Kulttuuritapahtumia arvostetaan.. Vuonna 2019 50-vuotisjuhliaan viettävän ”Kuopio Tanssii ja Soin” ohella todetaan Nilsiän Aholansaaressa esitetty näytelmä, jonka viimeisin esitys oli 9.7.2017. Päivä muistutti Påhl Henrik (Paavo) Ruotsalaisen (”Ukko-Paavon”) syntymäpäivästä 9.7.1777. Hänen elämäänsä kuvaa Matti Pajulan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä, joka on nimeltään ”Tuulten leikkikalu”.
”Näytelmässä on varmaan esillä seppä Jaakko Högman, jonka saarnaajan Paavo Ruotsalainen on tavannut Jyväskylässä. Pitkä matka on vaatinut sisukkuutta tuolloisissa oloissa. ”Sanoman takomisessa” tarvitaan juuri sepän vankkoja käsiä ja taitoja ”, monet ovat näin ehkä ajatelleet mennessään Nilsiän Aholansaareen katsomaan näytelmää.
Väliajan keskusteluissa ilmeni, että katselijat tunsivat hyvin Jaakko Högmanin ”teesin” Paavo Ruotsalaiselle: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto.” Edellisen puhuttelevan tekstin lisäksi mainitaan tässä vielä Kuopion tuomiokirkon alttaritaulunkin ilmaisu, joka on ”Ave Crux Spes Unica” (”Ole tervehditty, risti, ainoa toivomme”).
Jaakko Högmanin sanojen ”henki” tuli hyvin esille näytelmässä. Esityksessä lueteltiin henkilöt, paikkakunnat ja kylät, jotka liittyivät Paavo Ruotsalaisen elämään. Esitteen mukaan tapahtumat sijoittuvat ”Nivalaan, Aholansaareen ja 1830-luvulle, jolloin Paavo Ruotsalaisen perhe koki traagisia menetyksiä, mutta Savon ja Pohjanmaan herätykset yhdistyivät”.
Näytelmän antia olivat sanoman lisäksi roolihenkilöiden vaikuttavat esitykset, joissa näkyi harjoituksen ja ohjauksen tulos. Yleisön toivottiin yhtyvän käsiohjelmassa oleviin virsiin, joita oli kuusi. Kehotus toteutui hyvin.
Monet henkilöt tuntevat myös Joonas Kokkosen säveltämän oopperan ja Lauri Kokkosen kirjoittaman samannimisen näytelmän, joka on nimeltään ”Viimeiset kiusaukset”. Heille on tuttu Åke Lindmanin ohjaama musiikkinäytelmäkin, joka on esitetty Paavon Ruotsalaisen pirtin pihassa. Syvälliset kulttuurituotokset muistuivat mieleen 9.7.2017 esityksen aikana.
Kulttuuriasioissa Martti Lutherin ja Mikael Agricolan toiminta on ollut merkittävä. Uuden testamentin suomennos on suuri kulttuuriteko sivistyksen kehittämisen kannalta. Juhlavuosina merkkihenkilöitä nostetaan esille – Paavo Ruotsalainenkin, joka äänestettiin ”Suuret Suomalaiset” -televisio-ohjelmasarjassa sijalle 59.
Minna Canthille yhteiskunnalliset kysymykset ovat olleet myös tärkeitä. Kirjoitetut tekstit ovat siitä osoituksena. Paavo Ruotsalaisen sanomakin on jäänyt elämään. Museovirasto on vaikuttanut siihen, mitä on suojeltava ja säilytettävä kulttuurihistoriallisesti arvokkaana kohteena Nilsiän Aholansaaressa.
Kesällä oli mentävä katsomaan toistakin kiinnostava teatteriestystä, joka tapahtui Teatteri Hermannissa Kuopion Syvänniemellä 26.7.2017. Teatterilla oli 20. esityskausi, ja se juhlisti omia vuosikymmeniä ja Suomen 100-vuotista taivalta. ”Käspaikka”-laulunäytelmä esitti puhuttelevasti Suomen sodanaikaisia tapahtumia, joihin kuuluivat koskettavat evakkotaipaleet.
Väliajalla kerroin joillekin henkilöille historiikista, joka on julkaistu keväällä. Näytelmän tapahtumiin ja historiaan liittyen olen kirjoittanut seuraavasti:
”Tuossa Kuopion kaupungintalossa julkistettiin 14.3.2017 historiikki, jonka toinen kirjoittaja olen itse. Tehän olette kuulemma jo saanutkin kyseisen julkaisun, johon olen kirjoittanut tekstiä Kuopio-Jukola 2014-viestitapahtumastakin. Historiikki esittää Kuopion Reserviupseerikerhon vaiheita vuodesta 1929 vuoteen 2014. Kerho on ”vastuullinen”, ”perinteitä arvostava”, ”aatteellinen” ja ”edunvalvonnallinen” reserviupseeriyhdistys.”
