3. adventtisunnuntai 17.12.2017
Tehkää tie kuninkaalle, adventus spiritualis et sanctificationis
Evankeliumi: Joh. 1: 19-27 tai Joh. 3: 26–30
Johannes Kastajan toiminta keskittyi kasteeseen. Hän valmisti tietä Jeesuksen tulolle. Pyhän kasteen kautta hän välitti Jumalan anteeksiannon. Kasteessa vaikutti Jumala, antoi synnit anteeksi ja vapautti ihmiset Jumalan lapsen vapauteen.
Johanneksen aikana kaste oli juutalaisille niin tärkeä, että heidän oppineensa alkoivat kysyä, oliko Johannes Messias, tulevan Jumalan valtakunnan kuningas. Näihin kysymyksiin Johannes vastasi ettei ole. Sen sijaan hän ennusti, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka on tämä täyttymyksen ajan Kristus, Messias.
Johannes Kastaja viittasi Jeesukseen. Jeesus on profetiain täyttymys. Hän on Messias, Kristus.
Jeesus opetti. Hän teki ihmeitä. Häntä kuulivat suuret joukot kansaa. Ihmiset tekivät parannusta. Kaiken tämän valtaisan tapahtuman Johanneksen evankeliumi keskittää yhteen lauseeseen: ”Jeesus kastoi.” Kasteessa Jeesus otti ihmisen yhteyteensä. Siksi kasteeseen sisältyy koko evankeliumi.
Lähetyskentillä kasteen ratkaiseva merkitys korostuu. Ihmiset tajuavat, että tässä on se raja, missä ratkaistaan pysyvätkö he vanhassa uskossaan, vai kääntyvätkö he kristinuskoon.
Meillä täällä Suomessa kasteen ihana siunaus on niin yleinen, ettei tapahtuma herätä samalla tavoin ratkaisun tunnelmaa vaan ainoastaan perinteen mukanaan tuomaa turvallisuutta.
Kuitenkin kaste on kaikkialla uudestisyntymän tapahtuma. Luonnollisessa syntymässä ihminen saa ajallisen elämän, kasteen uudestisyntymässä ikuisen elämän osallisuuden. Adamin lankeemuksen alainen siirretään Kristuksen uudistamaksi anteeksiannosta eläväksi Jumalan lapseksi. Saatanan valta murretaan ja Jumalan valtakunta tulee esille. Pyhä Henki annetaan ihmiselle lahjaksi ja ihminen vapautuu synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
Vuoden 1992 käännös sanoo Johannes Kastajan ja Jeesuksen toimittamasta kasteesta Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa seuraavaa:
Johannes Kastaja ja Messias
22 Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. 23 Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi.
Käytät jatkuvasti vanhempaa käännöstä, jonka mukaan opetuslapsia muka pitäisi tehdä ”kastamalla ja opettamalla”. Kopioin tähän muualle tekemääni eksegeesiä jakeesta:
”Tekstissä Matt. 28:19-20 näkyy koineen kreikan erityisominaisuus eli runsas partisiippimuotojen käyttö. Lähetyskäsky alkaa partisiipilla πορευθεντες. Sen voisi kääntää ”mennen”, mutta yleensä se käännetään imperatiiviksi ”menkää”. Huomio kiinnittyy seuraaviin imperatiivin ja kahden aktiivin partisiipin preesensin yhdistelmään.
Imperatiivi μαθητευσατε voidaan kääntää ”tehkää opetuslapsiksi” tai kankeasti ”opetuslapseuttakaa”. Sen käänsivät muun muassa Erasmus Rotterdamilainen ja Luther opettamiseksi, jolle on tiettyjä perusteita. En mene siihen nyt.
Aktiivin partisiipin preesensejä ovat βαπτιζοντες (kreikan kastaa-verbistä) ja διδασκοντες (opettaa). Niiden kääntäminen on se kysymyksenalainen asia.
Vastaavia imperatiivin ja yhden tai kahden aktiivin partisiipin preesensin yhdistelmiä on Raamatussa useita. Ja indikatiivin ja aktiivin partisiipin preesensin yhdistelmät ovat hyvinkin tavallisia. Sellaisesta käy esimerkkinä Matt. 9:35:
”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.”
Vaeltaminen on indikatiivissa. Opettaminen, saarnaaminen ja parantaminen ovat kaikki samanlaisia aktiivin partisiipin preesens -muotoja kuin Matt. 28:19-20 kastaminen ja opettaminen. (Kyseessä on ns. historiallinen preesens.)
