Kuinka vuoden kestänyt körttiläisyyteni päättyi kuin veitsellä leikaten

Päivälleen vuosi sitten (9.7.2016) minusta tuli körtti. Tai ainakin piilokörtti. Tai ainakin puin ensi kertaa päälleni Sommaren är kört-T-paidan, jonka olin ostanut vantaalaisessa urheilupuistossa pidetyiltä körttijuhlilta. Aiheesta lähestulkoon innostuneena bloggasin heti kokemuksestani tähän tapaan: https://www.kotimaa.fi/blogit/090716-osapaivaheranneena-korttifestareilla-vantaalla

Ihastuin körttipaitaani aivan välittömästi. Se oli ihan miu mau mukkaa niin väriensä kuin vitsikkyytensä puolesta. Idea on otettu Tomas Ledinin kesärallista nimeltä Sommaren är kort. Monia hauskoja tilanteita on syntynyt, kun ihmiset ovat yrittäneet eri yhteyksissä arvuutella, mistä paitani tekstissä on kysymys.

Viimeisimmäksi lystiksi jäi asioimiseni XXL-nimisessä urheiluvälineliikkeessä. Koska itse olen varsin hyvässä lihassa, ajattelin virheellisesti, että kyse on meidän isojen ihmisten myymälästä, jossa kengätkin ovat kokoluokkaa kanootti. Kassalla huomautin, että kappas vain, meillähän on samat värit, minulla paidassani ja teillä mainoksissa. Nuori myyjätär hämmentyi kovasti tästä havainnostani ja soperteli, että kuulunko minä kenties heidän henkilökuntaansa. Johon minä, että vastaan myöntävästi vain, jos saan näistä kengistä henkilökunta-alennuksen. Vasta siinä vaiheessa nuori neito tuntui heräävän jonkinlaisesta lumouksesta ja naurahti körttihuumorilleni. Tai vain huumorilleni. Tai vain minulle, vanhalle höpsölle ukolle.

Viikko sitten sain viimeisen muistutuksen siitä, mitä Kört paitani rinnuksissa voisi tarkoittaa. Nimittäin yliajettua. Jouduin liikenneonnettomuuteen. Alla on viimeinen kuva rakkaasta körttipaidastani, joka puoli tuntia myöhemmin leikattiin päältäni Töölön tapaturma-asemalla. En nähnyt tätä leikkausoperaatiota, en edes tuntenut mitään, sillä kaulaani oli installoitu hartioista korviin asti ulottuva savupiippumainen kaulus, jonka ansiosta näin vain kattoja. Ihan riekaleiksi paita taisi mennä, koska kun kerran joku leikkaussalissa ympärilläni häärivistä ihmisistä pyysi lupaa saada heittää paitani jäännökset roskikseen.

Tänä viikonloppuna seurasin Nilsiän herättäjäjuhlia kotoani käsin körttiradion välityksellä, edelleen kattoon tuijottaen, tosin ilman korsteenia. Olisin kyllä ollut oiva (vielä) elävä esimerkki vaelluksen vaivaisuudesta luunmurtumineni ja muine ruhjeineni. Hautuumaa körttien kokoontumispaikkana olisi myös passannut meikäläiselle hyvin. Vaan olisihan se saattanut muita seurapenkeillä istuvia häiritä, jos ja kun yksi kuulija olisi siinä koko ajan ääneen vaikeroinut vaivojaan…

Täystyrmäyksestä saamistani vammoista vielä jonakin päivänä tokenen, mutta körttiyteni lienee ollutta ja mennyttä, se kesti vain kesästä kesään. Körttihuumorikuplani puhkesi, se ei kestänyt tätä raakaa arkitodellisuutta. Sääli.

T-paita teksteineen ja kuvineen on aina ollut mitä mainioin mainospaikka. Kuten myös lippalakki. Samoin  muovikassi. On kumma, että itse joutuu maksamaan päästäkseen mainostamaan jotakin tuotetta. Ilmaiseksihan noita mainoksia pitäisi saada. Kyse on siitä, minkä asian mainospelleksi kukin kehtaa eli ilkeää ryhtyä.

