Mika,

”En minä ole roisto. Olen Kristuksen palvelija, ja tulin julistamaan sinulle, että kaikki syntisi ovat maksetut ja anteeksi annetut Jeesuksen veressä, joka vuoti Hänen haavoistaan silloin kun hän kuoli ristillä. Ja tämän vakuutan minä sinulle tässä läsnä olevan kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, amen!”

Erinomainen kertomus ja ilmeisesti sen lopputulema oli, että Vihtori tuli uskoon. Toivon, ettet pahastu siitä, että mielestäni kirkkoherra, vaikka hinasi pelastettavan, jos ei väkisin, niin ennen kuin aika tuli, armon alle.

Haluan painottaa tässä sitä seikkaa, että Jumala ei pelasta ketään, joka ei sitä halua eli ei suostu eli vastustaa taivaallisia. Voin tietysti tuoda Sananasta perusteet tähän, mutta uskon niiden olevan sinulle tuttu.

Kertomuksella pyritään osoittamaan, kuinka Jumalan Armo kuuluu kaikille. Silti Hän aina kysyy, että tahdotko. On luultavaa, että tämä halun ilmaisu johti kirkkoherraa julistamaan Vihtorin synnit anteeksiannetuiksi.

Kuulin jonkun laulavan laulua radio Deissä, ”Sinä suljit minut syliisi, vaikka minä käänsin sinulle selkäni”.

Jumala sallii meidän kääntää Hänelle selkämme, kieltäytyä avusta. Siksi on kohta Jeesuksen antamassa Isämeidän rukouksessa, ”älkä salli meidän joutua kiusaukseen”. Kiusaukseen vetää meidän lihamme ja kiusaus miellyttää ihmistämme. Siksi me rukoilemme etuajassa, ettei hän sallisi meidän Jumal’suhteemme päätyä kiusaukseen, joka kadottaa. Kun kiusauksessa ollaan, niin silloin ei rukoilla.

Mika, näyttää että olemme tässä tahto-asiassa samaa mieltä, ehkä, vai melkein?

Jumalan Sana on Jeesus, Pyhä Henki. Pyhä Henki ja kirjoitettu Sana ovat kanavia Jumalan toimia. Ihminen itse voi päättää tuleeko hän Jeesuksen tykö, kun tuntee piston, herätyksen, sisimmässään.

Kirkollinen ‘marssijärjestys’ herätyksen tilassa, piston saanneille on se, ettei sitä pitäisi ottaa niin vakavasti. Miksiköhän? Mielestäni siksi, että uskoon on tultu-uudestisynnytty kasteessa. Eli rauhottelu on paikallaan, ettei jouduttaisi muuttamaan pappislupausta.

Silti tapahtuu, usein, että tässä kirkollisessa tilassa tullaan uskoon, koska ollaan otettu vastaan tarjottu Armo, pelastus Jeesuksen veren tähden. Ongelmaksi muodostuu useinkin, että täytyy ikäänkuin ratsastaa kahdella hevosella yhtäaikaa, mikä käytännössä esiintyy luterilaisten uskoontulleitten enemmän kuin myönteisissä lausumissa kirkon perustaan, kuten ‘vaikka uskoon pitää tai voidaan tulla, niin lapsikaste on tärkeä’. Siinä sitten kupit kääntyy nurin. Yritetään näyttää kuinka sakramentaalisessa, tai sakramenteista huolimatta uskoontulleissa esiintyy samoja ilmiöitä, kuten kielet, ihmeelliset hengellis-henkiset tuntemukset jne. Toivotaan, että ei puhuttaisi siitä mikä erottaa, vaan mikä yhdistää. – Eletään irti hengellisestä todellisuudesta ja se tapahtuu puun ja kuoren välissä.

Paljon uskovia vaeltaa erämaassa ja juuttuu, viipyy, sinne tottelemattomuuttaan, niinkuin Egyptistä lähtenyt seurakunta. Perille pääsi vain kaksi taatusti ymmärtävässä iässä lähdön hetkellä ollutta.

Tunnet Raamatun opetuksen liittyen ihmisen yhteistyöhön tulla uskoon. Ihmisen osuus on vain suostuminen, ei tekeminen. Jumala pelastaa ne jotka siihen alistuu, ei tietämättään eikä vastoin tahtoaan. Jumala halua kutsua muutokseen hengellisesti kuolleen, eli antaa piston sydämeen eli vetää pelastukseen Jeesuksen pelastettavaksi. Mitään ei tapahdu ihmisen voimasta, vaan Jumalan armosta sitä haluaville. 


Usko syntyy, syttyy, kun ihminen syntyy Ylhäältä.

