Epävirallisessa tapaamisessa yrittäjäkollegojen kanssa puhe meni ystävyyteen. Aprikoitiin löytyykö keneltäkään edes yhtä henkilöä, johon voi ehdottomasti luottaa. Pitkän ja hartaan haastelun lopuksi voitiin todeta, että useimmilla on yksi tai kaksi ystävää – joillakin ei yhtään. Monen ainut ystävä ja luottohenkilö oli oma vaimo.Kaikilla oli puolestaan kymmeniä, ellei satoja tuttavia ja yhteistyökumppaneita. Ne olivat useinkin sellaisia henkilösuhteita, joita ei hyvällä tahdollakaan voinut ystävyydeksi nimetä. Moni harmitteli, että lähes kaikki suhteet ovat hyötysuhteita ja kilpailun sävyttämiä. Niissä haetaan omaa etua ja joskus jopa toisten kustannuksella.
Onneksi ovat viime aikoina yhteiskunnassa ja talouselämässä yleistyneet myös win-win- verkostot ja yhteistyösuhteet. Niissä vallitsee oikeudenmukaisuus, autetaan kumppaneita ja jokaiselle koetetaan saada lisäarvoa kuulumisesta yhteisöön. Varsinkin nuoren polven yrittäjät tuntuvat olevan tässä suhteessa uuden ajan airuita ja aitoja kumppaneita.
Olin viime kesänä 87-vuotiaana kuolleen vaimoni enon hautajaisissa. Arkulle käveli viimeisenä toisiaan tukien iäkäs aviopari, jonka miespuolinen edustaja piti jäähyväisjuhlassa koskettavan muistopuheen. Opiskeluajoilta alkanut ystävyys oli tiiviinä kestänyt elämän loppuun asti syventyen ja saaden jatkuvasti uutta voimaa kanssakäymisestä ystävän kanssa. Kyyneliä nieleskellen tajusin tuon elämänmittaisen ystävyyden suunnattoman arvon. Se oli tuonut pariskunnan satojen kilometrien päästä toivottamaan ystävälle hyvää viimeistä matkaa.
Sanassa sanotaan ”rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä eikä etsi omaansa…”. Vanhan pariskunnan esimerkki kertoo, että heidän ystävyydestään voisi sanoa samaa. Ystävyys ilman rakkautta on jotain muuta eikä kestä elämän pitkällä taipaleella.
Olkaamme kiitollisia mikäli meillä on edes yksi ystävä, joka ei hädän hetkellä juokse karkuun, vaan on tukena. Toimikaamme myös itse tosi ystävän tavoin ja antaen pyyteettömästi omastamme. Silloin saamme kaksin verroin takaisin ja ystävyys lujittuu elinikäiseksi yhteiseksi taipaleeksi.
Jokaisella miehellä tulisi olla ainakin kuusi hyvää miespuolista ystävää. Tietty siksi, että on kantajat hautaan. Harvalla taitaa tuollainen määrä hyviä ystäviä olla. Joskus olen laskeskellut omia ystäviäni ja päässyt jopa parmpaan tulokseen. Ystäviksi katson miehet joiden kanssa voin luottamuksellisesti puhua kaikesta. Iso osa näitä ystävistä on tullut aikanaan Namikan ja nykyisin Par-avin miesten toiminnan kautta. Sillä on luotu hyvät pohjat syville ystäyys-suhteille. Aina välillä kuitenkin tulee tilanteita, joissa on hyvä päästä purkamaan mieltään, jonkun luotettavan kaverin kanssa. Parhaat kaverit ovat vielä niitä, joiden kanssa ei tarvitse edes välttämättä puhua mitään. Riittää kun voi olla yhdessä ihan hiljaa.