Kuka on vakaumuksellinen kristitty?
Otsikon kysymykseen on helppo vastata: Vakaumuksellinen kristitty on se joka on omasta mielestään vakaumuksellinen kristitty. Tämä tietysti sillä rajauksella, ettei termistä kristitty vallitse näkemyseroja.
Sanakirjan mukaan termi ”vakaumus” tarkoittaa varmaa, vakaata käsitys jostakin asiasta ja vakaumuksellinen henkilöä jolla tämä vakaumus on. Niinpä jos henkilöllä omasta mielestään on tämä vakaumus, niin sitten hänellä se on.
Sanapari ”vakaumuksellinen kristitty” kuitenkin sisältää tarpeen määritellä myös termin ”kristitty” merkitys. Kristitty on henkilö, joka tunnustaa kristillistä vakaumusta. Mutta mitä sitten on kristillinen vakaumus? Riittääkö se jos tunnustaa, että Jeesus on Kristus. Siis se Herran voideltu, josta heprealaiset pyhät kirjoitukset olivat ennalta kertoneet?
Siis kuka Jeesus? Se Jeesus joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Se sama Jeesus, joka antoi meille lupauksen Pyhästä Hengestä, Se sama Jeesus, jonka sanotaan olevan tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu. Se jota kutsutaan Pojaksi.
Onko kristillinen vakaumus sitä sitä että yhtyy uskontunnustukseen? Eiköhän se riitä ja eiköhän se edellytä juuri sitä.
Kuka sitten on kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu? Tarkoittaisikohan termi henkilöä, josta tiedetään tai oletetaan, että hänellä olisi mainittu vakaumus. Riittäisiköhän se? Eiköhän se riittäisi, mutta silloin henkilön omaksi omantunnon asiaksi jäisi pitääkö oletus paikkaansa.
71 kommenttia
Koskien 10 mielipidettäni Jumalan olemassaolosta, Jukka kirjoitteli, että tuomioistuinlaitos voisi kirkkolain perusteella muodostaa kantansa siitä, millaisten julkisesti esitettyjen mielipiteiden perusteella henkilö säilyttäisi tai menettäisi vaalikelpoisuutensa seurakuntavaaleissa.
Mielestäni Jukan ratkaisu siitä, ketkä kymmenestä henkilöstä olisivat vaalikelpoisia on sinänsä ihan looginen. Todellisessa elämässä tietysti kun mielipiteiden kirjo on suurempi olen edelleen taipuvainen ajattelemaan, että tuomioistuimella ei ole edellytyksiä lähteä vertaamaan ihmisten esittämiä mielipiteitä kirkkoa koskevaan lainsäädäntöön ja täten päättelemään, onko henkilö ”kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu”.
Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä viitataan kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen sekä Ausburgin tunnustukseen. Minä pidän epätodennäköisenä, että tuomioistuinlaitos lähtisi arvioimaan sitä, onko jokin ehdokkaan blogikirjoitus esimerkiksi Ausburgin tunnustuksen mukainen. Esimerkiksi jos henkilö ajattelisi, että lapsikasteesta voitaisiin luopua, olisiko hänellä Ausburgin tunnustuksen 9. artiklan johdosta epäkelpo vakaumus kirkollisvaaliehdokkaaksi?
Edelleen pidän – juridisesta näkökulmasta – vaatimusta kristillisestä vakaumuksesta tunnettavuudesta ”vain” lakiin kirjattuna ihanteena, jolla ei olisi juridista merkitystä tilanteessa, jossa hallinto-oikeus joutuisi arvioimaan jonkun henkilön kelpoisuutta vaaliehdokkaaksi.
Laissa ei todellakaan ole määritelty, kuka on kristitty eikä myöskään sitä, millainen mielipide osoittaa minkäänlaista vakaumusta. Kirkon perustana oleva tunnustus on eri asia kuin se, mikä on yksittäisen kirkon jäsenen mielipide ja milloin sen yksityisen mielipiteen julkilausuttu sisältö jotain kertoo henkilön vakaumuksesta.
Mahdoton on sellainen tilanne, jossa kirkon täysivaltainen ja täysi-ikäinen jäsen ei olisi vaalikelpoinen kirkon luottamustoimeen. Minusta on näillä perusteilla aivan selvää, että ”tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan” tarkoittaa ainoastaan kirkon jäsenyyttä.
Et nyt Kari Virtanen ilmeisestikään tunne lakia
”Mahdoton on sellainen tilanne, jossa kirkon täysivaltainen ja täysi-ikäinen jäsen ei olisi vaalikelpoinen kirkon luottamustoimeen.” Oletatko nyt että tuomioistuimen tulisi ratkaista asia sinun milipitteesi pohjalta.
