Kristitty -vapaa vai sidottu ihminen?

Olen vasta nyt päässyt käsiksi Juhani Rekolan ”Irlantilaiseen päiväkirjaan.” Teksti on tavallaan epätasaista. Irlanti-tieto ei ole kirjan ydintä, vaan Rekolan omat, osaksi aika henkilökohtaiset ajatukset. Yksi, vähän pidempi lainaus:

”Uskon, että juuri asenne historiaan on ollut kristillisen kirkon harhatie. Sanoisin: sen ensimmäinen harhatie. Tässä sen näkemys on ollut aivan toinen kuin alkukristillisyyden. Vanhan testametin uskonto oli kyllä historiallista. Mooses johti kansan luvattuun maahan ja siellä alkoi – tai jatkui – sen historia Jumalan hoidossa ja Jumalan valittuna kansana. Joku profeetta protestoi. Jeremia – Vanhan testamentin suuri kärsijä - julisti idän suurvallan hyökätessä: Nebukadnessar on oikeassa. Jumala on sen puolella. Teille Jumala juottaa myrkkyvettä. Jeremia ei saanut Jobin tavalla uutta vaimoa ja lapsia ja karjaa, vaan menetti kaiken, nimensä, kunniansa. Mahdollisesti Jumalakin hänet hylkäsi.
Evankeliumi ei tunne mitään mielenkiintoa historiaan – ihmisen historiaan. Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta. Apostoleita ei kiinnostanut vähääkään hyvinvointivaltio, isänmaa, kansan henkinen kunto ja onnellinen tulevaisuus.”

Ja vielä:

”Näin kirkko raahaa mukanaan raskaita painoja siinä uskossa, että ne ovat jalokiviä. Ne ovat kuitenkin vain arvottomia kiviä, jotka saisi huoletta heittää pois.”

Tällaista tekstiä lukiessa nousee mieleen USA:n poliittisen historian kaksi slogania: ”God and Country.” Vai: ”God or Country.”

Meillä Suomessa kirkko viettää joka vuosi monia kirkollis-isänmaallisia juhlia. Pappina Saksassa huomasin, ettei vastaavia juhlia maassa ollut ollenkaan. Syyhän on selvä, se on historiallinen. Ja silti voi Rekolan, sotaveteraanin kanssa kysyä, mikä on tämä myöhäinen lisäys kirkon ja maan elämään?

Juhani Rekola haastaa Nathan Söderblomin ajatuksen, jonka mukaan pyhimys on ihminen, joka tekee muille helpommaksi uskoa Jumalaan. Rekola sanoo uskovansa päinvastoin, jos pyhimys on vapaa, hän tekee muille vaikeammaksi uskoa Jumalaan.

Irlanti päiväkirjansa lopussa Rekola pohtii vapautta ja sanoo sen olevan yksi kirkon teistä tulevaisuuteen. Vapaus ei koske vain yksilöitä, vaan koko kirkkoa. Vapautta on, ettei ole sidoksissa muitten ajatuksiin ja ettei muiden toiminta määrää omaa. ”Vapaus on myös sitä, ettei olla sidoksissa omaan itseen, määrättyyn kuvaan omasta tehtävästä ja sen suorittamistavasta.”

Hiukan yllättää Rekolan joidenkin ajatusten jyrkkyys ja ehdottomuus. Olisiko syynä sekin, ettei hän itse voinut oikolukea kirjan tekstiä?Mutta kultahippujensa tähden kirja kannattaa lukea. Lainaan vielä kerran, kirjan toiseksi viimeiseltä sivulta:

”Vapaus on kirkon kolmas tie tulevaisuuteen. Vapaus lähtee siitä että uskossa Jumalan valtakuntaan on kysymys niin suuresta asiasta, että sen rinnalla kaikki muut ovat pieniä ja mitättömiä ja niille voi sydämellisesti nauraa ja kohauttaa olkaa. Kun Jumala on lähellä, käyvät arvot haaleiksi, sillä arvot ovat poissa olevan Jumalan korvike.”

