Koronavirusepidemia on myös Jumalan puhetta kristityille.

Elämme kaikkia koskettavan koronavirusepidemian varjossa. Se synnyttää paljon inhimillistä pelkoa ja hätää. Tässä ajassa erityisesti kristityt on kutsuttu olemaan toivon tuojina. Mutta samalla epidemia on mielestäni myös erityinen puhuttelu Kristuksen seurakunnalle.

Kirkolle annettiin tehtävä julistaa Jumalan tahtoa maailmassa, siis tehtävä kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan, tekemään parannus ja uskomaan Kristukseen. Sen sijaan, että Jumala olisi tuominnut maailman, hän lähetti Poikansa kuolemaan sen puolesta sekä lähetti kirkon julistamaan Kristuksessa lahjoitettua anteeksiantamusta ja tarjoamaan Jumalan valtakunnan elämää.

Uskon, että Jumalalla on syynsä, miksi hän on tämän maailmanlaajuisen Koronavirus-epidemian kohdalla nostanut pois suojelevan kätensä maailman yltä, ja antanut oikeuden Saatanalle levittää kuolemaa ja saattaa koko maailman pelon valtaan. Tajuamme konkreettisesti, kuinka voimaton ihminen on.

Kirkon historiassa kriisit on aina ymmärretty Jumalan puhutteluna. Kristityt ovat ymmärtäneet, että Jumala kutsuu luokseen myös katastrofien kautta.

Nyt, koronaviruksen kohdatessa me useimmat perinteiset kirkkokunnat olemme jonkinlaisessa hengellisessä kriisissä. Elettyämme länsimaisen hyvinvoinnin keskellä olemme luoneet  – kelpaat sellaisena kuin olet- evankeliumin, jolla olemme pyrkineet pitämään ihmisiä kirkon jäseninä.

Käytännössä olemme luoneet oman kevyt-evankeliumin, jossa ihminen tarpeineen on kaiken keskipisteessä. Nyt epidemian keskellä kohtaamme sen karun todellisuuden, että suvereenin Jumalan huomion keskipiste ei olekaan meidän ihmisten maanpäällisen elämän helppous tai pituus. Vaan ihmisen pelastaminen.  Opetettuamme pitkään toisin olemme nyt arkoja sanomaan, että tämä katastrofi onkin Jumalan katastrofi. Tämä on Jumalan kutsu meille kristityille ja ihmiskunnalle tulla takaisin Jumalan yhteyteen.

Siksi useimmat hengelliset johtajat ovat myös kädettömiä selittämään, onko epidemian takana Jumala, vaikka tuo kysymys on useimpien ihmisten mielessä. Länsimaisen sosiaaliturvan ja poikkeuksellisen rauhanajan keskellä kristinuskon pyhä ja armahtava Jumala onkin muokkautunut pick and mix uskonnoksi, joka ei kykene antamaan maailmalle mitään selitystä siitä, miksi paha vaikuttaa.

Kristittyinä me pyrimme ymmärtämään asioita Raamatun valossa. Näen, että Jumalan sana, rukous ja Kristuksen seuraaminen ovat vaihtuneet kirkon harrastamiseen ja muotojäsenyyteen. Myös globaali kirkko on paljolti maallistunut ja hylännyt alkuperäisen parannuksen sanoman julistamisen, Jumala ravistelee ja herättelee tämän vuoksi ei vain kirkkoa vaan koko maailmaa.

Siksi enemmänkin, kuin viesti maailmalle, koronaepidemia onkin mielestäni Jumalan viimeisiä varoituksia maailmanlaajuiselle kristikunnalle. Palata takaisin kutsuunsa. Muistamme, kuinka profeetta Joona lähti kutsumustaan pakoon, astui laivaan ja joutui myrskyyn paetessaan Jumalaa. Siellä laivassa hän joutui myöntämään matkakumppaneilleen, että myrsky oli hänen syytään, ja ratkaisuna oli hänen heittämisensä mereen. Silloin myrsky rauhoittui. Valas nielaisi Joonan, oksensi myöhemmin rannalle, ja Joona katui ja lähti toteuttamaan Jumalan antamaa tehtävää.

Mutta kyseessä on enemmän kuin varoitus. Olisiko niin, että samalla kun nyt yhä useammat ihmiset ovat sulkeutuneet koteihinsa ja yhteiskunnan toiminta on pysähtynyt, niin Jumala käytännössä tekee kirkossa uskonpuhdistusta, jota emme huomaa, Sormen napsauksella Jumala siirsi sivuun messut, urkujen soiton ja papin puheet. Jumala osoittaa, että hengellisen elämän ydin ei ole se, mitä tapahtuu kirkkorakennuksessa, vaan se, miten elämme Kristuksen kanssa arjessa.

Siihen kuuluu Jumalan Sana, rukous, yhteys  ja tarvitsevien auttaminen. Ja koti.  Siis kaikki, mitä nyt tapahtuu, ei olekaan katastrofia, vaan Jumala käyttää katastrofia ennallistaakseen niitä arvoja, joista Raamattu puhuu ja jotka olivat totta varhaiskirkossa. Asiat, jotka ovat peittyneet itse luomamme tradition alle, jossa kirkko on ottanut usein Jumalan paikan.

Maailmanlaajan katastrofin keskellä meille avautuu mahdollisuus löytää uudelleen se, että sana kirkko merkitsee Jumalan kansaa, ei organisaatiota tai rakennusta. Kansaa, jota Jumala nyt kokoaa yhteen hävittäen raja-aitoja, ja toisaalta tuoden esiin rajan uskovan ja uskomattoman välillä. Näin, vaikka kansankirkko viime aikoina on rakentunut juuri tämän rajan häivyttämiseen.

En usko, että tämä epidemia on vielä lopunaikojen vitsaus. Mutta se on kyllä alkusoitto siihen, mitä tapahtuu tulevina vuosina, ja mihin meidän tulisi valmistautua. Tämä epidemia on meille kristityille annettu ylimääräinen armonaika, ehkä viimeinen mahdollisuus palata takaisin Kristuksen luo ja Raamattuun. Ottaa paikkamme kärsivien ihmisten keskellä.

Nyt kun maailmamme kohtaa suurimman katastrofin sitten toisen maailmansodan, on todennäköistä, että kristikunta jakautuu leireihin. Toiset sanovat, Jumala on puolellamme, ei hätää, ja pitäytyvät syvemmälle perinteeseen. Rukoillen, että kaikki palaisi ennalleen, näkemättä Jumalan kättä kokonaisuudessa. Toiset taas tulkitsevat tapahtumat Jumalan kutsuksi tehdä parannus ja palata Raamattuun. Hylätä se osa perinnettä, joka peittää alkuperäisen elämäntavan ja etsiä uusi tapa elää Kristittynä arjessa Kristuksen kanssa. Mahdollisesti olemme siirtymässä kirkkokuntien jälkeiseen aikaan, jossa Kristuksen seuraajiksi itsensä kokevat tunnistavat toinen toisensa. Aikaan, jossa heille Jumalan valtakunta antaa vahvemman identiteetin kuin kirkkokuntaisuus.

Uskon, että Jumala salliessaan tämän katastrofin, kutsuu kirkkoa takaisin luokseen, puhuttelee kansoja ja itse aloittaa reformaation, jota eivät johda ihmiset, vaan hän itse.

    • Näin, pieni ihan keksitty horror-tarina: Olipa kerran suurperheen isä,jolla oli 20 villiä ja kuritonta lasta,joista isä ei saanut millään palvomaan ja totteleman itseään. Niinpä iskä otti ja eliminoi kolmen wanhimman lapsen ja loihe lausmaa: ”Tämä oli sitten viimeinen waroitus!”

    • Tuomaala. Millä oikeudella sinä vaadit tältä sivustalta poistettavaksi blogia, joka on lut. kirkon tunnustuksen mukainen? Omat blogisi sen sijaan ovat kaikkea muuta, jatkuvaa kirkon ja sen oppien ja raamatunkäännösten sättimistä. Ne pitäisi poistaa paljon suuremmalla syyllä.

      Vähän suhteellisuudentajua, please!

    • Osui ja upposi. Ironinen vertaus toimi siis ihan hyvin. Sinä edustat kantaa että ihmisten tappaminen (kuoleman ’salliminen’ kronaan) on Jumalan rankaisutoimi tottelemattomille lapsilleen eli ihmisille.

  1. Olen samaa mieltä. Maltillinen mutta mielestäni oikeaan osuva kirjoitus. On kummallista, miksi tällaisia mielipeitä ei saisi nostaa esiin. Ollaanko niin herkkähipiäisiä, ettei kestetä mitään poikkipuolista sanaa? Pään silitystä vain kaivataan.

    Itselläni on samansuuntainen blogi, mutta olen toistaiseksi pidättäytynyt sen julkaisemisesta kohteliaisuudesta ylläpitoa kohtaan. Itsehän jokainen blogisti vastaa kirjoituksistaan. Eivät ne ylläpidon piikkiin mene.

    Aina kun joku uskaltaa vihjatakaan siihen suuntaan, että olisi syytä tarkistaa kurssia, syntyy älämölö. Kiitos Hannu, rohkeudestasi.

  2. Suuri kiitos Vuorisen Hannulle! Laitoit sanoiksi sen mitä monet kristityt ajattelevat. Ja teit sen hyvin ja perusteellisesti. Jos ylläpito tämän poistaa, niin kirjoituksesi tulee levittää muilla keinoin ympäri Suomen. Nyt pyydän puolestani kaikkia laittamaan tämän jakoon. Tämä on juuri se viesti, minkä me kristityt tarvitsemme. Jospa edes joku piispa tämän voisi näin nähdä. Arkkipiispamme on ainakin aivan neuvoton ja hämmennyksen vallassa. Toistaa vain viranomaisten ohjeita, mikä on tietysti oikein, mutta kristillinen näkökulma puuttuu aivan kokonaan. Kiitos vielä Hannu, tätä minä odotin!

    • Piispojen sanomisista on Mailis Janatuinen kirjoittanut blogin seurakuntalainen.fi sivustolle. Se kannattaa myös lukea.

    • Hyvä, että Hannu Vuorinen otti asian selkeästi esille samoinkuin Anita Ojala. Molemmat blogit käsittelevät ihmisten tuntoja tämän panepidemian keskellä. Hätää ja pelkoa on paljon mitä tästä kaikesta seuraa. Onko kenties muustakin kysymys, kuin siitä, että ”panedmia syntyy luonnon omasta systeemistä, joissa viruksillakin on paikkansa?” ”Varjot ovat osa meidän ja kirkon elämää”, mutta pelkästään sen toteaminen ei paljon lohduta. Nyt kirkon johdon olisi hyvä tuoda esille selkeä kristillinen näkökulma siitä, onko tämä Jumalan sallima koettelemus, vai jokin muu?

      Luulenpa, että nämä sanat ”Jumalan sallima tai lähettämä” on nykyään ongelmallinen yhdistelmä, toisin kuin mm. 1527, kun musta surma koetteli tuon ajan Eurooppaa.

  3. Hannu Vuorinen: ”Tämä epidemia on meille kristityille annettu ylimääräinen armonaika, ehkä viimeinen mahdollisuus palata takaisin Kristuksen luo ja Raamattuun. Ottaa paikkamme kärsivien ihmisten keskellä.”

    Kyllä minunkin mielestä ylläpito olisi voinut tämän blogin poistaa, jotta hengellistämättömyyden linja säilyisi.

    Edellä lainaamani lause osoittaa, että blogisti ajattelee maailmaamme ja Jumalamme kovin pieneksi. Niin kuin koronaepidemia koskisi vain meitä kristityitä. (joille on annettu ylimääräinen armonaika, ehkä viimeinen viimeinen mahdollisuus palata takaisin Kristuksen luo ja Raamattuun)

    Tällainen julistus kai syntyy joidenkin ihmisten tarpeesta käyttää hyväkseen vakavaa tilannetta ja näin yrittää herätellä toisia ihmisiä samaan ”oikeaan” uskonnäkemykseen, mikä heillä itsellään on. Eihän asia sinänsä niin pahalta tunnu , mutta on ihmisiä joita se tympii huonojen kokemusten vuoksi.

    • ”Vanhusten ja perussairaiden tappaminenko on jumalan varoitus? Ja joku haluaa palvoa tällaista olentoa?”

      Samaa ihmtellen minäkin, noiden vanhuisten joukosa kun on valtavasti myös hartaita uskovia, ja Jumalan pitäisi olla rakkaus?

    • Aika yksioikoisia käsityksiä, Ojanen ja Heinola. Eihän Jumala tässä iske kuoliaaksi yksityisiä ihmisiä. Vaan aina kun tapahtuu kokonaista kansaa tai useita kansoja kohtaavia katastrofeja, syntyy väistämättä syyttömiä uhreja.

      Ensisijaisesti vastuullisia ovat kirkkojen ja kansojen johtajat. Mutta Jumala nyt vaan ei toimi niin lapsellisesti, että tappaisi vain syylliset. Kaikki täällä kerran kuolevat, kuka pandemiaan, kuka onnettomuuksiin jne. Ja usein kuolemiin ovat syynä muut ihmiset.

      Eivät sodassa taistelevat miehetkään ole itse sotaa halunneet. Maiden johtajat sellaiseen ajavat. Vielä pitkään uskonpuhdistuksen jälkeenkin sodan syttyessä kuninkaat ratsastivat eturintamassa taisteluun, ja altistuivat kuolemalle kuten sotilaatkin. Nyt varsinaiset sotasyylliset piileskelevät kaukana rintamassa, turvallisissa oloissa. Rakennuttavat itselleen maanalaisia bunkkereita, joissa ruhtinaalliset oltavat. Esim. Stalinin bunkkeri Samarassa.

      Oletan, että suurimmat turvatoimet kohdistetaan nytkin niihin, jotka tätä maailmaa ovat johtaneet. Mutta vaikka henkensä täällä saisivat vielä jonkin aikaa pitää, tuomiolle hekin päätyvät. Silloin oltavat ovat kuolemaa kovemmat.

    • Maailma on pahan vallassa, mutta armon Jumala pelastaa siitä kaikki ne, jotka häntä avukseen huutavat. Holokaustinkin kaikkivaltias Jumala käänsi lopulta siten, että tuhkasta nousi uusi aamu. Juutalaiset saivat pääosin sen seurauksena oman itsenäisen kansallisvaltionsa, mitä olivat 2000 vuotta turhaan havitelleet. Tämä tietysti tapahtui VT:n profetioiden täyttymyksenä. Samoin Herra vielä kääntää tämän nykyisenkin pandemian palvelemaan ihmisten parasta iankaikkisuuden näkökulmasta katsoen. Myös täällä Suomessa.

    • Että et sitten vastannut suoraan ja selvään kysymykseen aiheesta jonka olit itse nostanut esille. Typical.

Hannu Vuorinen
Hannu Vuorinen
Luterilainen pappi, joka on tauolla, miettien mitä tehdä. Nyt kotipaikka Espoo, lempiprojekti Pilvikirkko.