Edellisissä kommenteissa tulee hyvin esille se jännite, mikä on lain ja armon välillä, uskon ja tekojen välillä. Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että meille on annettu ruumis, mutta ei sitä ole tarkoitus uhrata ja pyhittää, kuten laki määrää, jos olemme Kristuksen omia.

Elämän salaisuus on Kristuksessa eläminen, se ei ole enää omissa teoissa ja omassa pyhityksessä vaeltamista. Olemme lihaa ja verta, kuten olemme aina olleet, mutta Hengestä syntymisen kautta Jumalan Sanan mukaan ja tähden me voimme myös nähdä ennenkaikkea syntisen luontomme vaikutukset itsessämme ja maailmassa.

Luonnollinen ihminen ei pidä omaa syntisyyttään ongelmallisena, koska kaikki muutkin tekevät vääryyttä ja sen tähden Jumalan lakia pidetään halpana ja monet vaativat jopa sen poistamista, koska kukaan ei pysty lakia noudattamaan. (Antaa vaan palaa ja kaikkein kukkien kukkia, ajattelu) Mutta kun synti virkoaa lain kautta ja minä herään huomaamaan syntini, kuten edellä Ps.51 kuvaa, niin kaikki minun verenvikoja myöten tulee valoon ja ilmeiseksi. Paavali sanoo: ”Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.” Room. 7:9-10

Kuka voi kestää, jos Jumala tuomitsee meidät tekojemme mukaan? Sen tähden meidät on Pelastettu Jumalan tahdon mukaan eikä oman tahtomme mukaan, joka on syntinen. Tätä tarkoittaa, kun sanotaan: ”Jumala vanhurskauttaa, Jumalattoman uskon kautta, Jeesuksen Kristuksen tähden.”

Hebr. kirjeessä lukee näin:

”Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.

Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.

Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala’.”

Kun hän ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.

Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:

”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr.10.1-18

Arille vielä erikseen lempeästi ja Jeesuksen Armon mukaan sanon: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”