Kun helatorstai avasi mökkikauden

Viime torstaina vietettiin helatorstaita kansallisena vapaapäivänä. Suomalaisen yhteiskunnan muutos ja kirkon asema siinä näkyi hyvin siinä, että miten eri tahot suhtautuivat tähän Kristuksen taivaaseen astumisen päivään. Luin Helsingin Sanomat tarkkaan, mutta ainut maininta, jonka helatorstaista lehdestä löysin oli uutinen, jonka mukaan helatorstai käynnistää kevään mökkiliikenteen. Välinpitämätön asenne kristillisestä perinteestä nousevia pyhiä kohtaan ei ole uusi asia maamme päälehdelle. Uutena ilmiönä lehtien nettisivustoilla oli helatorstaina havaittavissa keskustelunavauksia, joissa ihmeteltiin, että mikä tämä tällainen helatorstai on ja miksi tänään ei olla töissä. Sama asenne välittyi monesta muustakin suunnasta kuin lehtien keskustelupalstoilta. Todennäköistä on, että jos Helsingin kadulla tekisi gallupin, jossa kysyisi, että mitä varten helatorstaita vietetään, suuri osa ihmisistä ei välttämättä osaisi vastata kysymykseen.

On tunnustettava tosi-asia, että yhä useammat suomalaiset näkevät suoraan kirkollisesta perinteestä nousevat arkipyhät maallistuneessa yhteiskunnassamme lisääntyvässä määrin kummajaisena. Tämä on asia, mitä kirkon on vaikea tahdonvoimalla muuksi käntää. Jos ja kun keskustelu arkipyhien siirtämisestä jälleen jatkuu, niin on luontevaa, että päivät pidetään nykyisillä paikoillaan. On sitten valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen tehtävä pohtia, että pidetäänkö ne vapaapäivinä vai ei.

Suomalaisten muuttuneissa asenteissa arkipyhiin näkyy kirkon aseman muutos yhteiskunnassa tavalla, johon myös kirkon johdossa ja kirkon luottamuselimissä olisi hyvä havahtua. Se, että juuri edelliselle viikolla Turussa kirkolliskokous kaatoi huolella valmistellun seurakuntaranneuudistuksen, on yksi esimerkki siitä, että kaikki eivät ilmeisesti ymmärrä sitä perustavanlaatuista muutosta, joka maassamme on jo tapahtunut suhtautumisessa uskontoon ja kirkkoon. Kirkon uudistuminen ja kokonaan uusien toimintatapojen käyttöön ottaminen etenee kirkossa aivan liian verkkaisesti siihen nähden kuinka kovalla vauhdilla maailma kirkkomme ympärillä muuttuu.

  1. Paljonkos KUA on antanut avustusta Israelille Gazasta ammuttujen rakettien tuhojälkien korjaamiseen, ja jatkuvassa rakettipelossa elävien Israelin lasten terapiaan?

    Ai että KUA ei olekaan puolueeton?

    Suomen evl-kirkko ei ole puolueeton?

    Kirkkomme siis tahtoo seistä samassa rintamassa Israelin tuhoa ajavan Hamas-terroristijärjestön kanssa.

    Eikö Euroopassa onnistuttukaan tappamaan tarpeeksi juutalaisia, kun pitää auttaa Hamasia tässä uudessa Vernichtung:issa.

  2. Höpö höpö, Israel ei ole mitenkään avuton vaan sillä on paremmat ohjustentorjuntajärjestelmät kuin Gazan arabeilla joilla ei ole juuri mitään turvaa.

    Netanjahu olisi voinut pitää lupauksensa ja olla provosoitumatta äärijärjestöjen toiminnasta. KUA ei ratkaise mitään, rauhanturvaajat pitää saada rajoille ja arabeille itsenäisyys jonka Israelin valtaväestö varasti.

  3. Milloinhan Hamas todella suostuu neuvottelupöytään? Ei ensimmäinen tarjous kelvannut. Jostain luin, että Hamasin edustajat kannustavat kansalaisiaan ihmiskilviksi. Että sellaisia taistelijoita. Epäilen suuresti, että suostuvat ACT-allianssin vetoomukseen.

    Eikös Israel pitänyt tulitauon vaan Hamasin joukko antoi paukkua. Olen ällistynyt, että tästä yleensä uutisoitiin. Tavallinen tarinahan on, että kun se Israel pommittaa jne.

    Ja löytyyhän se Hamasin perustusajatus kirjattunakin, että periksi ei anneta ennen kuin Israel on syösty Välimereen. En siis kovasti ihmettele, että siltä puolelta pistetään hanttiin.

    Järkyttävää kaikkiaan ajatteli nyt sitten kumpaa osapuolta tahansa.

  4. Voisiko KUA ilmaista huolensa siitä, että Hamas ampuu raketteja siviilien keskeltä? Hamas tekee sanojensa mukaan myös humanitaarista työtä. Voisiko tästä päätellä, että jokainen KUA:n antama euro auttaa Hamasia siirtämään rahaa humanitaarisestä työstään rakettien ampumiseen?

