Kommentit ovat keskustelua ja parhaimmillaan rakentavia huomautuksia. Puheenvuorot muodostuvat milloin miksikin, mutta paha poistuu kun ei jatka.

On totta, että liian moni julistaa oikeaa ja väärää ja siltä väliltä ja jättävät julistuksensa harmittamaan lukijaa, koska ei voi korjata ”väärää” kallistumaa. Minun mielestäni hyvät ja huonot blogit ilman kommentointimahdollisuutta, ovat uuvuttavia.

Ehdottaisinkin, kuten joskus ennenkin, että kaikki blogit olisivat kommentoitavissa.

Sehän on hyvin tieteellinen tapa että joku tuo väittämiä esille blogissa ja toiset voivat arvostella niitä . Onhan meidän kaikkien myönnettävä että olemme varmasti olleet väärässä asioissa monesti elämän aikana ja sitä voi tapahtua ja myös tapahtuu yhä edelleen . Ei siinä mielestäni mitään erikoista ole . Se on taas avartavaa jo oppimista kun joku tuo uusia asioita ja näkökulmia asioihin . Sitten kun se menee tunteisiin niin kirjoittelu ei aina jatku rakentavana . Eihän face to face synny tälläisiä keskusteluja eikä siis vääntöjäkään , täällä se on helppoa jättää tuntemukset ja toisen ilmeet sivuun ja kirjoittaa mitä mielessä on. .Toisaalta se on hyvä että voi haastaa erilaisia ihmisiä tuomaan mielipiteitä ja kohdata erilaisuus joka ei ole mahdollista eikä järkevää kohdatessa kasvokkain , mutta tietysti siinä kohtaa myös haasteen omalle itselleen että miten minä sanoitan viestini . Lähimmäisenä toisen kohtaaminen on tietysti yksi tärkeä asia , mutta myös erimielisyyden kautta voi kasvaa , kun elämä on lopulta yhtä oppimista . Meillä kaikilla on eri toleranssi mikä on keskustelussa oikein ja asiallista , jotkut tykkää mennä iholle ja toisessa ääripäässä halutaan vaieta heti kun mennään erimielisyyden kohtaamiseen . Näinhän se on ihmisissä muutenkin , jotkut tykkää keskustella ja puhua enemmän myös vaikeista asioista kun toiset tahtoo vaieta niistä . Meillä luulen että kristittyinä kaikilla on luonteenpiirteitä jotka korostuvat ja myös tiedostamme ne että niiden tulisi saada enemmän sitä Kristuksen olemuksellisuutta ja en tarkoita synnillisiä taipumuksia vaan niitä luonteenpiireitä mitä olemme perineet ja Jumala on antanut . Esimerkkinä tarkka tai kriittinen luonne tulisi sekin olla tiedostettu itselle ja varjella ettei se ryöpäsähdä vaatimuksina toisia kohtaan . Vaikka usein myös ikävä kyllä epäonnistumme ja siksi kaikessa vajavaisuudessa tulisi olla anteeksiantamus ja ymmärrys että siellä toisessa päässä on myös vajavainen syntinen ihminen vaikka minä itse nään itseni huonompana kun en häntä tunne, mutta tiedän sen sanasta ja elämästä . Vakava kysymys tietysti aina itselle on että olenko rakentaja vai hajoittaja . Kenenkään ihanne kirjoittelusta ei täällä toteudu aina ja emme voi kukaan yhtyä kaikkiin kirjoituksiin ja siinä meillä on haaste , ei siinä kirjoittajassa vaan meissä itsessämme kohdata se ja pyrkiä suhtautumaan rakentavasti . Mielestäni kun kirjoittelu pysyy laudalla kun ei mennä henkilökohtaisuuksiin niin se onnistuu , kun lihamme on vaan heikko ja usein koimme kunniamme loukatuksi vaikka ei meillä taida mitään kunniaa olla itsessämme .

Itseäni harmittaa, kun joku kirjoittaa perustellun ja tärkeän blogin jostakin aiheesta (esimerkiksi Heikki Repo inkluusion eli mukaan sisällyttämisen vääristymistä) eikä asiallista keskustelua synny.

Sitten on kyllä muistettava, että emme me voi täällä ratkaista vaikkapa eri kirkkokuntien tai herätysliikkeitten välisiä eroavaisuuksia. Varsinkaan, jos annamme ymmärtää, että MINUN kantani on se ainoa oikea ja raamatullinen.

Kotimaa on luonut tämän mm. keskustelua varten. sitä kaipaan, mutta en luentoja. Jää teksti lukematta, kun keskustelumahdollisuus puuttuu.

Kaikissa asioissa on useita eri näkökulmia ja hyvä keskustelu voi avata niitä lisää. Nytky nuoriso ei näytä keskusteluja kaipaavan. Heille riittää se yksi ja oikea näköala, jonka ovat omaksuneet. Mikään asiatietoihin perustuva keskustelu ei heitä kiinnosta. Tämän asenne on yleistymässä ja siitä saimme esimakua taannoisessa huippupolitiikkojemme TV keskustelussa, jossa molemmat syyttiivät toisiaan valehtelusta. Demokratia ja keskustelukulttuuri on katoamassa. Ääniä saa se joka parhaiten jyrää muut. Viha hyväksyttynä tunteena saa yhä enemmän jalansijaa siellä missä keskustelu lakkaa.

Onkohan myös niin, että hyvä kommentti on melko lyhyt. Jos on paljon sanottavaa, kannattaa kirjoittaa oma blogi.

Se kun joku alkaa määrittelemään mikä on oikeaa ja mikä väärää ajattelua tai kirjoittelua ei suosi sananvapautta vaan halua suitsia keskustelua mieleiseensä suuntaan . Kysymys – kultuuri olisi hyvä tapa jos sitä enemmän käytettäsiin . Kannatan suurta sananvapautta ja ongelma ei ole toisen kirjoittelu koskaan vaan oma suhtautuminen siihen . Aina voi kurssia yrittää korjata omalta osaltaan omilla teksteillä , huomauttaminen ja pyrkiä ohjaamaan keskustelua raiteille on ok , mutta ihmiseen kohdistuva kritiikki ei usein toimi hyvänä keinona . Lopulta kristillinen ajattelu lähtee toisen ihmisen hyväksymisestä vaikka ei hyväksy hänen tekstejään ja tässä on se yhtälö jonka kanssa jokaisen tulee painia . Jos tuntuu pahalta tekstit niin voi olla kirjoittamatta mutta toisen ihmisen ihmisarvo ei muutu arvostelulla . Kaikilla meillä on oppimista tästä ja siksi jokaisen lopulta tulee keskittyä enemmän omiin teksteihin kun vain niistä jokainen on vastuussa . Joskus voi olla vaikeaa kuten ihmiselämässä myös !