18 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    ‘Kristillisten arvojen’ puolustaminen on siis Kristuksen korvaamista jollakin mitättömämmällä, niinkö?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      MARTTI tervehdys,

      onkohan minulla jo nukkumaanmenoaika, painoin nimittäin vahingossa tuota oikeanpuolista sinistä tekstiä. Kommentissasi ei ole mitään asiatonta, anteeksi!

      Arvot ovat poissa olevan Jumalan korvike, niin Juhani Rekola todella kirjoitti. Minusta sitä kannattaa kyllä miettiä.On se aika vahvasti sanottu ja ehkä hiukan tarvitsisi tulkintaa. Kun laitat vastapariksi “kristilliset arvot” ja Kristuksen. ajattelen, että vastakohtapari ennemminkin olisi “perinteiset arvot” vai Jeesuksen seuraaminen. Rekola aika intohimoisesti kritisoi jotakin, mistä Jeesus puhui “isien perinnäissääntöinä”. Ja kun ajattelet esimerkiksi vanhaa slogania “koti – uskonto – isänmaa”, ajavatko sen kannattajat jotakin erityisen kristillistä? Tämä vaatisi laajemmat perustelut, mutta taidan käydä nyt nukkumaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ymmärrän ‘kristillisillä arvoilla’ tietyn kirkkokunnan tai liikkeen parissa vakiintuneita ajatus- ja toimintamalleja, joita on ruvettu pitämään ainoina oikeina. Ääriesimerkkinä voisi mainita sen, monellako sormella ristinmerkki tehdään. Toisaalta ‘kristilliset arvot’ käyvät riittävän epämääräisenä ilmaisuna vastaukseksi kiusalliseen kysymykseen, miten vaikkapa seurakuntavaalien ehdokas suhtautuu uskoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Nukkumaan pitää juuri mennä… Ihmiskeskeiset arvot ovat joskus ristiriidassa Jumalan kaikkivaltaisuuden kanssa ja sen suhteen voidaan nähdä relevantti todellisuus Jumalan silmin nähtynä. Tämä on tietenkin joidenkin mielestä röyhkeää, mutta juuri Raamatun tulkintaan vedoten voidaan ihmisyyttä arvioida niiden arvojen pohjalta mitä Raamatun ilmoituksen pohjalta pidetään ihmisen arvosta oleellisina. Mikä on ihminen ilman Jumalaa?

    Jos arvot ovat Jumalan korvike, niin ihminen ilman arvoja on ilman Jumalaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    ISMO, nyt olen taas hereillä!

    Hyvät veljet ja siskot, jos otetaan esimerkki VT:n puolelta, lukekaapa yksi viime pyhän teksteistä, Aamos 7:10-15. Eivätkö siinä ole “perinteiset arvot” tai jopa “pyhät arvot” ja Jumalan tahto vastakkain? Toisella puolella esivalta ja sen korkein johto ja toisella puolella tämä profeetta-parka, joka ei edes rohkene profeetaksi itseään sanoa. Mitä olette mieltä?Arvot ja Jumala? Vai arvot vai Jumala?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Koti, uskonto ja isänmaa ymmärretään perinteisesti Jumalan tahdon mukaisiksi. Aamoksen kohdalla Jumalan tahto olikin saarnata näitä vastaan. Jeesus oli ymmärtääkseni aika lailla samassa tilanteessä. Miten lie omana aikanamme?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Tuo Aamoksen viesti on osoitettu nimenomaan meille. Olemme juontaneet omat arvomme ihmisten lain noudattamiseen, vaikka ne ovat jo suurelta osian vastoin Jumalan tahtoa. Riistämme köyhiä lain varjolla ja sanomme hyviksi teoiksi sitä, että annamme almumme niille, joita kuitenkin riistämme surutta.