Asian tarkastelu tulee aloittaa peustuslain uskonnonvapaussäädöksestä alkaen edeten siitä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen, joka säädöksenä rinnastuu asetukseen.
Kirkkolain tunnustuspykälää ei voida perustuslain uskonnonvapautta koskevassa hengessä tulkita vain historialliseksi jäänteeksi, vaan kirkko todella on tunnustuksellinen yhteisö poiketen täten täysin uskonnoista riippumattomasta julkisesta hallinnosta. Kirkko ja seurakunnat saavat asettaa jäsenilleen tunnustukseen liittyviä ehtoja.
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkolliset toimitukset on toimitettava kirkon tunnustuksen mukaisesti, eikä näin ollen ole kirkon järjestyksen mukaan mahdollista, että kirkoon lapsena vanhempiensa päätöksellä liittynyt henkilö ei olisi viimeistään konfirmaatiossa itse ilmoittanut tahtovansa tunnustaa kristillistä uskoa apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti.
Niiden osalta, jotka liittyvät kirkon jäseneksi aikuisena esimerkiksi erottuaan siitä aiemmin, todetaan jäseneksiliitymisen ehtona erikseen, että hän ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa. Tässä siis viitaan nimenomaan kirkon uskoon, eli siihen uskoon, joka kirkon tunnustuksessa määritellään.
Niinpä kun henkilönltä edellytetään että hän on kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu, ei häneltä edellytetä mitään muuta kuin, että täyttää edelleen ne jäsenkriteerit, joihin hän on jäsenyytensä tai konfirmointinsa ehtona sitoutunut.
Ongelmatilanne tulee siis silloin, jos henkilö julkisesti ilmoittaa, ettei halua enää pitää kirkon täysivaltaisen jäsenyyden ehtoon kuuluvaa tahtoa tunnustaa kirkon uskoa. Tällöin häneltä on itseltään tiedusteltava, kumpi kanta on voimassa: kirkon uskon tunnustaminen vai kirkon uskon kieltäminen. Jos hän tuossakohdin ilmoittaa, että kirkon uskon kieltäminen, niin ei häntä silloin voi hyväksyä vaaliluettoloon.
Raamattu antaa selvät ohjeet, kuka on kristitty. Jos me tunnustamme suullamme Jeesuksen Herraksi ja uskomme sydämessämme, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, me pelastumme. ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Rm.10:9,10). Jumala hoitaa sydämemme ja me tunnustamme ihmisille uskomme Jeesukseen. Näin emme kompastu ihmispelon paulaan.
Matteus 7 varoittelee vääristä profeetoista, ja sanoo, että eivät kaikki, jotka sanovat ”Herra”, pääse taivaaseen.
Kuitenkin 1.Joh 4:2 sanoo: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”.
Tämä tuntuu aika ristiriitaiselta, sillä ne väärät profeetat, jotka Matteuksen evankeliumiin sopivat, niin osa heistä tunnustaa Jeesuksen kuten 1.Joh vaatii. Miten asia loppujen lopuksi menee?
___________________________________________
Nämä kaksi Raamatun kohtaa varoittavat samanlaisesta itsensä pettämisestä. Kyse on sellaisista ihmisistä, jotka kyllä saattavat käyttää oikeita sanoja, mutta eivät käytännössä elä eivätkä pyrikään elämään niiden mukaan. Jeesus ei merkitse heille pelastavaa sijaisuhria vaan jotakin muuta – kenties ihmeitä tekevää voimaa. Tällainen henkilö ei tunne Jeesusta eikä pelastavaa uskoa. Se että sanoo uskovansa Jeesukseen, ei vielä riitä, mikäli käsitys Jeesuksesta on väärä ja/tai samalla elää laittomuudessa.
Mitä on Jumalan näkymätön olemus? Mitä ainetta ajatukset ovat, tai informaatio? Martti on oikeassa, että Jumala ei ole ristiriidassa luodun kanssa, mutta se, että emme saa ymmärtää Jumalasta kaikkea lienee meille parasta. Meille on annettu Kristus, jossa Jumalan Rakkaus on meille täysin paljastettu, mutta salattu Jumala on ilmeisesti kaiken takana ja olemassa, vaikka me emme voi sitä tavoittaa ns. normaalein keinoin. Ehkä meille on annettu juuri sen tähden usko, että ymmärtäisimme näkymättömät.
Ymmärrän, että mikrobiologia on ollut antiikin aikaan tuntematonta ja näkymätöntä, mutta vaikka ihminen olisi ymmärtänyt Jeesuksen aikana kaiken minkä me nykyisin ymmärrämme maailman järjestyksestä, niin se ei muuta ylösnousemuksen ihmettä mitenkään.
Uskommeko ihmeisiin? Miten ihmeet vaikuttavat Kristityn vakaumukseen?
Ilmoita asiaton kommentti