Blogistitoverini Johanna Korhosen blogilistalla täällä Kotimaa24:ssä on mainittu seitsemän blogia. Niistä kuusi peräkkäistä käsittelee Helsingin piispan Teemu Laajasalon asuntoetua. Paljon aikaa, paljon vaivaa, paljon porua. Joku on epäillyt Johannan motiiveja, johonka Johanna on todennut, että ainoa motiivi on verotuksen laillisuuden ja tasavertaisuuden puolustaminen. Olen Johannan kanssa samaa mieltä siitä, että motiivien kyseenalaistaminen on pääsääntöisesti turhaa ja harhaanjohtavaa – asiat asioina.
Siis papin tai piispan asuntoetu ja sen tasapuolinen ja oikeudenmukainen verottaminen. Puhutaan nyt siitä.
Tunnustan kohta henkisen jääviyteni: Kasvoin Kalannissa pappilan poikana. Pappila oli iso, joskaan huoneita ei ollut kovin paljon. Me neljä veljestä asuimme pienessä vinttikamarissa, isosisko alakerrassa omassa huoneessaan. Isäni Allan Palmu nautti paitsi ison pappilan asuntoedusta, kotoa lähtööni asti 60-luvulla myös virkatalon maista. Pappilan maista oli lohkottu kaksi viljelystilaa Metsäpististä tulleille viljelijöille, Hämäläiselle ja Peltoselle. Peltonen kylvi viljan ja syksyllä pui sen jyviksi. Jyvät olivat pappilan laarissa ja kun ne oli käytetty myllyssä, äiti leipoi jyvistä lämmintä leipää, kakkoa ja pullaa.
Omat etuni eivät loppuneet tähän, vaikka laki virkataloista kumottiin. Oman kirkkoherra-kauteni Suomenniemellä sain asua viisihenkisen perheeni kanssa isoa pappilaa, ynnä iso piha ja puutarha. Kirsikoita, viinimarjoja ja ilmaiset halot pappilan leivinuuniin ja keskuslämmityskattilaan. Vuokra oli ensin kohtuullinen, sitten Savitaipaleen verojohtajan vaihduttua se kaksinkertaistui. Viime vuonna tämä hulppea parinsadan neliön pappila myytiin yksityiselle, hinta oli noin 80.000 euroa.
Kuule Johanna, vaikka olet minua nuorempi, lienet kuullut sodanjälkeisen Suomen suurista asuntoeduista. Joka kirkkoherralla, piispoista puhumattakaan oli iso virka-asunto ja se asuntoetuna, puoli ilmaiseksi. Eikä se etu koskenut vain prelaatteja, kirkkoruhtinaita. Sama etu oli jokaisella kansakoulunopettajalla, nimismiehellä, monilla vahtimestareilla ja asemapäälliköillä, hyvin monilla ihmisillä. Pidätkö tuota mennyttä aikaa epäoikeudenmukaisena?
Monet kerrat olen kuullut, että keskinäinen kateus lopetti tämän käytännön. Pappilat tyhjenivät, kun papin ei enää kannattanut siellä asua. Monesta pappilasta olisi tullut hyvä seurakuntakoti, mutta seurakuntakodit oli monilla paikkakunnilla jo ehditty rakentaa.
Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat Jumalan valtakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille luovuttamattomia, oleellisen tärkeitä asioita. Mutta miksi rajoittua piispoihin tai yhteen heistä, eikö blogeihisi enää löydy muuta aihetta? Yllä olevasta listastani unohdin maaherrat, (heitä ei enää ole, mutta oli pitkään), ministerit ja niin – presidentin. Oletko ottanut selvää Saulin asuntoedusta ja informoinut siitä verohallintoa?
Poliitikot usein turhaan puhuvat ajojahdeista. Mutta Johanna, jos hampaissasi on koko ajan vain yksi piispa, voisitko välillä ajatella muutakin?
Miksi piispoilla ylipäätään pitää olla virka-asunto ? Yleeensä piispaksi tullaan varttuneemmalla iällä, joten oma asunto on maksettu tai peritty. Voisi olla vain virka-paikka, jonne mennään työhön. Ei tarvitsisi neliöitä laskea per henkilö, eikä työpaikalla asua. Systeemi syö itsensä.
Ajatella, että joku henkilö (muukin kuin piispa) voi olla ”kirkollisesti olemassa” ?
Etuoikeudet ovat aina kasaantuneet hyvin tienaaville, niin oli ennen ja niin on tänä päivänäkin.