Kelvollinen käännös olisi: ”Jeesus vaelsi opettaen… saarnaten … ja parantaen”. Kuitenkaan instrumentaalinen käännös ”Jeesus vaelsi … opettamalla, saarnaamalla ja parantamalla” ei käy.
Matteuksen lähetyskäskyn kanssa identtinen imperatiivin ja kahden akt. part. preesensin yhdistelmä löytyy Luuk. 10:7:
”olkaa (imperatiivi) siinä talossa ja syökää (akt. part. prees.) ja juokaa (akt. part. prees.), mitä heillä on tarjota…”
Tähänkin pätee, että käännös ”syömällä ja juomalla” saisi aikaan järjettömän lauseen. Modaalinen käännös ”syöden ja juoden” sen sijaan olisi luonteva.
Samanlainen yhdistelmä on myös Apt. 20:31: ”Valvokaa (imp.) sentähden ja muistakaa (akt. part. prees.) että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin” (KR 1933/1938). Kyseinen muistaminen ei ajatuksellisesti sovi valvomisen metodiksi tai välineeksi. ”Valvokaa muistamalla” ei toimi. ”Valvokaa muistaen” kelpaisi. Näistä modaalisista muodoista on käytetty myös nimitystä säestävä partisiippi.
Muitakin vastaavia yhdistelmiä löytyy ja niistä voi tehdä samoja johtopäätöksiä.
Joissain imperatiivin ja partisiippien yhdistelmissä myös instrumentaalinen käännös kävisi logiikan puolesta. Käännös on silloin tehty muilla perusteilla.
Esimerkkinä käy Ef. 5:19:
”täyttykää (imp.) Hengellä, puhuen (akt. part. prees.) keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten (akt. part. prees.) ja laulaen (akt. part. prees.) sydämessänne Herralle, kiittäen (akt. part. prees.) aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä” (KR 1933/1938).
Loogisesti hengellä täyttyminen voisi tapahtua puhumalla psalmeilla, veisaamalla, laulamalla ja kiittämällä. Tällaisissa tapauksissa käännöksen ovat ratkaisseet muut seikat. Käännöskomitea ei ole tässä päätynyt instrumentaaliseen käännökseen kuten Matteuksen lähetyskäskyssä (1933/38), mikä on merkille pantavaa. Vuoden 1992 Raamatussa partisiipit käännetään imperatiiveiksi pääverbin mukaan, mikä vaikuttaa hyvältä periaatteelta.
Jo tämän suppeankin kieliopillisen analyysin pohjalta ei ole perusteltua väittää, että opetuslapsia olisi Matteuksen lähetyskäskyn mukaan tarkoitus tehdä ensin kastamalla ihmiset ja sitten opettamalla heitä. Sellainen käännös on sopimaton, kun tehdään vertailua vastaaviin kielioppimuotoihin Uudessa testamentissa. Yhdistämällä kaikki lähetyskäskyt nähdään, että ensin julistetaan evankeliumia (Mark. 16:15). Paavalikin totesi, että hänet oli lähetetty julistamaan evankeliumia, eikä kastamaan (1. Kor. 1:13). Sana synnyttää joissakuissa uskon. Heistä tulee Jeesuksen oppilaita eli opetuslapsia: tapahtuu ”opetuslapseuttaminen” eli opetuslapsiksi tekeminen. Heidät kastetaan ja heitä opetetaan pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää.
Kielioppianalyysin lisäksi voi todeta, että loogisestikin kehotus, että ensin olisi tarkoitus kastaa ihmiset ja sitten opettaa heitä, olisi ollut outo siinä kontekstissa, jossa Jeesus kastekäskyn antoi. Miten pieni opetuslasten joukko olisi voinut tehdä lähetystyötä niin, että he olisivat ensin kastaneet ihmiset ja vasta sen jälkeen olisivat opettaneet heitä? Se olisi ollut mahdotonta. Evankeliumin julistus tuli ensin.”
Tällaista on löydetty. Olisi monia muitakin perusteluja, mutta tuskin jaksaisit lukea.
Valitettavasti pelkään, Matias, että sinä edelleen tulet ilman perusteita toistamaan, että imeväiskastetta ei kritisoitu ennen 1520-lukua ja että opetuslapsia olisi Matteuksen lähetyskäskyn mukaan tehtävä ”kastamalla ja opettamalla”.
