Kuulemmeko luonnonvoimissa Jumalan äänen?

Tämän viikon uutiset ennätystulvista Keski-Euroopassa, metsäpaloista Jakutiassa ja Pohjois-Amerikassa sekä ennätyshelteistä Suomessa ovat jälleen pysäyttäneet käynnissä olevan ilmastonmuutoksen vakavuuteen. Luonto todellakin näyttää vastaavan ihmisen ylilyönteihin: se lyö takaisin.

Oikeastaan ihminen lyö itseään, sillä emme ole irrallaan luonnosta vaan osa sitä. Kun luonto kärsii lajikadosta, kuumuudesta ja kuivuudesta, on myös ihminen kärsivien joukossa – huterassa ilmastopakolaisten veneessä Välimerellä, katolla tulvaa paossa keskieurooppalaisessa kaupungissa tai suremassa myrskytuulen aiheuttamia tuhoja kainuulaisessa metsässä.

Yleensä muutos on ollut niin vähittäistä, ettei ihminen juuri havaitse sitä. Se näkyy vain mittaushistoriassa pitkän aikavälin kehityksenä. Tänä vuonna poikkeamat ovat olleet niin suuria, että ne ovat havahduttaneet väkisin muutokseen. Saksassa on tullut yhdessä päivässä sadetta kahden kuukauden sademäärä. Joet ovat nousseet äkillisesti ja tuhonneet alleen jääviä kaupunkeja. Toista sataa ihmistä on varmistettu kuolleen ja vielä useampia on edelleen kateissa.
_ _ _
Jobin kirjassa pohditaan kärsivän ihmisen ja Jumalan suhdetta luonnonvoimien edessä: ”Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja? Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle. ”Teit väärin!” … Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton. Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi … pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.” (Job 36:22-31).
_ _ _

Korventavat helteet, myrskytuulet, rankkasateet ja tulvat sekä tappava kulkutauti ovat kuin Vanhan testamentin kertomuksista, vaikkapa Jobista, joka joutui näkemään oman paikkansa Jumalan edessä. Erona on kuitenkin se, ettei Vanhan testamentin aikana ihminen omilla toimillaan kyennyt vaikuttamaan säätilaan tai ilmastoon. Nyt on toisin, kun modernista ihmisestä ja hänen teknologiastaan on tullut maapallon olosuhteita muokkaava voima. Siksi tiedemiehet katsovat, että viimeisen jääkauden jälkeisestä lämpimästä jaksosta, holoseenistä on siirrytty uuteen maailmanaikaan, antroposeeniin, koska ihminen muuttaa maapallon ilmastoa nopeasti lämpimämmäksi ja vaarantaa samalla elämän mahdollisuuksia.

Myrskytuulissa, korventavassa helteessä ja tuhotulvissa voi kuulua Luojan ääni. Sitä olisi kuunneltava tarkasti ja otettava opiksi.
_ _ _

Kuluneen viikon Raamatunteksti valottaa mielestäni tämän viikon tapahtumia:
”Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta.

Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut:
Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan. Sanat »vielä viimeisen kerran» tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.” (Hepr 12:25-29).

Vanhan testamentin mukaan Jumala ilmoitti tahtonsa Siinain vuorella (2 Moos 19). Hän antoi lakinsa ärjyvän ja purkautuvan tulivuoren äärellä; hän on tuhkaksi polttava tuli. Ihmisellä ei ole vastaan sanomista. Luonnonvoimat osoittavat, kuka hallitsee maailmaa. Ihmisen vastaus Jumalalle on palvella kiitollisena hänen tahtoaan, Jumalan luoman elämän ylläpitämistä – sehän on myös Jumalan lain tarkoitus.
_ _ _
Luonnon järkkyminen on osoitus siitä, että itsekkyys on ohjannut ihmisten elämää ennemmin kuin rakkaus. Ihmisen toimien vaikutus luontoon on ollut pitkään tunnettua, mutta siitä ei ole haluttu välittää. Tärkeämpää on ollut voiton maksimoiminen luonnonvarojen käytössä, teollisuudessa ja kaupassa. Usein köyhät ja heikot ovat kärsineet.

