Kolkutteleeko totalitarismi ovella?

Elääkö Suomi poikkeusoloissa ja valmistautuuko maamme sotaan? Tällaisia arveluja liikkuu ilmassa. Iltapäivälehdet ovat tehneet parhaansa, jotta jokainen suomalainen ajattelisi meidän nyt elävän erityisessä sodan vaarassa. Toki otsikoiden takana on todellisiakin ilmiöitä, joista ainakin osaan on syytä suhtautua vakavasti. Jatkuva huolten rummutus synnyttää kuitenkin myös aiheettomia pelkoja. – Pelot myyvät ja siten niiden lietsominen kuuluu irtomyynnistä elävien lehtien ansaintalogiikkaan.
_ _ _
Tämä huolipuhe näkyy tarttuneen myös toimittaja Elina Grundströmiin, jonka kolumnit ovat minusta yleensä olleet oivaltavia. Viimeisin kolumninsa Hesarissa (9.6.) ansaitsee populistisuudessaan kuitenkin muutaman vastakommentin.

Hänen mukaansa Suomessa tapahtuu nyt asioita, jotka eivät ole normaaleja ja antaa ymmärtää, että komentotalous ja totalitarismi kolkuttelevat ovella. Tästä hän näkee merkkejä hallituksen toimissa lisätä koululiikuntaa ja laittaa lastenhoitoon varatut rahat sotakalustoon. Tai siinä, että puolustusvoimat lähestyy lähes miljoonaa reserviläistä henkilökohtaisella kirjeellä. ”Onko tämä ennemminkin sotaan valmistautuva kuin kansantaloutta tasapainottava hallitus?” kysyy Elina Grundström.
_ _ _
Puolustusvoimauudistus käynnistyi useita vuosia sitten. Uudistuksen tarkoituksena oli säilyttää puolustuksen uskottavuus, vaikka hallitus oli leikkaamassa huomattavasti puolustukseen varattuja määrärahoja. Useita varuskuntia lakkautettiin, palkatun henkilöstön määrää vähennettiin yli 10%, sodan ajan joukkojen vahvuutta supistettiin kolmanneksella. Vastaavasti oli määrä lisätä reservin kertausharjoituskoulutusta, johon liittyi reserviläisten lähestyminen kirjeitse. Näiden toimien lisäksi on ollut tarve käynnistää ensi vuosikymmenellä käyttöikänsä loppuun tulevan laiva- ja hävittäjäkaluston uusiminen.

Kaikki nämä toimet oli siis suunniteltu jo vuosia ennen Euroopan turvallisuustilanteen kiristymistä Ukrainan sodan myötä. Myöskään Sipilän hallituksen säästötoimista ei ollut vielä tietoa kun puolustusvoimauudistus oli työn alla.

Hallituksen valmistelemat leikkaukset – jotka koskettavat myös puolustusvoimien toimintamenoja – ovat välttämättömiä liian pitkään jatkuneen valtion velkaantumisen ja yli varojen elämisen pysäyttämiseksi. Populisti kuitenkin yhdistää nämä erilliset ilmiöt yhteen ja sanoo, että nyt leikataan vanhuksilta ja lapsilta hävittäjäkauppoja varten.
_ _ _
Toimittaja Grundström tiivistää kolumninsa johtopäätöksen: ”Tällainen aika vaatii herkkyyttä. Sitä on usein taiteilijoilla, toisinajattelijoilla ja ehkä myös naisilla enemmän kuin miehillä. … Historia arvostaa eniten niitä, jotka aistivat, mitä tapahtuu, puolustavat loppuun asti rauhaa, väkivallatonta vastarintaa, demokratiaa ja ilmaisunvapautta.”
_ _ _
Epäilemättä taiteilijoilla ja muilla kulttuurityöläisillä voi olla herkkyyttä aistia aikaa ja toimia rauhan sekä muiden hyvien päämäärien hyväksi. Aina se ei ole kuitenkaan onnistunut toivotusti.

Ilmeisesti ei vieläkään ole valmiutta rehellisesti arvioida sodan jälkeisen ajan historiaa tältä osin. Radiojohtaja Hella Vuolijoki ja kansanedustaja Hertta Kuusinen suojelivat sodan aikana Neuvostoliiton vakoojia ja olivat vaatimassa asekätkijöille sekä sodasta syytetylle valtiojohdolle ankaria tuomioita.
Nuori Hannu Salama niin ikään pyrki edistämään Neuvostoliiton päämääriä, kuten hän kertoo kirjassaan Siinä näkijä, missä tekijä. 1960-70 –lukujen kulttuurieliitin ja monien taiteilijoiden sukupolvikokemukseksi tuli edistää maailman rauhaa. Tässä tarkoituksessa he tukivat vallankumousta ja valmistautuivat aseellisesti kukistamaan kotimaansa taantumukselliset voimat. He ottivat vastaan monenlaista tukea Neuvostoliiton kommunistiselta puolueelta. Lopullisena tarkoituksena lienee ollut liittyä demokraattiseen kansojen perheeseen, suureen itäiseen naapuriin.

