Tämä puhe on alun perin pidetty Joensuun Körttiseuroissa Männikköniemen kesäkodilla,Vainoniemessä 12.6.2018
Kerrotaan viisaan miehen kysyneen: ”Jos kerran Jumala on kaikkialla, miksi mennä kirkkoon?”
Kerrotaan vielä viisaamman miehen vastanneen: ”Myös vettä on kaikkialla, mutta et voi sammuttaa janoasi menemättä lähteelle”.
Tämän viikon kirkollisena teemana on ”Kutsu Jumalan valtakuntaan”. Väistämättä tulee ensimmäisenä mieleen Veikko Polameren runo:
Emme sitten rakentaneetkaan tänne Jumalan valtakuntaa.
Mutta hiton komea helvetti tästä tulee.
Edellisen sunnuntain Vanhan Testamentin teksti on kiistanalaisesta, joskus kiellettynäkin pidetystä Hesekielin kirjasta, sen luvusta 33:
Minulle tuli tämä Herran sana:
”Ihminen, sinun maanmiehesi puhuvat sinusta seinänvierillä ja talojen ovilla ja sanovat toisilleen: ’Mennään kuulemaan, millainen sanoma Herralta nyt on tullut.’ He tulevat miehissä luoksesi, istuvat edessäsi, niin kuin kansani kuuluu tehdä, ja kuuntelevat sinun puhettasi. Sen mukaisesti he eivät kuitenkaan elä. Heidän suunsa on täynnä valhetta, heidän sydämensä on keinottelun ja voiton lumoissa. Sinä olet heille vain kuin lemmenlaulujen laulaja, kaunisääninen ja taitavasti soittava viihdyttäjä. He kuuntelevat puhettasi mutta eivät elä sen mukaan. Mutta kun minun sanani toteutuvat – ja ne toteutuvat – he ymmärtävät, että heidän keskellään on ollut profeetta.”
Hesekiel on kiistatta kiistanalainen. Hänen tempauksensa torilla seisomisineen ja hiusten ajeluineen sekä vahvat visionsa ja suorasukaiset, seksuaalissävytteiset nuhtelunsa ovat antaneet monta syytä aiheestakin epäillä hänen mielenterveyttään ja julistuksensa oikeellisuutta. Kaunisääninen ja taitavasti soittava viihdyttäjä hän ei ainakaan ollut – ja varmasti teki kaikkensa sellaisen maineelta välttyäkseen.
Hesekiel kutsui ihmisiä Jumalan valtakuntaan aikana, jolloin tehtävä tuntui mahdottomalta. Yleisen mielipiteen mukaan Jumala oli pettänyt kansansa, kun oli antanut israelilaisten joutua pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Oli tapahtunut katastrofi; yhteisön elämältä oli mennyt pohja. Jotenkin tuli mieleen vuoden takainen Turun puukotus: oli tapahtunut jotain sellaista, jota tiesimme jossain tapahtuvan, mutta eihän tuollaista meille tapahdu. Mehän olemme Jumalan erityisessä suojeluksessa, vai kuinka?
Hesekiel täytti sitä tehtävää, jota varten meillä on nykyään television viihdeohjelmat, stand up – koomikot, bloggaajat ja kolumnistit. Hän sanoitti sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja on tapahtunut. Sanotaan ääneen sellaista, mitä kaikilla on mielessä, mutta kaikki eivät osaa tai uskalla sitä sanoa. He ikään kuin kiroilevat meidän puolestamme. Näinhän meille käy monesti vaikka hyvin sanoitettua laulua kuunnellessamme: tuossa sanottiin asiat juuri niin kuin olisin halunnut sanoa, mutta en ole saanut sitä puettua sanoiksi. Hyvässä tekstissä kuulijalle jää paikka täydentää omilla mielikuvillaan tekstin sisältö: ”Häntä rakastin paljon, sua rakastan joskus enemmän. Ole mulle vähän aikaa hän”. Keitä tai mitä ovatkaan tekstin ’sinä’ tai ’hän’? Jokaisella omansa.
Jokaisella on tämänsä, kuten Pentti Saarikoski osuvasti runoili.
