Eilen illalla meillä ihasteltiin täydellistä auringonpimennystä suorassa NASAn netti-tv-lähetyksessä USA:sta. Amerikkalaiset todella osaavat show’n. NASAn lähetystä oli tekemässä toistakymmentä kaupunkia rannikolta rannikolle ja nettilähetystäkin seurasi puolisen miljoonaa katsojaa reaaliajassa. Kokemus yhdisti hetkeksi ihmisjoukot. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet yhteen kaistaleelle, josta harvinainen pimennys näkyi. Lähetyksessä näytettiin kaupunki kerrallaan, kun taivas pimeni keskellä päivää ja kuu peitti auringon, paljastaen timanttisormuksen muotoisen valorenkaan, ihmiset hurrasivat ja taputtivat. Innostus ja ilo välittyi myös netin kautta. NASAn asiantuntijat olivat paikoin itsekin niin liikuttuneita, että kotisohvalla nousi iho kananlihalle heitä kuunnellessa. “Moment of Totality is upon us”, hehkuttivat juontajat kerta toisensa jälkeen pimennyksen edetessä. Monelle auringonpimennys luonnonilmiönä oli myös uskonnollinen kokemus. Siitä kertoivat muun muassa lukuisat nettilähetyksen kommenttiosioon lähetetyt Raamatun lauseet.
Kosmoksen upeus oli pysäyttävää katsottavaa tietokoneenkin välityksellä. Auringon pimennyttyä sen koronakehän valkoisessa väreilyssä saattoi nähdä myös naapuriplaneettoja. Oli sykähdyttävää pysähtyä luomakunnan ihailun ääreen ja nähdä myös amerikkalaisten pysähtyvän hetkeksi miettimään jotain aivan muuta kuin arjen uutistapahtumia. Auringonpimennyksen kokeminen muistuttaa: ihminen on lopulta aika pieni möllykkä täällä maailmankaikkeudessa.
”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen — mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.”
Psalmista 8
Kiitos Minna Mannert!
”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen — mikä on ihminen!”
”Mikä ihminen on? Virvaliekki levoton.” Runoili aikanaan Eino Leino.
Ihminen on Luojan luomuksena tiedoiltaan kuitenkin aika kehittynyt kun pystyy edeltäpäin laskemaan, että milloin ja missä se aurinko pimenee. Tuo taito olisi ollut kova sana Raamatun aikaan kun silloin luultiin auringon kiertävän maata.
Valon ja pimeyden taistelu. Muinaisaikojen ihmisiä säikyttäneet astronomiset ilmiöt ovat monien uskonnollisten käsitysten ja rituaalien ja etenkin ennustusten pohjana. Halleyn komeetan ’ Herran miekan’ about 76 vuotis-sykli on vaikuttanut ehkä eniten kristinuskon syntyaikojen tiettyihin odotusarvoihin:
87 eaa. (1P/−86 Q1)
12 eaa. (1P/−11 Q1)
66 (1P/66 B1)
Uskomatonta, mutta totta. Monet antavat kirkolle,vielä 2000 luvulla, kyseenalaisen kunnian maa keskeisestä ajattelusta. Tietoyhteiskunnassa pitäisi jo jokaisen tietää, että tuo kunnia kuuluu Aristoteleelle. Kirkko vain omi sen häneltä.
Miksis kirkko vain sen A:n maakeskeisyyden omi, mutta ei uskonut Aristotelesta maan pallon muotoisuuden suhteen? No makesisyys oli valliseva uskomus kyllä jo ennen ja jälkeen A:n, joten kyllä kirkko saattoi omia sen ihan Vanhastakin testamentista sitä maa- ja ihmiskeskeisesti tulkiten.
Kirkon oli kannattanut tutustua rabbiinisiin kabbalisteihin, ja olsi näin päässyt kosmologiassa oikeille jäljille:
”Pythagoras held that the Sun is the center of the solar system around which all the planets revolve;that the stars are Suns like ours, each the center of a system; that the earth revolves yearly around the Sun and daily on its axis; that the planets are inhabited, and that they and the earth are ever revolving in regular order.”