Esimerkiksi Yhdysvaltain Keski-Lännessä otettiin 1930-luvulla käyttöön tehokkaita maatalouskoneita, jotka muokkasivat preeriaheinää kasvavaa maata. Monet varoittivat muokkauksen vaaroista, maa voi lähteä tuulen mukana liikkeelle. Näin kävi ja suuri alue muuttui pölykulhoksi, Dust Bowliksi. Hedelmällinen maa katosi preeriatuulen mukana. Karja ja ihmiset näkivät nälkää. Sadat tuhannet muuttivat Oklahomasta Kaliforniaan. Jotain vastaavaa tapahtuu nytkin Keski-Lännessä, missä sateet ovat vähentyneet ja viljelysmaa on muuttunut hedelmättömäksi.
_ _ _

Tämän viikon aiheena kirkkovuodessa oli Rakkauden laki. Rakkaus ja laki tuntuvat ensikuulemalta olevan kaukana toisistaan. Rakkaushan merkitsee ainakin tämän ajan katsannossa vapautta ja laki taas sidottuna olemista. Nykyihmiselle suurin arvo tuntuu olevan vapaus tehdä niin kuin itseä miellyttää. Siksi erilaisia rajoitteita halutaan pois. Monet nuoret esimerkiksi haluavat poistaa huumeiden käytön rangaistavuuden.

Todellisuudessa rakkaus ja laki kuuluvat yhteen. Rakkaus velvoittaa noudattamaan yhteistä hyvää ja laittamaan itsekkyyden sivuun. Se on hyvä toimintaperiaate myös aikamme suurimmissa haasteissa, ilmaston lämpenemisen, lajikadon ja pandemioiden torjumisessa.

    • No ei tietenkään sattumaa vaan loogista seurausta ahneitten ihmisten toiminnasta ja Jumalan taas kerran ’sallimaa’.

    • Ilmastossa tapahtui verrattain suuri muutos 1200-1300- luvulla. Tuon ajan euroopassa lämmin kausi muuttui kylmemmäksi ja sateisemmaksi 1250-luvulta lähtien. 1315 tuli nälänhätä. Ihmisen vaikutus ilmastoon oli tuolloin nolla. Voidaan kysyä, millä logiikalla ilmasto muuttui näin oleellisesti. Tätä kaikkea seurasi vielä musta surma.

    • Juu, ihminen ei pysty juurikaan kylmentämään ilmaa, lämmittämän kyllä. Musta surma oli siloistenkin uskovien mukaan Jumalan rangaistus sekin.

    • Marsissa eli Merozissa oli kasvihuoneilmiö, siellä oli aikaisemmin virtaava vettä ja ilmakehä, joka haihtui lähes pois. Mistä luulet Kosti johtuvan ,että yhden heprealaisen Mars-nimessä Madim osa mad merkitsee kuumeta ja osa ad kiehua ja toisen -nimi Meroz lähestyy sanaa Arets eli maa ja kolmas muoto Adom muistuttaa-niin mitä?

  1. Tässä ei enää raamatunlauseet auta. Niillä vaan saadaan käännettyä ajatukset muualle ja jatkaa entiseen malliin. Ihminen on itse aiheuttanut tämän katastrofin. Tämän oli tultava, että ihmiset heräisivät. On tiedetty (ainakin luontoihmiset), että näin tulee käymään, heitä ei vain kuunneltu. Luonnon tilaa seuranneet tietävät, että ei tämä yllätyksenä tullut. Nyt kun tämä koskettaa monia, on pakko kääntää kelkkaa. Mutta pelkään, että kun pandemia on joskus ohi (? ), kaikki palautuu ennalleen. Ihminen kun ei luopuisi mistään (esim. etelänmatkoistaan). Ruoan rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa tuntuu turhalta. Oma ruoka pitäisi kasvattaa lähellä. On paljon asioita, jotka pitäisi muuttaa.

