Kahdessa edellisessä blogikirjoituksessa raportoin körttifoorumin keskustelujen ja saamieni kirjallisten palautteiden pohjalta: 1. Mitkä ovat körttikansan mielestä sen luovuttamattomia teologisia ja sielunhoidollisia painotuksia ja 2. Millainen on liikkeen suhde sukuihin ja millaisia ulkopuolisuudentunteita tästä aiheutuu körttisukuihin kuulumattomille. Tässä bloggauksessa pohditaan liikkeen pappisvaltaisuutta ja ylipäätään sitä, kenen ääni kuuluu tai ei kuulu nykyisin herännäisyydessä.
Sekä kirjallisissa palautteissa että körttifoorumin keskusteluissa koettiin, että pappien rooli seurapuhujina on nykyään liikkeessä liian suuri. Opiskelijaseuroissa puhuvat vielä muutkin kuin teologian opiskelijat, mutta jos nuoria puhujia kutsutaan aikuisten seuroihin, kutsu käy lähes aina teologian opiskelijalle. Myös herättäjäjuhlien puhujissa on palautteen antajien mukaan korostuneen paljon pappeja ja teologeja.
Osa kokee, että kyse ei ole tahallisesta maallikkojen sorsimisesta, vaan enemmänkin ajattelemattomuudesta tai siitä, että maallikot ovat ikään kuin ”itse syrjäyttäneet itsensä”. On jotenkin helpompaa antaa puhumisvastuu uskonnollisen puheen ammattilaisille. Jotkut taas kokevat, että maallikoita on suorastaan vaiennettu ja tietoisesti syrjäytetty, jopa kielletty puhumasta.
Kirjallisissa palautteissa nousi esiin kokemus siitä, että Herättäjä-Yhdistyksessä ja seuraliikkeessä valitaan ihmisiä tehtäviin liikaa hyvä veli tai hyvä sisko -systeemillä. Painotettiin, että vaikuttaviin tehtäviin pitäisi aina valita päteviä ihmisiä ja valintatilanteiden pitää olla aitoja.
Palautten antajien mukaan seurapuheissa pitäisi alkaa siteerata enemmän myös naisia ja naisten opetuksia, eikä aina perinteisiä ukkoja. Eräässä palautteessa kysyttiin: ”Onko kympin tyttö tässäkin liikkeessä kirosana, niin että kutosen pojat jyräävät ja vievät kaiken tilan?” Päätösseurojen päätöspuheen pitäjäksi ja polvirukoukseen johdattelijaksi toivottiin viisasta vanhaa naista. Yhdessä palautteessa harmiteltiin sitä, että valkoiset heteromiehet meinaavat körttiliikkeessäkin uhriutua, kun aletaan puhua naisten, etnisten vähemmistöjen tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Körttiliikkeessä ja seuroissa pitäisi taata turvallinen tila erityisesti kaikille toiseudesta kärsiville. Toisaalta joidenkin kokemus on se, että juuri valkoiset, konservatiiviset miehet ovat niitä toiseutettuja nykyisessä körttiliikkeessä.
Keskustelu tasa-arvosta körttiliikkeessä oli ehkä tämänkertaisen körttifoorumin absurdein osio. Puheenvuoroista pystyi ymmärtämään lähinnä vain sen, miten kaukana toisistaan eri ihmisten ajatukset ovat siitä, mitä tasa-arvo on, mitä sen pitäisi olla, mitä se merkitsee ja toteutuuko se nykyherännäisyydessä.
Körttifoorumissa pohdittiin myös, miten pitäisi toimia, jos joku innokas maallikko edustaa aivan toisenlaista uskontulkintaa ja haluaa tarkoituksella pitää körttiseuroissa sinne teologisesti vieraita puheita, joissa esimerkiksi korostetaan uskonratkaisun tärkeyttä ja uskoontulon välttämättömyyttä. Joillakin paikkakunnilla on hyviä kokemuksia siitä, että myös erilaisista hengellisistä taustoista tulevat rikastuttavat omilla puheenvuoroillaan paikallisia körttiseuroja, mutta joillakin paikkakunnilla on tullut ongelmia edellä kuvatun kaltaisesta tietoisesta ”läehtystyötä”.
Varsinaista viisasten kiveä keskusteluissa ei löydetty. On melko luovuttamaton periaate, että seuroissa saa puhua kuka vaan, ennalta sopimatta ja ilmoittamatta. Toisaalta ihmisten pitäisi voida kokea olevansa seuroissa turvassa ja heidän pitäisi edes löyhästi tietää ennakolta, millaista eetosta körttiseurojen puheet edustavat. Vanhaa tapaa veisata sopimaton tai liian pitkä puhe nurin ei nykyään pienissä ja intiimeissä seuratilanteissa koeta mahdolliseksi.
Eräässä kirjallisessa palautteessa henkilö kertoi nyt jo edesmenneen äitinsä huokailleen viimeisen elinvuotensa aikana usein kiitollisuuttaan siitä, että oli päässyt körttiliikkeen pariin, koska ”tämä on niin rauhallisesti etenevä kansanliike, tässä ei ole mitään aggressiivista”. Tämä kenties heijastelee sitä, että körttiläisyydessä ei nykyään mielellään kiistellä ja väännetä kättä asioista avoimesti. Mieluummin mutistaan pienissä porukoissa tai sitten pyritään aidosti sietämään sitä, että veli tai sisko viereisessä penkissä ajattelee lähes kaikesta eri tavoin kuin minä – ja silti olemme samaa joukkoa. Useaan otteeseen keskusteluissa todettiin, että on sekä liikkeen siunaus että kirous, että se sulkee sisälleen niin monenlaista omintakeista ajatusta aiheesta kuin aiheesta.
Aiemmat blogisarjan kirjoitukset voi lukea täältä:
Körttireformaatio osa 1: ”On ihan ok olla välillä jäätävän ahdistunut”
Körttireformaatio osa 2: ”Minua ei todellakaan rakastettu liikkeeseen”
Unohtuu ehkä, että kirkkoon kuuluu lukuisa määrä sellaisia yleiseltä arvo- ja asennemaailmaltaan konservatiivisia ihmisiä, jotka ovat heikosti kirkkoon kiinnittyneet. Toisin sanoen: kyse ei ole herätysliikeväestä, kirkkokonservatiiveista.
Esimerkiksi Perussuomalaisissa tai persuja sympatiseeraavissa on runsaasti kirkonvastaisia, mutta erittäin arvokonservatiivisia ihmisiä, joiden tyyppisiä voisi kuvitella olleen viime viikon aikana eronneiden 20 000:n joukossa runsaasti. Ateismi tai antiklerikaalisuus ei ole ainoastaan liberaalin arvomaailman oikeus tai synti.
Itse asiassa Ketola toikin juuri esille haastattelussa tuon näkökulman, josta mainitsit Kari-Matti. Eilen kommentoin eräälle toimitajalle myös samasta asiasta. Arvokonservatiivi ei ole automaattisesti sama asia kuin herätysliikkeen kannattaja. Itsekin olen tavannut tiukkoja konservatiiveja, joilla on hyvin etäinen suhde kirkkoon tai ei suhdetta ollenkaan. Yhdysvallat on tietysti kulttuurisesti ja uskontososiologisesti oman lukunsa. Taannoisessa Pew Researchin tutkimuksessa oli osin yllättävä tulos. Viidennes ateisteista ja agnostikoista vastusti samaa sukupuoltaolevien avioliittoa. Amerikkalainen filosofi A. Rand edusti juuri tälläista kombinaatiota (tiukka ateisti, kova oikeistolainen arvokonservatiivi). Toisaalta herätysliike kentällä Suomessa, herännäisyys edustaa ainakin osin erilaista linjaa. Esim. Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja totesi tänään, että päätös tasa-arvoisesta avioliittolaista oli myönteinen ja hyvä asia.
Kyllä näissä Kari-Matti Laaksosen ja Jussi Sohlbergin näkökannoissa on aika paljon totuutta. Jos ajattelen vaikka perussuomalaisten äänestäjäkuntaa, ainakaan vanhoillislestadiolaisia heissä ei paljon liene.
Tästä jutusta ja videosta tuli mieleeni eräs uhkakuva, jota viimepäivien aikana näissä keskusteluissa ole vielä ole tuotu esille, vaikka mitä kamalampia uhkakuvia kirkon ja yhteiskunnan kehityksestä on ennusteltu Sodomaa ja Gomorraa myöten.
Minun mielestäni uhkakuvista pelottavin olisi, jos kirkko ajautuisi kokonaan herätysliikkeiden haltuun sen seurauksena, että perusluterilainen väki kirkosta kaikkoaa. Tämä ilmiöhän on jo nyt selvästi nähtävissä. Ainakin vanhoillislestadiolaisilla on kirkon hallintoelimissä jo tällä hetkellä kannattajakuntaansa nähden roima yliedustus kirkon hallintoelimissä. Siksi, koska he ovat kirkollisvaaleissa keskivertoluterilaisia moninverroin aktiivisempia äänestäjiä ja vaalitaktiset kuviot on tarkkaan harkittuja ja huipuunsa hiottuja.
Ainkin itseäni tällainen kehitys huolestuttaa kaikkein eniten. Ja jos tämä skenaario toteutuu, siinä vaiheessa Suomen ev.lut. kirkkko vasta on todellisissa ongelmissa ja kaikki kirkon sidokset yhteiskuntaan katkeavat.
Anteeksi tautofonia!
Lauseen ”Ainakin vanhoillislestadiolaisilla on kirkon hallintoelimissä jo tällä hetkellä kannattajakuntaansa nähden roima yliedustus kirkon hallintoelimissä” tulisi olla muodossa:
Ainakin vanhoillislestadiolaisilla on kirkon hallintoelimissä jo tällä hetkellä kannattajakuntaansa nähden roima yliedustus.
Tuntuu pikkuisen liioittelulta tuo ”konservatiivien” pelko. Täällä lokeroidaan ihmisiä hyvinkin ahtaasti lokeroihin, joista moni kirkossakävijä yllättyisi, kun kuulisi itsensä sovitetun vaikkapa sinne parjattuun herätysliikeväkeen. Millainen ihminen on perusluterilainen? Uskonpa, että myös herätysliikeväki katsoo olevansa perusluterilaisia.
Herätysliikkeistä ja niiden aktiiveista on maalattu uhkakuva kirkolle, mikä on sangen outoa. Kuinka sellaiset kristityt, jotka uskovat Jumalan Sanaan, ovat uhka kirkolle? Kuka osaa selittää?
Ylen uutissten mukaan Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtaja Kimmo Ketola näyttää edelleen edustavan sitä kantaa, etteivät varsinaiset kristityt eroa ev.lut. kirkosta. Ylen uutiset tiivistivät hänen lausuntonsa nettisivuillaan (4.12.14) otsikkoon: ”Vakaumuksellinen kristitty ei eroa kirkosta.” – Hieman samansuuntaisesti argumentoi Espoon piispa Tapio Luoma Seurakuntalaisen nettisivuilla (1.12.14). Hänen viestinsä otsikoitiin näin: ”Suomalaiset eivät osaa arvostaa omaa hengellistä elämäänsä.” – Mikäli meidän on siis uskominen edellä mainittuja auktoriteetteja, Suomen ev.lut. kirkosta eroaa pääsääntöisesti se aines, joka on a) maallistunutta, b) jo valmiiksi kirkkoonsa heikosti sitoutunutta ja c) jotenkin kyvytöntä arvostamaan sitä hyvää, mitä heille kirkossaan tarjotaan.
Minun mielessäni nämä lausunnot eivät anna oikeaa todistusta monista riitaisaan ja osin myös harhautuneeseen kirkkoonsa väsyneistä kristityistä.
