Hyvää viikon alkua Tarja

1) Mielestäni vastakkainasettelu Suomen ja Israelin välillä ei ole Raamatun kokonaissanoman mukainen. Ensinnäkin kukin kansa vastaa vain omista synneistään. Toiseksi on kärsimystä, jota ei voi johtaa suoraviivaisesti jonkun kansan erityisestä synnistä. Kolmanneksi on todettava että Jeremian profetia on yhteen historiallisesti määrättyyn tilanteeseen kuuluvaa julistusta konkreettisesti juuri tuon ajan ongelmien synnyttämässä tilanteessa. Tätä ei voi yleistää.

2) Puhe ”helvetillä pelottelusta” on valitettavan usein jollakin tavoin vääristelevää puhetta ikään kuin helvetillä pelottelu olisi kristinuskon perussanoma. Evankeliumin julistuksen tavoite on juuri päin vastainen: Helvetistä vapauttaminen. Kadotustuomiohan on koko ihmiskunnan lähtökohta lankeemuksen alaisena. Yksikään ihminen ei voi itse pelastaa omaa elämäänsä omin voimin, koska koko maailma on perisynnin vallassa. Tämä langennut tila ei ole vain jonkun kansankerroksen tila, vaan kaikkien ihmisten, koko ihmiskunnan. Tähän hätään Jumala on antanut meille pelastuksen sanan: Jeesus on meidän Vapahtajamme, joka on kuollut Golgatan ristillä meidän syntiemme sovittamiseksi ja ylösnousemuksellaan valmistanut meille uudistuneen elämän. Nyt ei synti enää voi syyttää meitä eikä kuolema hallita lopullisesti vaan kerran meille koittaa ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa. Tämä Jumalan antama pelastus ei koske vain jotain kansankerrosta vaan on täysin sama jokaiselle ikään, säättyyn tai sukupuoleen katsomatta.

3) Elämänolosuhteet ovat erilaisia eri ihmisillä, on köyhiä, on rikkaita, on heikkoja, on vahvoja, on nuoria, on vanhoja. Nämä ovat sellaista elämän erilaisuutta, joka kuuluu tähän maailmaan ja nykyiseen elämänmuotoon. Jumalan edessä kuitenkin kaikki ihmiset ovat samanarvoisia: Kaikki ovat Jumalan luomia ja sellaisina yhtä arvokkaita. Jumala ei katso ihmisten ajalliseen säätyyn tai sukuun, vaan Kristuksen lunastamina me kaikki, koko ihmiskunta olemme yhtä Jumalassa. Jumalan Pyhä Henki ei kutsu meitä erillisiin puljuihin eikä salaseuroihin, jotka pyrkivät säilyttämään eriarvoisuuden sanomalla että juuri heidän porukkansa on jotain supersankareita ja jotain hyvin suurta, nimenomaan toisiin ihmisiin verrattuna, vaan pyhä yhteinen, koko maailmaa yhdistävä, eli sanan alkuperäisessä merkityksessä katolinen ja apostolinen eli Jumalan sanaan perustuva Jumalan itsensä kokoama Jumalan kansa on sellainen yhteisö, missä jokainen kastettuna Jumalan pelastamana ihmisenä on yhteisessä Jumalan yhteydessä täysin saman arvoinen. Kaikki pelastetut ovat armahdettuja syntisiä, sellaisia, joiden pelastus on yksistään Jumalan lahjaa ja elämä on kokonaan Jumalan iankaikkisten käsivarsien varassa tulevaisuutta kohti vaeltamista. Tässä Jumalan luomassa yhteydessä jokainen on yhtä arvokas.

Toinen asia on se että tämä Jumalan edessä oleva todellisuus ei aina pääse vaikuttamaan ihmisten arkiseen elämään siinä määrin kuin olisi oikein. Maailma on tässä ajassa vielä keskeneräinen, puutteita täynnä ja lankeemuksen aiheuttaman kovuuden tähden monia vääryyksiä täynnä. Vasta taivaan autessa uuden maailmanajan koittaessa Kristuksen tullessa takaisin evankeliumin täyttymys pääsee valtaan, Jumalan valtakunta tulee näkyvästi esille. Silloin se mikä vielä on turmeluksen vallassa häviää ja rakkauden ja oikeudenmukaisuuden elämä pääsee esille kaikella kukoistuksessaan.