Kirjoitin viime vuonna kirjan erään köyhän perheen asemasta 1940-1950 -luvuilla, jolloin 4 lasta olivat pieniä. Äiti oli jäänyt leskeksi. Eläkkeitä ei ollut. Paikkakunnalla ei ollut työtä, eikä lastentarhaa (nyk. päiväkoti), vaikka työtä olisi ollutkin. Seurakunnan diakonissa tuli käymään ja pakotti perheen äidin polvilleen lattialle ”katumaan” syntejään. Vasta sitten tuli palkka, kilo kauraryynejä. Uskonto on ollut aina vallankäytön väline.
Ihan totta. Valta sekaantuu kaikkeen, mitä ihmisten välillä tapahtuu. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen. Uskonto on ollut aina vallankäytön väline. Ja Jumalan valtakunta on aina ollut pyrkimistä parempaan ja oikeudenmukaisempaan elämään.
Kun nyt otin osaa tähän ketjuun niin yksi kannanotto vielä.
” Uskonto on ollut aina vallankäytön väline.” Charlotta
Ainako? Voi olla, että joskus joissain tapauksissa näin on ollut, mutta ei suinkaan aina.
Itse olen jo vanha ihminen, mutta en ole koskaan kokenut kristinuskoa vallan välineeksi. Olen oppinut tuntemaan Jumalan jo lapsena, mutta koskaan elämäni aikana ei kukaan kristitty ole painostanut saati näyryyttänyt minua mihinkään suuntaan vaan olen saanut vapaasti valita omat polkuni ja uskontoni.
CHARLOTTA,
ihan oikeasti toivon, että vastaisit.
”Miksi piispalla ylipäätään pitää olla virka-asunto?”
Kuten pappilat myös piispojen virka-asunnot ovat osaksi jäänne, osaksi ne yhä toimivat. Kotipappilani, niin lapsuudessa kuin myös oma kirkkoherrapappilani oli seurakunnan kokoontumispaikka. Pidettiin kokouksia, mutta pidettiin myös seuroja yms. Piispojen tilanne lienee ollut samantapainen. Onko se sitten ”etu” vai onko se tänä päivänä ”rasite”, se vaihtelee pappia ja piispaa myöden.
Sama ehkä pätee mytös kritiikkiin. JOS me olisimme sisaria ja veljiä keskenämme, arvostelun aiheet eivät voisi olla aina muissa ihmisissä.
Ennen vanhaan pappi sai elantonsa seurakunnan kymmenysten lisäksi pappilan viljelyksistä. Se on yksi historian juonne pappilakulttuurin taustalla.
Pitäisikö kirkon jäsenten hyväksyä Kirkkohallituksen Helsingin Yhtymältä vuokraamansa asunnon vuokraperusteet. Ennen edusta yhdessä palkan kanssa maksettiin vero. Asuntoa käsitellään kuitenkin edustustilan sisältävänä jolloin vuokraa maksetaan osasta koko tilaa.
Sisaret ja veljet tappelevat siinä missä muutkin, ehkä enemmänkin kuin muut. Kirkossa tappelee ainakin kaksi eri porukkaa keskenään. Kuka hyväksyy mitäkin, kuka ei. Samaa ”ohjekirjaa” lukevat.
Ja aiheesta voi aina arvostella, ketä hyvänsä. Itsestään voi aloittaa.
Muutama päivä sitten eräs 90-vuotias kertoi oman tarinansa vallan (papin) väärinkäytöstä, jota voi pitää nöyryyttämisenä ja häpäisynä. Vanhemmilla ihmisillä näitä kokemuksia riittää, niistä ei vain puhuta. Onhan näitä uskontojen uhreja joka suunnassa. Katolisessa kirkossa ennen kaikkea.
Sisaret ja veljet todella tappelevat, niin perheissä kuin seurakunnissakin. Eikö se ole elämän järjestys? Niin ne tekivät jo alkuseurakunnassa / seurakunnissa. Yhden tiedon mukaan he samalla, kuitenkin rakastivat toisiaan ja kristillisen seurakunnan leviämiselle tuskin löytyy parempaa selitystä.
On ollut seurakuntalaista nöyryyttäviä pappeja, varmasti on. On ollut jopa muutama ääliö papin virassa. Meissä ihmisissä on kaikenlaisia ihmisiä, eikä se ihme olekaan, kun populan koko sentään on joitakin tuhansia. Väärinkäyttö ei kuitenkaan kumoa oikeata käyttöä. Voin olla väärässä, mutta minusta sinun arviosi kirkosta, sen miehistä ja naisista ei vaikuta siltä, että edes pyrkisit tasapuoliseen arvioon.