Varmasti suomalaisten rakastetuimpiin kesärunoihin kuuluvassa Nocturnessa Eino Leino kuvailee tunnelmiaan: ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu”. Kuitenkaan ruislintu ei laula silloin, kun tähkäpäiden päällä on täysikuu: ruislintu laulaa alkukesästä ja vilja kypsyy tähkiksi aikaisintaan elokuussa. Valehteliko Leino kesärunossaan?
Jeesus kehotti Vuorisaarnassaan ihmisiä ottamaan mallia linnuista, jotka ”eivät kylvä, eivät niitä eivätkä kokoa”. Kuitenkin tiedämme, että on olemassa lintulajeja, jotka kokoavat talvivarastoja. Valehteliko Jeesus?
Väitän, että niin Hesekiel, Jeesus kuin Leinokin olivat samalla asialla: kutsumassa ihmisiä toisenlaisen todellisuuden äärelle. Sen todellisuuden, jota kutsutaan Jumalan valtakunnaksi. Sen todellisuuden, jossa ruislintu laulaa tähkäpäiden päällä, sinä olet mulle vähän aikaa hän ja jossa lintujen katselu tuottaa syvän rauhan ja ajatuksen siitä, että Taivaanisä pitää omistansa huolta.
Matteuksen evankeliumissa Jumalan valtakunta näkyy koko ajan, nykyisellä muotisanalla kuvattuna, rajapintana: se sekä on jo pyrkimässä näkyväksi että pysyy vielä tämän elämän ajan näkymättömissä. Näkyväksi se tulee, kun juo virvoittavaa lähdevettä, kuuntelee taivaan lintuja ja katselee täysikuuta tähkäpäiden päällä. Näkyväksi se tulee, kun lakkaamme ihailemasta maailman tuhovoimia, joiden avulla maailmasta tulee se hiton komea helvetti, ja alamme rakentaa toisen todellisuuden varaan: sellaisen, jossa raha on väline eikä itseisarvo, jossa ihminen on luotuna ja lunastettuna äärettömän arvokas ja jossa luonto säilyy elämälle välttämättömiä edellytyksiä tarjoavana lähteenä, ei rikastumisen ja nopean voiton hankintakeinona.
Meidän Jumalamme valtakunta näyttäytyy juuri toisenlaisuudessaan: Hän valitsi murhamiehen viemään kansansa vapauteen. Hän valitsi nuoren, oppimattoman tytön Poikansa äidiksi. Pahimman ja innokkaimman vastustajansakin Hän sai muotoilemaan kristinoppia kirjeiden muodossa. Jumala on vastakohtien ja paradoksien Jumala. Mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa. Tähän toisenlaisuuteen, toiseuteen, jopa vierauteen, meitä kutsutaan. Jo tässä elämässä ja kerran perillä vääryyden suuressa sovituksessa.
Niin, tieteellisessä tutkimuksessahan ei ole ideologisia eikä muita persoonallisia intohimoja. On vain kylmiä faktoja, jotka näyttäytyvät kaikille yhtä objektiivisina, esiymmärryksestä vapaina.
Eikä tieteellinen diskurssi ainakaan ole millään tavalla affektoitunut kansalaisten ja kansanedustajien tunteita nostattaneesta sukupuolineutraalista avioliittolaista.
Senhän tämäkin tutkintapyyntö hyvin paljastaa.
Kiitos ja kumarrus kaikille rauhaa ja vuoropuhelua rakastaville.
Tieteen maailmassa on omat vakiintuneet sääntönsä, jotka eivät Turtiaisen harmistuksen perusteella muutu miksikään tai poistu käytöstä.
Yliopistollisen koulutuksen saaneena minua eivät tieteen faktat harmita. Olen vain kiinnostunut siitä, kuinka professoritason ja kahden tieteenalan tohtori sekä tieteen tekijä ei hallitse tieteellistä metodologiaa, kuten väitetään.
Keksisikö joku tähän jonkun tieteellisesti kestävän selityksen..?
Juuri em. syistä tieteellisiä faktoja tai niiden puutteita ilmeisesti pitää ratkoa oikeudessa..
Jatkuvaa, vapaata keskustelua on länsimaissa vanhastaan pidetty tasokkaan tieteenharjoituksen ehdottomana edellytyksenä. Siihen on kuulunut ajatus, että väärässäolemisen osoittamiseen riittää kritiikki. Rangaistusten suhteen tulee olla äärimmäisen pidättyväinen, koska muuten kukaan ei uskalla olla eri mieltä, ja ilman sitä tiede ei edisty.