    On se jotenkin outoa, että Hamas aloittaa ja jatkaa rakettien ampumista ja Israelin pitäisi vain katsoa ja toivoa etteivät ne osu siviilikohteisiin. Hamasilla on kaksi ”hyvää” vaihtoehtoa a) ampua vapaasti raketteja tai b) saada myöntätuntoa siitä, että Israel vastaa rakettituleen iskemällä Gazaan.

    • 1940-luvulla YK myönsi palestiinalaisille arabeille itsenäisyyden. Syttyneessä sodassa Israel vei lukuisten arabien talot ja maat, eikä koskaan palauttanut. Ko. arabit joutuivat vuosikymmeniksi pakolaisleireille!

    • YK ei ole koskaan myöntänyt palestiinan arabeille itsenäisyyttä. YK:lla oli kyllä s u u n n i t e l m a maan jakamiseksi israelilaisille ja palestiinalaisille, mutta arabit hylkäsivät. sen.

  5. Hamas ryhtyi rakettisotaan täysin aggressiivisesti, so. ilman provosointia. Se oli suunnitellut hyökkäyksensä tarkkaan, sillä sen rakettiarsenaali on täytynyt ensin koota. Hamas on ampunut tähän mennessä reilusti yli 1200 rakettia. Sen on täytynyt valmistautua tällaiseen operaation hyvin huolellisesti. Tässä sitä auttavat Iran ja Syyria. Taustalle Hamas organisoi kolmen juutalaispojan kidnappauksen ja murhan, koska se selvästi laski, että Israel reagoisi rikokseen. Israel ei toistaiseksi ole kuitenkaan kostanut poikien murhaa. Se otti myös heti kiinni 16-vuotiaan Mohammed Abu Khbeirin murhaajat, ja kovin oikeistokin vaati, että israelilaisia terroristeja on kohdeltava samalla tavalla kuin palestiinalaisia terroristeja.

    Hamasin rakettisota ei ole vapaustaistelua, sillä Israel ei ole miehittänyt Gazaa 9 vuoteen. Ja miksi ei ole miehittänyt? Siksi, että Ariel Sharon noudatti Oslon rauhansopimusta. Hamas puolestaan ei ole koskaan hyväksynyt Olson sopimuksia, jotka Arafat allekirjoitti. Myös Arafat itse lopulta lipesi sopimuksesta. Hän tilasi Hamasilta toisen intifadan, ja hänen oma kommandoryhmänsä Force 17 muodosti Al-Aqsan Marttyyrien prikaatin, joka järjesti useita erittäin tuhoisia itsemurhaiskuja toisen intifadan aikana. Al-Aqsan Marttyyrien Prikaati on yhtä kuin Fatahin aseellinen siipi.

    Se, että KUA auttaa gazalaisia, on täysin oikein. Se juuri on KUA:n tehtävä. Sen pitää auttaa eikä politikoida.

    • Vai ei ole Israel muka kostanut, kun on teloittanut yli 200 gazalaista,( joista 80% on siviilejä), no heh heh. Älä viitsi noin paljon valehdella!

      Hamasin raketit ovat lähinnä pelote, jitka Israel pystyy torjumaan ohjuspuolustusjärjestelmänsä avulla hyvin tehokkaasti.

    • Ei nyt todellakaan ilman provosointia: juutalaiset äärinationalistit ovat tehneet tihutöitä muslimien moskeijoissa, kivittäneet palestiinalaisia vieläpä alueilla jotka kv sopimusten mukaan kuuluvat arabeille, valtio on antanut vettä hyvin rajoitetusti arabeille, valtio on rajoittanut muslimien pääsyä näiden omiin pyhäkköihin Jerusalemiin.

  6. Israelilainen historioitsija Ilan Pappe juutalaissionistien ristiriidasta ja olemassaolon oikeutuksesta: ” Sionistit eivät usko Jumalaan, mutta kuitenkin uskovat Jumalan antaneen heille Israelin maan”.

    Ja pari juttua israelilaisten törkeyksistä:
    – israelilaiset pystyttivät omalle puolelleen kisakatsomon voidakseen seurata Gazan sotaa ja tuhoa
    – israelilaiset sotilaat meikkasivat itsensä pahoinpidellyn näköisiksi, jotta voisivat syyttää arabeja.

    Linkit löytyvät.

    • Minusta Ilan Pappe ei ole ollenkaan uskottava historioitsija. Hän on nimittäin tietääkseni poikennut aika paljon historian totuuksista.
      Ikävä kyllä, jotkut suomalaisetkin ovat ottaneet hänen tarinansa ja sepustuksensa todesta ja pitävät niitä faktatietoina.

      Ilan Pappe on kyllä Israelissa asuva juutalainen, mutta vasemmistoradikaali, joka on erotettu Haifan yliopiston professorin virasta, kun hän on selkeästi vääristellyt alueen historiaa.
      – Israelissa ei kyllä kovin helposti eroteta yliopiston professorin virasta, onhan maa länsimaistyylinen oikeusvaltio.

      Sen sijaan suomalainen Pekka Sartola on mielestäni hyvin luotettava ja asiantunteva Lähi-Idän historian tuntija. Hän kun osaa ottaa asioista kunnolla selvää ja useista eri lähteistä.
      Sartola päihittää monet muut alueen historian tutkijat mennen tullen ja varsinkin Ilan Pappen!

Jalovaara Ville
Jalovaara Ville
Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu.