Jeesuksen opetukset tuntuvat yhä. Näin otsikoidussa kolumnissaan Sixten Korkman tiivisti kristinuskon perinnön monien yhteiskuntiin vaikuttaneiden heijastusten kautta (HS 6.9.). Tarkastelin Korkmanin kolumnia viime blogikirjoituksessani ja palaan vielä sen synnyttämään keskusteluun.

Korkman kertaa kristinuskon vaikutuksia, kuten että Pohjoismaissa kristinusko oli Martin Lutherin uudelleen muovaamana hyvinvointivaltion pohjana tai reformoitu kalvinismi kapitalismin alkuna. Korkman nostaa esille myös kristinuskon nimissä tapahtuneet sodat ja vainot sekä tämän päivän tilanteen, jossa ”kristillistä dogmatismia edustavat uskonnolliset fundamentalistit…lietsovat vastakkainasettelua muun muassa sukupuolikysymyksissä.”

Korkman mainitsee ihmisarvon ja ihmisoikeuksien juurruttamisen kristinuskon tärkeimmäksi panokseksi läntisen maailman kehitykselle. Samalla hän toteaa, että kristinuskon ajatus ihmisen arvokkuudesta ei olisi koskenut pakanoita, kun taas humanismi ulotti ihmisoikeuksien vaatimuksen koskemaan myös pakanoita. Korkman toteaa, että kristinuskon perintö on ristiriitainen.
_ _ _
Toimittaja Ville Similä ryhtyy opponoimaan Sixten Korkmanin kolumnia (HS 10.9.) kiistäen sen, että kristinusko olisi juurruttanut maailmaan ihmisoikeudet. Similä tarttuu juuri Korkmanin tekemään varaukseen, että ”jokainen ihminen – pakanoita lukuun ottamatta – on tasa-arvoisesti arvokas Jumalan silmissä, oli hän orja tai keisari.” – ”Tässä Korkman kompastuu kiilalauseeseen ja putoaa päistikkaa kristilliseen ekseptionalismiin”, toteaa Similä ja jatkaa: ”Ajatus ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat vain meikäläisille, ei ole ajatus ihmisoikeuksista. Se on heimoaate, tribalismia. Siksi ”pakanoita lukuun ottamatta” ei ole pieni kauneusvirhe. Juutalaiset, muslimit, ”noidat” ja alkuperäiskansat kaikilla mantereilla ovat saaneet kokea, mitä tarkoittaa kuulua kategoriaan ”lukuun ottamatta”.

Tämän jälkeen Similä luettelee kristinuskon synneiksi uskonsodat, orjuuden, naisten tasa-arvon puutteen sekä lopuksi vielä Vladimir Putinin hyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Siten Similä tulee johtopäätökseen, että Kristinuskon valikoiva ihmisoikeuskäsitys ei ollut maailmalle siunaus vaan kirous. Hänen mukaansa ”Ihmisoikeuksien käsite syntyi nykymuodossaan vasta 1948 sen jälkeen, kun kristityt länsieurooppalaiset olivat murhanneet miljoonittain juutalaisia ja toisiaan.”
_ _ _
Kristinuskon vaikutus länsimaissa on ilmeisesti ollut niin kaiken kattavaa, että eri aikojen vääryydet voidaan lukea kristinuskon syyksi, kuten Natsi-Saksan toteuttama juutalaisten massamurha, holokausti? Saksan Kolmannen valtakunnan uskonnollinen ideologia ammensi Friedrich Nietzschen yli-ihmisopista ja germaanisista mytologioista. Jeesuksen oppi lähimmäisenrakkaudesta edusti edelliselle vastakkaista hempeämielistä heikkoutta ja piti siksi juuria pois. Natsi-Saksan kansallissosialistista ideologiaa vastustaneen Barmenin julistuksen (1934) alle ryhmittynyt Tunnustuskirkko koki natsien taholta vainoa. Kummat edustivat lähinnä aitoa kristinuskoa, natsi-ideologiaa myötäilleet Saksalaiset kristityt vai Tunnustuskirkko?
_ _ _
Edelliset kysymykset osoittavat, että kristinusko saa eri aikoina ja eri kulttuureissa erilaisia muotoja. Ne voivat etääntyä kauaksi Kristuksen evankeliumista, jota voidaan pitää ”kristillisyyden” arvioinnin kriteerinä. Tai yhtä lailla enkulturisaatio eli evankeliumin istuttaminen kulttuuriin, ”inkarnaatio”, voi säilyttää evankeliumin ajatuksen ja hengen autenttisena.

