Kreikka ui syvällä

Äärioikeistolaisten pidätykset ovat tuoneet Kreikan kriisin uuteen vaiheeseen. Ulkomainen pintauutisointi tuntuu ainakin aluksi supistuvan vähiin: no hyvä, kun pahat natsit on korjattu pois kadulta huutamasta. Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen. Kreikan kriisi on paljon syvempi kuin tajuammekaan.

Talouden katastrofista olemme kuulleet kylliksi ja maksumiehinäkin olemme olleet. Syytä on kreikkalaisissa sysissä kuin muiden maiden pankkiiri-sepissäkin. Siitä ei tällä kertaa sen enempää. Kreikan tukala asema Euroopan linnoituksen reunalla on tuonut maahan hädänalaisia siirtolaisia ja pakolaisia suurin joukoin, eikä maassa mene hyvin omastakaan takaa. Mikä fasistin unelmatilaisuus lietsoa vihaa ja kauhua!

Kansan kurjistuminen on avannut ovet vauhkoille ääriaineksille, jotka tarjoavat syntipukkeja ja helppoja ratkaisuja. Jyrkimpänä niistä Kultainen Aamunkoitto -puolue, jonka johto on nyt – toistaiseksi – telkien takana.

Niin oikeisto- kuin vasemmistoradikalismilla on ollut Kreikassa pitkä historia. Kreikan kansalaissota 1946-49 on paljon lähempänä kuin Suomessa yhä vielä tunteita nostattava vuoden 1918 sota. Vielä tuoreempi tragedia on sotilasjuntan aika 1967-74. Ääriryhmät eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan niillä on juuret syvässä. Talouskriisi on vain avannut kaapit, joista vanhat luurangot nyt astuvat esiin. Armeija ja poliisikaan eivät ole immuuneja, niilläkin on Kreikassa oma, verinen lähihistoriansa. Kansanvalta ei ole kaikille mieleen vieläkään.

Kultaisen Aamunkoiton demonista johtajaa Nikolaos Michaloliakosia ja hänen kätyreitään ei demokraatin tule ikävä. Mutta kunnes syytteet on vankasti toteen näytetty, en voi olla tuntematta levottomuutta. Ensinnäkään, vaaleilla valittuja edustajia – olkootpa he aatteiltaan kuinka vastenmielisiä tahansa – ei pitäisi yllättäen vangita parlamenttia kuulematta, ellei nyt ole suorastaan vallankaappauksen uhasta kyse. Tällaisesta ei ole näyttöä esitetty, vaikka äärioikeistolaiset ovat varmasti ajatuksella leikitelleetkin. Muusikko Fyssasin murha ja rahanpesu yms. ovat toki vakavia syytöksiä, mutta tuskin tähänastisen näytön valossa poikkeustilatoimia vaativia?

Toiseksi – on kaikkea muuta kuin selvää, että nyt sankareina esiintyvät muut puolueet ja tahot ovat nuhteettomia hekään. Jos rahanpesusta ja korruptiosta ruvetaan jakamaan tuomioita, eivät äärioikeistolaiset ole yksin syytettyjen penkillä. Laukaisiko pidätykset rikostutkinnan eteneminen vai vaalitaktinen harkinta – tästä varmaan keskustellaan pitkään. Jos syytteet osoittautuvat hatariksi, fasistit saavat marttyyrin sädekehän, kuten Hitler näennäisvankeutensa aikana 1923-24.

Kysymyksiä riittää. Miksi hallitus ja virkakoneisto ei ole toiminut aikaisemmin? Miksi moisen menon on sallittu jatkua näinkin kauan? Entä miksi toimittiin juuri nyt?

Kreikan demokratia ui nyt niin syvällä, että joudumme lievän pelon vallassa odottamaan kuinka maa yleensä kykenee johtamaan 28 demokraattisen maan liittoa EU:n puheenjohtajamaana ensi tammikuusta alkaen. Itse se tuskin luopuu kunniatehtävästä. Toisaalta Kreikka on onnistunut yllättämään aiemminkin kuten olympialaisten kohdalla, vaikka jäljet pelottavat ja vaikuttavat yhä vielä. Komissio joutuu joka tapauksessa ensi keväänä kovaan koitokseen, johon se on toivottavasti osannut jo valmistautua.

