Päivälleen vuosi sitten (9.7.2016) minusta tuli körtti. Tai ainakin piilokörtti. Tai ainakin puin ensi kertaa päälleni Sommaren är kört-T-paidan, jonka olin ostanut vantaalaisessa urheilupuistossa pidetyiltä körttijuhlilta. Aiheesta lähestulkoon innostuneena bloggasin heti kokemuksestani tähän tapaan: https://www.kotimaa.fi/blogit/090716-osapaivaheranneena-korttifestareilla-vantaalla
Ihastuin körttipaitaani aivan välittömästi. Se oli ihan miu mau mukkaa niin väriensä kuin vitsikkyytensä puolesta. Idea on otettu Tomas Ledinin kesärallista nimeltä Sommaren är kort. Monia hauskoja tilanteita on syntynyt, kun ihmiset ovat yrittäneet eri yhteyksissä arvuutella, mistä paitani tekstissä on kysymys.
Viimeisimmäksi lystiksi jäi asioimiseni XXL-nimisessä urheiluvälineliikkeessä. Koska itse olen varsin hyvässä lihassa, ajattelin virheellisesti, että kyse on meidän isojen ihmisten myymälästä, jossa kengätkin ovat kokoluokkaa kanootti. Kassalla huomautin, että kappas vain, meillähän on samat värit, minulla paidassani ja teillä mainoksissa. Nuori myyjätär hämmentyi kovasti tästä havainnostani ja soperteli, että kuulunko minä kenties heidän henkilökuntaansa. Johon minä, että vastaan myöntävästi vain, jos saan näistä kengistä henkilökunta-alennuksen. Vasta siinä vaiheessa nuori neito tuntui heräävän jonkinlaisesta lumouksesta ja naurahti körttihuumorilleni. Tai vain huumorilleni. Tai vain minulle, vanhalle höpsölle ukolle.
Viikko sitten sain viimeisen muistutuksen siitä, mitä Kört paitani rinnuksissa voisi tarkoittaa. Nimittäin yliajettua. Jouduin liikenneonnettomuuteen. Alla on viimeinen kuva rakkaasta körttipaidastani, joka puoli tuntia myöhemmin leikattiin päältäni Töölön tapaturma-asemalla. En nähnyt tätä leikkausoperaatiota, en edes tuntenut mitään, sillä kaulaani oli installoitu hartioista korviin asti ulottuva savupiippumainen kaulus, jonka ansiosta näin vain kattoja. Ihan riekaleiksi paita taisi mennä, koska kun kerran joku leikkaussalissa ympärilläni häärivistä ihmisistä pyysi lupaa saada heittää paitani jäännökset roskikseen.
Tänä viikonloppuna seurasin Nilsiän herättäjäjuhlia kotoani käsin körttiradion välityksellä, edelleen kattoon tuijottaen, tosin ilman korsteenia. Olisin kyllä ollut oiva (vielä) elävä esimerkki vaelluksen vaivaisuudesta luunmurtumineni ja muine ruhjeineni. Hautuumaa körttien kokoontumispaikkana olisi myös passannut meikäläiselle hyvin. Vaan olisihan se saattanut muita seurapenkeillä istuvia häiritä, jos ja kun yksi kuulija olisi siinä koko ajan ääneen vaikeroinut vaivojaan…
Täystyrmäyksestä saamistani vammoista vielä jonakin päivänä tokenen, mutta körttiyteni lienee ollutta ja mennyttä, se kesti vain kesästä kesään. Körttihuumorikuplani puhkesi, se ei kestänyt tätä raakaa arkitodellisuutta. Sääli.
T-paita teksteineen ja kuvineen on aina ollut mitä mainioin mainospaikka. Kuten myös lippalakki. Samoin muovikassi. On kumma, että itse joutuu maksamaan päästäkseen mainostamaan jotakin tuotetta. Ilmaiseksihan noita mainoksia pitäisi saada. Kyse on siitä, minkä asian mainospelleksi kukin kehtaa eli ilkeää ryhtyä.
Mikään uusi asiahan tuo T-paidassa mainostaminen ei suinkaan ole. Kehottaahan apostoli Paavalikin Rooman alkuseurakunnan jäseniä pukemaan päälleen Herran Jeesuksen Kristuksen (Room. 13:14). Jonkinlaisista alkeellisista T-paitapainatuksista siinä täytyy olla kyse, muulla tavalla en saata asiaa ymmärtää.
Nyt herääkin kysymys, mitä siinä Jeesus-aiheisessa T-paidassa sitten lukisi. Peruskauraa voisi olla ensimmäinen kristillinen uskontunnustus: Jeesus on Herra. Arvelen kuitenkin, että tuo ei avautuisi tänä päivänä kovinkaan monille. Voiko vankilaan mennä paidassa, jossa lukee Olet vapaa? Tai lääkäriin antamalla paidallaan todistuksen, että Jeesus parantaa? Uuden paidan uuden tekstin pitäisi olla sellainen, että se herättää keskustelua eikä halua antaa paidan sisällä olevalle tyypille köniin.
