Kotiin tupsahti Kuopion ja Silinjärven seurakuntien yhteinen tiedotuslehti. Kiva juttu, näyttää olevan vaaliehdokkaat listoittain ja kuvan kanssa.
Lähempi tutustuminen tuotti pettymyksen. Listoilla on kummalliset, ympäripyöreät nimet, jotka eivät kerro yhtään mitään. Ainoina joukosta erottuvat tässä mielessä edukseen perussuomalaisten ehdokaslista ja Kokoomuslainen seurakuntaväki..
Mutta melkoinen akrobaatti, hermeneutti, astrologi ja ennustajaeukko pitää olla, jos tietää mitä eroa on seuraavilla listojen nimillä:
– Elävä seurakunta – Kotikirkko – lämmin lähiyhteisö – Seurakunnan sanomaan sitoutuneina – Kirkko kaikille – Kirkon rakentajat 2014 – Vastuunkantajat – Srk keskellämme – Elävää elämää – Kaikkien kirkko – Kristus-kalliolle rakentajat – Ihmisten kanssa elävä seurakunta – Yhdessä toimiva seurakunta – Yhteistyöryhmä – Kotikirkko
Nimen lisäksi ei ole yhtään sanaa siitä, mitä tavoitteita ryhmällä on. Kai se on niin, että jokainen on hyvän puolesta ja huonoa vastaan.
Mutta ketä palvelee tällainen kuurupiilo? Äärimmäisen vaikeaa innostua äänestämään, kun se täytyy arpapelillä tehdä. Voi monikin jättää äänestämättä, kun pelkää äänen menevän juuri väärään laitaan.
Tiedän, että on vaalikone ja järjestetään tilaisuuksia, joissa listojen taustoja selvitetään. Mutta eipä muissa vaaleissa tarvitse tällaista omaa aktiivisuutta voidakseen äänestää niin että tietää, mihin ääni meni.
Oudon yleispätevät ja mitäänsanomattomat listojen nimet johtavat siihen, ettei äänestysprosentti ainakaan nouse. Yhä pienempi sisäpiiri valitsee mieleisensä luottamushenkilöt. Ei kai se voi olla tavoite?
Aamulehden mukaan noin 40.
No mihinkäs keskustelu aiheesta lässähti? Etukäteenhän tilasuutta rummutettiin kovasti?
Totta puhut, rovasti hyvä. Olen uudessa tilanteessa: uusi asuinpaikka, uusi seurakunta, ensimmäiset vaalini uusin ehdokkain. Kuusi listaa, joista kolmen nimestä saa heti tietoa. Ne muutkin kyllä sitten aukenevat, kun ehdokasnimiä katselee. Äänestäjää auttaisi melkoisesti, jos hän jo listan nimestä ymmärtäisi, mikä porukka tässä on liikkeellä. Ympärillämme on paljon politiikkaa, erilaisia aatteita ja suuntauksia, joista saamme tietoa valintoihimme. Emmehän me osta toriltakaan ruskeaa suljettua pussia tietämättä onko sisällä perunaa vai porkkanaa. Mikä ukaasi kieltää seurakuntavaaleissa selkeät selvitykset pusikkoon piiloutumisen sijaan? Turha ujostelu ei auta äänestäjää.
Ehdokaslistojen nimet eivät tosiaan kerro mitään ehdokkaan tai muiden listalla olevien näkemyksistä seurakuntaelämästä. Puolueen nimi ei avaa asiaa yhtään enempää. Listaan on myös mahdollista laittaa selvennys siitä mitä listalla olevat ajavat tai pitävät arvossa. Saman ongelman muistan jo Helsingin vuosilta 1970-luvulla. Kun en päässyt selville ehdokkaista ja heidän taustoistaan, jätin äänestämättä. Maaseudulle muuton jälkeen olen aina äänestänyt. Olen aina tuntenut henkilön jota olen äänestänyt.
MARJA-SISKO.
olen kanssasi samaa mieltä. Onko tämä nyt sitä savolaisuutta vai mihin tämä liittyy? ”Suattaa olla niinnii, vuan suattaa olla toisinnii.” Saatan siteerata väärin, kun en kieltä tunne.