Kreikan kansa on talouskriisin myötä ajautunut poliittisen apatian valtaan. Se haluaisi vaihtaa johtajia, mutta vaihtoehdot ovat olleet vähissä. Eivät 450 000 Aamunkoittoa äänestänyttä kreikkalaista ole fasisteja, heillä vain ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vasemmistolainen Sirizakaan ei vaikuta uskottavalta. Kansa on kuin tuuliajolla.

Hallitus panee toimeen vain uusia säästötoimia ja veroja ja samalla vyöryttää syyn niistä nk. troikalle, siis Euroopan komissiolle ja keskuspankille sekä Maailman valuuttarahastolle. Samoin kuin meillä liian helposti haukutaan Brysseliä tosiasiassa kotimaisten ministerien tekemistä päätöksistä. Ei ihme, että EU:n suosio on pohjalukemissa. Troikan pitäisi vaatia hallitusta muuttamaan toimintatapojaan ja laittaa rikas eliitti maksumieheksi köyhän ja nöyryytetyn kansan sijasta. Ja mitä toistuviin avustuksiin tulee, kalastusta voi tietysti opettaa niinkin, että oppilaille tarjotaan kalat valmiina käteen.

Eräs Suomessa asuva kreikkalainen valtiotieteilijä kuvasi hiljattain Kreikan nykymenoa parlamentaariseksi diktatuuriksi, jossa virkamieskoneistokin toimii vasta kun kulloinkin vallassa oleva hallitus puhaltaa pilliin – ja silloinkin hallituksen ohjeiden mukaan. Oikeusvaltion käsite Kreikassa on jotain aivan muuta kuin Suomessa.

Tämä on kreikkalaista poliittista arkea. Kun hallitus ennättää viime hetkellä kieltää lailla eläkeupseerien koolle kutsuman mielenosoituksen ja kun oppositiojohtaja jättää edellisenä päivänä oikeudelle pitkän syytelistan vanhaa pääpuoluetta vastaan ja uhkaa lisäksi marssittaa puolueensa ulos parlamentista, niin hänet ja kumppanit vangitaan seuraavana päivänä. Puolue – olkoonkin vastenmielinen fasistipuolue – leimataan rikollisjärjestöksi ja yritetään lopettaa. Demokratiassa tällainen vaatii todella kovan näytön puolueettomassa tuomioistuimessa, jota nyt siis odotamme. Monilla on oma lehmä ojassa, eikä tarinan mahdollisia sankareita ole aivan helppo tunnistaa.

Kreikkalaiset seuraavat tapahtumaa 7 kaupallisella TV-kanavalla kuin konsanaan saippuaoopperaa. Kukin kanava viestittää maksumiehensä maustamaa sanomaa. Paikallinen yleisradio toimii tietysti kulloisenkin hallituksen äänitorvena. Kenttäoikeus on tällä erää toiminut ja kansa odottaa seuraavaa spektaakkelia neuvottomana ja avuttomana.

3 kommenttia

  • Janne Paaso sanoo:

    Vaan täytyy kyllä sanoa ettei kriisipaketitkaan ole kristillisiä, ei vaikka minkävärisillä laseilla katsoisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Helena Holmberg sanoo:

    Kreikassahan on jouduttu pistämään pystyyn niin kovat säästötoimet, että kouluissa oppilaita kuulemma saattaa pyörtyä, koska kouluruokailusta oli pakko tinkiä. Siksi ei ole ihme, jos fasismi taas nousee: kuin 1930-luvun Saksassa. Mutta EU: n olisi lopetettava tuki yksittisille pankeille, jotta tukea voisi korvamerkitä kansalle! EU ei kyllä selviä tästä puhtain paperein.

    Veroparatiisit pitäisi nekin siivota pois.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Ruusunen sanoo:

    Minä olen hyvin optismistinen kreikan suhteen. Kreikkalaiset osoittivat, että raja on olemassa….mitä tahansa ei siedetä.

    Myös Suomessa on Kultaisen Sarastuksen hengenheimolaisia. On mahdollista, että ne aktivoituvat väkivaltaisiksi taloustilanteen yhä huonontuessa. Toivottavasti suomalaisissa on silloin rohkeutta vastustaa rikollisuutta. Vuonna 1932 rohkeutta ei ollut, vaan Lapuan liikkeen jäsenet saivat tuntemattomina kävellä tiehensä torrakat käsissään. “me teemme, mitä tahdomme”-mentaliteettia ei saa hyväksyä ja sitä pitää aktiivisesti vastustaaa….meidän kaikkien puolesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Mitro Repo
    Mitro Repo

    Olen ortodoksipappi ja toimin 2009-14 Euroopan parlamentin jäsenenä.