Asiaa on Hänellä vahvasti mutta kulturellisen huomaaminen omantunnonasiaan herättää mietteitä.
Onko näin kyse suhdanteitten variebuloituvasta ymmärryksestä Raamatun sanaan vai enemmästä.
Kristillisessä pappisorientoitumisessa meillä on kyse Kapitulien suostumuksesta myöntää ja suostua vihkimykseen kun kaffit, leivät, ja vaaditut kuulustelut on suoritettu Piispan kyselykvartti mukaan lukien.
Nykyisen tilan hallinta on seurakuntalaisten myös seurakuntalaisineen ottama etuloikka yhtyneenä Kirkkomme Piispojen eri aikaiseen ulostuloon miten Samansukupuoliseen konsensensuksen vahvistamiseen pitää katsoa aina siunaukseen saakka.
Kyse on perimmältään Kirkolliskokouksen arvovallan alasajosta mikä ajassa pakottaa Kirkolliskokouksen myöntymään.
Tästä ei haluta puhua, vaan lounastamiset jatkuvat Kirkolliskokouksessa entiseen maistuvaan malliin.
On vaikea huomata miten Inkerin pappissiunauksen saaneet olisivat muuta kuin Oikeita pappeja.
Jollei kirkolliskokous puutu siihen että sen yli kävellään, niin silloin on jatkossa ihan sama onko meillä enää kirkolliskokousta.
Tuo oli täysin harkitsematon kommentti.