"Koltansaame on uhanalainen kieli" - Johanneksen evankeliumin koltannos ilmestyy

avonainen kirja, koltansaamen tekstiä

Edellinen koltansaamen käännös Johanneksen evankeliumista on vuodelta 1988. Se on kirjoitettu kirjoituskoneella. Nyt Johanneksen evankeliumi koltansaameksi on saatu ensimmäistä kertaa digitaaliseen muotoon.

Ensimmäistä kertaa sähköiseen muotoon

Vuonna 1988 Suomen Pipliaseura julkaisi yhdessä Suomen Ortodoksisen kirkon kanssa kolttasaamenkielisen Johanneksen evankeliumin käännöksen. Tätä on pidetty ensimmäisenä Raamatun kirjana, joka on käännetty koltansaameksi. Aivan hiljan on käynyt ilmi, että jo 1894 Venäjän ortodoksisen kirkko julkaisi Arkangelissa Matteuksen evankeliumin käännöksen (Pas’ Evangelie Mat’veest’), joka sekin saattaa olla koltansaamea. Teoksen nimilehden mukaan Matteuksen evankeliumin käännös on nimittäin suunnattu niille saamelaisille (лопарей), jotka asuvat Pohjoisen jäämeren rannalla Norjan rajan tuntumassa.

Varsin pikainenkin vilkaisu vuonna 1988 painettuun tekstiin tekee selväksi, että tekstin julkaisemiseen liittyi poikkeuksellisia teknisiä haasteita. Vaikka 1980-luvun lopussa kirjapainot olivat jo varsin pitkälle nykyaikaisia, käännös on kirjoitettu kirjoituskoneella. Haasteita toi erityisesti koltansaamen monimutkainen oikeinkirjoitus. Siinä missä suomea kirjoitetaan 29 eri kirjaimella, koltansaamea varten käytetään 36 eri aakkosta sekä kahta ääntämistä ohjaavaa ”heittomerkkiä”. Niitä kutsutaan pehmennys- ja erotusmerkeiksi.

Viime vuonna Pipliaseurassa päätettiin, että vain painetussa muodossa oleva Johanneksen koltannos tulisi saada myös Raamattu.fi sivustolle sekä Piplia-sovellukseen. Näin ollen yli 30 vuotta sitten painettu teksti piti ensin muuttaa sähköiseen muotoon. Tätä tehtäessä havaittiin, että viimeisen reilun 30 vuoden aikana koltansaamen oikeinkirjoitusta oli kehitetty, joten tekstiä ei haluttu julkaista sellaisenaan. Tekstin oikeinkirjoitus sen sijaan päivitettiin vastaamaan nykyistä tapaa kirjoittaa koltansaamea. Samassa yhteydessä korjattiin koko joukko tekstiin pujahtaneita painovirheitä. Näiden lisäksi huomattiin, että muutamassa kohdassa käännös oli poikkeuksellinen ja luultavimmin virheellinen. Näissä kohdissa tekstin sisältöä hieman korjattiin vastaamaan sitä, mitä kreikankielisessä tekstissä todellisuudessa lukee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme huolellisesti tarkistaneet uudelleen koko käännöksen asiasisällön.

Oikeinkirjoitukseen liittyvät muutokset näyttävät näin kieltä osaamattoman silmissä varsin vähäisiltä, vaikka niiden määrä olisikin suuri. Painovirheitä ei ollut poikkeuksellisen montaa. Sisältöä muutettiin vain muutamassa kohdin. Näistä ehkä huomattavin on jakeessa 7:20, jossa alun perin oli ilmeisesti erehdytty hyvin samanlaisten ilmaisujen käytössä ja päädytty sanomaan Ton leäk Pââʹss Jiõgg (sinä olet Pyhä Henki), kun tekstissä tulisi sanoa Tuʹst lij ǩeähnas jiõgg (sinussa on paha henki).