Ihme kyllä tämä asia on Turussa toisin ja paremmin. Lähes kaikki puolueet ovat mukana ja lähes kaikki omilla nimillään, Keskusta nimellä Yhteinen kirkkomme. Lisäksi on mukana iso ehdokasjoukko nimellä Partiotyön ystävät. Heidän kohdallaan olen miettinyt, jääväävätkö he itsensä, kun päätetään seurakuntien tilojen käytöstä tai meripartiolaisten uusista alushankinnloista, vai äänestävätkö he yksinkertaisesti – partiolaisten puolesta.
Kuopiolaisena mietin ihan samaa. Vaalikone antaa kyllä hieman selvyyttä. Toisaalta vaalikonekin antaa ehdokkaita ihan eri listoilta, joten jotuu miettimään antavatko eri listat lopultakaan edes kuvaustensa kautta minkäänlaista kuvaa yksittäisistä ehdokkaista.
Puolueiden nimien näkyminen ei paljon tilannetta paranna. Kysymys on SEURAKUNNAN asioista. On vaikea tietää, miten puolueiden erot näkyvät päätettäessä esim. seurakunnan toiminnan painopisteistä, viranhaltijavalinnoista tai budjetista. Poliittiset linjanvedot eivät päde seurakunnallisten suuntaviittojen luomisessa.
Jotkut rymät ovat ilmaisseet omia tavoitteitaan, mikä hieman saattaa helpottaa valintaa. Useimmille taitaa kuitenkin ratkaisevaa olla, onko ehdokkaiden joukossa joku tuttu, luotettu henkilö, olipa hänen listansa minkäniminen tahansa. Valitsemalla pelkän poliittisen listan perustella en tiedä, minkälaista seurakunnallista päätöksentekoa saan.
Meillä Somerolla on ainakin selkeät nimet niin että jokaisen vähääkään asiaa seuraavan on mahdollista tietää missä liikutaan:
I Keskustan ehdokaslista nrot 2-38
II Kansallisten seurakuntalaisten lista nrot 39-51
III Sosiaalidemokraattisen vaaliliiton ehdokaslista nrot 52-60
Kun tämän lisäksi paikallislehti Somero on asettanut kaikille ehdokkaille samat kysymykset ja vielä julkaissut jokaisen vastauksen, niin pitäjäläisille pitäisi olla selvää mitä itse kukin ajattelee.
Kysymykset eivät olleet mitään huithaapeleita sivuasioihin puuttuvia vaan erittäin keskeisesti ehdokkaan esittelyyn sopivia.
Ne olivat: 1) Miten osallistut seurakunnan toimintaan? 2) Milloin kävit viimeksi kirkossa ja miksi? 3) ja mitä seurakunta pystyy antamaan tämän päivän ihmiselle?
Kun kysymykset johdattivat näin keskeisiin asioihin niin sen takia oli myös erittäin ilahduttavaa nähdä hyvin monipuolisesti ja rakentavasti esiin tuotuja rakentavia ajatuksia.
Esimerkkinä Someron isoimman puolueen eli keskustan nettisivulta seurakuntavaalien esittely:
http://www.someronkeskusta.fi/35
Ja viime vaalien uutena paikkakunnalle tulleen ja heti toiseksi eniten ääniä keränneen prinsessan vaaliesittely:
http://www.roto.nu/doku.php/ehdokkaana_2014_kirkollisvaaleissa
Listojen nimet eivät tosiaan kerro mitään, ellei tunne listan ohjelmaa tai kokoamisperiaatetta. Mikäli kokoamisperiaatteena on ollut joku muu asia kuin seurakunnan asiat, niin sekään ei sitten kerro paljoakaan yksittäisestä ehdokkaasta. Suhteellisen vaalitavan vuoksi ääni voi sitten mennä jollekin, joka on tärkeistä asioista kanssasi toista mieltä.
