Olen asunut Israelissa jo kaksi vuosikymmentä. Tunnen monenlaisia ihmisiä, jotka auttavat tämän maan eri väestönosia. Harvoin heistä kuitenkaan puhutaan Israelin ulkopuolella, missä kuva tästä maasta on mustavalkoinen ja useimmiten voimakkaasti latautunut. Harvat tietävät Israelin auttavaan myös alueen muiden valtioiden kansalaisia. Siksi haluan jakaa yhden tarinan, joka vaikutti minuun niin voimakkaasti, että en ole pitkään aikaan voinut lakata miettimästä näkemääni ja kokemaani...

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kristitty Israelin ystävä vieraili Irakissa muutamaa vuosikymmentä aiemmin. Hän tapasi siellä paikallisen perheen, jolle oli juuri syntynyt vauva. Tämä pieni vauva oli kuitenkin kuolemaan tuomittu, sillä hän syntyi vaikean sydänvian kanssa. Paikallinen lääkäri kertoi vanhemmille, että vaivaan olisi kyllä olemassa lääketieteellinen hoito, mutta sitä ei voitaisi toteuttaa Irakissa. Lapsi ei myöskään kestäisi pitkää matkaa maailman ääriin.

Ystäväni mietti hetken, uskaltaisiko hän esittää varmaa ratkaisua. Viimein hän totesi lääkärille ja pariskunnalle, että lapsi voitaisiin hoitaa nopeasti ja tehokkaasti vihollisvaltiossa eli Israelissa. Vanhemmat hyväksyivat mahdollisuuden miltei välittömästi. Vuosien Israel-vastainen propagandakaan ei siis ollut todenteolla saanut heitä uskomaan kaikkea kuulemaansa.

Projekti kasvoi noista pienistä päivistä ja levisi kuin kulovalkea. Sen nimi on Shevet Achim, joka taas tulee Psalmista 133, joka puhuu siitä, kuinka suloista on, kun veljet asuvat sovussa. Sadat lapset, jotka useimmiten ovat vauvoja, saapuvat Irakista, Syyriasta ja Gaasasta Israeliin. Heidät tutkitaan ennen leikkausta, sitten he viettävät aikaa sairaalassa ja saavat tietysti myös leikkauksen jälkeisen hoidon. Kristityt auttavat siten, että saapuvat äidit (joskus myös isät) lapsensa kanssa voivat asua kristittyjen vapaaehtoisten auttamina omassa majoituksessaan sairaalan ulkopuolella esi- ja jälkitarkastusten ajan.

Minulla oli äskettäin tilaisuus viettää aikaa irakilaisen äidin ja hänen 8 kuukautta vanhan poikansa kanssa. Olimme sairaalassa tuon ihanan pienen pojan jälkitarkastuksessa sekä teimme hieman ostoksia. Tapasin kristittyjä vapaaehtoisia samoin kuin muita arabiäitejä lapsineen. Ymmärsin, että israelilaiset lääkärit, jotka tarjoavat aikansa ja asiantuntemuksensa projektille ovat todellisia rauhan ja rakkauden lähettiläitä.  Nämä lapset, jotka saivat takaisin elämänsä Israelissa tulevat aina tietämään, että he elävät koska israelilainen lääkäri tarjosi apuaan.

Minulle päivä oli jollakin tavalla pyhä. Juutalaisuus korostaa yhden elämän pyhyyttä ja tässä pyhyys ja rakkaus kohtasivat toisensa. Kristityt auttavat muslimiäitejä ja lapsia, jotka saavat lääketieteellisen hoidon osaavien juutalaisten lääkäreiden taholta. Kun vietin aikaa sydänosastolla pienen pojan kanssa monet vierailijat tulivat kysymään, mistä oikein oli kysymys. Rakkaus ei ollut enää  vain sana, vaan käsinkosketeltava todellisuus heidän silmiensä edessä.

Jos haluat auttaa tätä sydänten projektia lisää tietoa löytyy verkosta. Ja ehkä haluan vielä mainita, että tuo pieni irakilainen poika, jolla oli sydänvika, onnistui itse asiassa viemään minun sydämeni mukanaan.