Körttireformaatio osa 4: Miksi yhdistys pyytää koko ajan rahaa?

Kolmessa edellisessä blogikirjoituksessa raportoin körttifoorumin keskustelujen ja saamieni kirjallisten palautteiden pohjalta: 1. Mitkä ovat körttikansan mielestä sen luovuttamattomia teologisia ja sielunhoidollisia painotuksia, 2. Millainen on liikkeen suhde sukuihin ja millaisia ulkopuolisuudentunteita tästä aiheutuu körttisukuihin kuulumattomille ja 3. Kenen ääni kuuluu tai ei kuulu nykyherännäisyydessä. Tässä bloggauksessa ovat aiheena yhdistyksen talous ja paikallisyhdistysten ongelmat.

Kirjallisissa palautteissa oli kipakkaakin viestiä siitä, että Herättäjä-Yhdistys ei tue pieniä paikallisosastoja riittävästi. Osastot kokevat uupuvansa, kun vastuuta kantava väki on usein ikääntynyttä ja aluesihteerit eivät ole riittävän aktiivisia osastoihin päin. Jotakuta harmitti, että työntekijät eivät ole vastanneet hänen lähettämiinsä sähköposteihin.

Palautteissa myös kyseltiin, onko yhdistyksellä osaavia henkilöitä vastaamassa talousasioista, ja miksi yhdistys kerjää koko ajan rahaa paikallisosastoilta ja jäseniltä. ”Vain raha tuntuu ratkaisevan ja sitä meidän paikallisyhdistysten odotetaan lapioivan pääjärjestölle. Haastan yhdistyksen työntekijät tutustumaan alueensa yhdistyksiin muutoinkin kuin rahan toivossa”, eräässä palautteessa todettiin.

Körttifoorumin keskusteluissa pohdittiin, ymmärretäänkö kentällä, että Herättäjä-Yhdistys ei todella saa mitään tukea kirkolta, kuten kaikki muut isot herätysliikkeet. Tämä johtuu siitä, että muut liikkeet ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ja saavat tukea tämän perusteella, mutta Herättäjän lähetystyöntekijät lähtevät Suomen Lähetysseuran kautta. Keskusteluissa kysyttiin, olisiko Herättäjä-Yhdistyksen mahdollista vielä hakea viralliseksi lähetysjärjestöksi, koska muut herätysliikkeet vaikuttavat rahoittavat osin sisälähetystäkin kirkolta saamillaan varoilla.

Keskusteluissa ehdotettiin, että Herättäjä-Yhdistys tiedottaisi vielä avoimemmin siitä, mistä raha yhdistykseen tulee ja mihin se menee. Keskusteluissa hämmästeltiin, että kolehtivaroin ja vapaaehtoisin lahjoituksin pystytään maksamaan näinkin ison työntekijäjoukon palkat, ja pidettiin perusteltuna ja tärkeänä sitä, että yhdistyksellä on työtekijöitä eri puolilla Suomea.

Jotkut kokivat liian kiusalliseksi ja vaikeaksi ottaa paikallisyhdistyksissä puheeksi mahdollisuuden lahjoittaa testamentin kautta yhdistykselle. Toiset taas kiittivät, että on hyvä, kun yhdistys on nostanut tätä asiaa tiedotuksessa viime aikoina esiin.

”Liian helposti ajatellaan, että on olemassa joku liike jossain. Jotkut ikuisesti tummissaan veisaavat mummot maalauksessa. No mutta ei ole. Se on tässä minun ja sinun välillä tai sitten sitä ei ehkä edes ole. Ei sitä ainakaan voi työntekijöille sälyttää. He ovat kiinni siinä, mitä kokouksissa on sovittu ja miten uskotaan kolehtivarojen tai muiden lahjoitusten menevän. Yhdistys tekee varmasti parhaansa, mutta liike on laajempi asia kuin yhdistys”, eräässä kirjallisessa palautteessa todettiin.

Sarjan viides ja viimeinen osa tulee koskemaan Siionin virsiä ja virsiuudistusta. Sarjan aiemmat blogikirjoitukset voi lukea täältä:

Körttireformaatio osa 1: ”On ihan ok olla välillä jäätävän ahdistunut”
Körttireformaatio osa 2: ”Minua ei todellakaan rakastettu liikkeeseen”
Körttireformaatio osa 3: ”Jyräävätkö kutosen pojat kympin tytöt?”

  1. Muistaakseni viime vaalien yhteydessä K24 nosti Salmen näkyvästi esiin. Muistanko väärin? Ja tuolloin käytiin keskustelua siitä, että miksi yksi ehdokas saa palstalla tilaa nimen omaan vaaleihin kytkettynä ehdokkaana. Toivon, että K24 käsittelee vaaleja ja ehdokkaita tasapuolisesti niin, että suurimmat puolueet ovat tasavahvasti näkyvissä palstan uutisoinnissa.