Komentotalous ja totalitarismi eivät silloin ilmeisesti arveluttaneet vasemmistolaista eliittiä, joka tänään on näkevinään niitä Sipilän hallituksen toimissa kestävämmän tulevaisuuden hyväksi?

    • Vielä vanhempi ”totuus”: Jos tahdot rauhaa, valmistaudu sotaan.

      Ei siitä ole kauankaan, kun iltapäivälehdet kirkuivat otsikoissaan: Jos vihollinen hyökkäisi, niin Suomen puolustus ei kestäisi kuin muutamia tunteja!

      Pidän edesvastuuttomana tällaista kirjoittelua. Eikö tällaisista asioista kannattaisi olla informoimatta potentiaalisia hyökkääjiä? Etenkin kun Putinin puheet käyvät aina vain levottomammiksi…

  1. Saanen olla hieman eri mieltä kenttäpiispan tekemästä tulkinnasta. Vaikka onkin totta, että suunnitelmat ovat pitkäjänteisiä ja puolustusvoimia koskevat talouspäätökset osa sitä, on jokainen hallituksen tekemä päätös silti linjaus, Vaikka rahaa ei siirrettäisikään lasten kassasta armeijan kassaan ihan konkreettisesti, niin ihan konkreettisesti säästötoimet kohdistuvat juuri Grundströmin kuvaamalla tavalla. Vai eikö? En minä ainakaan näe sitä muulla tavoin. Tilanteen muuttuessa on tehtävä uusia päätöksiä. Nyt olisi ollut sen aika.

    Minä uskon, että suomalaisenkin yhteiskunnan kannalta suurempaa turvallisuuspolitiikkaa olisi sijoittaa koulutukseen ja heikoimmin pärjäävien pitämiseen mukana, kuin sijoittaminen armeijaan ja poliisiin. Ensimmäiset ovat selkeästi ennalta ehkäisevää toimintaa, jälkimmäisiä kun tarvitaan, ollaan jo myöhässä.

    • Kiitos Vesa Häkkinen! Suomen suurin turvallisuuspoliittinen uhka on yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyminen. Lyhyesti: suomalaisen ihmisen pahin uhka on toinen suomalainen. Jos vähänkään mediaa seuraa, muuhun johtopäätökseen ei voi tulla. On se merkillistä, että kansakunta, joka on yksi maailman rikkaimmista voi niin pahoin, että tappaa itseään tai toisiaan ihan urakalla.

      Asiasta seuraavaan: Vaikka netistäkin varmaan löytäisin vastauksen, olen nyt niin laiska, etten jaksa lähteä haeskelemaan. Kysymys siis kenttäpiispa Särkiölle: Kuinka iso osa palkastanne tulee puolustusvoimilta ja kuinka iso osa kirkolta? Kenen palkkalistoilla siis enimmäkeen olette? Onko kahden mahdollisen työnantajan palveluksessa oleminen vaikeaa?

    • Muistaakseni olen jostakin lukenut, että Suomen itsemurha- ja murhaluvut asukaslukuun suhteutettuna ovat aika korkealla kansainvälisessä vertailussa. Voin palata noihin tilastoihin tuonnempana, jos tarkempaa faktaa tarvitaan. Tänä iltana en ehdi.

  2. Vesa, hallituksen ohjelmassaan linjaamat säästöt hallituskaudella on mahdollista saavuttaa leikkaamalla enemmän sieltä, missä budjetit ovat suurimmat, sosiaali- ja terveystoimesta. Vaikka Puolustushallinnon alalta leikataan toimintamenoja 60 milj €/v – tai vaikka koko runsaan 2 mrd € budjetti, ei sillä saavuteta kuin osa säästöistä. Itsenäisellä valtiolla tulee olla uskottava kyky esimerkiksi estää ilmatilan loukkaukset. Toinen vaihtoehto on sotilaallinen liittoutuminen, joka ei ole sen halvempi ratkaisu. Tulevien hävittäjähankintojen kustannukset tulevat maksettaviksi ensi vuosikymmenellä. Kansallinen turvallisuus on perusta monelle muulle asialle, kuten lasten koulunkäynnille tai vanhusten hoidolle.

  3. Olemme tulleet outoon aikaan. Kilpavarustelu on käynnissä ja siihen pitää osittain osallistua jokaisen, joka rakastaa maataan.

    Tässäkin voidaan ihailla vanhaa hyvää aikaa. Aseistus oli keihäät, miekat,sotakirveet ja suustaladattavat musketit ja tykit.. Ei tullut uutta mallia joka vuosi, joten kehityksen mukana pysyi pienemmälläkin budjetilla.

    Nykyinen kehitys on hermoja raastava, kun ajattelemme vaikkapa venäläistä ohjusvenekalustoa tai viimeksi hornetit, jotka ratkaisivat aikanaan varusteluvajeen pitkäksi aikaa..

    Edellisten sotien opetuksen pitäisi olla muistissa. Jokainen vanhempi henkilö muistaa niukkas-budjetit. Pitäisi oikeasti miettiä, mitä säästettiin sen kustannuksella, että 100 000 parhaassa iässä ollutta miestä menetettiin. Ainakin osittain siksi, että käteen käypää tavaraa ei ollut.

  4. Lauri Lahtinen :”Edellisten sotien opetuksen pitäisi olla muistissa. Jokainen vanhempi henkilö muistaa niukkas-budjetit. Pitäisi oikeasti miettiä, mitä säästettiin sen kustannuksella, että 100 000 parhaassa iässä ollutta miestä menetettiin.”

    Henkenä uhranneet turvasivat meille mielestäni kaikkein tärkeimmän: oikeuden uskoa Jumalaan.

    Tässä talvisodan puolustusministeri Juho Niukkasen muistelmissaan esittämiä tietoja:

    Ennen vuotta 1937 Suomessa oli toiminnassa v.-25 alkaen Valtion patruunatehdas Lapualla, v.-26 alkaen Valtion ruutitehdas Vihtavuorella ja v. -27 alkaen Valtion kivääritehdas. Edes sotilasjohdossa ei ollut elintä, jonka tehtävä olisi ollut huolehtia siitä, että puolustusvoimien käytössä olisi ollut ajanmukaista teknologiaa (mm. ilmansuojelukysymyksen osalta) ja varusteita eikä valtion koneistossa elintä, joka olisi vienyt näitä asioita eteenpäin.

    Asia lähti etenemään, kun eduskunta -37 hyväksyi lait, joiden perusteella puolustusvoimien organisaatio uusittiin ja sinne määritettiin uudet virat. Samalla puolustusministeriössä valmistettiin perushankintaohjelmaehdotus, jota tarkastamaan asetettiin komitea, jonka tehtävänä oli tarkastaa tilanne mm. asianmukaisen vaatetuksen osalta.

    Perushankintaohjelman mukaisesti 30-luvun lopulla rakennettiin mm. uusia kasarmeja ja parannettiin majoitusoloja myös vanhoilla kasarmeilla. Samoin perustettiin useimmat puolustusvoimien teollisuuslaitokset ja hankittiin niiden tarvitsemat maa-alueet sekä parannettiin aseteknologiaa (esim. kranaatinheittimet).

    Myös Valtion tykkitehtaan ja sen yhteyteen tulevan Valtion ammuspuristamon kalliotunneleiden louhintatyöt aloitettiin -37. Myönnetyt varat siis kuluivat puolustuslaitoksen perusparannuksiin ja investointeihin, kun pidettiin tärkeänä turvautua oman maan tuotantoon.

    Eversti T. V. Viljanen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä 1949 olleessa artikkelissa, että ennen YH-harjoituksia 1939 ”suunnitelmiin kuului 12 divisioonan perustaminen, mutta vain 8 niistä voitiin aseistaa auttavasti, 9:s aluksi vain vanhan sotaväen jo viime vuosisadalla hylkäämillä berdankivääreillä, mutta ei tykistöllä, loput 3 divisioonaa olivat aivan ilman aseistusta. Panssarintorjunta-asetta ei ollut ollenkaan, ilmatorjunta-aseita vain mitättömästi. Tykistön ammukset yleiseurooppalaisen mittapuun mukaan kestäisivät muutaman päivän eikä teollisuus pystyisi useaan kuukauteen tuottamaan mainittavasti lisää.” jne.

  5. Vanhasta hyvästä ajasta eräs seikka, jonka Kaari Utrio (tuntee historaa) on maininnut. Täysivarusteisen ritarin varustaminen sotaan miekkoineen, kilpineen, keihäineen, hevosineen oli lähettävälle talolle äärettömän kallis ponnistus. Siksi keskiajalla valtio antoi verohelpotusta talolle, joka varusti ritarin. Kyllä sotiminen ja armeijan ylläpito on ennenkin maksanut.

  6. Vaikeasti päähän vammautuneen sotainvalidin lapsena olen sitä mieltä, että maan puolustus ja puolustustahto tulee olla aina kunnossa. Ellei yhteiskunta kykene puolustamaan omaa maataan, niin myöskään sillä, että koulutus tms. asiat ovat reilassa, ei ole merkitystä mahdollisen sotatilanteen sattuessa. Lapset ja nuoret eivät puolusta maata konkreettisesti. Kuitenkin myös koulutukseen ja lasten ja nuorten hyvinvointiin tulee satsata kaikki mahdollinen käytettävissä oleva.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.