Mikään uusi asiahan tuo T-paidassa mainostaminen ei suinkaan ole. Kehottaahan apostoli Paavalikin Rooman alkuseurakunnan jäseniä pukemaan päälleen Herran Jeesuksen Kristuksen (Room. 13:14). Jonkinlaisista alkeellisista T-paitapainatuksista siinä täytyy olla kyse, muulla tavalla en saata asiaa ymmärtää.

Nyt herääkin kysymys, mitä siinä Jeesus-aiheisessa T-paidassa sitten lukisi. Peruskauraa voisi olla ensimmäinen kristillinen uskontunnustus: Jeesus on Herra. Arvelen kuitenkin, että tuo ei avautuisi tänä päivänä kovinkaan monille. Voiko vankilaan mennä paidassa, jossa lukee Olet vapaa? Tai lääkäriin antamalla paidallaan todistuksen, että Jeesus parantaa? Uuden paidan uuden tekstin pitäisi olla sellainen, että se herättää keskustelua eikä halua antaa paidan sisällä olevalle tyypille köniin.

Ehdotuksia Jeesus-T-paidan teksteiksi. Anyone?

 

PS. 1: Paavo Ruotsalainen syntyi 9.7.1777 eli päivälleen 240 vuotta sitten. Onnittelut. Kunnioitettava ikä.

PS 2: Eihän tämä antamani lausunto millään tavalla vain heikentänyt mahdollisuuksiani tulla valituksi Vuoden Körtiksi 2017?

 

Kuvatekstit: Yllä: Ensimmäistä kertaa körtti-T-paita päällä

Alla: Viimeistä kertaa körtti-T-paita päällä

 

    • Elija: En ole koskaan ajatellut, että körttiläisyys sen paremmin kuin mikään muukaan herätysliike voisi pelastaa. Paavo Ruotsalaisen kykyyn toimia jonkinlaisena pelastuksen välimiehenä uskon vielä vähemmän. En ymmärrä sitäkään, että jonkun yksittäisen ihmisen kääntymyksestä tehdään metodi, jota massat seuraavat.

      Jeesus on eri juttu. Ja hyvästä syystä.

    • Markku: Joo, kukas se sanoikaan olevansa heikoissa väkevin? Ja mitä taas körttiläisyyteen tulee, niin omavoimaisuus on siellä kirosana. Nyt voin todistaa: Omavoimaisuudesta tällä hetkellä tietoakaan. Mun mottoni on tätä nykyä: Elävänä eläkkeelle…! Köh-köh-auts!

    • Markku: Helsingin seurakuntayhtymällä oli takavuosina onneton TYKY-kampanja, jonka slogan oli joko Työkykyisenä taivaaseen ellei peräti terveenä taivaaseen. Well, Jos olisin noin hyvässä kondiksessa, niin en minä ainakaan ihan heti olisi tähtäämässä taivaaseen. Työkyvyttömänä, rampana ja kuolemanväsyneenä ääni olisi kellossa kokonaan toinen.

    • Voi, Elias, kun mä odotin, että sä osaisit vastata mun vaikeisiin skörttikysymyksiini, mutta teetkin asiasta vielä kaksin verroin kamalamman: Tuo liian huono körtiksi on aika masentava ajatus.

      Mutta voisikohan se mennä vaikka niin, että toivotaan vaan, vaikk’ ei ois toivoa ollenkaan?
      Sanovat näetsen, että toivo kuolee viimeisenä…

    • Minulle ulkosuomalaiselle tuntui ensin oudolle, kun suomalaiset rupesivat kuvaamaan huvittuneisuuden tilaansa sanomalla ’mä repesin’. Ruttopuiston rovastin blogeja lukiessa olen monta kertaa ’revennyt’.

      Tunnen kohtalonyhteyttä Ruttopuiston rovastiin sikälikin, että krooninen silmäsairaus vähin erin vie näkökykyni.

      Mutta toivon, että rovasti siellä lasareetissa ei nyt repeä vaan jatkaa kirjoittelemistaan meidän kaikkien iloksi ja rakennukseksi. Pikaista toipumista siis!

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121