    Se, että siirrämme ja lavennamme Sanaa myös kirkossa, sallii, että jatkamme vielä pidemmälle vääryydessä. Me saarnaamme mikä meille sopii ja saamme myös sen mukaisen “kohtalon”

    Aamokselle ei jäänyt vaihtoehtoja, vaikka papit olivat saaneet koulutuksen. Heille oli kuitenkin opetettu sopivuuden säännöt ja sanottu, “älkää ennustako”, että rauha säilyisi.

    Nukummeko rauhanunta ja yllemme laskeutuu huomaamatta pimeys, ja koska Jumalan äänestä on tehty ihmisen ääni?

    Kirkossa on meneillään isoja uskon kysymyksiä ratkaistavana, mutta penseä allianssi linja vain jatkuu… Onko synti käsite pian lakaistu näkymättömiin. Jos vääryydestä ja Jumalan Sanasta väännetään ihmisen tahdon mukaista arvopohjaa, niin siitä tulee helposti savivelliä, kirkkaan veden hävitessä.

    Aamos eli Israelissa aikana, jolloin mitään ei ollut enää tehtävissä ja synti tuli täyteen mittaansa ja Jumala pani tuomionsa täytäntöön…

    Onko meillä Suomen Siionissa pian sama edessä? Ilman Kristillisiä arvoja olemme ilman Jumalaa. Mutta kuka siitä on enää kiinnostunut? Tuntuu, että ajattelemme laajalti että; kunhan vain saamme syödä leipämme rauhassa, eikä kukaan häritse elämäämme millään tavalla, niin kaikki on hyvin.

    Israelin synniksi tuli: Huoleton lepo ja leivän yltäkylläisyys, ei heitä vaivannut köyhän asia, vierailta suljettiin ovet ja ylpeys oli heillä kaulakoristeenaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    ISMO,

    en tunne ajatteluasi sen enempää, sen tarkemmin, mutta mitä edellä sanot, siihen voin kyllä Suomen ev.lut.kirkon pappina osaksi yhtyä. Raamatun sanoman sivuuttamis-väitteesi tuo mieleen “uuden” virsikirjan, eli tämän nykyisen. Mikkelin hpk järjestämässä tilaisuudessa, oliko Puhjonrannassa, oli läsnä hiippakunnan pappeja ja kanttoreita ja komiteasta Anna-Maija Raittila. Olin ja olen täydestä sydämestä uudistustyön takana, mutta arvostelin kuuluisan virren “Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.” pois pudottamista. Sehän on hyvin “raamatullinen”, suoraan Raamatun sanaan perustuva. Mutta ei sopinut 80-luvun luterilaisen kirkon pirtaan.

    Tällaistakin on, oli silloin ja on vieläkin.

    Samalla kotimaa24-toimitukselle yksi tekninen toivomus. Tämäkin keskustelu näyttää vasta käynnistyvän, mutta uusien blogien tähden se kohta putoaa listalta. Olisiko mahdollista, että häntäpäästä putoaisivat ensin ne blogit, jotka eivät ole herättäneet keskustelua = 0 kommenttia, ja vasta sitten ne, joista keskustelua käydään. Eli ettei kaikki tapahttuisi mekaanisesti, vaan viimeksi käytetyn puheenvuoron perusteella.

    Toivoa aina saa ja pyytää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    KOTIMAA24-YLLÄPITO