Reuchlin confirmed that Pythagoras obtained his philosophy through the Jewish Kabbalah:
”Pythagoras, who is the father of philosophy, did nevertheless not receive those teachings from the Greeks, but rather he received them from the Jews.Therefore he must be called ‘a Kabbalist,’ … and he himself was the first to convert the name‘Kabbalah,’ unknown to the Greeks, in the Greek name philosophy. Pythagoras’ philosophy emanated from the infinite sea of the Kabbalah.”
Kabbalistien mukaan universumissa oli mm 22 potenssiin 21 tähteä eli 1,124000727777607680000 kpl.
Heidän maansa kiersi siis aurinkoa aurinkokunnan mittasuhteet olivat heille tuttuja.
”Ihminen on Luojan luomuksena tiedoiltaan kuitenkin aika kehittynyt kun pystyy edeltäpäin laskemaan, että milloin ja missä se aurinko pimenee. Tuo taito olisi ollut kova sana Raamatun aikaan kun silloin luultiin auringon kiertävän maata.”
Heprealaiset pappis/astronomit osasivat ’enkeleiltään’ (Raziel-Azazel mm.)ja Mesopotamiasta sekä Egyptistä perityin opein laskea paljon paljon monimutkaisempiakin asioita. Osasivat arvioida mm tähtien määräksi monta biljoonaa. Ja määritellä kuukauden pituuden keskiarvon suorastaan uskomattoman tarkasti:
Genesiksen alkuun liittyvän ns. ELS-koodin perusteella saadaan kuukauden keskiarvoksi hämmästyttävästi 29, 53059 vrk. Aika on sama, jonka amerikkalaiset satelliitit mittasivat joitain vuosia sitten. Tämä tarkkuus johdetaan Genesiksestä ns. tasavälisalakirjoituksesta intervallilla 42 alkaen Genesiksen 1.kirjaimesta Beth. Saadaan kirjaimet BHRD, joista johdetaan luku 40252, joista tulee aika: 2 vrk. 5. 204 t. Tämä tarkoittaa luomisen hetkeä, josta lasketaan taaksepäin kuvitteellinen kuuvuosi, josta saadun kuukauden keskiarvoksi tulee mainittu tarkkuus.
”Uskomatonta, mutta totta. Monet antavat kirkolle,vielä 2000 luvulla, kyseenalaisen kunnian maa keskeisestä ajattelusta. Tietoyhteiskunnassa pitäisi jo jokaisen tietää, että tuo kunnia kuuluu Aristoteleelle. Kirkko vain omi sen häneltä.”
Pekka Pesonen, jos yritit edellä olevalla kommentillasi kyseenalaistaa minun kommenttini, niin vastaan vieläkin, että Raamatun aikaan luultiin auringon kiertävän maata. Jos tuo käsitys on saatu Aristoteleelta, niin ei se asiaa muuta, sillä Aristoteles vaikutti ”Raamatun aikaan” – syntyi v. 384 ennen ajalaskumme alkua ja kuoli 322 eaa. En myöskään antanut asiasta kirkolle kunniaa, vaikka ”aurinkokeskisen teorian yleistyminen alkoi vasta 1500-luvulla Nikolaus Kopernikuksen esittämänä versiona.” Vielä 1600 luvulla joutui Galileo Galilei vaikeuksiin kirkon kanssa kun hän puolusti Kopernikuksen aurinkokeskeistä maailman kuvaa. ”Se pyörii sittenkin”.
Armeijassa minua kutsutiin Kopernikukseksi. ”Se nukkuu sittenkin”.
Pekka Pesonen. ”Armeijassa minua kutsutiin Kopernikukseksi. “Se nukkuu sittenkin”.
Mielenkiintoinen puheenvuoro tähän keskusteluun.