Mutta selvähän se, että sellainen on nykyään ajanhukkaa. Kyllähän me Suvaitsevainen ja Edistyksellinen Älymystö tiedämme, ketkä ovat oikeassa ja ketkä väärässä. Kunnon rangaistus ja julkinen nolaus väärässäolijoille, niin loppuu turha urputus. Näinhän sitä Neuvostoliitossakin toimittiin epäedistyksellisen tieteenharjoittamisen suhteen.
Olen siis ehdottomasti samaa mieltä Lilja Tammisen kanssa siitä, että Puolimatka ansaitsee rangaistuksen. Tosin pelkät rehtorin nuhteet eivät riitä vielä alkuunkaan. 15 vuoden pakkotyöleirituomio vaikkapa Solovetskissa olisi jo ehkä jotain.
Kun voimakkaita arvoristiriitoja herättävässä kysymyksessä pyydetään eri tahoilta asiantuntijalausuntoja, on kullakin lausunnonantajalla toki oikeus tuoda kantansa esille ja esitää myös perusteita kantansa tueksi. Näin varmasti ovat menetelleet myös ne lausunnonantajat, jotka ovat päinvastaisella kannalla kuin Tapio Puolimatka. Eihän lausunnoilla ole mitään merkitystäkään, jos ne eivät heijasta aidosti kaikkia niitä näkemyksiä, joita erimielisyyttä aiheuttavassa kysymyksessä esiintyy. Eikä varmastikaan yksikään lausunnonantaja anna lausuntoa, joka on päinvastainen kuin hänen oma kantansa. Puolimatkalla on siis oikeus ja velvollisuuskin esittää se kanta, jota hän oikeasti kannattaa.
Sahama, kyllä, Puolimatkalla oli oikeus esittää kantansa. Mutta hän esitti sen Jyväskylän yliopiston professorina, ja nyt on kyse siitä, onko Jyväskylän yliopiston opettajan asiantuntijalausunto tasoltaan sellainen, mitä yliopiston opettajalta edellytetään, kun hän lausuu yliopistonsa nimissä.
Yliopiston johdolla ei saa olla oikeutta sensuroida palveluksessaan olevan viranhaltijan lausuntoa, eikä myöskään kieltää häntä lausuntoa antamasta ellei kyse ole valtiollisen turvallisuuden tai liikesalaisuuden perusteella salassapidettävästä asiasta.
Mistä Sahamalle on tullut käsitys, että yliopiston johto sensuroi tai kieltää? Ehkä he pohtivat asiaa enemmänkin siltä kannalta, onko professorin henkilökohtaiessa toiminnassa huomautettavaa opetusviran ja yliopiston maineen kannalta.
Professorinvirassaan Puolimatka ei tietysti saa toimia/opettaa mitä tahansa, esim. pitää raamattutunteja tai arvioida opinnäytteitä, väitöskirjoja jne. Raamatun pohjalta jne. Tai kohdella laitoksensa työntekijöitä kristillisen vakaumuksen pohjalta (esim. kieltäytyä rekrytoimasta samasukupuolisessa parisuhteessa eläviä ihmisiä töihin, tai syrjiä heitä millään tavoin).
Pidän kuitenkin huolestuttavana sitä jos yliopistot rupeavat pitämään jonkinlaisia omia ”tuomiokapituleita” jotka kontrolloivat henkilökuntansa toimintaa, sananvapautta ja poliittista/uskonnollista jne. vapautta varsinaisen viranhoidon ulkopuolella. Yliopiston ”maine” ei saisi olla tässä määräävässä asemassa.
Mielestäni yliopistojen työntekijöillä on omana aikanaan (viranhoidon ulkopuolella) lupa sanoa ja kirjoittaa ja toimia uskonnossa, politiikassa jne., yleisen lainsäädäännön suomissa rajoissa, vaikka se olisikin kiusallista yliopistojen maineelle. Puolimatkan (viranhoidon ulkopuolella) kirjoittamien mielipidekirjoitusten ja lausuntojen sisältämistä ongelmista tulisi keskustella julkisessa kriittisessä keskustelussa. Näin myös toimittiin, ennen tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymistä, kun Puolimatka sai (mielestäni perusteltua) kriittistä palautetta näkemyksistään julkisessa mediassa. Pidin erittäin hyvänä sitä, että mm. psykologian professorit, lapsiasiavaltuutettu, Mannerheimin lastensuojeluliitto jne. ottivat osaa keskusteluun ja esittivät omia kantojaan.