Karsastat helluntalaista ilmaisua, mikä ei kuitenkaan ole ’meidän’. Koko Raamattu kehottaa valitsemaan, päättämään, ketä tahdotaan palvella. Sen kysymyksen esitti jo Elia ja sama kysymys toistuu koko ajan. On aina hetki, jolloin ihminen alkaa henkilökohtaisesti seuraamaan Jeesusta ja se on siirtymistä lapsenautuutuksesta ymmärtävään, itse haluttuun Jeesuksen seuraamiseen. Olen haastatellut lukuisia lapsenuskosta ’liukuneita’ tietoiseen uskonelämään. Aina on ollut hetki, päivä, viikko, muttei kuukausia kestävää siirtymää. Jeesus tulee ihmiseen missä vaan, missä ihminen sitä pyytää, avaa sydämensä Hänelle. Näitä kertomuksia minulla on paljon, mutta ne on vahvistunut uskoontulon jälkeen tuotetyilla Hengen hedelmillä.

Evlut kirkosta eronneet eroavat siitä paljon siitä syystä, että Suomen evlut kirkko ei ole uskollinen Lutherin opetuksille.

Mika,

Alla vastineeni sinun kommenttiisi, 05.12.2020 01:27, ja etenee sinun järjestyksessäsi.

Tässä Paavali kirjoittaa hebrealaisille hebrealaisista, joille Jeesuksen, Messiaana tulo oli tarkoin ennustettu. Heille kuului ilmoitus ensin, koska heillä oli jo Jumalan ennustus. Useampi profetia VT:n puolella kertoo ajan, paikan ja monta yksityiskohtaa Jeesuksen syntymästä ja jotka toteutuivat. Ennustettiin, että pakanat, jotka eivät mitään Jeesuksesta tienneet informoitiin Pyhän Hengen työnä, eli Isän vetona siihen, mikä poistaa tyhjyyden, kaipauksen, jota pakanat yrittivät tyydyttää mikä milläkin tavalla. Pakanat eivät siis olleet etsineet Israelin Jumalaa, Jeesusta. Heille julistettiin Evankeliumi ja se oli vastaus ja Isän veto Jeesuksen pelastettavaksi. Ei edes Paavali etsinyt Jeesusta, mutta oli vilpitön Hänen, Jeesukawn vastustajien vainoamisessa. Jeesus ilmestyi Saulille, vaikka Saul ei sitä etsinyt, ei edes halunut. Saul olisi voinut kieltäytyä, mutta todisteet hänelle ja Evankeliumin kuulleille pakanoille oli epäämätön, selvä.

Jeesus ihmisessä on ehdoton edellytys, jotta voidaan jotain “tehdä”. Ihmisen suostumus Jeesuksen hänessä oloon, muuttaa “ei mitään voi tehdä”- lausuman Fil.4:13 “Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.”

Raamattu selittää Raamattua ja kaikki Raamatussa on sopusoinnussa kaiken muun Raamatun kanssa. Ref. Joh. 1:12 “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,”. Hän Jeesus, antoi Voiman, tulla Jumalan lapsiksi. Hän antoi Voiman niille, jotka Jeesuksen ottivat vastaan. Sitä ennen ei ole syytä tehdä julistuksia autuutuksesta, koska Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa.

1.Kor.6:11 “Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson,(apo-louo) te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” Tässä on tapahtunut kr. louo, “.. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” Varmuuden vuoksi, kyse ei ole vedestä, ei tässä eikä Tiit. 3:5, vaan Jumalan Hengestä, Jeesuksen veren kautta.

2.Kor.6:1 “Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan (kr. dechomai) Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” Pelastuksen Armo tarjotaan jokaiselle, muttei tarvi vastaanottaa. Armo ei aktivoidu kuin vastaanotettuna.

2.Kor. 11:4, ei istu tähän luetteloosi.

1.Tim.1:15 “Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen (kr.apodoche)arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.”

Eli kaikissa näissä painotetaan nimenomaan sitä, että Jumala ei pelasta ketään ennenkuin ao. tahtoo. Sen vahvistaa nämä kohtasi Raamatusta

Ilmaiset Sanan kohdilla, että olet samaa mieltä kanssani. Näin olenkin ajatellut tähän mennessä, eikä tarvi muuttua sakramentaalisiin painotuksiin, etenkään.

Mika,

näin ymmärsin toiveesi ja muutama kommentti sitten.

”Opilliset keskustelut voivat käydä välillä raskaiksi. Voisin vielä kommentoida joitakin esittämiäsi asioita, mutta antaa kuitenkin olla. Armo kuuluu kaikille, ja siitä voi päätellä sen kuuluvan minullekin.”

On vain pelastusoppi, millä on ratkaiseva merkitys. Se on kaiken alku, ei yksi opeista, joiden puinti todella käy raskaaksi. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja (6:1) on kanssasi samaa mieltä, että on aika jättää alkeet, ”ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan”.

Olen useamman kerran kirjoittanut, että meillä on sama Jumalan Pojan synnyttämä usko ja se vaikuttaa pyrkimystä yksimielisyyteen.