Kyseinen teksti liittyy maakuntavierailuihin ja Kuopion musiikkikeskuksen tilaisuuteen, joka juhlisti tasa-arvon päivänä Minna Canthia. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio vierailivat Kuopion torilla.
Ajankohtaista on pohtia perustuslain merkityksellisyyttä ja jatkuvuutta lainsäädännön ohjenuorana, kun lainsäädännön luotettavuutta arvioidaan. Presidenttikysymysten ratkaisut liittyvät perustuslain alueelle: ”Mitä vuosi 2018 tuo tullessaan?”
Kun ulkopolitiikka on kunnossa, voidaan sanoa, että ”Suomi purjehtii luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä”. Sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiä myös mietitään ja kysytään niiden kohdalla, minkä ”arvojen ja tavoitteiden pohjalta ratkaistavat kysymykset hoidetaan”.
Tämänvuotinen Joensuu – Jukola 2017 on takanapäin: uutta suunnistustapahtumaa mietitään. Urheilusuoritukset, joita näytetään muun muassa MM-kisoista tiedotusvälineissä, jäävät mieleen. Äskettäin 16.7.2017 opimme tuntemaan Simo Lipsasen kolmiloikkatuloksen. Nyt kysytään aiheesta: ”Mille sijalle hänen tuloksensa kantaa ?”
Juhlavuoden 2017 terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Uskontunnustuksessa vakuutan ”Uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden jne”
Jos me näin lausumme sunnuntaina ja jo maanantaina kiivailemme toinen toistamme vastaan, niin suoraan sanoen valehtelemme sunnuntaina.
Se vain todistaa, ettemme ole pyhiä vaikka uskomme pyhäin yhteyteen ja yhteen pyhään seurakuntaan. Uskomme jumalaan, mutta emme ole jumalihmisiä. Usko ja lankeemus käyvät elämän arjessa aina käsikkäin, ikävää vaikka onkin. Olemme armosta pelastettuja Jumalan yhteyteen, joka on kiistatta pyhä.
Joillekin kirkon kahtiajaosta johtuva vaalitulos näyttää olevan ylivoimaisen vaikea hyväksyä. Vaaditaan uusia vaaleja 🙂
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5079/seppo_simola_vaatii_vaalien_uusimista
Salme
Simolan reaktio on sukua nykyhallituksen pyrkimyksille pakkoliittää kaikki paikalliset palvelut suuriksi yksiköiksi.
Kun kysely kunnallisten päättäjien taholta sai kouluasteikolla
arvosanan vitosen paikkeilla,
niin eikös vain
haluttiin saada uudella kyselyllä parempi arvosana lähes samoin kysymyksin. Kuviteltiin etteivät ihmiset muka olisi tienneet mistä oli kysymys, vaikka vastaajat olivat aivan tarkoituksellisesti ottaneet etäisyyttä pääkaupunkiseudun kulttuurighetton vossikkalaput silmillä kirjoituspöydän ääressä tehdyistä elämänvieraista ratkaisuehdotuksista.
Tämä tällainen jos mikä on yhteiskunnallista tyhjäkäyntiä pahimmillaan.
Sama pätee Simolan ehdotukseen. Tulisi vain turhia kuluja, joihin on varaa vain täysin itsekeskeisellä maamme rikkaimmalla seurakuntayhtymällä, jos edes silläkään.
Suosittelen että pääkaupunkiseutulaiset katsovat peiliin ja alkavat tekemään ihan oikeasti töitä yhteisönsä aktivoimiseen ahkerasti kokoontuvaksi seurakuntaväeksi.
On surullista, että kirkon piirissä on niin keskeiseksi jakajaksi muodostunut seksuaalietiikka ja virkakäsitys. Näistä asioista pitäisi voida olla sovussa eri mieltä, tai olla olematta mitään mieltä. Ei kirkon ykseyden pitäisi antaa kaatua tämmöisiin asioihin, vaan pitäisi antaa tilaa erilaisuudelle. Usein tuntuu siltä, että ne, jotka omivat itselleen suvaitsevuuden viitan ovat kaikkein suvaitsemattomimpia toisinajatelevia kohtaan. Nämä riidat peittävät alleen sen paljon vakavamman asian, että kirkossamme on sellaisiakin viranhaltijoita, jotka kyseenalaistavat kristillisen tunnustuksen todenperäisyyden.