Tämän uudistuksen tekee Kristus eli Messias yksin. Kukaan muu ei sitä voi tehdä, kuin Jumala yksin.

4) Nimen omaan Jumalan lapsena meidät on kutsuttu rauhaa rakentamaan. Jeesus puhuu siitä, että hän antaa meille rauhansa. Tämä Jumalan rauha on meille valitettavan usein riitelyn ja tappelun vaivaamalle ihmiskunnalle vetoomus rauhan tekemiseen niin yksittäisinä ihmisinä kuin yhteisöinä ja kokonaisena ihmiskuntana.

Tarja

Pintapuolinen käsityksemme fariseuksista on useinkin sellaista, ettei se tee oikeutta aikoinaan Jeesuksen aikaisen liikkeen tavoitteisiin ja olemukseen. Aikoinaan Jeesuksen esittämät nasevat ja osuvat ilmaukset ovat toisinaan jääneet ymmärtämättä: Varsinainen tavoite on jäänyt syrjään ja jotain muuta on pantu tilalle.

Jeesushan liikkui hyvin paljon juuri heidän keskuudessaan ja useasti juuri fariseukset olivat Jeesuksen opetusta kuulemassa. Huomattakoon edelleen, mitä Jeesus lausui heistä: Fariseukset ovat Mooseksen lain oikeita tulkitsijoita, ”Mooseksen istuimella istuvat fariseukset”.

Mutta samalla Jeesus totesi senkin etteivät edes fariseukset olleet täydellisiä, vaan myös heidän elämässään oli puutteita, jotka synnyttivät ongelmia heidän läheisyydessään. Ylenpänä mainitsemasi yhteiskunnan eriarvoisuuden ilmiöt vaikuttivat myös heidän keskuudessaan. Kun Jeesus ylitti perinnäiset rajat ja toimi niin köyhien kuin rikkaiden, niin hyvämaineisten kuin halveksittujen, niin yhteiskuntaan hyvin sopeutuneitten kuin syrjäytyneitten parissa mitään eroa tekemättä, niin toisinaan tämä ärsytti sellaisia fariseuksia, jotka pyrkivät pönkittämään omaa asemaansa eristäytymällä näistä ”huonommista”.

Jeesuksen puhe käsien pesusta on yksi sellainen puheenvuoro, joka jälkeenpäin on alkanut elämään omaa elämäänsä alkuperäisen tilanteen ulkopuolella ja siksi sanoma on toisinaan muuttunut.

Juutalaisillahan oli käytäntö pestä kädet aina ennen ruokailuun ryhtymistä. Tämä oli luonnollista, koska ruoka syötiin käsin. Toisinaan kuitenkin tuo peseytyminen jäi puolinaiseksi. Kädet vain hulautettiin vedessä ilman että ne puhdistuivat. Tällainen toimi saattoi täyttää pesun rituaalisen toimituksen puolen, saattoi mielessään ajatella, että pesinpäs käteni, mutta puhdasta ei tuollaisesta tullut. Tällaista lian kostuttamista vastaan on ymmärrettävä Jeesuksen puhe, kun hän puolusti oppilaitaan erään kerran kun nämä olivat jättäneet kätensä pesemättä. Ajatuksen kulku ilmiön hygieniseltä puolelta katsoen on suunnilleen sellainen että Jeesus sanoo: Te moititte oppilaitani kun nämä ovat tänään laiminlyöneet hyvään ruokaillun kuuluvan käsien pesun, mutta itse te hipaisette käsiänne vedessä niin etteivät ne tule puhtaiksi vaan ainoastaan kostutatte lian niin että se jopa helpommin tarttuu syömäänne ruokaan.

Jeesuksen puheen varsinainen tähtäyspiste ei kuitenkaan ollut tämä käsien pesu, vaan siitä eteenpäin suuntautunut koko elämän puhdistus. Jeesus tähdensi että vielä enemmän kuin huolehtia vain yksittäisen ruumiinosan ja ihmisen ulkonaisen puhtauden vaalimisesta on huolehdittava koko ihmisen sekä ruumiillisena että henkisenä olentona sekä ruumiillisesta että henkisestä elämän kokonaisvaltaisesta puhdistumisesta. Niin että koko elämä on Jumalan edessä pyhää ja puhdasta.