Olisi huolestuttavaa jos tällainen julkinen keskustelu jäisi toteutumatta sen takia että yliopistot tai muut työnantajat (vaikkapa kirkko, koskien papistoa) kontrolloivat työntekijöidensä osallistumista julkiseen keskusteluun.
Mutta anyways, en tiedä tämän tutkintapyynnön tai tutkimuksen yksityiskohtia enkä perusteita tarkemmin, joten puhun tässä nyt vain yleisellä tasolla
Pakko puolustaa tässä asiassa Tapio Puolimatkaa. Lilja Tammisen kritiikin tasosta kertoo jotain muun muassa seuraava pätkä: ”viite ei-tieteellinen, viitatut henkilöt teologeja – eivät esimerkiksi sosiologeja —.”
Tässä vaikuttaa olevan kolme ongelmaa: pienin probleemi on se, että vihreiden Lilja Tamminen ei vaikuta ymmärtävän tieteestä mitään. Toinen ongelma on se, että Tapio Puolimatka omaa ilmeisesti väärän mielipiteen. Kolmas ja isoin pulma vaikuttaa olevan, että Tapio Puolimatka on professori, ja kuten me melkein kaikki tiedämme, akateemisella pelikentällä mielipiteenvapaus on hyvin rajoitettu. ”Väärinajattelijoita” ei suvaita.
Lisättäköön vielä etten itse asiasta, eli sukupuolineutraalista avioliittolaista ole Puolimatkan kanssa samaa mieltä. Siitä huolimatta pidän Tapio Puolimatkaa virkistävänä poikkeuksena akateemisella areenalla, samoin kuin muun muassa kirkkohistorian dosentti Markku Ruotsilaa.
Laaksonen, arveletko, että rehtori aloittaa asian selvittämisen siltä pohjalta, kumpi ”ymmärtää tieteen tekemisestä” enemmän, Tamminen vai Puolimatka? Puolimatkan lähteitä on ruodittu muualla ihan asiallisesti. Ehkä rehtorilla on ihan omankin kompetenssinsa puitteissa aavistus, ettei kaikkia valittuja ”tutkimuksia” olisi yliopiston arvovallalla ryyditetyssä lausunnossa ollut ihan asiallista käyttää?
Tapio Puolimatkan eduskunnalle antamasta lausunnosta on tehty ”tutkintapyyntö”? Mistä tutkintaprosessista on kysymys?
Jos tutkija harjoittaa vilppiä tehdessään tieteellistä tutkimusta (esim.plagioi, esittää toisten tutkimustuloksia omissa nimissään yms.) niin tästä voi tietysti seurata jotain, mutta se ei kai ole vielä varsinaista vilppiä jos joku asiantuntija antaa esim. huonoja tai perustelemattomia lausuntoja eduskunnalle jossain asiassa (?). Sellaista vain mietin, että onko eduskunnalle annettu lausunto tieteellinen tutkimus johon voi soveltaa tieteelliselle tutkimukselle asetettuja eettisiä kriteereitä? Ilmeisesti lakivaliokunnan jäsenet saivat kutsua ihan keitä vaan halusivat antamaan asiantuntijalausunnon kyseisessä asiassa, eikä lausuntoja hyväksytty/hylätty tieteellisin perustein tai sillä perusteella täyttivätkö ne hyvän tieteellisen käytännön kriteerit.
Omasta mielestäni Puolimatkan kirjoitukset, joissa hän vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia (esim. lausunto eduskunnalle tasa-arvoisesta avioliittolaista) ovat huonoja ja huonosti argumentoituja, jos niitä arvioi tieteellisinä teksteinä. Mutta joo, en nyt oikeastaan tiedä mistä tutkinnasta tässä on edes kysymys ja millä perusteilla tämä tutkinta on aloitettu; se ei käy uutisesta ilmi.
