Koti, uskonto, isänmaa?

BLM tai #Metoo ovat suurelle osalle tänä päivänä tiivistyksiä tärkeästä tasa-arvosta, myös minulle. Samalla Koti, uskonto ja isänmaa vivahtavat monien mielissä vältettävään nationalismiin, jossa kuuluu kylmiä kaikuja 30-luvun oikeistoradikalismista ja ulkoparlamentarismista, kuten kapinahankkeista ja kyydityksistä. Voiko vierastuksessa olla kyse enemmän mielikuvista kuin itse asiasta?

Koti viittaa mielessäni lähimpään elämänpiiriin, esimerkiksi vanhempiin, lapsiin, puolisoon ja muihin läheisiin, sekä asuntoon ja asuinkuntaan. Uskonto puolestaan viittaa uskoon tai muuhun itselle tärkeään vakaumukseen. Isänmaa taas viittaa demokratiaan sekä sen pohjana olevaan valtiosääntöön ja parlamentaariseen hallintojärjestelmään.

Viime kädessä näin ymmärretty isänmaa turvaa myös oikeudet, kuten uskonnon- ja mielipiteen vapauden, sekä hengen ja omaisuuden turvan, ja vielä yksityisyyden suojan, kuten avioliiton ja kotirauhan. Jokainen säädetyn iän saavuttanut Suomen kansalainen on äänioikeutettu ja siten osallinen päättämään maan ja kotikuntansa asioista. Isänmaan arvostus ei poista vastuuta hädänalaisista lähellä ja kaukana. Myös Suomeen maahanmuuttajina tulleilla on oikeus tuntea olevansa uuden isänmaansa kansalaisia. Näitä asioita muistamme kiitollisina, kun vietämme Suomen itsenäisyyden 103. vuotispäivää ensi sunnuntaina, toisena adventtina.
_ _ _
Tämä ei riitä kaikille, vaan jotkut osallistuvat laittomiin mielenosoituksiin ja tukkivat vilkasliikenteisen kadun. Jotkut menevät vielä pidemmälle riehumalla ja vahingoittamalla toisten omaisuutta sekä vastustamalla virkavaltaa. – Jotkut anarkistit eivät ole sen kummempia kuin 1930-luvun tai nykypäivän äärioikeistolaiset.

Teemu Keskisarja toteaa Ilta-Sanomien kolumnissaan (1.12.), että ”Kansallissosialismi ja kommunismi olivat totalitaarisina ideologioina sisarukset ja elokuun 1939 (Stalinin-Hitlerin) hyökkäämättömyyssopimuksessa aviopari.” Stalin ja Hitler yhteensä aiheuttivat yli 60 miljoonan ihmisen tuhon, mutta Stalin oli näistä kahdesta tuhoisampi.

Keskisarja viittaa kaksoisstandardiin suhtautumisessa edellisiin ideologioihin ja toteaa, että ”Natsismin kanssa flirttailu on kaasukammion katkuinen ajatusrikos, mutta Kommunismin kanssa parittelu ei tunnu missään.” – ”Edistyksellinen nuoriso on pahuusjärjestyksestä liikuttavan varma kuten 1970-luvulla”.

Keskisarja kysyy, kuinka tulisi suhtautua näihin äärimmäisempiin lähimmäisiin? Hänellä on unelma: ”Itsenäisyyspäivän kulkueessa uuskommunistitytöt ja uusnatsipojat, anarkistisiskot, Odin-veikot ja säyseät muunsukupuoliset kiakkovieraat marssivat käsi kädessä.”
_ _ _
Saska Saarikoski kirjoittaa rakentavasti kolumnissaan (HS 3.12.) konservatiivien ja liberaalien suhteesta, mutta toteaa samalla, että ”höyrypäillä on omat tiensä”.

Hänelle konservatiivi edustaa järkeä ja liberaali sydäntä. Molempia tarvitaan: ”Ellei ihminen ole nuorena radikaali, hänellä ei ole sydäntä, mutta ellei ihminen ole vanhana konservatiivi, hänellä ei ole järkeä.” Moni tunnistaa vuosien myötä itsessään muutoksen haikaillessaan vanhoja aikoja, mutta tunnustaa samalla, ettei kelloja voi kääntää taaksepäin. Siksi konservatiivi joutuu kirjaamaan mielessään tappioita uudistusten edetessä, toteaa Saarikoski.

”Ehkä aivan kaikkia yhteiskunnallisia uudistuksia ei kuitenkaan tarvitsisi nähdä valon ja pimeyden välisenä taisteluna. Voisi ymmärtää, että myös perinteisiin arvoihin uskovilla saattaa olla ajatteluunsa omat syynsä,” kirjoittaa Saarikoksi ja jatkaa, ettei konservatiivi enää ole metsän pelottavin peto.

Sen sijaan hän viittaa siihen, että 1800-luvun romantiikan noidankattilasta syntyivät nationalismi, kommunismi, rasismi ja fasismi. ”Niissä maailmaa ei vie eteenpäin järki vaan tunne, ei evoluutio vaan revoluutio, eivät yleiset periaatteet vaan lauman voima. Se pata kuplii taas monessa paikassa. Padasta nousevat höyryt sekoittavat tehokkaasti ihmisten päitä.” Missä ovat tämän vuosikymmenen höyrypäät? Saarikoski sanoo, että kiihkoilijoissa on lajista riippumatta samaa – ”asia, jonka sanominen ääneen on varmin tapa saada heidät kaikki kimppuunsa.”
_ _ _
Itse tunnistan perinteisten arvojen merkityksen, kuten vastuunotto, rehellisyys ja ahkeruus yhteiseksi parhaaksi. Samoin tärkeää on huolehtia tulevaisuuden rakentajista. Perustana ovat syntyvät lapset ja heidän kasvupaikkanaan perheet. Jostain syystä liberaalit eivät yleensä tuo esiin näitä arvoja, vaikka käytännössä toimisivatkin niiden mukaisesti?

Joissakin asioissa arvoni poikkeavat perinteisistä. Pidän tärkeänä esimerkiksi elinympäristöjen suojelua, kulutuksen leikkaamista, kiertotaloutta, öljyn ja kivihiilen polton lopettamista, metsien ja merien tuhon lakkaamista, koska on tärkeää huolehtia tulevaisuudesta.

Elinvoimaisuuden säilyttäminen on osa kokonaisturvallisuutta. Jostain syystä kaikki konservatiivit eivät tunnu arvostavan näitä asioita? Mutta niistä huolehtimalla lapsenlapset voivat viettää kodin, uskonnon ja isänmaan juhlaa myös 6.12.2120. Olisivatko luontoa uhkaava tuho ja kaukaisten lähimmäisten hätä silloin myös hellittäneet?

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.