vielä kirkon valtaa asiassa ehtinyt suitsia, muutosta asiaan alkoi vasta esim. Ruotsi-Suomeen vapaamuurarikuninkaan Kustaa III:n aikana ja sai lopullisen niitin 1779 valistuksen aikaansaamassa lakiuudistuksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Mikkola sanoo:

    Pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheitäni (oli pakko lopettaa ennenaikaisesti). Ehkä pääviesti kuitenkin siitä ilmenee?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Antero, onko varusmiespalvelukseen osallistuminen Jehovan todistajilla kiellettyä? Oletko sinä suorittanut varusmiespalveluksen?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Jehovan todistajat eivät osallistu varusmiespalvelukseen. Heillä oli pitkään erivapaus, jonka ansiosta heidän ei tarvinnut suorittaa edes siviilipalvelusta. Itse sen kuitenkin suoritin, koska vapautukseen tarvittiin todistus aktiivisuudesta seurakunnassa ja saarnaustyössä, enkä siihen aikaan enää ollut seurakunnassa aktiivinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Blogi kertoo paljon kuten kommentit.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Pekka voisi vähän täsmentää. Tuosta ei oikein saa vielä mitään irti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Valtakirkossamme on paljon hyvää.

      Kerran tulin tuumanneeksi rippikoululaisten ristisaattoa alttarillepäin pitkien kynttilöiden ja toimitusihmisten perässä. Miltähän asia näyttäisi kun toimitusihmisten alboissa olisi huppu. No onneksi ei ole vaikka alban tehtävä yhdelläkertaa on katsoa pois toimitusihmisten omaa persoonaa.

      Näin tunnustaminen ja tahtominen ovat väkeviä asioita vaikkei niistä mitään jälkeenpäin muistaisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      En nyt saanut tuosta kyllä mitään yhteyttä blogiin tai sen vastauksiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Onko oikeaa tietoa se, että Todistajien ovityö-laukut on tietynlaisia ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Mistä? En yhtään osaa kaupungilla vastaan tulevien olemuksesta päätellä, kuka voisi ollaTodistaja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Tarkoitin sitä, kun he ovat saarnaamistyössä. Se on melko tunnistettavaa. Tai ainakin minä tunnistan sen hyvin helposti. Tiedä sitten, onko se muille niin tunnistettavaa.

      Vapaa-ajallaan todistajia on toki vaikeampi tunnistaa pelkästä olemuksesta, useimmiten mahdotonta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Tunnistan kyllä saarnajatyössä olevat heti. Ajattelin että näilläkin olisi omat tunnistettavat piirteensä. Samoin kuin luterilaisilla ja helluntailaisilla sekä monilla muilla seurakunnilla. Yleensä kaikilla on joku ”pukukoodi” tai vastaava. Ainahan voi tietysti erehtyä. Jännä että meidät Suomalaisetkin tunnistaa heti kun astumme autosta ulos, vaikka jossain etelän lomakohteessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Mikkola sanoo:

    Noitavainoissa toki käytettiin kirkon arvovaltaa ja ja muutakin valtaa mutta ainakin muistini mukaan suomalainen alan tutkija oli vahvasti sitä mieltä, että useimmiten todelliset syyt olivat nimenomaan vallankäyttöön tai henkilökohtaisiin suhteisiin liittyviä – ei sinänsä kristinuskoon pohjautuvia. Toki ne liittyivät sikäli kristillisyyteen, että koko yhteiskuntamme oli ”kristillinen” – ainakin nimellisesti ja asiat perusyteltiin kristillisellä ”diskurssitavalla”.

    Vähän samaan tapaan nykyisin monet asiat perustellaan tasa-arvolla, syrjimättömyydellä, ilmastomuutoksella, luonnon monimuotoisuudella, kilpailullisuudella tms. (En nyt ota mitään kantaa em. asiaoihin sinänsä.) Kuitenkin taustalla on ennenkaikkea vallantahto ja valtapolitiikka.

    EI nuo ikävyydet tietysti kirkolle (tai ns. kristikunnalle) meriittiä ole. Onhan myös todettu, että esim. inkvisitiossa oli hyvin paljon valtapoliittisia taavoitteita – muillakin kuin katolisella kirkolla ja Paavilla. Asiat halutaan usein populaartisti esittää yksioikoisemmin kuin mitä historia nykytutkimuksen mukaan kertoo. Näinhän myös ”tapaus Galilei” on esitetty. EIkä taannoinen Pohjois-Irlannin vakivaltaisuuskaan pohjimmiltaan ollut kristillinebn konflikti, vaikka siinä ”katoliset” ja ”protestantit” rähinöivät. Konfliktisssa toki oli ”kristillinen kuorrutus”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antero Syrjänen

    Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com