Lakivaliokunnassa kuultiin noin 50 eri tahon edustajaa ja asiantuntijaa. Valiokunnan ohjeiden mukaan asiantuntijaa pyydetään ottamaan kantaa lakiesitykseen ja esittämään omille kannanotoilleen perustelut. Oikeustieteelliset asiantuntijat eivät yleensä käytä kirjallisuusvitteitä valiokunnille annettavissa lausunnoissa. Lausunto ei ole tietellinen artikkeli vaan kannanotto lakiesitykseen.
Eduskunnan oikeusasiamies on 15.12.2011 antanut VTT:lle huomautuksen siitä, kun VTT oli puuttunut tutkijansa sananvapauteen antamalla tutkijalle varoituksen eduskunnan talousvaliokunnalle esitetystä asiantuntijalausunnosta. Tällainenkin lopputulos on mahdollinen.
Sari, ei kai vilppiä uumoillakaan. Mutta tosiaan Puolimatka antoi merkittävän lausunnon käyttäen selkänojanaan Jyväskylän yliopistoa. Nyt halutaan tutkia, onko lausunto Jyväskylän yliopiston nimissä esiintyvältä vaadittavaa tasoa. Vähän kuin jos lääketieteen professori antaisi opinahjonsa nimissä homeopatiaa puoltelevan lausunnon, noin kärjistäen.
Tarja,
Professorit antavat tietenkin jatkuvasti kaikenlaisia lausuntoja oman alansa asiantuntijoina, esim. vaikkapa virantäyttöprosesseissa, tai kun heitä pyydetään vertaisarvioimaan tieteellisiin julkaisuihin lähetettyjä oman asiantuntija-alansa tekstejä. He arvioivat jatkuvasti myös opinnäytteitä, väitöskirjakäsikirjoituksia jne.
Mutta jos oletetaan, että vaikkapa James Hirvisaari (eduskunnan lakivaliokunnan jäsen) päättää pyytää Tapio Puolimatkalta lausunnon tasa-arvoisesta avioliittolaista, ja Puolimatka antaa sellaisen, ja kertoo lausuntonsa lopussa myös tittelinsä, niin onko kyse samanlaisesta/ rinnastettavissa olevasta ”Jyväskylän yliopiston nimissä toimimisesta” kuin näissä edellä mainituissa tapauksissa?
Entä jos Puolimatkaa pyydettäisiin antamaan lausunto koiranäyttelyn kilpailussa (koskien sitä, mikä koirista on rotunsa valioyksilö), ja hän ottaisi tehtävän vastaan, viittaisi lausunnossaan kaikenlaisiin tieteellisiin teksteihin ja myös uskonnollisiin teksteihin, Raamattuun jne. ja signeeraisi lopuksi lausuntonsa ”kasvatustieteen professori, Jyväskylän yliopisto” niin olisiko tämä ”tutkintopyynnön” paikka? Missä yhteyksissä professori saa kertoa olevansa professori?
”– Tutkintapyynnössä on pyydetty selvittämään lähinnä sitä, ovatko Puolimatkan asiantuntijalausunnon lähdeviittaukset hyvän tieteellisen käytännön mukaisia, Manninen kertoo”
Minulle jäi tämän uutisen perusteella epäselväksi, kuka sen tutkimuspyynnön oikein teki.
Tuskin Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manninen aloitti tutkimustyön pelkän Helsingin vihreä luottamushenkilö Lilja Tammisen blogin perusteella?
Sari, sitä kai tässä nyt arvioidaan, että voiko yliopiston professori vedota millaisissa epätieteellisissä hommissaan oppilaitosvirkansa tuomaan auktoriteettiin. Ja arvioijana on oppilaitos itse. Heidän maineensa, heidän tutkintansa.
Hei Tarja,
Joo, minäkin pidän sitä ongelmallisena sitä, että Puolimatka vastustaa homoliittoja (ja myös evoluutioteoriaa, kuten hän on tehnyt) professorin auktoriteetistä käsin, jolloin uskoakseni monille ihmisille syntyy sellainen vaikutelma, että tämä kanta edustaisi sinällään tiedeyhteisön tunnustamaa objektiivista ja pätevää tutkimusta ja olisi sinällään ns. ”tieteellinen tutkimustulos”. Mielestäni hänen juttunsa ansaitsevat sen kriittisen palautteen mitä ne ovatkin saaneet osakseen julkisessa mediassa, esim. muilta tutkijoilta. Mutta silti, sanottuani tämän, olen myös sitä mieltä mitä sanon tähän keskusteluun kirjoittamassani aiemmassa kommentissa (16.01.2015 15:23)
Merkillistä touhua. Nyt pitäisi tutkia kaikkien 50 eri tahon ja asiantuntijan lausunnot ja niiden tieteellisyys. Se olisi sitä jatkuvasti peräänkuulutettua tasapuolista ja yhdenvertaista menettelyä. Uskonpa, että tämä tutkintapyyntö toimii juuri pänvastoin kuin sen esittäjä on tarkoittanut sen toimivan, eli se lisää uuden avioliittolain vastustusta, sillä niin kömpelö tämä professori Puolimatkan mustamaalaamisyritys on.