Eikö väärinkäytöistä puhuta? Jos seuraat näitä palstoja ja lehtien mielipidepalstoja, minun mielestäni niistä aika paljon puhutaan. Vapaa-ajattelijoiden pieni järjestö keskittää voimansa saadakseen mahdollisimman monet eroamaan kirkosta. Oletko huomannut?
Juhani Ketomäki, kirjoituksestasi paistaa raivo ja kostonhalu, mikä on hyvin epäkristillistä. Koettakaamme rauhoittua. Mikäli olen kuullut, Korhonen ei asettunut ehdolle vaaleissa, ja tuskin asettuu vastaisuudessakasn. Kysymys ei siis ole siitä, ettei häntä otettu ehdolle. Ymmärrän hyvin Johannan valinnan, hän on totisesti tehnyt enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä voi vaatia, kirkon siivous jää häneltäkin kesken, ja tuo työ on sen luontoista, että se tuskin ikinä loppuu. Rikkaruoho rehottaa, ellei sitä kitke koko ajan. Nyt tuota kirkkotarhan siivousta saavat muut jatkaa. Myötätuntoni on heidän puolellaan.
”kirjoituksestasi paistaa raivo ja kostonhalu, mikä on hyvin epäkristillistä.”
——–
-Pentti Korhonen, menet tässä taas toisen ihmisen motiiveihin. Meillä on taipumusta tulkita, ja esittää tulkintamme totuutena, mutta siinä on oltava varovainen.
Mitä kristillisyyteen tulee, niin mielestäni kristillisimmän kommentin on tässä esittänyt Markku Hirn:
”Hänellä (piispa Laajasalolla) on mahdollisuus katua ja tehdä parannus ja ottaa seuraukset. Sen jälkeen hän voi jatkaa puhtaalta pöydältä. Tällainen voi tehdä hänestä todella hyvän ja nöyrän piispan jolla on ymmärrys muitakin elämässään kompastelijoita kohtaan.”
——
-Tällaista asennoitumista piispa Laajasaloa kohtaan olisi todella, todella, todella toivonut Johanna Korhosen esittävän, edes jossain vaiheessa. Sitä, että piispa on veli Herrassa, jota on nuhdeltava, mutta jolle on annettava anteeksianto ja armahdus.
Mitään tällaista en ole Johanna Korhosen asiaa koskevissa kirjoituksissa nähnyt. Minusta hänen tapansa käsitellä asiaa on armoton.
Juhani Ketomäki,
Minusta Johanna Korhonen on perustellut vakuuttavasti verottajan omien sääntöjen pohjalta miksi hän epäilee veronvälttelyä Laajasalon asuntoasiassa. Laajasalo asuttaa (sihteerinsä ilmoituksen mukaan) noin 250 neliön asuntoa kokonaisuudessaan mutta maksaa vuokraa vain alle puolesta asunnon pinta-alasta. Verottajan mukaan niistäkin tiloista, jotka ovat osittain yksityisessä käytössä ja osittain edustuskäytössä on maksettava joko vuokraa tai veroa, verottajan ohjeiden mukaan.
Mitä tulee Johanna Korhosen TK-listan vaaliehdokkuuteen niin toki hänet olisi ilomielin otettu TK-ehdokkaaksi viime syksyn kirkkovaaleissa jos hän vain olisi itse lähtenyt ehdokkaaksi. Korhonen on aina saanut paljon ääniä ja vetänyt mukanaan luottamuselimiin myös muita vähemmän ääniä saaneita TK-listan ehdokkaita.
Sari W, mekin olemme yleensä eri mieltä käsiteltävistä asioista ja hyvä niin, enhän voisi säilyttää itsekunnioitustani olemalla vilpintekijöiden kanssa samaa mieltä. – Raivo ja kostonhalu ovat tunnetiloja, jotka voivat katalysoida tietynlaisia verbaaleja purkauksia. Motiiveiksi en niitä määrittelisi, motiivit ovat enemmän tarkoitushakuisia, tiettyihin päämääriin pyrkiviä, kuin primitiivireaktiot, joita raivo ja kostonhalu ovat. Ehdotin kuitenkin, että koettakaamme rauhoittua – sen ajatuksen kai sinäkin Sari W. Voit hyväksyä?
