Jeesuksen opetukset tuntuvat yhä. Näin otsikoidussa kolumnissaan Sixten Korkman tiivisti kristinuskon perinnön monien yhteiskuntiin vaikuttaneiden heijastusten kautta (HS 6.9.). Tarkastelin Korkmanin kolumnia viime blogikirjoituksessani ja palaan vielä sen synnyttämään keskusteluun.
Korkman kertaa kristinuskon vaikutuksia, kuten että Pohjoismaissa kristinusko oli Martin Lutherin uudelleen muovaamana hyvinvointivaltion pohjana tai reformoitu kalvinismi kapitalismin alkuna. Korkman nostaa esille myös kristinuskon nimissä tapahtuneet sodat ja vainot sekä tämän päivän tilanteen, jossa ”kristillistä dogmatismia edustavat uskonnolliset fundamentalistit…lietsovat vastakkainasettelua muun muassa sukupuolikysymyksissä.”
Korkman mainitsee ihmisarvon ja ihmisoikeuksien juurruttamisen kristinuskon tärkeimmäksi panokseksi läntisen maailman kehitykselle. Samalla hän toteaa, että kristinuskon ajatus ihmisen arvokkuudesta ei olisi koskenut pakanoita, kun taas humanismi ulotti ihmisoikeuksien vaatimuksen koskemaan myös pakanoita. Korkman toteaa, että kristinuskon perintö on ristiriitainen.
_ _ _
Toimittaja Ville Similä ryhtyy opponoimaan Sixten Korkmanin kolumnia (HS 10.9.) kiistäen sen, että kristinusko olisi juurruttanut maailmaan ihmisoikeudet. Similä tarttuu juuri Korkmanin tekemään varaukseen, että ”jokainen ihminen – pakanoita lukuun ottamatta – on tasa-arvoisesti arvokas Jumalan silmissä, oli hän orja tai keisari.” – ”Tässä Korkman kompastuu kiilalauseeseen ja putoaa päistikkaa kristilliseen ekseptionalismiin”, toteaa Similä ja jatkaa: ”Ajatus ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat vain meikäläisille, ei ole ajatus ihmisoikeuksista. Se on heimoaate, tribalismia. Siksi ”pakanoita lukuun ottamatta” ei ole pieni kauneusvirhe. Juutalaiset, muslimit, ”noidat” ja alkuperäiskansat kaikilla mantereilla ovat saaneet kokea, mitä tarkoittaa kuulua kategoriaan ”lukuun ottamatta”.
Tämän jälkeen Similä luettelee kristinuskon synneiksi uskonsodat, orjuuden, naisten tasa-arvon puutteen sekä lopuksi vielä Vladimir Putinin hyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Siten Similä tulee johtopäätökseen, että Kristinuskon valikoiva ihmisoikeuskäsitys ei ollut maailmalle siunaus vaan kirous. Hänen mukaansa ”Ihmisoikeuksien käsite syntyi nykymuodossaan vasta 1948 sen jälkeen, kun kristityt länsieurooppalaiset olivat murhanneet miljoonittain juutalaisia ja toisiaan.”
_ _ _
Kristinuskon vaikutus länsimaissa on ilmeisesti ollut niin kaiken kattavaa, että eri aikojen vääryydet voidaan lukea kristinuskon syyksi, kuten Natsi-Saksan toteuttama juutalaisten massamurha, holokausti? Saksan Kolmannen valtakunnan uskonnollinen ideologia ammensi Friedrich Nietzschen yli-ihmisopista ja germaanisista mytologioista. Jeesuksen oppi lähimmäisenrakkaudesta edusti edelliselle vastakkaista hempeämielistä heikkoutta ja piti siksi juuria pois. Natsi-Saksan kansallissosialistista ideologiaa vastustaneen Barmenin julistuksen (1934) alle ryhmittynyt Tunnustuskirkko koki natsien taholta vainoa. Kummat edustivat lähinnä aitoa kristinuskoa, natsi-ideologiaa myötäilleet Saksalaiset kristityt vai Tunnustuskirkko?