Yhteisö vaikuttaa käännökseen

Tekstin kanssa työskennellessään kieltä osaamatonkin tekee huomioita siitä, miten käännös on laadittu. Havaitsin melko pian, että koltankielinen käännös poikkeaa muista tuntemistani käännöksistä kiinnostavalla tavalla. Tämä kertoo omalla tavallaan siitä, miten käännökset, raamatunkäännökset mukaan luettuna, heijastelevat kääntämisaikaa ja kääntäjien taustaa. Paitsi että koltansaamen oikeinkirjoitus oli vuosien myötä muuttunut, jotkin käännösratkaisut liittyivät selvästi kääntäjien omaan taustaan ja siihen yhteisöön, jolle käännös oli alun perin tarkoitettu. Valtaosa Suomessa asuvista koltista on ortodokseja ja Johanneksen evankeliumin käännös suunnattiin siksi ortodoksilukijoille. Havaitsin tämän heti evankeliumin alusta, sen ensimmäisistä lauseista. Siinä missä suomeksi sanotaan Sanan olleen Jumalan luona, kolttasaamen tekstin mukaan sääʹnn, sana, leäi Vuâsppååʹd åʹrnn, oli… siis missä? Mikä on Vuâsppåʹd? Olen ollut mukana sekä pohjoissaamen että inarinsaamen käännöstyössä. Pohjoissaamessa Jumala on Ipmil ja inarinsaamessa Immel. Näiden voi ymmärtää olevan samaa perua kuin suomen sanan Jumala, mutta Vuâsppåʹd  on jotain muuta. Suomi-koltansaame sanakirja kertoo kyllä, että Jumalasta käytetään sanaa Vuâsppåʹd ja lisää, että protestanttisessa puheessa sana onkin Eʹmmel. Siis samaa kantaa kuin inarinsaamen tai pohjoissaamen vastaavat sanat.

Asiaa tarkemmin ajateltuani päättelin, että koltansaamen sana Vuâsppåʹd on lainattu joko venäjästä tai kenties jopa kirkkoslaavista. Taustalla oleva sana on venäjäksi Господь (≈ gaspod) ja tarkoittaa Herraa. Useimmat ikäiseni suomalaiset tuntevat sanan sutkautuksesta hospotipomilui, joka on suuhumme sovitettu slaavinkielinen ilmaus Herra armahda. Venäjässä ja kirkkoslaavissa sanalla Господь viitataan paitsi Jumalaan myös Kristukseen, samalla tavalla kuin suomessa sanalla Herra viitataan Uudessa testamentissa sekä Jumalaan että Kristukseen. Arvaan, että muista lähikielistä poikkeavan sananvalinnan taustalla vaikuttaa kirkollinen tausta. Kun kansa kuuli puheen Jumalasta kirkossa slaavinkielisissä palveluksissa, mieleen jäi, että Jumalasta puhuttiin Herrana, gospodina, joka sitten sopeutui koltansaamen asussaan muotoon Vuâsppåʹd.

Jos kerran Jumalasta käytetään sanaa, joka vaikuttaa lainasanalta Herra, niin mieleeni toki tuli, mitä sitten käytetään itse sanasta Herra, joka sekin esiintyy Johanneksen evankeliumissa. Inarinsaamessa käytetään sanaa Hiärrá ja pohjoissaamessa Hearrá. Näin ei kuitenkaan ole koltansaamessa, jossa vastaava sana onkin aivan toista kantaa, nimittäin Šurr. Hieman samalla tavalla on myös toimittu koltannoksesta riippumatta kildininsaamen Matteuksen evankeliumin käännöksessä vuodelta 1878, jossa Herra on myös Šur (Шур) silloin kun se viittaa Jumalaan. Jo aiemmin mainitussa mahdollisesti koltansaamea olevassa vuonna 1894 julkaistussa Matteuksen evankeliumin saamennoksessa ei olekaan näin, vaan siinä sana Herra on suora lainaus venäjästä, Gaspod’ (Господь). Jumalasta käytetään yllättävästi samaa sanaa.

Mielestäni tämä osoittaa, kuinka kääntäjät joutuvat aina pohtimaan, miten ilmaista käännettävän tekstin sisältö parhaalla mahdollisella tavalla. Lähtökohtana ei voi olla esimerkiksi pelkkä sanakirja, vaan kääntäjien on ajateltava myös sitä, mitä käännöksen lukijat ymmärtävät ja miten heidän toivotaan käännöstä käyttävän.

