Suomalaisen mediakeskustelun ehkä erikoisin ilmiö aikoihin on keskustelu kakkaamisesta bussissa ja Ylioppilaslehden sivuilla. Kyseisen kunnianarvoisan aviisin päätoimittaja kera toimitussihteerin matkusti Helsingistä Turkuun bussilla ja teki tarpeensa farkkulegginsseihin. Ihan tarkoituksella. Ja kirjoitti sitten kokemuksesta lehtijutun.
Bingo! Juttu on puhuttanut sosiaalista mediaa ja vähän muutakin ympäri valtakuntaa. Naurua. Inhoa. Epäuskoa.
Julkisen Sanaan Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen luonnehti tempausta pohjanoteeraukseksi. Helsingin Sanomien mukaan Uimonen twiittasi aiheesta: ”Journalismin alennustila jatkuu. Nyt ollaan pohjalukemissa. Opiskelijalehti on tehnyt reportaasin siitä, miltä tuntuu ulostaa pikalinjabussissa.”
Yleisö on äimänä ja bussiyhtiön toimitusjohtaja median mukaan raivona.
Jälkijättöisenä yllytyshulluna (kakkareportaasi julkaistu 1.2.) luin jutun minäkin.
Hah, hah, haa!
Vitsi. Koko juttu on vitsi. Jutun tarkoitus on kuvata extreme- ja sensaatiojournalismin alennustilaa. Tai vanhustenhoidon.
”Vahinko tuli” -journalistit eivät suostu sanomaan, olivatko jutun pökäleet fiktiivisiä vai reaalisia.
Yksi on kuitenkin varmaa: Juttu on etelän median likasankojournalismia!
Jos nenä kestää, lue Ylkkärin kakkajuttu
Ei riitä. Ei millään kirveellä tai ilveellä riitä perusteeksi, että näin osoitetaan journalismin allennustila. Ei auta parodiaperustelu eikä mikään, koska itse Ylioppilaslehti ei edusta mitään laatujournalismia. Jos se ikinä olisi tehnyt minkän asian paremmin kuin muut, tuossa voisi olla jokin juju. Mutkun ei.
Ylioppilaslehden päätoimittaja totesi televisiohaastattelussa, että mitä Ylioppilaslehti edellä sitä muut perässä.
Kuvaavaa tilanteesta on, että kukaan ei oikeasti näytä pystyvän sanomaan oliko tuo suomalaista, akateemisesti ottaen korkeatasoista journalismia, vai oliko se vain pila tai mediakritiikkiä.
Mitä ylioppilaat tänään, sitä Suomi huomenna.
Toivottavasti tytöillä oli mukanaan Ylioppilaslehti mihin pyyhkiä pylly.
Mut tota, sehän oli hauska, hyvin kirjoitettu juttu. Toivon silti ettei tästä tule suoranaista villitystä. Luullakseni ei ollut kyse mistään journalismin alennustilaa kuvaavasta performansista. Sitä samaa mitä kastemaljassa seisominen – julkisuutta hinnalla, tai hajulla, millä hyvänsä.
Enpä olisi toivonut lukevani tästä jutusta täälläkin, pikemminkin olisin toivonut koko jutun katoavan mitättömyyteensä mahdollisimman pian. No nyt on päätoimittajakin uskaltanut lyödä kouransa paskaan.
Joo-o, että semmosta jurnalismia.
Oon ton Turusen kanssa samoilla linjoilla:)
Toi Aikion Janne kyllä viljelee aika usein tota sontakasaa ja sen tonkimista noissa muissa kejuissa, meinaan vaan, että olisikohan siinä paskassa kumminkin jotain taikaa. Tykkää siitä ainakin kärpäset (Jannen mukaan)
Timo Harakan blogissa on juhlapuhe 100-vuotiaalle Ylioppilaslehdelle. Hän esittää siinä neljä syytä, miksi ”kakkajuttu” oli hyvä provokaatio. Kannattaa vilkaista – löytyy täältä
Kun olen tarkemmin ajatellut, ja ollut itseni kanssa tavanmukaisesti vähintään kahta eri mieltä – ja lukenut myös Harakan aihetta käsittelevän blogin – Ylioppilaslehden juttu alkaa tuntua aina paremmalta.
Jos kyseessä oli mediatempaus, niin se onnistui. Että koko maa ja kaikki media kohkaa yhdestä jutusta, on kyllä sopuliosoitus jos mikä. Sopuli on tietysti arrogantti ilmaus, oikeampi ilmaisu on median korruptoituneisuus. Lehdet lainailevat toisiansa ja tekevät sillä ikään kuin sisältöä. Jos kakkajuttu on juttu tästä, niin ihan ok.
Niillä tuntu olevan hätä enempikin siitä, että kakka ei meinaa tulla. Hätänsä kullakin :p
Ilmiselvää sopulilauman vedätystä.