_ _ _
Edelliset kysymykset osoittavat, että kristinusko saa eri aikoina ja eri kulttuureissa erilaisia muotoja. Ne voivat etääntyä kauaksi Kristuksen evankeliumista, jota voidaan pitää ”kristillisyyden” arvioinnin kriteerinä. Tai yhtä lailla enkulturisaatio eli evankeliumin istuttaminen kulttuuriin, ”inkarnaatio”, voi säilyttää evankeliumin ajatuksen ja hengen autenttisena.
H. Richard Niebuhr osoittaa teoksessaan Christ and Culture (1956), miten eri tavoin kulttuuri ja Kristuksen evankeliumi ovat suhteessa toisiinsa. Evankeliumi voi muovata kulttuuria, mutta yhtä lailla evankeliumi voi peittyä kulttuurin alle ja muovautua tunnistamattomaksi. Joka tapauksessa Kristuksen evankeliumi voi löytää kussakin kulttuurissa sille ominaisen ilmenemismuodon ja tulla näkyväksi, niin arktisten kansojen luontosuhteessa kuin afrikkalaisten kansojen musiikissa ja veistotaiteessakin.
_ _ _
Edellisestä syystä ei ole hedelmällistä eikä myöskään reilua valita mitä erilaisimpia kristinuskon pohjalta syntyneitä ja evankeliumista mahdollisesti etääntyneitä kulttuurisia muotoja edustamaan kristinuskoa. Ihmisten luomissa järjestelmissä inhimillinen puutteellisuus on sekoittunut jumalalliseen ja synti on tahrannut pyhän. Paavalin sanoin ”Tiedänhän, ettei minussa ruumiillisena ihmisenä ole mitään hyvää. Tahtoa minussa kyllä on, mutta en saa tehtyä oikein.” (Room 7:18, UT2020). Ihminen on Kristuksen armon vuoksi pyhä, mutta samaan aikaan langennut ja syntinen – simul justus et peccator. Hedelmällisempää on ottaa lähtökohdaksi evankeliumien Kristuksen opetus.
Esimerkiksi tämän viikon evankeliumissa (Luuk 10:25-37) lainopettaja kysyy Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Mies vastaa itse rakkauden kaksoiskäskyn sanoin ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Hän jatkoi kysymällä, ”kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta samarialaiselta, joka auttoi alastomaksi ryöstettyä ja pahoinpideltyä, kun taas pappi ja temppelipalvelija kulkivat pelokkaina ohitse. ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” ”Se joka osoitti hänelle laupeutta” vastasi lainopettaja. ”Mene ja tee sinä samoin” sanoi Jeesus. Tässä ei ole lähimmäisenrakkaudelle mitään varauksia, poikkeuksia tai kiilalauseita. Pakanoihin ulottuva rakkaus tulee esille muissakin raamatunkohdissa ja antaa kristityille velvoittavan esimerkin.
Lähimmäisenrakkaus velvoittaa auttamaan avun tarpeessa olevaa yli kansallisuus ja uskontorajojen, myös pakanoita. Siksi kristityt ovat perustaneet esimerkiksi sairaaloita ”pakanoiden” pariin. Tohtori Selma Rainio saapui joulukuussa 1908 Owambo-maahan ja asettui Oniipaan. Rohkea ja päättäväinen nainen oli lääkäri, mutta hän hoiti myös sairaanhoitajan ja apteekkarin tehtäviä, koska oli yksin. Muutaman vuoden kuluttua Suomesta alkoi saapua koulutettuja sairaanhoitajia. Onandjokwen sairaala otettiin käyttöön 9. heinäkuuta 1911. Suomalaisten sairaalalähetystyö nykyisessä Namibiassa jatkui 2010-luvulle saakka. Namibialainen koulutettu henkilökunta pyörittää tällä hetkellä Onandjokwen modernia sairaalaa. Entä milloin humanistit alkoivat perustaa sairaaloita sekä kouluja Afrikan savanneille tai Aasian viidakoihin?
Suni
Olihan siellä kaksi muutakin ja todellisuudessa hyvin monta muuta, koska se oli roomalainen rangaistustapa. Roomassa ristiinaulittiin kuusituhatta orjaa ViaAppian tien varteen, mutta kukaan ei korottanut heitä jumalaksi.
Jumalaksi korotettin keisareita heidän kuolemansa jälkeen, ja osa vaati jo eläissään, että heitä pitää kutsua jumalaksi.
Tarja,
aika hauskaa, kun nimitit minua Suniksi.
Meni suupielet tahtomattani hymyyn.
Tuolla nimellä minua nimittäin kaverit ala-asteella kutsuivat.
Nimen etymologinen taustasana on Poika.
Kiitos.
Toinen nimeni on Johanneksesta johdettu Juhani.
Tarja hyvä,
Minulla ei ole mitään tarkoitusta puolustella Lutherin kirjoittamisia. Ne ovat, mitä ovat. Niistä voi ja on sýytäkin Lutheria jälkikäteen kritisoida. Ja saa Lutheriakin kritisoida.
Mutta eikö tässä nimenomaan siirretä mm. Hitlerin julmuuksia Lutherin syyksi?
Aikamme ilmiö on, että osaamme historian henkilöt ”osoittaa syyllisiksi” heidän jälkesiin tapahtumiin; mutta emme yleensä omien tekojemme tai tekemättömyyksiämme osaa – tai halua, uskoa, saati tunnustaa – aikanamme tapahtuviin vääryyksiin. (Mitä ne sitten ovatkin.) Meillä on taipumus ”projisioida” syyllisyys johonkin muuhun tai muualle; selite tai veruke ehkä paremmin.
Kärjistetysti logiikka muistuttauisi sitä, että vesurin suunnittelija (tai valmistaja) tuomittaisiin syylliseksi siitä, jos vesuria (tai vastaavaa) on käytetty terrorismissa (kuten valitettavasti lieneen tapahtunutkin). Mihin käyttöön lie ”syyllinen” vesurin suunnitellut – elämää ylläpitämään vai tuhjoamaan? Käyttäjän vastuu kuitenkin säilyy.
Ei surmaaja voi paeta vastuutaan siihen, että vesurilla voi tappaa – ja jos hän niin tekee.
Voisihan joku (teoreettisesti ajatellen) sinunkin Luther-sitaattejasi lukien päättää alkaa toimia niiden mukaan. Ja sitten jälkipolvi syyttäisi kirjoitusten siteeraajaa.
”Galilean mies” ei valinnut ihmisiin nähden puoltansa: hän tuli kaikkien puolelle – ei hän tullut ketään vastaan. Hän tuli ja oli Hyvänä hyvyyden puolelle ja puolella (vrt. virsi ”hyvyyden voima”, keskitysleirillä ilmeisesti syntynyt).
Suosittelen edelleen (klassiseen) kristinuskoon tutustumista, hiukan pintaa syvemmältä. Ei ole välttämätöntä kaikkea kristinuskon nimessä ja aikana kirjoitettua lukea. Jos maailmaa katselee violettien lasien läpi, näyttävät lehteväkin puutkin violeteilta.
Muuan saarnamies totesi (itseensäkin viitaten): ”Kun sontakasaa kaivaa, niin pahaltahan se haisee.” Ehkä kuitenkin kannattaa katsoa Mestariin (=Kristukseen) itseensä ensisijaisesti. Sen jälkeen on turvallisempaa katsella muutakin.
Pelastusarmeijassa Jumalaa ja kadun kansaa pitkään palvellut ystäväni sanoi minulle kerran, että ei ihminen ole tuomari, hän on viemäri.
Jokainen saa ymmärtää tavallaan, mutta minusta tuo oli aika osuvasti sanottu.
”Kärjistetysti logiikka muistuttaisi sitä, että vesurin suunnittelija (tai valmistaja) tuomittaisiin syylliseksi siitä, jos vesuria (tai vastaavaa) on käytetty terrorismissa (kuten valitettavasti lieneen tapahtunutkin). Mihin käyttöön lie ”syyllinen” vesurin suunnitellut – elämää ylläpitämään vai tuhoamaan? Käyttäjän vastuu kuitenkin säilyy. Ei surmaaja voi paeta vastuutaan siihen, että vesurilla voi tappaa – ja jos hän niin tekee.”
Vertaus ontuu raskaasti, sillä kristinuskon ’vesuri’ ei ole eloton passiivinen esine vaan on (krist. opin mukaan) itse Kaikkivaltias toimiva voima, joka voisi halutessaan estää vesurin väärinkäytön muuttamalla käyttäjäänsä niin ettei hän vesuria väärinkäyttäisi.
Seppo,
Ontuvanakin vertailin vain ja ainoastaan ihmisiä ja ihmisten syyllisyyttä: kirjoittajan ja vesurin tekijän/suunnittelijan; Hitleri ja vesurilla murhaavan.
Jos sitten ajatellaan, että ihmisellä ei olisi vastuuta tekemisistään, ollaan jo ihan erilaisessa yhtesikuntamoraalissa, joka meillä on ollut ja on. Siinä oletetaan ihmisellä olevan omaa tahtoa. Oikeusproseissamme ei tietääkseni oikeuteta tekoja sillä, että ”Jumala ei estänyt”.
Vertaukseni ei ole teologiaa, en mene ”sidotun ratkaisuvallan” syövereihin ym.
Minun vertaukseeni ei tarvita edes oletusta Jumalasta tai Jumalan olemattomuudesta.
Nähdäkseni kommenttisi ei osu maaliin.
Toki voidaan kysyä, miksi Jumala ei estänyt Hitleriä käyttämästä Lutherin kirjoituksia holokaustin edistämiseksi.
Kysymys, miksi Jumala sallii pahan on ihan oma kysymyksensä. Se ei liity vertaukseeni, joka on ihan ”profaanin maailman” tapausten vertailu. Miksi Jumala ei tehnyt meistä ”marionettejaan” on tietysti yksi mahdollinen kysymys. Jos niin olisi, ei tässä olisi tarpeellista/mielekästä diskuteeratakaan.
Kyllä minä käsitin niin, että Luther on tässä nimenomaan kristinuskon aitouskova edustaja ja tekstinsä samastuvat ’vesurina’ myös Jumalan sanoihin.
Seppo, niin aivan. Luther todellakin räjäytti katolisen kirkon pankin tajuttuaan uskonvanhurskauden merkityksen jumalasuhteessaan. Saatana ei suinkaan seurannut tätä asiaa sivusta, vaan nostatti metelin koko senajan Euroopassa. Vaan Lutherin suusta ei kuulunut – Revoco. Toki tässä voidaan ottaa esille koko reformaation historia, vaan lieneekö tarpeellista?
Seppo,
Kyllä, Luther oli ”aitouskova”, sitä kai kukaan ei ole kiistänyt tai yritä kiistää.
Hänestä voit minun puolestani olla haluamaasi mieltä.
En oikein enää ymmärrä sinun vastauksesi logiikkaa. Mielipiteesi luulen saaneeni selväksi: et pidä kristinuskosta. En kuitenkaan ole varma, miten sen (sisöllön) ymmärrät.
Vesurivertauksessani taas ei ole kyse siiitä, onko joku siinä uskovainen vai ei. Se ei liity Raamattuun, Jumalaa, Jumalan sanaan eikä kristinuskoonkaan. Vertaus olisi itsessään sama, vaikka Luther ei olisi ollut aitouskova. Vertaus kuvaa vain ja ainoastaa juridista kysymystä.
Eiköhän tämä asia ollut jo tässä…
Kosti,
minkä pankin se Luther räjäytti?
olisiko katuojissa vielä kolikoita?
voisi olla meinaan vähän pikkurahan tarvetta….
Seppo,
toisaalta kyllä vesurinkin kanssa pystyy varmaan aika ison lukon murtamaan…
Mikko Suni
Vai poika, eikö Sun ole aurinko.
Tarja,
Englannin Sun on kyllä aurinko, aivan oikein,
mutta kyseessä on saksan kielen sana Sohn.
…ja voit kutsua minua myös nimellä Mikko,
jos haluat.
Mikko nimen etymologia viittaa heprean Mikaeliin.
Jukka Mikkola
”Suosittelen edelleen (klassiseen) kristinuskoon tutustumista, hiukan pintaa syvemmältä. Ei ole välttämätöntä kaikkea kristinuskon nimessä ja aikana kirjoitettua lukea.”
Vai että oikein klassiseen kristinuskoon.
Mistä se klassinen alkaa? Aloitetaanko ristisretkistä, vai ihan bysantista ja Konstantinuksesta, joka murhasi poikansa ja vaimonsa, mutta voitti ristinmetkissä taistelun, vai paavien valtakaudesta ja juutalaisvastaisesta linsäädännöstä, joka levisi koko Eurooppaan, vai keskiajalta jolloin rutto riehui Euroopaassa ja siitä syytettiin juutalaisia, satoja juutalaisyhteisöjä tuhottiin ja ihmisiä poltettiin roviolla.
Täältä voi lukea lisää.
https://docplayer.fi/7511203-Kristikunnan-syyllisyys-juutalaisia-kohtaan.html
On vähän pitkä, mutta onhan tässä iltaa vielä jäljellä.
Tarja,
nyt en tietenkään voi tarkkaan tietää, mitä Jukalla oli mielessään tuossa kommentissaan.
Uskon kuitenkin, että hän tarkoittaa sinulle hyvää.
Minä neuvoisin sinua tutustumaan henkilöön/persoonaan nimeltä Jeesus Kristus, johon viittasin aikaisemmissa kommenteissani. ”Kristinuskon” nimessä on muuten tehty niin paljon pahaa, ettei ole mikään ihme, että vieroksut termiä. Nuo ”kristinuskon” nimessä tehdyt pahat teot eivät ole missään tapauksessa Herrani Jeesuksen Kristuksen hengessä tehtyjä tai Hänen tahtomiaan.
Vanhan testamentin Israelissa oli myös vääriä profeettoja ja väärämielisiä kuninkaita.
Eivät kaikki profeetat olleet Herran profeettoja,
eivätkä kaikki kuninkaat olleet Herran mielen mukaisia kuninkaita.
Eivätkä edelleenkään ole.
Samoin koko historian läpi kulkee myös vääriä johtajia, profeettoja ja pappeja.
Jerusalemiin palannut kärsivä kuningas sanoi, ettei ”Hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta”.
Hän on se oikeamielinen ja vanhurskas Tuomari, joka kerran antaa kaikille tekojensa mukaan – myös väärämielisille johtajille, kuninkaille, profeetoille ja papeille.
Ei tarkoittanut koko kirkon historiaa, johon toki voi lopullisestikin uppuotua ihmetyksiin.
Kaikkiin ”nippeleihin” tai kirkkoisien erilaisiin erityisiin ajatuksiin ei pidä ensimmäiseksi juuttua.
Ei yöskään kaikkiin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Ihmiset ovat aina vain ihmisiä.
Klassinen kristinusko ei ole varsinaisesti kehenkään tietyyn ihmiseen tai ”kuppikuntaan” sidottu käsitys. Se ei ole ”uusi” käsitys. Se perustuu Raamatusta löydettävään (löydettyyn) perustavaan käsitykseen.
Uskontunnustukset ovat siitä eräänlainen lyhennelmä.
Aiemmin mainittu Alfa-kurssi käsittelee sen perusteita, jos sellaisen löytää.