Tästä puhdistuksesta pääsemme osallisiksi kasteen pesussa ja jo kastettu voi uudelleen ja uudelleen koko elämänsä ajan turvautua tuohon kasteen pesussa saamaansa armon ja anteeksiantamuksen lahjaan: Jeesus antaa oman puhtautensa meidän elämämme jokapäiväiseksi uudistukseksi ja puhtaudeksi.

Jeesuksen tavoite siis oli koko elämää koskeva uudistuksen sanoma: Jumala on meidän elämämme puhtaus.

Mutta mitä tulee tuohon mainitsemaasi käsien pesuun, niin aikamme ajankohtainen koronaviruksen esiintyminen tekee käsien pesun todella tarpeelliseksi. Mutta kyllä tuo peseytyminen on hyvä tapa muutoinkin elämässä eikä vain epidemia-aikoina. Esimerkiksi Karkun opistolla ruokalaan mennessä kaikki ruokasaliin menevät kulkevat ensiksi käsien pesun kautta ennen jonossa eteenpäin menoaan. Tämä on ollut käytäntö niin pitkään kuin minulla on muistoja siellä käynneistäni.

Tarja

1) Hyvin paljon Jeesuksen julistuksessa fariseuksien elämäntavan kritisoinnissa on peräisin itsekritiikistä.

Fariseukset pyrkivät Raamatun sanaa tutkiessaan kahteen tavoitteeseen:

Toisaalta oli pyrkimys löytää tekstin yleinen perussanoma, jolla pyrittiin löytämään ikäänkuin avain kokonaisuuksien hallintaan. Vaihtoehtoina tällaiseksi yleissanomaksi esitettiin yleisesti toisaalta rakkautta ja toisaalta totuutta. Jeesus liittyi tähän pyrkimykseen, kun hän puhui rakkauden kaksoiskäskystä.

Toisaalta fariseukset pyrkivät löytämään jokaisesta raamatunkohdasta niin tarkan selityksen, että jopa yksi ainoa kirjain saattoi tulla tarkan tutkimuksen kohteeksi. Olen tavannut juutalaisia tutkielmia siitä, miten yksi ainoa kirjain aivan joissain yksittäisissä yhteyksissä sisältää valtavan sanoman. Jeesus liittyi tähän, kun hän korosti sitä, miten laista ei katoa ainoakaan pirto ennen kuin kaikki mitä Raamatussa on kirjoitettu saa täyttymyksensä.

Tämän jälkimmäisen näkökohdan eräänlaisena liitännäisenä on elämän arjessa toteutuva kirjaimellisen lain suojaksi tehty lisämääräys, joka ikään kuin jo etukäteen varmistaa sen ettei kirjoitettuun sanaan sisältyvää käskyä vastaan rikota. Näin halutaan turvata ihminen lankeamasta synnillisiin tekoihin.

Myös tätä Jeesus noudatti, vaikka hän samaan aikaan kritisoikin tämän periaatteen väärinkäyttöä varoittaen turhien painojen panemisesta ihmisten harteille.

Kun nyt Jeesus sanoi kriittisiä lausuntoja fariseuksista niin ne liittyivät näiden periaatteiden väärinkäytöksiä vastaan, jotta näiden periaatteiden varsinainen asiaa edistävä näkökulma tulisi paremmin esille.

Näin tarkastellen voitaisiin nuo lauseet: ”Voi teitä fariseukset, kun —”, voitaisiin ajatuksellisesti ilmaista itsekriittisessä muodossa: ”Voi meitä, jos —.” Varoituksena metodien väärinkäytöstä seuraavia vääryyksiä vastaan.

2) Hyvin paljon Jeesuksen kanssakäymisessä huonomaineisten joukossa oli työskentelyä yhteiskunnan syrjäytyneitten palautamiseksi yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi.

Meidän aikanammehan on kunnilla mm etsivä nuorisotyö vastaavanlaista toimintaa: Sellaisia jotka ovat syrjäytyneitä, pyritään samaan takaisin muun yhteiskunnan yhteyteen.

Terveen itsetunnon omaava pystyy tekemään sellaista työtä, että voi vetää elämän laitapuolen kulkijoita takaisin elämän keskelle.