Minusta puolueet ovat ihan hyvä tausta seurakuntavaalien ehdokasryhmille. Ja tietenkin se vain paranee, jos ja kun toimitaan avoimesti, kerotaan, mitä ollaan ajamassa. Matias Roto, kerrot Someron ja Keskustan tavotteista. Kotimaa-lehti kiitteli SDP:n srk-vaaliohjelmaa ”Tule mukaan rakentamaan yhteisvastuun kirkkoa!” Painettuna versiona siinä on 12 sivua ja otetaan kantaa yhteentoista eri kysymykseen. Pieni lainaus:ohjelmasta:
”Meille kirkko on armon ja sovituksen sekä keskinäisen solidaarisuuden, suvaitsevaisuuden ja kunnioituksen edistäjä.” Se on aika yleistä puhetta, mutta ohjelmassa on myös monia käytännöllisiä, konkreettisia linjauksia. Ohjelma on olemassa myös netissä, mutta olen PC-asioissa niin tumpelo, että voisiko joku osaavampi, esim. Ville Jalovaara laittaa oikean osoitteen tähän poimittavaksi, please?
Lisäksi meillä demareilla ja sitoutumattomilla on Turussa myös omia, paikallisia ohjelmakohtia.
Puolueiden esiintyminen vaaleissa on minusta reilua. Mikä olisi parempi viitekehys? Jos joku ehdottaa herätysliikkeitä . mahtaisiko olla parempi? Itse olen körtti ja rukoilevainen, mutta en tiedä, että kummallakaan olisi yhtä, yhtenäistä kirkko- tai seurakuntapoliittista ohjelmaa.
Arvelisin kyllä että molemmilla rukoilevaisuuden hharoilla on omat seurakuntapoliitiset ohjelmansa. Keskenään hieman erillaiset ja siksihän liike aikoinaan jakaantuikin. Puolueissa seurakuntavali ohjelmat jäävät väistämättä aika ohuiksi, jos ei haluta ottaaa kantaa teologisiin kysymyksiin. Jos otettaisiin, niin millä foorumeila niistä sitten päätettäisiin. Puoluekokousedustajia tuskin valitaan uskonnollisen vakamuksen perusteella.
Jos joku puolue elää vielä sellaisessa yhtenäiskultuurisessa illuusiossa, että sen puolue-elimissä otetaan kantaa yksitäisten uskontokuntien opillisiin kysymyksiin, niin sellainen puolue on kyllä auringonlaskun puolue. Nykyisistä isoista puolueistamme yksikään ei toimi niin, koska jäsenkuntaa on kattavasti monista uskontokunnista.
Jukka Kivimäki,
ei mitään yhtenäiskulttuurisia illuusioita, ei tietenkään. Eikä mitään kannanottoa opillisiin kysymyksiin – ei tietenkään.
Turussa seurakuntyayhtymä on tällä vuosituhannella laittanut kymmeniä miljoonia euroja rakennuskohteisiin ja sen jälkeen aloittanut lähi-seurakuntakotien myymisen ja työntekijöiden, kuten diakonien työpaikkojen jäädyttämisen ja lopettamisen. Tällaisiin kysymyksiin otamme kantaa ja miksi emme ottaisi? Omassa srk-vaaliohjelmassani on mm kohta:
”Malli seurakuntien toimintaan: Ei herroina hallitsemista vaan reilua ja reipasta palvelumieltä.” Ja vielä: ”Painopiste ihmisiin eikä kiinteistöihin.”
Ei seurakuntavaaleissa ratkaista opillisia kysymyksiä, eikä niitä ratkaista myöskään seurakuntien hallinnossa. Mutta siellä päätetään seurakuntyien taloudenhoidosta ja siitä mihin palkkarahat käytetään. Turussa on rahoja käytetty paitsi rakentamiseen, myös kalliiden purjeveneitten hankintaan meripartiolaisille. Näistä päätetään, ei opillisista sanamuodoista.,
Heikki Palmu
Ei tuokaan mitä kuvaat ole oikeastaan puoluepolitiikkaa. Se on oikeastaan aluepolitiikkaa. Onko teillä kaikki tasalaatuista Piikkiössä, Kakskerrassa ja Tortinmärssä?