Kristuksen todistajina (Tapaninpäivän saarna)

Tätä toista joulupäivää voisi nykyisin kutsua melkein kolmanneksi joulupäiväksi. Näin voisi tehdä, koska joulunvietto on keskittynyt ja jopa huipentunut jouluaattoon. Muutos perinteessä on tapahtunut viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden aikana. Muutos ei ole sinällään huono. Tärkeintä on, että Vapahtajamme syntymäjuhlaa vietetään ja että joulun sanoma puhuttelee ja koskettaa. Ehkä jotenkin joulun huipentumista vain jouluaattoon voisi keventää tai muuttaa, sillä muuten varsinainen joulupäivä ja muut joulupäivät jäävät vaille suurta merkitystä. – Tänään vietämme kuitenkin 2. joulupäivää, tapaninpäivää. Vietämme ensimmäisen marttyyrin, Stefanoksen muistopäivää.

Joulun ja ensimmäisen marttyyrin muistopäivien peräkkäisyys saa hieman miettimään. Miksi kirkkovuoden kulkuumme ja jouluaikaamme on sisällytetty tällainen yhdistelmä? Voisimme myös muistaa, että jouluaattoa sekä kahta joulupäivää seuraa kolmas ja neljäs joulupäivä. Kolmas joulupäivä on omistettu rakkauden apostolille Johannekselle ja aiheena on Jumalan rakkaus. Neljäs joulupäivä, viattomien lasten päivä vie jälleen toisenlaisiin tunnelmiin. Päivän aines tuo eteemme Beetlehemin lasten murhan ja Jeesuksen perheen paon Egyptiin.

Tapaninpäivänäkin raamatullinen aines vie toisenlaisiin tunnelmiin kuin jouluna. Ehkä joulunkin tunnelmia pidetään turhan hempeinä ja mielessä on liiankin kiiltokuvamainen näkymä seimeltä ja paimenten kedolta. Kaikki oli Vapahtajamme syntyessä hyvin karua, arkisista ja kaikki tapahtui arkisten ja vajavaisten puitteiden keskellä. Oli verollepano, väestönlaskenta miehitetyssä maassa, oli paljon matkalla olijoita, oli väsyneitä ihmisiä, oli matkasta väsynyt pariskunta, jonka nuori vaimo odotti lasta. Yösija piti olla tiedossa, mutta toisin kävi. Yösijaa ei löytynyt, mutta onneksi sentään jonkinlainen suoja löytyi eläinten suojasta suojattomille. Poikalapsi syntyi ja ihmeellisiä tapahtumia kyllä tapahtui, mutta kuitenkin arjen, puutteellisten olosuhteiden ja epävarmuuden keskellä.

Tämä tapaninpäivä, Stefanoksen ja kaikkien marttyyrien muistopäivä on lähes vastakkainen joulupäivälle. Kun joulu kertoo ilosanoman tulosta maailmaan ja Vapahtajan ihmeellisestä syntymästä sekä sen todistajista, kertoo tämä päivä ilosanoman ja sen todistajien vastustajista. Toki päivän sanoma kertoo Kristuksen todistajasta, Stefanoksestakin. Meille on vaikea ymmärtää, miksi ilosanoma sai aikanaan niin paljon vihaa ja vainoa aikaan – ja joskus vieläkin saa.

Kristittyinä joudumme myös myöntämään, että kristillisyyden ja uskon nimissä on käytetty vihaa ja väkivaltaa toisia ihmisiä kohtaan. Evankeliumin, ilosanoman, armon sanoman voima ei ole kuitenkaan kiihkossa ja vihassa, jolla sanomaa voitaisiin välittää. Evankeliumin voima on Jumalan tavassa toimia. Evankeliumin voima on armossa, rakkaudessa, anteeksiannossa, kärsimykseen suostumisessa.

Evankeliumin hiljainen voima oli juuri se, mitä vihaa ja voimaa käyttävät kavahtivat ja joka sai heidät vainoamaan evankeliumin todistajia. Mutta evankeliumin hiljainen ja nöyrä voima on ollut myös se, joka on murtanut vihan ja väkivallan rakenteita, joka on murtanut sydänten kovuutta.  Evankeliumin hiljainen voima, armo ja Jumalan rakkaus on muuttanut ja uudistanut ihmisiä ja yhteisöjä, joiden muuttuminen on näyttänyt inhimillisesti mahdottomalta.

Jeesus puhuu evankeliumissa oppilailleen osin sen ajan tilanteesta ja osin tulevista vainoista. Niitä koettiin ensimmäisillä vuosisadoilla ja niitä on koettu eri puolilla maailmaa myöhemmin. Vieläkin on paikkoja ja alueita, joissa kristityn ei ole turvallista olla.