    lukisitteko ylläolevan viestin? heikki

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Viesti kannattaa kirjoittaa ylälaidassa olevan “Yhteystiedot” linkin välityksellä. Siellä on “Ota yhteyttä” osio, joka menee K24ään. Näin viesti menee perille varmemmin, otaksun.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Kristityn arvomaailman tulisi mielestäni olla Aamoksen sanoin: “Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” Oikeudella ja vanhurskaudella profeetta tarkoittaa uskoakseni ihmisläheistä käytäntöä eikä juhlavasti muotoiltuja periaatteita. Siihen viittaa mielestäni kielikuva virtaavasta vedestä ja ehtymättömästä purosta. Toisaalla puhutaan leskien ja orpojen asian ajamisesta tai muukalaiselle suunnatusta vieraanvaraisuudesta. Kiveen hakatut ylevät arvot, joiden takia surmataan tai kuollaan, eivät ole kristillisiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      MARTTI, Hyvä Veli. Olen kanssasi samaa mieltä. Raamatulliuudellaan briljeeraavilla jää usein huomamatta, kuinka Israelin profeetoilla useinkin on vastakkain nämä kaksi: “juhlavasti muotoillut periaatteet” ja “kiveen hakatut ylevät arvot” ja toisella puolen arkinen, käytännöllinen Jumalan tahdon seuraaminen.

      Sama vastakohtapari on myös UT:n puolella, hyvin selvästi sanottuna myös Jeesuksen opetuksessa ja apostolien kirjeissä, mutta kun Paavalilla on paljon myös tätä kiveen hakattua, tarttuvat “raamatulliset” siihen. Ja näin, vaikka esimerkiksi naiskäsitykset ja pappiskäsitykset ovat Paavalin omia kirjoituksia, ilman, että niihin löytyisi pohjaa evankeliumien l. Jeesuksen puheesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Jälkipolvilla on ollut surullinen tapa ‘hakata kiveen’ Jeesuksen ja Paavalinkin käytännönläheisiä ohjeita. Jeesukselle tyypillinen huumorikin on jähmettynyt siinä samalla. Tarkoitan kamelia neulansilmässä ja malkaa silmässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Meillä ihmisillä käy kovin helposti niin, että hyvistä periaatteista ja toiminta tavoista tulee pian oikoteitä ja porsaanreikiä omien heikkouksiemme puolustamiseen. Miten me saisimme palavan sydämmen, jollei meidän sydäntä ole sytytetty? Tarkoitan intoa hyvään ja oppisimme luottamaan, että Jumala kyllä tietää ohjata meidät takaisn tielle. Usein se oppi vain tulee kompastusten kautta, eikä se ole kivaa.

    Aamoksen sanat kaikuivat aikanaan kuuroille korville ja paatumus on meillä kaikilla lähellä jos irtaudumme liian kauaksi Herrasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Paatumus on kivettymistä, muuttumista paadeksi. Sydämen paatumus kylmäksi ja välinpitämättömäksi ja arvojen paatumus jäykiksi lakipykäliksi taitavat olla sukua keskenään. Puroina virtaava vanhurskaus on elävää ja pehmeää. Silti sillä on uskomaton voima.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    On se hauskaa, että Juhani Rekola tuntuu nousevan monella foorumilla jälleen esille, vaikka ei voittanutkaan Vuoden kristillinen kirja –palkintoa. Tuolla uutispuolella Jaakko Heinimäki jo ehdottaa koko palkinnon muuttamista Juhani Rekola –palkinnoksi.

    Vähän jatkaisin tuota Rekolan hahmottamaa kirkon vapaus teemaa. Kuten Heikki toteat, Rekolan ajattelua todella leimaa monessa asiassa jyrkkyys ja ehdottomuus, mutta jotenkin lempeällä tavalla. Hänellä vapaus lähtee siitä, että uskossa Jumalan valtakuntaan on kysymys niin suuresta asiasta, että sen rinnalla kaikki muu kalpenee. ”Meillä on jotain, mille kukaan muu ei voi tarjota vaihtoehtoa.”

    Ja mikä ehkä olennaisinta Rekolan koko ajattelussa: ”kristillinen usko ei selitä mitään, vaan se auttaa liittämään käsittämättömän laajempaan ja käsitettävään yhteyteen.”

    Ja mihin hän päätyy: siihen että vain runoilijat ja hullut näyttävät enää pitävän kiinni siitä uskosta, ettei tämä maailma ole ihmisen ainoa maailma.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.