Koltansaame on uhanalainen kieli. Valtaosa sen puhujista asuu Suomessa ja siksi juuri meillä suomalaisilla on keinot julkaista ja päivittää Raamatun kirjoja myös koltansaameksi. Tällä on valtava merkitys itse kielen puhujille, heidän kulttuurilleen ja identiteetilleen. Ehkäpä lähivuosina voimme vielä nähdä muitakin Raamatun kirjoja koltaksi käännettynä.

Teksti: Seppo Sipilä, Suomen Pipliaseura

Kuvat: Unsplash, Suomen Pipliaseura

3 kommenttia

  • Jouni Parviainen sanoo:

    Seppo Sipilä, kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta!

    Muutama omiin havaintoihini perustuva ajatus sanoihin Vuâsppåʹd ja Šurr sekä E’mmel liittyen. Jo viisi vuotta ennen Johanneksen evankeliumin kääntämistä koltansaameksi, siis vuonna 1983 oli ilmestynyt Risttoummi mo’lidvaǩe’rjj (Ortodoksinen hartauskirja). Siinä ovat mukana ns. Autuudenlauseet, jotka ovat alun rukoushuokausta lukuun ottamatta suoraa lainausta Vuorisaarnasta (Matt. 5:3–12a).

    Rukoushuokaus alkaa puhuttelulla Herra. Siinä käytetään sanaa Šurr. Autuudenlauseiden (länsimaisittain: Autuaaksijulistuksen) jakeissa 8 ja 9 on sana Jumala. Molemmissa on käytetty sanaa Vuâsppåʹd, toki asianmukaisesti taivutettuna Vuâsppååʹd.

    Koltan säilymistä elävänä käyttökielenä on omalta osaltaan pyrkinyt pitämään yllä myös puolustusvoimat. Vuonna 2014 saatiin nimittäin toimitetuksi ekumeeninen Sotilaan virsikirja, jossa pohjois- ja inarinsaamenkielisten virsien ja rukousosion lisäksi on julkaistu uudelleen keskeisiä koltankielisiä rukouksia uuden kirjoitusasun mukaisina.

    Sotilaan virsikirjan käytettävyyden lisäämiseksi ortodoksisessa osiossa on kuvattuna myös rakenne, jonka avulla rukouksia voi käyttää sekä omaksi että pienen joukon hartaudeksi sellaisissakin tilanteissa, joissa pappi ei ole johtamassa rukousta.

    Maallikon (johtama) yksityinen rukoushetki on tapana aloittaa rukouksella ”Pyhien isiemme esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä. Aamen.”

    Koltankielisessä muodossaan rukouksessa ovat, kuinka ollakaan, blogissa pohditut sanat: ”Pââ’ss ee’jjeen ouddmo’lidvai diõtt, Šurr Isõs Kristõs, mij Vuâsppååʹdem, a’rmme mi’jjiid. Amen.”

    Mitä tulee sanaan E’mmel, se ei kaikesta päättäen ole varattu vain läntisen kristillisyyden käyttöön. Liturgisessa kielessä se on koltan vastine ainakin sanalle ’Luoja’. Esimerkkinä kohta aamurukouksesta: ”tõ’l Ton leäk muu E’mmlam…” (sillä sinä olet minun Luojani…”)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Lyhyt täydennys. Kaikki kolme pohdittua koltan kielen sanaa ovat mukana puhuttelussa, jolla aloitetaan eräs Basileios Suuren nimiin liitetyistä ehtoollisen jälkeisistä rukouksista: ”Šurr Kristõs, Vuâsppå’d, â’ǩǩpâjjsai ääi’ji Koonǥōs da puki E’mmel.” (Herra Kristus, Jumala, iankaikkisten aikain Kuningas ja Luoja.)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Kiitos Seppo

    On todella suuremmoista, että tämä on saatu sähköiseen asuun ja samalla on voitu uudistaa kieliasua.

    Menestystä ja siunausta jatkoon tärkeässä tehtävässänne Raamatun tekstien saamisessa käyttöömme yhä monipuolisemmin ja paremmin.

    Ilmoita asiaton kommentti