  2. Eipä taida olla maa Jumalasta erillinen omalakinen saareke, yhtä vähän kuin koko maailmankaikkeus, kuten (Jer23:24) toteaa: ” Enkö minä täytä taivasta ja maata.” Jumala on alunperinkin hallinnut kaaosvoimia, niin Hänenkö kädessään ei olisi myös tämä aika, niin Keski-Euroopan tsunami, kuten myös kuivuus ja myös nykyinen panepidemia.

    Jumala yksin myös tietää loppuuko tämä panepidemia vai ei ja koska se loppuu, jos loppuu. Tämä kaikki huolimatta siitä, vaikka ihminen olisikin vaikuttanut luonnon tasapainoon. Jumala tätä kaikkea kuitenkin suvereenisti hallitsee. Kurittaa ja armahtaa. Ihminen ei lopultakaan käytännössä hallitse oikeastaan mitään, kun hän ei edes tiedä sitä, mitä huomenna tapahtuu.

    • Jumala kuitenkin antoi meille ihmisille käskyn viljellä ja varjella maata. Me ihmiset emme nyt ole noudattaneet tuota käskyn jälkimmäistä osaa. Ja seuraukset ovat silmiemme edessä.

      Hävettää katsoa noita seuraavien sukupolvien lapsia silmiin, kertoa, että tähän hanttiin me isovanhemmat saatiin tämä pallo. Yrittäkää keplotella sen vähän elintarviketuotannon varassa, mitä täältä on enää saatavissa. Ja varautukaa sotiin, koska niitä tämä tilanne eittämättä tuottaa.

      Kiitos Särkiölle tärkeästä blogista.

  3. Kiitos kommenteista. Tekee mieleni vielä sanoa jotain Keski-Euroopan tulvista. Kylät ja kaupungit on rakennettu jokien varsille ja siksi tulvia on koettu aina. Ihmisen toiminta on kuitenkin muuttanut tilannetta: valuma-alueilla kosteikkojen kuivaaminen ja metsien väheneminen on heikentänyt sateiden sitoutumista maahan, mutta ennen kaikkea siihen ovat vaikuttaneet laajat asfaltoidut ja kivetyt alueet. Toiseksi luontaisesti mutkittelevat joen uomat on oikaistu ja reunat kivetty eroosion estämiseksi. Samalla joista on tehty sateille varsinaisia syöksykouruja, joissa veden vauhti nousee suureksi. Näitä asioita minulle esitteli eräs tuttava asuessamme Saksassa 1990-luvulla viitaten lähellä virtaavaan pieneen Steinlach-puroon, joka oli tällä tavoin suoristettu, pengerretty ja kivetty suurempien vesimäärien varalta ja tulvimisen estämiseksi. Tavallisesti vähävetinen puro saa alkunsa vuorilta (Schwäbische Alb) ja voi suurten sateiden jälkeen muuttua vahvaksi virraksi. Ongelmat seuraavat alempana, missä suuret vesimäärät ahtautuvat kylien ja kaupunkien keskellä ahtaisiin uomiin.

  4. Kiitos valaisevasta kommentista ja tuosta tiedosta mikä osaltaan on johtanut Saksan tulviin. Tuollaiset valinnat tietenkin voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin kautta koko maapallon. Se ei ole kiistettävissä. Liittokansleri Merkel totesi käydessään tulvan tuhoamilla alueilla mm. ”Meidän on kiirehdittävä. Meidän on oltava nopeampia taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.” (IS.28.7) Lieneekö hän kuitenkaan tarkoittanut sitä, että nuo rakenteet on purettava, jotka aiheuttivat osaltaan tuon tragedian. Se on valintakysymys. Mutta se, että matalapaine osui tuolle alueelle ei ollut tietenkään ihmisen päätettävissä yhä vähän kansleri Merkelin kuin kenenkään muunkaan. Sen katson täysin Jumalan päätökseksi. ”Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tuottanut” on mielestäni relevantti kysymys myös tässä tapauksessa.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.