Nyt rakennetaan virheellisiä mielikuvia, joissa Suomen ev.lut. kirkosta eroavia pidetään jotenkin hengellisesti kevytsarjalaisina. Tällöin ei huomata, että monet nykyaikoina eroavat ovat sydämen kristittyjä, teologeja ja pitkän linjan vastuunkantajia. Eräs kansan rakastama rovasti siirtyi taannoin ortodoksikirkkoon. Tämä oli hengellisyydessään syvyyttä kaipaavan kristityn ratkaisu. Siihen ei sovi alkuunkaan tutkimuskeskuksen johtajan edellä mainitsema väite (Ylen nettiuutisissa). Lukuisat ev.lut. kansankirkon paikallisseurakuntiin pettyneet ystävät ovat löytäneet, tai etsivät nyt uutta kotia Lähetyshiippakunnan messuista, vapaista suunnista ja perinteisten herätysliikkeiden toiminnasta. Lisäksi on muistettava, että Suomessa syntyi jo 1920-luvulla itsenäisiä luterilaisia seurakuntia. Näiden yhteisöjen historiaan ja kirjallisuuteen tutustuminen kertoo siitä, miten syvällinen ja vakaumuksellinen kristillisyys voi saada myös muita kuin kansankirkollisia muotoja.
Ehkäpä on jo aika herätä siihen, etteivät konservatiiviset kristityt ole itsestäänselvyys veronmaksajina. Jos/kun eroajien virta kääntyy, he vievät mukanaan myös suuren joukon vastuunkantajia, jotka ovat tehneet paljon ilmaista työtä kirkkonsa eteen.
Salme Kaikusalo:
”Herätysliikkeistä ja niiden aktiiveista on maalattu uhkakuva kirkolle, mikä on sangen outoa. Kuinka sellaiset kristityt, jotka uskovat Jumalan Sanaan, ovat uhka kirkolle? Kuka osaa selittää?”
No, yritänpä selittää. Jos tällä hetkellä kirkkoon kuuluu noin 4 miljoonaa suomalaista ja herätyslikkeisiin näistä vain noin 10%, Jos tämä 10% hallitsisi ja päättäisi kirkon asioista, eikö tämä tällainen olisi sinunkin mielestäsi vähintäänkin outoa demokrataa? Veikkaisin, etteivät nämä vähemmstön päätökset vastaisi alkuunkaan kirkon enemmistön näkemyksiä ja siitä se vasta kaikkien eroamisaaltojen äiti syntyisi. Siitä tulisi kaikkien aikojen tsunami, joka hukuttaisi kirkon.
Jussi Tynkkynen,
uskonpa, että maalaamasi skenaario on ennenaikainen. Vasta muutama päivä sitten täällä oli esillä erään rovaniemeläisen vihreitä edustavan kirkon luottamushenkilön blogi, jossa hän kehotti liberaalismielisiä miehittämään kirkon (siis pysymään kirkossa tai liittymään jos on eronnut) ja vaikuttamaan sisältä käsin kirkon opin muuttamiseksi, esim. avioliiton suhteen.
Salme Kaikusalo:
”Jussi Tynkkynen,
uskonpa, että maalaamasi skenaario on ennenaikainen. Vasta muutama päivä sitten täällä oli esillä erään rovaniemeläisen vihreitä edustavan kirkon luottamushenkilön blogi, jossa hän kehotti liberaalismielisiä miehittämään kirkon (siis pysymään kirkossa tai liittymään jos on eronnut) ja vaikuttamaan sisältä käsin kirkon opin muuttamiseksi, esim. avioliiton suhteen.”
No, olkoonpa sitten tämä minun skenaarioni vastapainona sinun mitä mielikuvituksellisimmille kauhuskenaarioille. 😉
On se niin kauheeta, kun sellaiset, jotka käyvät äänestämässä, saavat ehdokkaitaan vaaleissa läpi!
Tätähän se Seppo Simolakin äänitorvessaan K&K valitteli, vaati jo uusia vaalejakin pääkirjoituksessaan. Vaalituloksesta riippumatta pitäisi valita sellaiset ehdokkaat, jotka Seppo hyväksyy. Muuten menee väärin.
Jussi, taidat inhota ns herätysliikkeissä vapaaehtoisina mukana olevia yli kaiken. Toivottavasti olen väärässä. Toisaalta, sehän on sinun mielipiteesi. Ja mielipiteeseen tulee jokaisella olla oikeus. Vaikka se olisikin oman mielipiteen vastainen.