Tuo Hirniltä lainaamasi siteeraus Laajasalon mahdollisuuksista katua ja muuttaa tapojaan on toki mahdollinen, mutta ihmisluonteen muuttuminen todella toisenlaiseksi on hyvin epäuskottavaa. Sosiaalisesti lahjakkaana ja miellyttävänä henkilönä hänellä olisi mitä parhaat edellytykset esimerkiksi kansanedustajan tehtävään, taannoisen Turun piispan esimerkin mukaan. Hänen ratkaisunsa ansaitsee kaiken arvostuksen.
Ketomäki lopetti puheenvuoronsa toivomukseen, että kirkollinen elämä rauhoittuisi ja normalisoituisi. Se olisi pahinta mitä kirkolle voisi tapahtua.
”mekin olemme yleensä eri mieltä käsiteltävistä asioista ja hyvä niin, enhän voisi säilyttää itsekunnioitustani olemalla vilpintekijöiden kanssa samaa mieltä.”
—-
-Mitä ihmettä tuo tarkoittaa?
——-
” Raivo ja kostonhalu ovat tunnetiloja, jotka voivat katalysoida tietynlaisia verbaaleja purkauksia. Motiiveiksi en niitä määrittelisi, motiivit ovat enemmän tarkoitushakuisia, tiettyihin päämääriin pyrkiviä, kuin primitiivireaktiot, joita raivo ja kostonhalu ovat.”
—–
-Tarkkaan ottaen raivo on tunnetila. Kostonhalu on päämäärä- ja tarkoitushakuista, ja voi olla jopa suunnitelmallista. Eli olisin voinut erotella nuo tarkemmin, mutta huomioni oli enemmän tuossa väitetyssä ”kostonhalussa”. Kostonhalu ei nähdäkseni ole impulsiivinen primitiivireaktio, vaan jonkin haluamista jostain syystä.
—–
”Ehdotin kuitenkin, että koettakaamme rauhoittua – sen ajatuksen kai sinäkin Sari W. Voit hyväksyä?”
—-
-Aina kannattaa olla rauhallinen, mutta kuka tässä nyt ei ole rauhallinen? Nettikeskustelussa helposti saattaa kuvitella, että toinen on kiihtynyt tai raivostunut, vaikka viesti olisi kirjoitettu täysin harkitusti ja rauhallisesssa mielentilassa. Näkisin parempana että keskitytään siihen mitä on sanottu eli kirjoitettu, eikä toisten tunnetilojen tulkitsemiseen ja arvailuun.
————-
”Tuo Hirniltä lainaamasi siteeraus Laajasalon mahdollisuuksista katua ja muuttaa tapojaan on toki mahdollinen, mutta ihmisluonteen muuttuminen todella toisenlaiseksi on hyvin epäuskottavaa. Sosiaalisesti lahjakkaana ja miellyttävänä henkilönä hänellä olisi mitä parhaat edellytykset esimerkiksi kansanedustajan tehtävään, taannoisen Turun piispan esimerkin mukaan. Hänen ratkaisunsa ansaitsee kaiken arvostuksen.”
——
-Laajasalo ei ole ihmiskunta eikä edusta yksin ”ihmisluontoa”. Hän on persoona, jolla on historiansa, heikkoutensa ja tehdyt virheensä. Hän voi ottaa opikseen ja hänelle tulee antaa mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Piispana.
Jos sinulla tai Johanna Korhosella on jotain tätä vastaan, sen voi tulkita siten, että koko tämän ryöpytyksen tarkoituksena on ollut löytää syitä, joilla saataisiin piispa Laajasalo eroamaan tehtävästään. Muuta ratkaisua ja päämäärää ei voi olla. Piispan tulee lähteä? Olen eri mieltä.
Olen eri mieltä piispa Laajasalon kanssa joistakin asioista, mutta minusta hänen tulee voida jatkaa piispan tehtävissä.
——
”Ketomäki lopetti puheenvuoronsa toivomukseen, että kirkollinen elämä rauhoittuisi ja normalisoituisi. Se olisi pahinta mitä kirkolle voisi tapahtua.”
—-
-Yksilötasolla rauhoittuminen olisi toivottavaa, mutta kirkossa ei tulisi vallita rauha? En tosiaan ymmärrä miksi kirkollisen elämän rauhoittuminen ja normalisoituminen olisi pahinta mitä kirkolle voisi tapahtua. Paljon pahempaa on tapahtumassa.