Haluan kuitenkin toivoa parempaa. Siksi vastasin.
Risto
Kiitos analyysistäsi. Luin sen. Voisitko sinä puolestasi lukea minun analyysini Matteuksen evankeliumin lähetyskäskystä osoitteessa
http://www.roto.nu/doku.php/text004
Mikäli olet kiinnostunut lukemaan miten tuo lähetyskäsky on käännetty muutamassa afrikkalaisessa kielessä, niin seuraavassa jutussa on pieni makupala siitä miten Matteuksen käskyä on tulkittu.
Tätä keskustelua varten nostan esille erityisen painopisteen: Heillä on tarkka sanankäyttönsä kääntymyksen yhteisöllisyydessä.
http://www.roto.nu/doku.php/text006
Saanen vielä kertoa että eräs nyt jo edesmennyt ystäväni Kamerunissa teki väitöskirjan tuosta sanasta
mathēteusate, μαθητεύσατε , opetuslapseuttakaa, tehkää opetuslapsiksi.
Valitettavasti en päässyt mukaan Kabangen väitöstilaisuuteen, vaikka hänen työnsä vielä ollessa meneillään olimme keskustelleet aiheesta.
Matias,
olen lukenut ensimmäisen tekstisi jo aiemmin, eikä se muuttanut kantaani. Kamerunilaiset käännökset eivät millään muotoa ratkaise mitään koineen kreikan merkityksiä tulkittaessa.
Kirjoitit: ”Sana baptízontes on tässä yhteydessä käännetty kastakaa (näin 1992 käännös ja Bibel 2000) tai kastamalla (näin 1938 käännös). Nämä ovat tavanomaisen lukemisen mukaan täysin päteviä käännöksiä.”
Väitän ylempänä kirjoittamassani tekstissa juuri sitä, että ”kastamalla” ei ole pätevä käännös. Ja se väite on mielestäni hyvin perusteltu. Vaikuttaa, että tällaisissa teksteissä on paras kääntää partisiipit pääverbin muodon mukaan. Muuten päädytään esittämiini sangen hulluihin lauseisiin tai toisena vaihtoehtona valitaan mielivaltaisesti omaan teologiaan sopiva käännös kussakin kohdassa. Ja sellainen ei todellakaan sovi.
Älä käytä enää käännöstä ”kastamalla ja opettamalla”. Se harhauttaa.
On se merkillistä,että ihmisen täytyy osata kreikan vaikeaa kielioppia jotta ei joutuisi helvettiin, minne Raamattua väärin lukevat ja siksi vääriin oppeihin uskovat kaiketi joutuvat…
Kenelle tai keille Pyhä Henki on muuten ja miten tarkasti valaissut sen ainoa oikean pelastavan lukutavan?
Seppo
Se että ei tiedä joitakin yksittäisen uskonkappaleen asioista ei ole Jumalan edessä ratkaiseva merkitys. Sen sijaan sitoutuminen eli uskossa luottamuksensa paneminen Jumalaan on oleellista.
Yleensä nämä ”saivartelut” pienistä kielioppimuodoista tai sanojen erilaisista merkityskentistä ovat seurausta kurittomien joukosta erilleen pyrkivien ja toisiakin mukaansa houkuttelevien aiheuttamasta hajaannuksesta, joita omien privaattiselitysten syöttäminen ympärilleen oleville aiheuttaa.
Joka hajaannusta kylvää, se hajaannusta niittää, ja saatana sellaisesta kiittää. Onhan paholaisen koko pahuuden lähtökohta siinä että se on luopunut elävästä yhteydestä Jumalan kanssa.
Sen sijaan yhteyden tavoittelu ja rakkaus toinen toistaan kohtaan ovat oikean uskon elämän merkki. Yhteyden ja rakkauden kylvämisestä seuraa että myös saa osakseen yhteyden ja rakkauden satoa. Mitä enemmän kylvää rakkautta, sitä enemmän myös itse saa vastaanottaa rakkautta.
Risto
Turhaan sanot: ”Älä enää käytä —.” Kääntämisessä on käännettävä nimenomaan ajatus ja sekin kohdemaan kieliopin mukaisesti.