Nykypäivän maailma ja sen tilanne haastaa meitä ja kaikkia kristittyjä nöyrään ja samalla rohkeaan todistukseen. Todistukseen meitä haastetaan myös vuoropuhelun kautta. Dialogin, vuoropuhelun merkitystä korosti myös paavi Franciscus eilisessä joulutervehdyspuheessaan. Dialogi on tärkeää juuri eri tavoin ajattelevien ja uskovien välillä.

Kristittyinä emme voi asettua toisten ihmisten emmekä edes toisin uskovien yläpuolelle. Emme voi voimalla tai viisaudella käännyttää toisia. Voimme vain uskoa, toivoa ja rakastaa ja niin todistaa evankeliumista, Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Jeesus lähettää oppilaansa raadollisen elämän keskelle. Kirkko on nimensä mukaisesti ulos lähetettyjen joukko. Joskus seurakunnan elämässä käy kuitenkin niin, että kirkosta, kristillisestä seurakunnasta tulee samoin ajattelevien ja samoin toimivien yhteen vetäytyjien joukko. Yhteen tulosta ja erityisesti vetäytymisestä yhteen tulee kaikkein keskeisin asia. Silloin tämän päivän sana, martyria, todistus jää toiselle sijalle tai unohtuu.

Tapaninpäivä tuo eteemme evankeliumin todistajien joukon, jotka olivat valmiit todistamaan loppuun asti ja jotka eivät luopuneet heille tärkeimmästä missään tilanteessa. Tapaninpäivä näyttää samalla meille tehtävän olla Kristuksen ja ilosanoman todistajia tavallisen elämän keskellä. Todistamiseen tarvitaan sanoja, tapoja ja ehkä tekojakin mutta kaikkein vahvin todistus on kuitenkin oman elämän todistus. Kaikkein vahvin todistus on kilvoittelu omalla paikalla, lähimmäisten keskellä, maailman keskellä.

Kilvoittelu ei ole oman hyvyyden pönkitystä ja esille tuomista vaan se on pikemminkin vajavaiseksi ja syntiseksi suostumista. Vain vajavainen ja syntinen ihminen tarvitsee Kristusta. Vain tyhjä astia voi täyttyä. Vain Kristuksen silmin, Pyhän Hengen opastamina voimme nähdä toiset ihmiset oikein. Vain siten voimme hyväksyä ehkä senkin, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä meitä eivätkä evankeliumia. Luotamme kuitenkin Jumalan mahdollisuuksiin ja niihin Jumalan teihin, jotka eivät ole meidän teitämme. Joskus mahdottomalta tuntuva ja näyttävä tuleekin mahdolliseksi.

Jumala siunatkoon joulumme ja jokaisen päivämme ja antakoon meille nöyryyttä ja viisautta olla ilosanoman todistajia uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Aamen.   – Saarna tapaninpäivänä 26.12.2021 Kerimäen kirkossa, Matteus 10:16-22, Kristuksen todistajat

Toivo Loikkanen

    • Eurooppassa ei ole kohta paljon ehkäisemistarvetta. Vanhukset eivät vielä tulleet raskaksi nykyään ilman apua.

    • Eurooppa ei ole Katja Sallinen koko maailma ja eipä ole Euroopassa ratkaisevan paljon katolisiakaan.

  1. Seppo Heinola: Eikä maailmassa ole 7 miljardia katolilaista jäsentä. Italiassa naiselle syntyy 1.4 lasta, kun Suomessa noin yli 2 lasta naista kohden. Italia on katolinen maa. Jos ajattelee syntyvyyttä, niin monesti syntyvyys ja korkea kuolleisuus kulkee käsi kädessä. Jos 10 % maailman rikas väestö haluaisi jakaa varoja ja jakaa halvempia lääkkeitä ilman patentia köyhille maille, kuolleisuus pienee ja syntyvyys myös pienenee. Nämä köyhät kansat elävät lastensa tuloilla, sillä heillä ei ole sossun luukkua, josta saa rahaa. Heidän toivomuus on että, joku jäisi elättämään heitä aikuisena. Heidän elossa oleva lapsi on vanhemmille tulevaisuus.

    • Et kai Katja Sallinen ole tuossa nyt väittämässä ettei katolinen ehkäisykielteisyys vaikutaisi maailman väestömäärään ja köyhyysongelmaan? Maailmassa on kumminkin katolisia about 1,5 miljardia! Näistä on suuri osa vielä alikehittyneissä maissa. Läpikatolisillla Filippiineillä naisten syntyvyys on Aasian kiihkeintä ja kanisynnyttäminen on valtava köyhyysongelma.

      Kehotan tutustuman huolella tähän Hannu Sorrin asiantuvaan asiaa käittelevään blogiin:

      http://hannu-sorri.blogspot.fi/2012/09/kirkko-ja-ehkaisy.html

  2. ” Vietämme ensimmäisen marttyyrin, Stefanoksen muistopäivää. ”

    Onko Stefanus tullut luettua ihan ajatuksen kanssa?

    Ote Stafanuksen puheesta:
    ”42. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: ’Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?
    43. Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.’
    44. Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.
    45. Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin saakka.”

    Stefanus väittää tässä, että he olivat se oikea joukko, jonka Mooses Johdatti erämaan halki, sensijaan, juutalaiset kantoivat Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä ja olivat siksi väärä ilmoitus.
    Onko tämä käsitys vielä voimassa kristillisessä saarnassa ja miten se tekee Stefanoksesta kristillisen marttyyrin. En ole kuullut puhuttavan, ainakaan tässä ajassa, että kristikansa olikin se, joka oli Egyptin orjuudessa?

    Se taas, että juutalaiset kantoivat Molokin arkkua ja Romfa -jumalan tähteä on hyvin tunnettua kristillistä panettelua ja vihanlietsontaa, joka ei juuri tässä muodossa esiinny muualla, kuin Stefanuksella, jonka nimi on hyvin kreikkalainen.

    Monta muutakin havaintoa aloituksesta voisi kyseenalaistaa, mutta menköön nyt tällä yhdellä kysymyksellä. Jos vaikka syntyisi se dialogi ??

    Paavi Franciscuksesta tuli mieleen, että eikö hän ymmärrä, että se, jota hän kantelee suuressa salissaan paikasta toiseen, ei ole lapsi vaan posliininukke. Kukaan ei ilmeisesti uskalla sanoa hänelle.
    Usein dementoituneet vanhukset palvelutaloissa hoitavat nukkeja, kun heillä tulee lastensa vauva aika mieleen ja tyhjä syli kaipaa hellittäävää. Se voi olla nukke, nalle, jopa tyyny, joka syliin otetaan.
    Vanhan miehen nukkeleikki valtavassa palatsissa on niin säälittävää, että myötähäpeästä vaihtaa kanavaa.

    • Stefanus tarkoitta ’kruunattu’ tai ’seppelöity’, ja eka kristittyjä kutsuttiinkin mm. juuri kruunatuiksi eli seppelöidyiksi. Miksi?

  3. ”Päivän aines tuo eteemme Beetlehemin lasten murhan ja Jeesuksen perheen paon Egyptiin.”

    Tutkijat sanovatkin, että Herodes, joka oli hyvin julma kuningas, muistetaan vain siitä teosta, jota hän ei tehnyt. Olihan Herodes jo kuollut 4-vuotta ennen Jeesuksen syntymää, eikä historia muutenkaan tunne tällaista lasten surmaa.

    Lisäksi pako Egyptiin on ristiriidassa sen tarinan kanssa, että Jeesus vietiin kahdeksan päivän ikäisenä temppeliin ympärileikattavaksi ja lunastettiin esikoisuudesta vapaaksi kyyhkysellä. Kerrotun mukaan esikoinen piti aina luovuttaa Jumalan työhön, mutta Jeesus ostettiin vapaaksi. Hänellä oli myös epäselvä sukutausta.

    ”Oli verollepano, väestönlaskenta miehitetyssä maassa, oli paljon matkalla olijoita, oli väsyneitä ihmisiä, oli matkasta väsynyt pariskunta, jonka nuori vaimo odotti lasta”

    Verollepano ja väestönlaskenta suoritettiin vasta vuonna 6 jaa, Quirinius ei ollut vielä Syyrian maaherra Marian odotusvaiheessa. Vuosikin taisi olla pelkkä nolla siinä vaiheessa, aika ei ollut vielä syntynyt, eikä väestönlaskennan takia kenenkään tarvinnut matkustaa kauas kotiseudultaan. Näin olen kuullut, kuten myös, että Juudean väestönlaskenta ei edes koskenut galilealaisia. Daavidin sukuun vetoaminen ei tässä auta, koska Jeesuksen isästä ei ollut tietoa ja suku periytyy Isän kautta.

    Mitä olisivat mahtaneet sanoa roomalaiset väestönlaskentaa suorittavat virkamiehet ja kirjurit siitä, että lapsi sanotaan jumalan pojaksi, tai että uskotaan Joosefin olevan isä, tai Daavidin, tai että hän on Daavidin herra, tuleva juutalaisten kuningas, joka vapahtaa kansan sen vihollisista. Enkelin ilmoitus ja tietäjien todistama.
    Hups heijaa, miehittäjä kirjuri jne, lapsi olisi ollut hengetön jo siinä vaiheessa.

    • Tarja Parkkila: Toivoit ensimmäisessä kommentissasi dialogia. Trollaus-tyylinen ja sisältöinen kommentoini ei edistä tuon toiveen toteutumista. Pyydän siis kommentoimaan ja keskustelmaan siitä, mistä kirjoitin ja saarnasin.

  4. Loikkanen

    Ei ole ensimmäinen kerta kun syytät minua trollauksesta, valitettavasti minä en ymmärrä mitä se tarkoittaa.

    Toisessa kommentissa minulla on jopa lainaukset sinun kirjoittamastasi tekstistä, miten voit väittää, etten kommentoi sitä mitä olet kirjoittanut. Olen vastannut juuri niihin lainauksiin, jos haluat jotain lisätä, tai poistaa minun vastauksistani, tee se, äläkä pakene henkilöön kohdistuvan herjan taakse.

    Mutta ensin voidaan keskutella Stefanuksesta ja siitä, miten hän voi olla Kristitty marttyyri ?

    • Totta, olet eri tavalla ajatteleva, en vain usein saa kiinni, mitä tarkoitat ja ajat ns. takaa kommenteissasi. Lisäksi osa niistä tuntuu joskus tahalliselta kiusoittelulta. Pahoittelen, jos tämä tulkinta tai huomio on väärä.
      Stefanos oli siten ensimmäinen kristitty marttyyri, että hän uskoi Kristukseen ja tuli sen vuoksi surmatuksi. En tunnista ensimmäisessä kommentissasi olevaa Stefanoksen puheeksi kirjaamaasi mistään Raamatun kirjasta olevaksi.

    • Nykyinen eli 1992 käännös on näin: Mutta Jumala käänsi heille selkänsä ja hylkäsi heidät, antoi heidän palvoa taivaan tähtiä. Näinhän sanotaan profeettojen kirjassa:
      – Toitteko te minulle teuraita ja muita uhreja autiomaassa
      niiden neljänkymmenen vuoden aikana,
      toitteko, Israelin sukukunta?
      43
      Molokin telttaa ja Raifan-jumalan tähteä te kannoitte,
      kuvia, jotka itse olitte kumarrettaviksenne tehneet!
      Niinpä minä siirrän teidät pois, Babylonin tuolle puolen.
      44
      »Meidän isillämme oli autiomaassa todistuksen teltta. Mooses oli sen tehnyt, sen käskystä, joka hänelle puhui, näkemänsä mallin mukaan. 45
      Sen teltan meidän isämme saivat perinnöksi, ja he toivat sen mukanaan vallatessaan Joosuan johdolla tämän maan kansoilta, jotka Jumala karkotti heidän tieltään. Näin oli Daavidin aikaan saakka.

  5. Tarja Parkkila kysyt:””Onko Stefanus tullut luettua ihan ajatuksen kanssa?””

    Hiukan kyselisin samaa eli eikö Stefanus ennen lainauksesi alkua puhu juuri isitämme, kten seuraavassa todetaan:

    39 Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin,
    40 sanoen Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta’.
    41 Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.
    42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa…
    (Ap.t.7)

    Enemmän minua ihmetyttää Toivo Loikkasen Raamatun tuntemus ja kuinka ei osaa vastata vaikka ”pitäisi” olla toisten opettaja?

    • Stefanus puhuu siitä, kuinka Israelin kansa kääntyi pois Jumalasta ja halusi palvella muita jumalia. Onko siinä mitään outoa? Sehän on Raamatun perusjuonne: Jumalan liitto Israelin kansan kanssa, kansa luopuu liitosta (ja lankeaa), Jumala toteuttaa pelastussuunnitelmansa Kristuksessa. Raamatun punainen lanka!

    • Toivo Loikkanen puhut kristittyjen vainoista, entäpä kuinka on kun ns ”kristityt” vainoavat toisuskoisia (tappavat väärän uskon tähden)?

      Voiko tällainen ”kristillisyys olla Jumalasta ja sellaiseen johtava opettaja oikea vai väärä?

    • Toivo Loikkanen kavahtaisitko sellaista opettajaa Jeesuksen sanan mukaan?

      Tuot esille ”punaisen langan” kristillisyydestä, entäpä kuinka sovitat sitä punaista lankaasi omaan luterilaisuuteesi kun kerran Luther antoi ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille?

      Aivan kuten juutalaiset eivät ”nähneet” isiensä tekoja eli kuinka näiden teot todistivat eron Jumalasta, samoin tänä päivänä sokeat pimeydessä vaeltavat ns ”krisityt” seuraavat vainoojan oppeja.

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.