    • Teemu Kakkuri:

      ”Vaalikaranteeni olisi ehkä helpompi toteuttaa. Ja suotavampi.”

      Ei kai vaalikaranteeni koske uskonnollista esillä olemista? Uskontoa ja politiikkaahan ei pitäisi sotkea toisiinsa, niinkuin eduskunnan sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssäkään ei sotkettu. 😉

    • Vähän niinhän se menee (itsellänikin), että kun pappi on omasta puolueesta (=vasemmistosta), niin se pappien ”politikointi” ei ole ihan niin paheksuttavaa kuin muutoin:-)

      Teemun esittämä vaalikaranteeni koskisi koko Kristillisdemokraattista puoluetta räsäsineen, mikä tosin olisi ainoastaan hyvä.

      Edellisten eu-vaalien aattona oli surkuhupaisaa seurata K24-blogeja, kun palstalla oli annettu tilaa jokaiselle kynnelle kykenevälle ehdokkaalle, joka osasi kirjoittaa kappaleen tai kaksi suurinpiirtein kirjoitusvirheittä. Sittemmin näitä K24-blogisteja ei ole näkynyt. Ehkä taas eduskuntavaalien alla?

    • Kotimaa24 uutisointi ei taida olla uskonnonharjoittamista, tuskin blogismikaan.
      Blogien puolella voisi olla sellainen vaalikynä-palsta. Sinne eduskuntavaaliehdokkaat voisivat kirjautua, ja jossa näkyisi kuluttajansuojelun nimissä vinjettinä ehdokkuus ja puolue.
      Vaalikaranteeni on uutispuolella tärkeämpi asia, koska uutisten ylläpitäjän ei pidä puffata ehdokkaita. Mutta ei se haittaisi blogipuolellakaan.

  2. Mikko Salmi: ”… kirkossa vieläkään elä sananvapauden kulttuurissa…. jopa arkkipiispalle sanotaan, ettei hän olisi saanut sanoa niin kuin sanoi… kirkon pitäisi päivittää itsensä tilaan, jossa jokaisella jäsenellä ja työntekijällä on oikeus puhua, ajatella ja kirjoittaa vapaasti”

    Mikko ei huomaa, että arkkipiispalla oli nimenomaan sanavapaus sanoa niin kuin sanoi. Se on sitten asia erikseen, jos hänen sanomisiaan arvioidaan. Tulee mieleen, kun muutama vuosi sitten ”Audi-mies” joutui eroamaan sanojensa vuoksi.

    Toinen näkökulma: Jos Mikko on yhtään seurannut mitä on tapahtunut sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyneissä maissa, niin seurauksena on ollut nimenomaan sananvapauden, mielipidevapauden ja uskonnonvapauden menettämistä heiltä, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä.

    • Timo Jokela:

      ”Jos Mikko on yhtään seurannut mitä on tapahtunut sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyneissä maissa, niin seurauksena on ollut nimenomaan sananvapauden, mielipidevapauden ja uskonnonvapauden menettämistä heiltä, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä.”

      Höpsistä. Avointa keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa se vain on ollut. On vain tullut toinenkin ääni yhden äänen rinnalle. Jotkut kokevat tämän muutoksen Timo Jokelan tavoin, valitettavasti.

  3. sitaati
    ”Salmi sanoo arvostavansa arkkipiispa Kari Mäkisen rohkeutta osoittaa, että laki on ihmisoikeuskysymys, ei omantunnon kysymys.

    – Minusta se on suoraselkäistä ja hienoa. Hänen johtamassaan kirkossa haluan olla mukana. ”

    Ei omantunnonkysymys, se nyt oli selvää monillekin mikä on kyseisen kirjoittajan mielipide.
    Tässäpä oiva juaksupoika arkipiispalle, sanoisinko henkilökohtainen lakeija.

    Mutta kun se niin suurelle osalle ihmisiä suomessa on omantunnonkysymys.
    samoin hän haluaa olla filosofi mäkisen johtamassa kirkossa mukana,
    taas suuri osa ei halua olla hänen laumanaan.
    On löperöitä muutkin piispat kun ovat kyykyssä, tiedän että moni piispa on vastakkaista mieltä, mutta kun ei uskalla sanoa mieltään, pelkureita keitureita,
    tekevät päinvastoin kuin täytyy VAIKENEVAT sopivalla ja sopimattomalla hetkellä,
    rohkeutta piispat, tätä toivoo suomen kansa!

    • Kyllä täällä Pohjanmaalla on ainakin todella monet piispat tulleet esiin puolustamaan nyt voimassa olevaa avioliittolakia, joka on tasa-arvoinen, vaikka nämä liberaalit toisin väittävät. Se on vain harmillista, että lehdistö on niin voimakkaasti rummuttamassa tuota spn-avioliittolakiesitystä, että lehdistöön eivät pääse nämä nykyisen avioliittolain kannattajat. Se tässä onkin niin epäoikeudenmukaista, kun ei ole tasapuolisia mahdollisuuksia saada mielipiteitään suuren kansan tietoisuuteen. Missä siis todellinen tasa-arvo tässä maassa?

    • kalle kuokka, huomannet, että isäpiispa Samuel ja Mikko-poika haluavat olla samassa kirkossa? Kirkko on oikeasti moniääninen. 😉

    • Juu Jussi, ja isoisä Eemeli oli vielä tiukka Rauhansanalainen, moniäänisyyttä jo suvussa siis.

  4. En ymmärrä, miten avioliitto voi olla ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys, kun tässä maassa on miljoona yksin asuvaa ihmistä.

    Tässä joukossa on menestyjiä, selviytyjiä, syrjäytyneitä, hylättyjä ja niitä, joilla ei ole ketään. Köyhiä on kolmannes. Moni menisi naimisiin, jos löytäisi kumppanin.

    Kun eduskunnassa perusteltiin tasa-arvoista avioliittolakia ihmisarvolla, minusta tuntui, kuin olisi märkä rätti nakattu naamalle. Siis, naimattomuus on häpeä!

    En eronnut kirkosta enkä vaatinut arkkipiispan eroa. Erosin protestiksi lastensuojelujärjestöistä. Ajattelen, että ne joilla on kaikki ihmisoikeudet, hoitakoot koko sopan, jonka ovat keittäneet.
    Päätin liittyä yksinelävien etujärjestöön.

    Mitä eduskunta ja kirkko aikovat tehdä yksinelävien tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolesta?

    • Analogia on sama kuin siinä, että Suomeen ei tule ottaa yhtäkään pakolaista, jos yksi oman maan kansalainen on ilman työtä.

      Ajatteleeko Terttu Keränen ehkä niin, että sitten kun Suomessa ei ole enää yhtäkään ei-vapaaehtoisesti yksinelävää täysikäistä heteroa, voidaan mahdollisesti harkita myös homoille oikeutta päästä keskenään naimisiin?

  5. ”Salmen mielestä aidon kasvun edellytys onkin uskallus tutustua omiin varjoihinsa ja pimeisiin puoliinsa – olipa kysymys yhteiskunnasta tai yksilöstä.”

    Eiköhän puheena olevan perverssi-ilmiön harrastamisen taustalla ole ihmisen pimeä puoli (varjo). Pitäähän Raamattukin tätä kauhistuksena. Nykyajan trendi on kääntää pimeys valkeudeksi – valkeuden enkelihän voi tuoda pahaa.

    Mäkisen ulostulo ei ole esimerkki niinkään rohkeudesta, vaan osoittaa hänenkin mustaa puoltaan, joka ei ole saanut lupaa purkautua ulos oikeaan aikaan – eikä varsinkaan oikeaan kohteeseensa.

  6. Elämme merkillisiä aikoja,kirkon pääpaimen osallistuu kovalla kädellä
    vaikuttamaan yhteiskunnan päätöksiin, voishan näin ollakin mutta jos ulostulo on täysin vastoin oman kirkkonsa oppeja ja tunnustuksia,
    niin millä perusteella kukaan voi sellaista puolustaa,
    koen tämän salmen ulostulon puolustuksena mäkiselle ja onko aikomuksena todellakin muuttaa kirkon oppi uudeksi oikein vyöryttämällä ja ihanammaksi helinäksi ihmismielelle.
    tuossa oiva siteeraus
    ”Voi maailmaa pahennusten tähden, pahennukset tulevat,
    mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta se tulee!
    Ystävä, kun Jeesuksen sydämestä pusertuu nuo huudot: voi, voi,
    silloin on kauhea sen ihmisen tila, jota kohti ne käyvät.
    Kunpa tuo Herran surkutteleva ääni leikkaisi läpi,
    minun ja teidän sydämen läpi tänä päivänä,
    niin että meidän täytyisi nyt jo täällä seisahtua Herran sanan eteen
    jota olemme viljelemässä, ja antaisimme itsemme ensin omaksi sen Herran hoitoon, joka voi meidät viettelyksistä varjella.”
    Wilhelmi Malmivaaran viimeinen saarna
    Lapuan kirkossa Mikkelin-sunnuntaina 1921

Emilia Karhu
Emilia Karhu
Olen Kotimaan toimittaja, joka palasi jälleen opintovapaalta töihin.