Jos kaikkien lausunnonantajien taustayhteisöt alkaisivat epäillä, ettei lausuja ole täyttänyt taustayhteisänsä kriteerejä, he varmaan tutkisivatkin. Tässähän on kyse siitä, että JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO, Puolimatkan työnantaja, on alkanut ihmetellä, että minkäs tasoista tiedettä se meidän proffa oikein maailmalle vie.
Täyttävätkö esim. mielenterveysseuran jne. lausunnot tieteelliset kriteerit? Kuka ne on tutkinut?
Salme hyvä, eihän tässä tutkita sitä, ovatko Puolimatkan lausunnot avioliittolain käsittelyn kannalta millöaisia, vaan sitä, onko professori toiminut asiallisesti oppilaitoksensa maineen ja tieteellisten kriteerien suhteen. Kai mielenterveysseurakin voisi tutkia oman lausunnonantajansa toiminnan, jos katsoisi olevan aihetta. Sinä tunnut ajattelevan tätä ”tutkintapyyntöä” jonkinlaisena oikeudellisena asiana, vaikka oppilaitos tässä tekee ihan sisäistä tutkintaa vain.
Tarja,
sinä sorrut taas siihen, että kerrot muille, miten minä muka ajattelen asiasta, kirjoitat: ” Sinä tunnut ajattelevan tätä “tutkintapyyntöä” jonkinlaisena oikeudellisena asiana, vaikka oppilaitos tässä tekee ihan sisäistä tutkintaa vain:”
Kyllä minä ymmärrän, että tässä tehdään sisäistä tutkintaa, eikä kyseessä ole oikeusprosessi.
Parhaiden stalinististen perinteiden mukaisesti liberaalit mielipidepoliisit katsovat professori Puolimatkan syyllistyneen rötöksistä pahimpaan: ajatusrikokseen. Eihän näin saa suomalaisessa yliopistossa peräti professorina toimiva ajatella!
Yksi asia unohtuu: Tapio Puolimatka on itseasiassa varsin arvostettu kasvatuksen teorian ja tradition tutkija, jonka sekä tieteellinen että populaari tuotanto hakee vertaistaan.
Kari-Matti,
Puolimatkan tieteellinen tuotanto koostuu kuitenkin aivan muusta kuin näistä hänen homoliittoja ja evoluutioteoriaa vastustavista kirjoituksistaan. En itse tiedä ovatko mitkään tiedeyhteisön tunnustamat, tieteellistä vertaisarviointia käyttävät akateemiset kustantajat julkaisseet näitä hänen homoliitto,-ja evoluutioteoriavastaisia juttujaan. Niitä ovat julkaisseet kristilliset kustantajat kuten Uusi Tie (Kansanlähetyksen kustannusyhtiö), Suunta-Kirjat, Perusta ja Aikamedia.
Sari,
Minusta Puolimatka on virkistävä poikkeus, mutta jos totta puhutaan, toivottavasti pysynee poikkeuksena. Tuskin kovin moni haikailee valistusta edeltävään aikaan tai tosissaan epäilee modernia evoluutioteoriaa, ainakaan jos sen vaihtoehtona on jonkinasteinen kreationistinen oppi tms. hölynpöly.
Silti minua huvittaa se herkkähipiäinen inkvisitiomentaliteetti, jolla postmoderni kulttuuri ja sen instituutiot reagoivat hegemonisesta ymmärryksestä poikkeaviin näkemyksiin.
