Kurki, kettu ja kala - kirkon tulevaisuus
4 kommenttia
Ketuilla on luolansa…
”kertokaa sille ketulle…”
Hyviä havaintoja Elias ja Salme. Herodes Antipas oli rakentanut Herodionin Juudan autiomaan laidalla osittain vuoren sisään. Häntä kutsuttiin osuvasti ketuksi. Mutta ei vain asuinkolonsa vaan toimintansa ja luonteensa vuoksi. Suomalaisesa kansanperinteessä kettuun liittyy myös positiivisia mielikuvia. Se on selviytyjä.
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Kangasniemen seurakunnan vt. kirkkoherra ja ehdokas Mikkelin piispanvaalissa, jonka ensimmäinen kierros käydään 25.5.2023. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
Reformaation aikaista, jopa roisia katolisen ajan mollausta olen nähnyt seinämaalauksissa muuallakin. Württenbergissä Bebenhausenin Sisterssiläisluostari muuttui 1500-l. puolivälissä kouluksi. Kalkkikiviseinissä on paljon punaliitugraffiteja, kuten ”Soli Deo Gloria, et Papae emunctoria” – ”Jumalalle kunnia ja Paaville räkä.” Tänä päivänä luterilaisten, katolisten ja muiden kristittyjen kannattaa ehdottomasti pysyä yhdessä. Erottavat seikat eivät kumoa yhdistäviä. Kristittyjen yhteys ja keskinäinen rakkaus ovat vakuuttava todiste evankeliumin voimasta. Näin on myös oman kirkkomme sisällä.
Ilmoita asiaton kommentti