Esirukouspyyntö jätetään nykyisin usein netin kautta. Seurakuntien valmiit rukouslomakkeet voidaan täyttää samaan tapaan kuin kirjoitetaan nimettömiä ja kontrolloimattomia vihanpurkauksia jollekin nettikeskustelusivulle, jossa moderointi on olematonta.

Papilta tai muulta esirukoilijalta vaaditaan hyviä hoksottimia ja hienotunteisuutta, sillä kaikkea ei voi messussa lukea ääneen. Suurin osa esirukouspyynnöistä koskee kuitenkin aitoa hätää.

– Pahimmillaan on saatettu toivoa ex-puolison kuolemaa. Silloin parempi ehkä olisi ollut pyytää rukousta omaa katkeruuttaan varten, huomauttaa YLEn haastattelema rovasti  Aune-Inkeri Keijonen.

- Pappi ei voi lukea ääneen kaikkea tai jokaista yksityiskohtaa, mitä lappuihin on kirjoitettu. Sen verran hurjaa tekstiä tulee välillä vastaan.

Esirukouspyyntöjen oudot viestit ovat kuitenkin vähemmistönä. Ihmiset haluavat lohtua esimerkiksi yksinäisyyteen, lapsen menetykseen, avioeroon tai vakavaan sairauteen.

Ruttopuiston rovasti kokee suurta avuttomuutta esirukouspalvelun pyörittäjänä. Minulle on edelleenkin epäselvää se, miten tulisi rukoilla. Eihän minun tarvitse puhua, että Jumala kuulisi. Ei minun tarvitse luetella, mitä minulta puuttuu. Ei minun tarvitse muistuttaa Jumalaa eikä kertoa, mitä maailmassa tapahtuu ja mihin tarvitsemme apua. Minä itse tarvitsen rukouksiani enemmän kuin Jumala.

Esirukousidean olen ymmärtänyt niin, että minä voin jättää nimenomaan toista ihmistä ja hänen asiaansa koskevan esirukouspyynnön esirukouslippaaseen.  Jos minua pyydetään kahdenkeskiseen rukoukseen, niin toki rukoilen tuon toisen ihmisen ja hänen asioittensa puolesta ääneen. Ääneen rukoileminen on kuitenkin ainoa asia, joka saa meikäläisen supliikkimiehen miltei tuppisuuksi. Onko Jumalalle suoraan puhuminen niin paljon vaikeampaa kuin seurakunnan puhutteleminen?

Olen havahtunut viime aikoina yhä enemmän huomaamaan, että monilla ihmisillä on myös tarve kommentoida ääneen lausuttuja rukouksia: Miksi et rukoillut sen-ja-sen puolesta, mutta sen-ja-sen puolesta rukoilit? Ei noin voi rukoilla! Sanoititpa tuon asian kauniisti!

On selvää, että Sanan kirkossa Jumala kohtaa meidät saarnatussa, luetussa, lauletussa ja rukoillussa sanassa. Mutta jos sanoja rukouksia myöten seurataan messussa noin tarkkaan, niin tulisiko meidän olla jatkossa sanatarkempia? Jotta rukoukset eivät loukkaisi ketään, olisiko parempi, että vapaasti rukoilisivat vain erityisen pappeuden edustajat ja yleisen pappeuden edustajat pitäytyisivät kirjoitettuun sanaan, tekstinlukuun ja yhdessä etukäteen laadittuihin rukouksiin? Noin niin kuin varmuuden vuoksi. Olisi todella vahinko saada näinä vaikeina aikoina kirkossa aikaiseksi vielä  esirukouspyyntöselkkauskin.

Ainoa, mitä osaan pyytää itselleni, on tämä: Suo minun olla sinun yhteydessäsi, Herra, tapahtuipa elämässäni sitten mitä tahansa. Toisaalta: Jumalan läsnäolon pyytäminen elämääni ei todellakaan ole mikään pieni ja vaatimaton pyyntö. Kiitosrukous on sellainen rukouksen laji, jota olen viime aikoina aivan tietoisesti pyrkinyt opettelemaan. On hienoa, kun saa iloita siitä hyvästä, mitä toiset ihmiset ovat saaneet elämässään kokea.

En halua tässä rukousasiassa esiintyä marttyyrina. Toki tiedän, että monet seurakuntalaiset esirukoilevat jatkuvasti pappiensa puolesta. Ja siitä olen hyvin kiitollinen.

Miten itse vastaan otsikossa esittämääni kysymykseen? Raamatussa sanotaan, että vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkääkä antako auringon laskea vihanne ylle. Vihastuminen on syytä opetella kanavoimaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, jotta se ei kroonistuisi. Kannattaa myös muistaa, että vihastuminen on myös luonteeltaan hetkellinen hulluuskohtaus.

Mattojen pieksäminen pihan perillä henkihieveriin voisi olla oikein hyvä tapa purkaa kiukkua. Sitten vasta – rauhottuneena -  sopii tarttua tietsikan näppikseen. Sillä vihan vimmoissa täytetty esirukousplanketti ei ole vielä mikään valmis esirukouspyyntö. Eihän raivoaja pyydä mitään (muuta kuin huomiota), hän suorastaan vaatii tai uhkaa! Taitava esirukoilija toki  moderoi älyttömästäkin  pläjäyksestä rukouksen, taitamaton hyppää sen yli.

Pieni harjoitus: Mielikuvitellaan, että sinä, lukija, olet esirukouspalvelun johtajana ensi sunnuntaina messussa. Saat käsiisi nettiviestin, jossa lukee: ”Tulis sota ja tappais kaikki köyhät ja kerjäläiset!” Mitä sinä tälle viestille tekisit? Miten moderoisit?

YLEn tekemä haastattelu tässä:

http://yle.fi/uutiset/esirukouspyynnoissa_saatetaan_mollata_ex-puolisoa_tai_papin_hiusvaria/8383583