Asko, minä en inhoa ketään ihmistä, ja ihan vilpittömästi voin sen sanoa. Herätysliikkeistä tunnen vain vanhoillislestadiolaisuuden, en juurikaan muita muutoin kuin mitä olen muilta kuullut ja netistä lukenut. Kaikkiin herätysliikkeisiin luulen kuuluvan hyvin monella tavalla ajattelevia ihmisiä, niinkuin vanhoillislestadiolaisuuteenkin kuuluu.
Tuo minun skenaarioni oli vain eräänlainen ajatusleikki vastineeksi niille kauhuskenaarioille, joita täällä pettyneet konservatiit ovat viimepäivinä kirjoitelleet. Mutta kyllä skenaariossani on ainakin totuuden siemen, jos ei vähän enemmänkin. Jos vaikkapa vanhoillislestadiolaiset voisivat päättää yksin kirkon vihkikaavasta, saattaisi vihkimisen ehdoksi tulla esim. vihittäviltä vaadittava sitoumus ehkäisemättömyydestä. Ehkä kirkossa ei koskaan vihittäisi eronneita uuteen avioon, puhumattakaan homoparien vihkimisestä. Nämä ikäänkuin esimerkkeinä.
Kenties muillakin herätysliikkeillä voisi olla muita vastaavanlaisia omia erityispiirteitä, joita haluaisivat kirkossa noudatettavan. En tiedä.
Aika vahvaa ajatusleikkiä kuulopuheen ja näiden kirjoitusten perusteella. Parhaan näkemyksen saa kun ylittää raja-aidan ja tutustuu kasvotusten eri tyyppeihin ja siihen, miten ne herätysliikkeet toimii. Ei ne mun tietääkseni mitään salaseuroja ole. Olen kulkenut niissä, urheiluseuroissa ja muissakin järjestöissä. Missään ei ole syöty. Kaikissa toivotetaan iloisesti tervetulleeksi. Vaikka Suomi on järjestöjen luvattu maa, kaikissa on vapaaehtoisista puutetta.
Jussi Tynkkynen: ”Jos tämä 10% hallitsisi ja päättäisi kirkon asioista, eikö tämä tällainen olisi sinunkin mielestäsi vähintäänkin outoa demokrataa?”
Kun kirkollisvaalien äänestysprosentti oli esim. Vantaan Tikkurilassa reilut 6%, tällaisia harhoja ei kannata edes kuvitella. Olipa läpipäässeiden koostumus (akselilla liberaali-konservatiivi tai rivikristitty-herätysliikekristitty) millainen tahansa, se on silti demokratian irvikuva.
Jouni Turtiainen:
”Kun kirkollisvaalien äänestysprosentti oli esim. Vantaan Tikkurilassa reilut 6%, tällaisia harhoja ei kannata edes kuvitella. Olipa läpipäässeiden koostumus (akselilla liberaali-konservatiivi tai rivikristitty-herätysliikekristitty) millainen tahansa, se on silti demokratian irvikuva.”
Olen samaa mieltä, että demokratiavaje on todellinen, jos äänestysprosentti on luokkaa 6%. Mitään vääristymää ei varsinaisesti tapahdu, jos äänestysaktiivisuus olisi kaikissa ryhmissä suhteessa yhtä korkea tai paremmin sanottuna yhtä alhainen.
Minun skenaarioni perustuu ajatukselle, että peruskristillisistä (ei herätysliikekristilliset) äänestäisi vaikkapa vain 1 % ja herätyskristillisistä vaikkapa 89%, ei demokratian toimivuudesta voisi puhua silloinkaan. Tästä voi tietenkin syyttää vain peruskristillisten äänestyslaiskuutta ja heidän omaa välinpitämättömyyttään. Mutta mielestäni peruskristillisten muutoinkin löyhä side kirkkoon löystyisi vielä entisestään ja lähtökynnys olisi todella matala sillion kun/jos kirkon toiminta ja päätökset olisivat suuressa ristiriidassa jäsenkunnan enemmistön arvomaailman ja vakaumuksen kanssa.