Ehdotuksia Jeesus-T-paidan teksteiksi. Anyone?
PS. 1: Paavo Ruotsalainen syntyi 9.7.1777 eli päivälleen 240 vuotta sitten. Onnittelut. Kunnioitettava ikä.
PS 2: Eihän tämä antamani lausunto millään tavalla vain heikentänyt mahdollisuuksiani tulla valituksi Vuoden Körtiksi 2017?
Kuvatekstit: Yllä: Ensimmäistä kertaa körtti-T-paita päällä
Alla: Viimeistä kertaa körtti-T-paita päällä
Jaakko Heinimäki kertoi vuosi sitten körttiläisyydestä näin:
Pastori, kirjailija Jaakko Heinimäki aistii herännäisyydessä vireen, jossa ihminen kelpaa Jumalalle itsenään, ilman vaatimuksia.
Vantaan Myyrmäen urheilustadionille on rakennettu talkoovoimin kuusi kilometriä seurapenkkejä. Kirkon toiseksi suurimman herätysliikkeen juhlille odotetaan viikonloppuna 35 000 ihmistä.
Herättäjäjuhlat on tarkoitettu kaikille, mutta Jaakko Heinimäki myöntää Radio Deissä, että juhliin tulevalla pitäisi olla utelias ja avoin mieli sekä jotain tietoa uskonnosta. Muutoin juhlat voivat tuntua vierailta. Heinimäestä herättäjäjuhlat on tylsä tapahtuma siinä mielessä, että toimintaa on aika vähän. Juhlat koostuvat seuroista, joissa pidetään lyhyitä puheita ja veisataan Siionin virsiä.
Herännäisyyttä määrittelevät lohdutus, kaipaus, toivo ja armo. Siitä Heinimäki on löytänyt vireen, jonka on tunnistanut itsessään aikaisemminkin – sen tyyppisen uskonnollisuuden, jossa ei esitetä vaatimuksia siitä, minkälainen ihmisen pitäisi olla, että hän kelpaa Jumalalle.
– Körttiläinen ei jaksa innostua uskonnollisista hurmoskokemuksista tai elämyskeskeisestä uskonnollisuudesta, vaan vähäeleisestä, hiljaisesta ja vähän karusta uskosta.
Heinimäki selittää papiston mieltyneen herännäisyyteen, koska se edustaa aika kirkollista ja konstailematonta luterilaista uskon tulkintaaTutkimusten mukaan körtit ovat kirkossa keskimääräistä liberaalimpia. He ovat ensimmäisenä vanhoista herätysliikkeistä hyväksyneet naispappeuden ja seksuaaliset vähemmistöt.
”Körttikapina” vuonna 2014 vaati kovempia otteita. Se vastusti kaikki käy –meininkiä. Vuosikokouksen äänestyksessä valittajat hävisivät.
– Körttiläisyys ei kuitenkaan ole siinä mielessä kaikki kelpaa –liike, ettei millään olisi mitään väliä.
– Sinun ei tarvitse yrittää miellyttää Jumalaa. Sinä voit luottaa, että armo kulkee niin alhaalla, että sinuunkin se yltää.
Tänä päivänä körtit eivät enää ulkoisesti erotu muista, mutta aikaisemmin erityinen körttipuku oli omantunnon asia ja heränneiden tunnusmerkki.
Miehen puvun pikkutakissa on pystykaulus ja kolme halkiota takana. Halkiota sanottiin körtiksi ja siitä tuli herännäisten kutsumanimi, jolla heitä aikoinaan pilkattiin. Naisen puvussa on musta pitkä hame ja tumman röijyn päällä musta huivi, jossa on siniset rannut. Vieläkin herättäjuhlilla näkee muutamia vanhoja ihmisiä kuluneissa körttipuvuissaan. Jotkut nuoremmatkin ovat teettäneet itselleen perinnepuvuKörttiläisyydessä yhdistystoiminta on aika etäällä seuraliikkeestä, körttiläisestä kristillisyydestä. Seuroja pidetään kotona, seurakunnissa, ja myös herättäjäjuhlat muodostuu seuroista, jotka kestävät noin kolme varttia.
Pastori Jaakko Heinimäki kertoo, että tavallisissa seuroissa kuka tahansa voi pitää puheen tai ehdottaa veisattavan Siionin virren. Niissä pidetään lyhyitä puheita – sen mittaisia, että ns. körttipastilli sulaa suussa. Jos puhe kestää pidempään, se on huono.
Puheet ovat särkyneitä sydämiä lohduttavia, mikä on körttiläisyyttä sävyä tyypillisimmillään. Ne lohduttavat epäonnistuneita ja kristityn vaelluksella kompuroivia.
Välissä veisataan Siionin virsiä, joista moni löytyy normaalista virsikirjasta. Niitä lauletaan hitaasti, ja säkeiden välissä pidetään pausseja. Körttipoljennon tunnistaa virsistä, ja tyypillistä körttiläisyyttä onkin Siioin virsien laulaminen.