KUTSU TINNINNABULITEOLOGIAAN

Säveltäjä Arvo Pärt nimeää sävellystekniikkansa tintinnabulimenetelmäksi. Sille on ominaisia kolmisoinnun tausta, kromaattinen nuotinkuljetus ja mieltymys niin sanottuun vanhaan musiikkiin  sekä lähtökohtaisesti luonnolliset elämykset, kuten vesipisarat.

Pärtin työt ovat yhtäältä ultramoderneja ja toisaalta erittäin vanhanaikaisia.

Voisiko tällaista menetelmää soveltaa myös kirkolliseen ja hengelliseen keskusteluun?

Voisiko hengellistä elämää koskeva keskustelu tuottaa samanlaisia tuloksia kuin vaikkapa Pärtin Fratres tai Spiegel im Spiegeln?

Jälkimmäinen muodostuu pitkistä kromaattisesti etenevistä sävelkuluista, jotka lasketaan kuuteen ja niitä säestää säestyksen kolmijakoiset äänet. Jokainen tahtiosa vastaa edellisiä ja tulevia ja keskellä työtä ilmenee kultainen leikkaus, jossa kaikki peilit peilaavat toisiaan symmetrisellä tavalla.

Työ on tarkasti laskettu ja mietitty. Se noudattaa sääntöjä ja perinnettä. Mutta samalla se on niistä vapaa. Se ei ole konservatiivinen eikä moderni, ei liberaali tai tämän vastakkainen. Se on eräässä mielessä kaikesta ulkopuolinen ja kaikkea ilmaiseva.

Jos Pärtin sävellystekniikan ideoita soveltaisi ajankohtaiseen kirkolliseen keskusteluun, voisi huomauttaa, että se vieroksuu keskustelua patriarkaalisuudesta, missionäärisestä identiteetistä ja sanoittamisesta. Se pärjää ilman tällaisia määreitä. Se on julistuksetonta.

Jos sitä vertaisi uskonpuhdistuksen jälkeiseen teologiseen keskusteluun, se olisi vailla julistuksellisuutta, paatoksellisuutta ja perinteestä irtaantuneisuutta.

Se varmasti ei olisi progressiivista, ei liberaalia eikä konservatiivista. Sille oikeudenmukaisuus olisi outo kategoria.  Se pärjäisi aivan hyvin ilman tällaisia ajankohtaisia ilmiöitä, joiden tavoitteena on tavoittaa nykyajan ihminen. Se pärjäisi omilla ehdoillaan.

Jos joku tahtoisi tehdä tintinnabuli -teologiaa – onhan  menestyäkseen omattava outo nimi – hänen kannattaisi heittää nopeasti sen määreiksi seuraavat:

Lähtökohtana ovat arkaistiset kokemukset ja mielteet sekä meditatiiviset vaikutelmat.

Tarkastelun horisonttina ovat kolminaisuuden persoonat, eli elämän mieleen, tarkoitukseen ja merkitykseen liittyvät peruskysymykset.

Kielioppi perustuu tekniseen taitoon, joka periytyy antiikin ja keskiajan sekä sen myöhäisten vaiheiden näkemyksiin sekä näihin liittyvään kirjallisuuteen eikä sanoittamiseen tai julistustarpeisiin.

Huomio kiinnittyy liturgiaan ja elämänmuotoon sekä siinä havaittuihin kellonkilistyksiin eikä sen pohjalta muodostetut näkemykset synnytä argumentatiivisia teorioita samassa merkityksessä kuin vaikkapa anglo-amerikkalaisessa uskonnonfilosofiassa.

Mielestäni tällainen lähestymistapa olisi hyvä. Olen valmis antamaan fasiliteettejä sen harjoittamiseksi. Hommaan valtionavut kansanopistorahoituksena, mikä mahdollistaa majoituksen ja ruoat. Jos joku on kiinnostunut laatimaan esitelmiä tintinnabuli -teologisesta lähtökohdasta, järjestän tilat, ruoat ja majoituksen, mutta en matkakustannuksia. Pääsyvaatimuksena on kosketus sellaiseen kirjalliseen materiaaliin, joka on valmistettu ennen vuotta 1400. Ilmoittautumiset osoitteeseen petri.jarvelainen@portaanpaa.fi. Valintaperiaate.: kymmenen ensimmäiseksi ilmoittautunutta sillä perusteella, että ei ole mitään tekemistä reformaation jälkeisen uhon kanssa.

Kirjoittaja

Kirjoittajan viimeisimmät blogit

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit