Kristityn tuntomerkki ?

Taanoin kävin tiukaa keskustelua sukupoliasoista. Siinä vatapuoli asetti  kyseenalaiseksi jopa senkin, voinko näine mielipiteineni olla edes kristitty. Näinkö mielipteiden perusteella voidaan mitata kelpaavuutta kristityiksi ? Entäpä sitten kirkkoon kuuluva ateisti. Onko hän kaikesta huolimatta kristitty? Entäpä henkilö, joka ei pidä uskontunnustuksen sisältöä luotettavana. Voiko hänet hyväksyä kristityksi myös? Voimmeko me yleesäkkään määritellä tuota asiaa? Ehkäpä riippuu täysin määrittelijän asemasta, mistä näkökulmasta hän asiaa tarkastelee. Olisi mielenkiintoista tutkia perusteellisesti Raamatusta tuota kysymystä. Löytyisiköhän sieltä tyhjentävää vatausta tuohon kysymykseen. Asiaa sekoittaa pahasti sekin, että suurin osa kuuluu kirkkoon ja pitää itseään siksi kristittynä. Omaamatta kuitenkaan juuri mitään kristityn tuntomerkkejä. Ehkäpä tämäkin tilanne korjautuu tulevaisuudessa, kun jäsenmäärä putoaa riittävästi. Silloin ehkä kykenemme paremmin määrittelemään sen kuka on kristitty.

    • Ymmärsinköhän tämän lauseen oikein: ”Mitkään etiikkaa koskevat mielipitet eivät tässä merkitse mitään.”?

      Onko Jeesuksen Kristuksen seuraaminen irti kaikista eettisistä mittapuista? Olisi mukava kuulla perustelut sille, miksi tuollainen riippumattomuus olisi kristillisyyttä ”sanan varsinaisessa merkityksessä”.

    • On eri asia kysyä kristityn tuntomerkkejä kuin kysyä, kuka on kristitty. Mistä toinen ihminen tunnistaa kastetun ja Kristukseen uskovan? Tuskin se tosiaankaan mielipiteistä ja käsityksistä näkyy. Sen sijaan käytännön rakkaus – pyrkimys kaikessa oikeudenmukaisuuteen ja laupeuteen – on hyvä tuntomerkki. Jos sanat ja teot poikkeavat toisistaan, teot kertovat totuuden ihmisestä.

    • Martti Pentin kommentin me kaikki allekirjoitamme: ”Jos sanat ja teot poikkeavat toisistaan, teot kertovat totuuden ihmisestä.” Tämähän se oli Jeesuksen ajan fariseuksilla ongelmana. Ja jättäköön ensimmäisen kiven heittämättä se meistä, joka on täydellinen sanojen ja tekojen synkronissa.

      Kysyt myös ”Mistä toinen ihminen tunnistaa kastetun ja Kristukseen uskovan?” Jeesuksen mukaan sellainen on mahdollista, ainakin kollektiivisesti: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”(Joh13:34,35)

      Anteeksi, että toistelen nyt samaa kysymystä sinulle: Onko siis niin, että ”mitkään etiikkaa koskevat mielipiteet eivät tässä(kristityn tunnistaminen) merkitse mitään”? Eikös se suu puhu sydämen kyllyydestä?

    • Tarkoitin sitä, että monista eettisistä kysymyksistä voi päätyä ihan erilaisile kannoille vaikka pitääkin lähtökohtana Jeesuksen opetuksia. Rakkauden kaksoiskäsky on kaikkia kristittyjä sitova, mutta se on hyvin yleisluontoinen periaate. Mitä se tarkoittaa konkreettisissa tilanteissa, jää pitkälti itsekunkin omantunnon tulkittavaksi. Pari esimerkkiä vastakkaisista kannoista, jotka molemmat mahtuvat kristillisyyden sisälle: 1) Suhtautuminen aseelliseen palveluun: sotilaskoulutuksen hankkiminen vs. siviilipalvelus. 2)Seksuaalietiikka: homoseksuaalinen akti on aina väärin vs. homoseksuaalin on saatava toteuttaa viettiään tavalla joka ei vahingoita muita.

    • Kiitos Yrjö Sahama. Nyt ymmärrän, mitä tarkoitit: kristillisyyden sisälle mahtuu useita eettisiä näkemyksiä.

      Ja noinhan se Raamatunkin mukaan näyttää menevän – eräiltä osin. Esimerkiksi tietyissä raameissa sanotaan, että ”Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.”(Ro14:2).

      Ilmeisesti kannibalismia ei voi kuitenkaan tällä lausunnolla tukea, vaikka kuinka väljyyttä tulkinnassa käyttäisi. Muut raamatunkohdat kun eivät sellaiseen anna mahdollsiuutta

      1) Miten saat Jeesuksen mainitseman tunnusmerkin ”keskinäinen rakkaus” mahtumaan siihen, että kristityt tappavat toisiaan? Toki maailmassa se on ollut pelin henkenä, mutta voiko se rakkauden kaksoiskäsky olla noin väljästi tulkittavissa? Herääkö sinussa lainkaan epäilystä sen suhteen, mitä Rauhanruhtinas asiasta sanoisi?

      2) Homokysymyksestä tietysti myös syntyisi maittava keskustelusoppa, en minä sellaista tähän halua herätellä. Mutta eikö ole hiukan kummallista asiassa se, että termi ”kristitty homoseksuaali” on varsin myöhäsyntyinen? Olisiko sittenkin niin, että tässä asiassa vasta nykymoraalin tuulet ovat ajaneet kristillisten normien ylitse yhteiskunnassamme? Demokraattisessa päätöksenteossa enemmistö ei voi olla väärässä, joten esivallalle sallittakoon päätöstenteko, ihan vaikka ilman Raamatun selailua.

  1. Nyt oman ”SYNTYMÄKRISTITTY” – BLOGINI jälkeen alan uskoa, ettei kysymyksiimme tule kuin kaste-teologiaa. Pitäisi ehkä vain puhua syntyään Jumalan lapsista, syntymä- ja myöhäisuskovista. Alan kohta ahdistua koko kastekristillisyydestä. Mitä olisi tapahtunut, jos olisin kuollut ilman hätäkastetta.Sen likipitäen sain 3 viikon vanhana. Enkö olisi ollut vanhempieni rukousten ja siunausten sekä Jumalan armorakkaudesta lapsi hänen helamassaan. Hänhän tunsi luuni ja sisukseni ennenkuin synnyinkään (Ps. 139). Miksen olisi ”tuntenut häntä” ennen syntymääni (älkää alkako aborttikeskustelua!) ja oitis sen jälkeen. Voi Luoja, miten Häntä raskastankaan (enemmän kuin teologisia kyseenalaistuskia).

    • Kaste on raamatullinen termi, josta ei kannata ahdistua. Paitsi, jos alkaa vimmattu väittely aikuis- ja lapsikasteen välillä, sellainen voi ahdistaa. Mutta se ei liene tämän keskustelun alustajan tarkoitus.

      Tuskin olet ainoa, joka pohdiskelee hätäkasteen merkitystä porttina ikuiseen elämään. Hätäkastetta kun ei takuulla Raamattu minään pelastumisen ehtona esittele, koko ajatusta en ole Kirjastani löytänyt. Neuvokoon joku, joka vihjauksenkin on semmoisesta asiasta kohdannut.

      Kaste liitetään Jumalan palvelijoiden elämään vasta UT:ssa. Kastamattomia vanhan liiton uskollisia luetellaan pitkä lista esimerkiksi Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Ja selvästi Luojaansa olivat miellyttäneet ilman kasteella käyntiä.

      Melkoisen mielenkiintoinen on itse Jeesuksen Kristuksen lupaus pahantekijälle, joka osoitti syvää katumusta Golgatalla puussa riippuessaan. Kun pahantekijä pyysi Jeesusta muistamaan häntä Jumalan valtakunnan kuninkaana, hän sai vastauksen: ”Olet kanssani paratiisissa”(Lu23:43)

      Ja tuskin tuo ryöväri on ainoa kastamaton, jonka asioita Kuningas hoitaa taivaasta käsin tuhatvuotisen hallintonsa aikana.(Ilm20:6)

  2. PS.Paavalista tuli Kristuksen seuraaja Damaskon tiellä ennen kastettaan, jos oikein muistan? Tuliko hänestä kristitty vasta jokseenkin unohdetusta kastetapahtumasta lähtien vai sitä ennen. Ja onko tosiaan niin, ettei Jumalan kristillinen armorakkaus tavoita meitä ennen kastetta? Anteeksi, että alan vastausten vuoksdi epäilla enemmän kuin uskoa. Onko se teologinen tie maallikoille, vaikka totta puhuen, olen minäkin yliopistoon asti opiskellut niukasti teologiaa.

    • Saulista(Sauluksesta) tuli Kristuksen seuraaja Damaskon tiellä, aivan kuten Raamattu ja sinä toteatte. Ja vasta tämän jälkeen Paavali sitten kastettiin(Apt9:19).

      Kuten Matias Roto tuossa ylempänä toteaa, kristitty-kyltti kiinnitettiin Jeesuksen seuraajiin vasta Paavalin kasteen jälkeen (Apt11:26). Paavali ei siis ollut ”virallisesti” kristitty kasteensa jälkeen, vaikka tietysti ymmärrämme hänen kulkeneen menestyksellä Jeesuksen askeleissa jo tuolloin.

      Kaikkivaltiaan Jumalan palvelijat ovat siis Apt11:26:n jälkeen olleet nimikkeeltään ”kristittyjä”. Ja mikä kirjo onkaan ilmaisulla nykyisin!

      Minä puolestani ahdistun lukiessani uutisia ”kristittyjen ja muslimien yhteenotoista” ja vastaavista. Mitähän Vapahtajamme tuollaisista seuraajistaan sanoo?

      Meitä Jehovan todistajia ei pidetä Suomessa yleensä kristittyinä. Rajalinja esimerkiksi Yleisradiossa menee 300-luvun uskontunnustuksia pitkin. Vastaavasti me todistajat emme pidä muita ”tosi kristittyinä”, kuten meidän retoriikkamme menee.

      Minä en ole kuitenkaan täällä kiukuttelemassa määritelmistä vaan keskustelemassa Raamatusta. On se niin hieno kirja.

  3. Kristityn tuntomerkkeihin kuluu myös Jeesuksen tunnustaminen ihmisten edessä, moni kantaa esim. ristiä julkisesti kaulassaan, ynm.

    Hyvä kysymys on myös: Kuinka voi tunnustaa sellaista, mitä ei tunne?
    Kristitty siis myös tuntee Jeesuksen, koska tunnustaa hänet Herraksi.

    Jumala on tuntenut meidät jo ennen kuin me olemme tunteneet Hänet, sillä lähetti Poikansa maailmaan paljon, paljon, paljon, ennen kun minä synnyin.
    Jumala on siis sovittanut syntini, vaikka en ollut edes olemassa, enkä ollut tehnyt mitään hyvää tai pahaa. Jumala on nähnyt minut jo idussani, ennen kuin synnyin tai sain kastetta, Hän on minut kutsunut ja Pelastanut.

    Kaste on myös tämän tunnustautumisen merkkinä, joka on myös julkinen ja seurakunnan edessä tapahtuva tunnustus. Vanhemmat, jotka kastavat lapsensa, tunnustavat hänet Kristityksi ja opettavat hänelle Jeesuksen tuntemisen.

    Ihminen joka tunnustautuu Kristityksi, on siis Kristitty. Suotta sitä epäilemään.

    ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
    Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
    Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

    Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
    Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. ” Matt.10

  4. Usko määrittää ihmisen yleensäkin, nihilistikin uskoo, ettei ole mitään mihin uskoa.
    Kristityn määrittää myös usko. Näitä lokerikkoja riittää, mihin niistä ihminen sijoitetaan? Ihminen on ihan hyvä määritellä Luojan luomaksi olennoksi.
    Tuo lause jo määrittelee ihmisen Luojaan uskovaksi. Tekeekö se ihmisestä kristityn vai uskovan? Mielestäni ei vielä kristittyä, mutta uskovan kylläkin.

  5. Aivan Ismo. ”Kristityn määrittää usko”. Termi on vain saanut monenlaisia merkityksiä. Monilla on aivan väärä kuva siitä mitä kristittynä oleminen on ja varsinkin siitä mitä kristillinen usko on.
    Kansankirkko käsite on sotkenut nämä asiat perinpohjin.

    Lisäksi kirkko on aivan selkeästi laiminlyönyt näiden asioiden opetuksen.
    Nyt joku vetoaa sitten: ”onhan meillä upea rippikoulu”. Sen verran olen kuitenkin ripareiden loppukokeita tarkastanut, että tiedän miten vähän opetetut asiat ovat siirtyneet nuorten vakaumuksiksi. Opetus ei tarkoita sitä, että joku luennoi aiheista ja toiset kuuntelee. Mikäli tuo tieto ei tartu lainkaan kuulijoiden korvien väliin. Jos joku oppii, niin silloin hän on saanut opetusta. Jollei hän opi, niin varsinainen opetus on jäänyt antamatta.

  6. Kristitty KUULEE Jeesuksen äänen ja seuraa Häntä, ei muuta, kun taasen väärien opetajien seuraajat eivät kuule Jeesusta sillä heillä on paatunut sydän ja elävät pimeydessä.

    Esimerkiksi tämä meidän oma ”kansankirkko” seuraa Lutherin oppeja ja kuitenkin Luther ja kump ovat sepostaneet seuraavassa linkissä olevaan asiaan aiheen:

    http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI

    Edellä olevasta jokainen voisi päätellä (jos kuulisi Jeesusta) onko ko opettajat oikeita valkeuden lapsia vai pimeyden lapsia?

  7. ” …että suurin osa kuuluu kirkkoon ja pitää itseään siksi kristittynä. Omaamatta kuitenkaan juuri mitään kristityn tuntomerkkejä”.

    Uskaltaisikohan noista tunnusmerkeistä sanoa – ovat tapakristillisyyttä? On vain Yksi, jonka puheet ja tavat kävivät yksiin. Niinpä voi virren sanoin tähän todeta ”vain siihen katsomalla, saan voittopalkinnon”. Kaikkea muuta joutuu katsomaan, kuuntelemaan ja seuraamaan suurella varauksella.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.