H. Richard Niebuhr osoittaa teoksessaan Christ and Culture (1956), miten eri tavoin kulttuuri ja Kristuksen evankeliumi ovat suhteessa toisiinsa. Evankeliumi voi muovata kulttuuria, mutta yhtä lailla evankeliumi voi peittyä kulttuurin alle ja muovautua tunnistamattomaksi. Joka tapauksessa Kristuksen evankeliumi voi löytää kussakin kulttuurissa sille ominaisen ilmenemismuodon ja tulla näkyväksi, niin arktisten kansojen luontosuhteessa kuin afrikkalaisten kansojen musiikissa ja veistotaiteessakin.
_ _ _
Edellisestä syystä ei ole hedelmällistä eikä myöskään reilua valita mitä erilaisimpia kristinuskon pohjalta syntyneitä ja evankeliumista mahdollisesti etääntyneitä kulttuurisia muotoja edustamaan kristinuskoa. Ihmisten luomissa järjestelmissä inhimillinen puutteellisuus on sekoittunut jumalalliseen ja synti on tahrannut pyhän. Paavalin sanoin ”Tiedänhän, ettei minussa ruumiillisena ihmisenä ole mitään hyvää. Tahtoa minussa kyllä on, mutta en saa tehtyä oikein.” (Room 7:18, UT2020). Ihminen on Kristuksen armon vuoksi pyhä, mutta samaan aikaan langennut ja syntinen – simul justus et peccator. Hedelmällisempää on ottaa lähtökohdaksi evankeliumien Kristuksen opetus.

Esimerkiksi tämän viikon evankeliumissa (Luuk 10:25-37) lainopettaja kysyy Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Mies vastaa itse rakkauden kaksoiskäskyn sanoin ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Hän jatkoi kysymällä, ”kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta samarialaiselta, joka auttoi alastomaksi ryöstettyä ja pahoinpideltyä, kun taas pappi ja temppelipalvelija kulkivat pelokkaina ohitse. ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” ”Se joka osoitti hänelle laupeutta” vastasi lainopettaja. ”Mene ja tee sinä samoin” sanoi Jeesus. Tässä ei ole lähimmäisenrakkaudelle mitään varauksia, poikkeuksia tai kiilalauseita. Pakanoihin ulottuva rakkaus tulee esille muissakin raamatunkohdissa ja antaa kristityille velvoittavan esimerkin.

Lähimmäisenrakkaus velvoittaa auttamaan avun tarpeessa olevaa yli kansallisuus ja uskontorajojen, myös pakanoita. Siksi kristityt ovat perustaneet esimerkiksi sairaaloita ”pakanoiden” pariin. Tohtori Selma Rainio saapui joulukuussa 1908 Owambo-maahan ja asettui Oniipaan. Rohkea ja päättäväinen nainen oli lääkäri, mutta hän hoiti myös sairaanhoitajan ja apteekkarin tehtäviä, koska oli yksin. Muutaman vuoden kuluttua Suomesta alkoi saapua koulutettuja sairaanhoitajia. Onandjokwen sairaala otettiin käyttöön 9. heinäkuuta 1911. Suomalaisten sairaalalähetystyö nykyisessä Namibiassa jatkui 2010-luvulle saakka. Namibialainen koulutettu henkilökunta pyörittää tällä hetkellä Onandjokwen modernia sairaalaa. Entä milloin humanistit alkoivat perustaa sairaaloita sekä kouluja Afrikan savanneille tai Aasian viidakoihin?