”Raamatun punainen lanka” (Leif Nummela) saattaisi olla yksi kirjamahdollisuus, mutta vihje perustuu muilta saatuun tietoon (suositukseenkin). Joku osaisi varmaan paremmin jonkun muunkin kirjankin vihjeeksi neuvoa.
Erinäisistä yksityiskohdista kristityillä voi olla erilasia käsityksiä mutta ”klassinen kritinusko” ei ole varsinaisesti jonkun ”kuppikunnan” monopolioppi, pikemminkin yhdistävä.
Sanoin ”klassinen”, koska kristinuskon käsite on varsinkin nykyään niin epämääräinen tai monimerkityksellinen, erityisesti väiteltäessä (eikä some ole helpoin paikka).
”Kritinuskosta” on tehty toinen toistaan kummallisempia versioita, aina poliittiseen ”vapautuksen oppintulkintaan” tai ”ateistiseen kritinuskoon” asti, joka on kyllä jo ihan eri asia ”kristinusko” -nimestä huolimatta. Kirkkokunnat eivät enää ole sisäisesti yhtenäisiä – jonka lienet huomannut.
Ratkaiseva kysymys meille kaikille tämänkin blogin lukijoille ja kommentoijille on: ketä me seuraamme.
Mielenkiintoista, Luterilainen kirkko pohjaa kyllä kirkkolaitokseen, sen Tunnustuksiin ja myöhemmin lakiin ja sen sisältävään järjestykseen katsoa ja ymmärtää Oikein.
Oliko katolinen anekauppa vahingollisempaa kuin mihin Luther sanoissaan ajautui katsomatta nyt Lutherin rippiä ja Sola Fides asiaa.
Keskiössä on kirkon valta Ihmisten sieluihin, ja asia jättää kertomatta mitä elinkeinon harjoittaminen eteenpäin vaatii.
Ei ole ihme ettei Uskon vahvistamiseen rippikoulussamme ole Lutheria syventävää opintojaksoa. Hyvin semmoinen kyllä syntyisi mutta paljonko siinä kerrottaisiin Lutherin rakkausteemasta kanssakulkijoihinsa.
Juutalaisten pärjääminen syntyi kyllä hyvästä traditiosta perheen ja sukujen välillä tiedon ja perinteen jakamisessa. Hyvällä ohjauksella tähän yltävät muutkin.
Vielä yksi tärkeä asia: tuon betlehemiläisen rakennusmiehen, jota rabbiksikin kutsuttiin seuraajat olivat aluksi suurelta osin juutalaisen kansan jäseniä. Profetoituaan Jerusalemin temppelin hävityksen ja kaupungin tuhon ja käytyään ristinkuolemaansa ja noustuaan kuolleista, tapahtui jotakin mullistavaa.
Tuo seuraajajoukko, joka oli ollut peloissaan sai uuden Hengen, josta jo profeetta Joel ennusti. Ja mitä tapahtui. Suuret joukot lisää juutalaisen kansan jäseniä liittyi tuohon seurakunta joukkoon.
Tämä taas ei sopinut uskonnollisen eliitin kelkkaan…ja vainot alkoivat
…syntyjään betlehemiläisen
Omien kommenttieni ”siunatuksi” päätökseksi.
…eli sota on ollut ihan alusta alkaen vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä.
1. Moos 3:15
Myös tosi Israelin ja väärän Israelin välillä.
Valvokaa! Miika 6:8
https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/kuka-olet-jumala/
Perisynti tarkoittaa maallisessa mielessä sitä, että lapsi perisi vain vanhempiensa velat. Ei tunnu oikeudenmukaiselta sen lisäksi, että ihminen perii haitallisia geenejä (esimerkiksi sairauksia) sukupolvesta sukupolveen.
Mutta kristinuskohan perustuu kostolle. Juutalaisia on aina syytetty Jeshuan tappamisesta.
Charlotta,
laitoin tuonne vähän edemmäs asiaa pimeyden enkelien töistä.