Minusta samalla perusteella olisi hyvä tutkia, täyttääkö arkkipiispa Kari Mäkisen, sekä kaikkien ko. lakia peukuttaneiden Suomen evankelis-luterilaisen kirkonvirassa olevien pappien virantunnusmerkit kaulassaan ja jopa evankeliumikirja mukaan ottaen sisältävät kannanotot ja lausumat sukupuolineutraalin avioliittolain tapauksessa hänen/heidän edustamansa taustayhteisön Suomen evankelis-luterilainen kirkko virallista opillista kantaa, sekä heidän ko. virkaan asetuksen yhteydessä lupaamaansa kirkkolaissa julkilausuttua ja kirjattua lupausta opettamisessa oikeassa opissa pysymisestä ja julkisesti taikka salaisesti olla opettamasta taikka edistämästä Kirkon uskon (Jumalan sanan) ja opin vastaisia käsityksiä ja näkemyksiä juuri esim. homoseksuaalien ihmisten avioliitosta.
Asiat ovat täysin rinnastettavia, jos kerran tutkintalinjalle mennään. Perinteisesti luterilaisuudessa Jumalan sanasta irtautuneita pidetään hurmahenkisinä ja muutenkin luterilaisuus on torjunut perinteisesti Jumalan sanasta irrottautumisen, ja sitä on pidetty ns. sanan kirkkona.
Kyllä näinkin. Nythän jotkut papit selittävät, että he lausuvat mielipiteitään yksityishenkilöinä, mutta voimme kysyä, milloin pappi on yksityshenkilö? Tätä kysymystä täällä on mietitty aiemminkin.
Sitaatti Seurakuntalainen.fi-sivulta
”Tapio Puolimatka kirjoitti kotisivuillaan vastineen asiantuntijalausunnon lähdekritiikkiin.
– Tammisen blogi perustuu siis harhaiseen tulkintaan asiantuntijalausunnon sisällöstä. Sitä täydennetään kokoelmalla asiavirheitä, ennakkoluuloja ja googlaamalla saatuja mielikuvia käytetyistä lähteistä. Yhteenvetona voin todeta, että en löytänyt Tammisen blogista yhtään paikkansa pitävää väitettä, joka olisi kyseenalaistanut käyttämieni lähteiden relevanssin, asianmukaisuuden tai tieteellisen pätevyyden. Eduskunnan lakivaliokunnalle antamani asiantuntijalausunnon lähdeviitteet ovat kaikilta osin hyvän tieteellisen käytännön mukaisia, Puolimatka kirjoittaa vastinetekstinsä tiivistelmässä.”
Salme,
Puolimatkan (lausunnossaan) käyttämien lähteiden tieteellinen pätevyys on kuitenkin eri asia kuin Puolimatkan lausunnon tieteellinen pätevyys, jos sitä arvioidaan tieteellisenä tutkimusartikkelina. Pätevien lähteiden pohjalta voidaan ihan hyvin tehdä tieteellisesti epäpätevä teksti, esim. siten, että vedetään lähteiden pohjalta sellaisia johtopäätöksiä, joita käytetty lähdekirjallisuus ei tue.
Ne Puolimatkan käyttämät lähteet jotka on julkaistu tiedeyhteisön tunnustamissa tieteellisissä julkaisuissa (joissa käytetään vertaisarviointia jne.) voidaan katsoa tieteellisesti päteviksi. Puolimatkan lausunto sen sijaan ei ole itse tällainen tieteellinen teksti/julkaisu.
Toivottavasti kaikki eduskunnan lakivaliokunnalle annetut lausunnot tutkitaan samalla tarkkuudella, jota Puolimatkan lausuntoon sovelletaan. Itse muuten olen ihmetellyt niitä lukuisia järjestöjä ja yrityksiä, jotka antoivat puoltavan lausuntonsa sukupuolettomasta avioliittolaista. Millä valtuuksilla ja kuka kyseisen lausunnon antoi? Jos olisin tuollaisen järjestön/yrityksen jäsen tai (osa)omistaja, tekisin asiasta ihan virallisenkin kysymyksen. Ei kai lausuntoja ihan hatusta vetäistä, kun järjestön tai yrityksen nimissä toimitaan!
Kiitos Elias. Miten vastakkainen – toisaalta realistinen – Hesekiel onkaan nykyiselle tyhjänpäiväiselle tule sellaisena kuin olet höpinälle. ”Heidän suunsa on täynnä valhetta, sydämensä voiton ja keinottelun lumoissa.”