Tikkkurilassa pieni äänestysprosentti johtui siitä, että kirkon viides kolonna eli Tulkaa kaikki -liike on siellä ollut niin dominoiva. Ny heidän kannnatuksensa on romahtanut.
Sodoman ja Gomorran synti on äärimmäisen vakava ja Raamatun Sana varoittaa siitä. ”Ja Hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoituksekseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.” (2Pt.2:6).
”Samoin kun Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.” (Juuda7,8).
Jussi Tynkkynen: ”Mutta mielestäni peruskristillisten muutoinkin löyhä side kirkkoon löystyisi vielä entisestään ja lähtökynnys olisi todella matala sillion kun/jos kirkon toiminta ja päätökset olisivat suuressa ristiriidassa jäsenkunnan enemmistön arvomaailman ja vakaumuksen kanssa.”
Kirkon säilymisen kannalta oleellinen kysymys on: määritteleekö kansa kirkon arvot vai kirkko kansan arvot. Onko ”vox populi” yhtä kuin ”vox Dei”?
Jouni Turtiainen: ”Kirkon säilymisen kannalta oleellinen kysymys on: määritteleekö kansa kirkon arvot vai kirkko kansan arvot. Onko “vox populi” yhtä kuin “vox Dei”?”
Kyllä, ymmärrän että tämän nähdään olevan kirkon säilymisen kannalta oleellinen kysymys tänäpäivänä, mutta en voi uskoa, että “vox populi” ja “vox Dei” olisivat toisensa poissulkevat vaihtoehdot tulevaisuudessakaan.
Yhteiskunta muuttuu, ihmisten mielipiteet ja vakaumukset muuttuvat. Myös kirkko ja kirkon opitkin muuttuvat ajan saatossa, mutta hitaammin. Aivan niinkuin tähänkin saakka on tapahtunut. Ja tämän näkee kun katsoo historiaan vähänkin pitemmällä aikajänteellä.
Jussi Tynkkynen!
Todellakin, kun katsoo maailmaa, varsinkin eurooppalaista maailmaa, niin se ei ole oleellisesti muuttunut, koska eurooppalaista ajattelua hallitsevat sosialismi, liberialismi ja konservatismi. Enkä ole yhtään vakuuttunut siitä, että maailma olisi 20-30 vuoden päästä sellainen, jonka sen haluaisit olevan. Viimeiset 30 vuotta läntinen sivilisaatio on ollut hienoisessa alamäessä ja kuten tiedämme historiasta, sivilisaatiot nousevat ja tuhoutuvat, niinpä meidän ei pitäisi olla yllättyneitä, se on kuin kehä. Ehkä mekin tulemme siihen pisteeseen, että sivilisaatiomme tulee kokemaan oman tuhonsa. Historia aina tuntee sen sukupolven, jolla asenne on evvk.
Risto Laine, saatat hyvinkin olla oikeassa. Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Tiedämme kumpikin, ettei kukaan esim. 100 vuotta sitten voinut kuvitella sellaista maailmaa, missä elämme tänäpäivänä. Ja maailmamme muuttuu jatkuvasti alati kiihtyvällä muutosvauhdilla. Esimerkiksi ilmastonmuutos, ja maailman voimakas väestönkasvu seurannaisvaikutuksineen ovat tekijöitä, jotka mullistavat maailmaa lyhyemmälläkin aikajänteellä kuin 100 vuotta. Unohtamatta muita mahdollisia tekijöitä, joista emme edes vielä tiedä mitään. Lohdutonta?
Poliittinen ja teologinen konservatismi ovat kaksi eri asiaa. Onhan ilmeistä, että enin osa herätyskriistityistä suhtautuu esim. maahanmuuttajiin keskivertoväestöä myönteisemmin. Samoin lienee niin että kriminaalipolitiikassa tiukinta linjaa eivät suinkaan edusta uskovaisimmat tahot, vaan militaristisen maailmankuvan omaavat poliittisen oikeistopopulisimin kannattajat.