Viittaamassani tekstissä olen antanut seuraavan selityksen:
”Baptizo sana on kreikkalaisessa ympäristössä merkinnyt peseytymistä, pestyksi tulemista. Tämä on frekventatiivinen muoto sanasta bápto, kastaa, panna veteen. Sanajuuri ‘bath’ esiintyy myös ruotsina sanassa ‘bada’, ‘kylpeä’ tai englannin ’bath’, pesu, kylpy –sanassa. Baptízo –sanaa on myös käytetty rituaalisessa merkityksessä, tehdä itsestään rituaalisesti, uskonnollisesti puhdas.
Kristillisissä teksteissä baptízo esiintyy ainoastaan rituaalisessa merkityksessä, kastaa tai kastetuksi tulemista. Sana baptízontes on tässä yhteydessä käännetty kastakaa (näin 1992 käännös ja Bibel 2000) tai kastamalla (näin 1938 käännös). Nämä ovat tavanomaisen lukemisen mukaan täysin päteviä käännöksiä.
Tässä yhteydessä haluan kuitenkin syventää juttua ja nostaa esiin sanan kieliopillisen muodon annin. Baptízontes on aktiivin partisiippi monikon nominatiivi.
Muoto on aktiivi. Ilmauksella on subjekti joka toimii. Sanan subjektina on lähetetyt, Jumalan virran yli kantamat, ne jotka on lähetetty kansoja opetuslapsiksi tekemään.
Muoto on monikollinen. Jumalan liikkeelle panemat toimivat ryhmänä, kokonaisuutena. Opetuslapseuttaminen ei ole yksityisyritystä, vaan kaikkien yhteisöön kuuluvien yhteinen asia.
Partisiippi on laadun ilmaus. Jeesuksen lähettämät ovat laadultaan kastavia. Kastaminen ei siis alkukielisessä muodossaan ole käskymuoto vaan toimivien ihmisten ominaisuus, heidän laatuunsa kuuluva piirre.
Baptízontes –sanan muoto kertoo että Kirkko on yhteisö, jolle kastaminen on perustavaa laatua oleva tunnusmerkki. Kirkko joka ei kastaisi olisi Matteuksen evankeliumin valossa olemuksensa kadottanut, laatunsa menettänyt.”
Keskustelu käännöksestä lienee turhaa, koska et ota huomioon selviä asioita. Haluat pitäytyä ajatukseen, että kastaminen olisi opetuslapseksi tekemisen väline, etkä suostu muuttamaan mieltäsi selvien loogisten perustelujen vaikutuksesta. Ihmettelen kyllä, vaikka suoraan sanoen en ylläty.
Totean kuitenkin tämän: Jos intät, että ”kastamalla ja opettamalla” on päteva käännös, niin silloin sinun täytyy johdonmukaisesti hyväksyä esim. Luuk. 10:7:n päteväksi käännökseksi:
”olkaa siinä talossa syömällä ja juomalla, mitä heillä on tarjota…”
Kiitos korkeatasoisesta keskustelusta. Itse lisäsin mielenkiintoisen huomion, jonka itse olen tehnyt Juutalaisessa synagogassa vieraillessa. Ensinnäkin heidän ”Messu” noudattaa hyvin tarkasti Kirkon menoja ja kun muistamme, että Kristityt olivat alkujaan Juutalaisia, ja vasta myöhemmin pakanoita, niin on hyvinkin todennäköistä ja oletettavaa, että Juutalaiset käytännöt puhdistettiin Kristillisen opetuksen mukaisiksi, nimenomaan kasteiden osalta (joita oli paljon eri asioihin) ja monen muunkin vanhanliiton seremoniallisina pidetyistä käytänteissä luovuttiin.
Mutta palvelus muoto on säilynyt vuosituhansia muuttumattomina juuri Vanhantestamentin pohjalta, nämä käytänteet siirtyivät ja sekoittuivat luontevasti myös pakanoille. Ei sillä, että niillä sinänsä olisi mitään autuuden kanssa tekemistä.
Kun Juutalainen liitetään ympärileikkauksessa Jumalan tekemään liittoon 8 pv. Ikäisenä niin, sen seurauksena alkaa myös Juutalainen opetus Tooraan. Kun ympärileikkausta vaadittiin myös pakanoilta, niin sen merkitys kumottiin Kristityille ja Uusi Liitto tuotiin esiin kasteessa Jeesuksen nimeen. Opetukseen Jeesus myös kehoittikin kun antoi kaste käskyn. Opetetaankin ennen kastetta vai kasteen jälkeen, on sivuseikka, koska Jumala yksin lahjoittaa Sanassa uskon kastettavalle. Milloin ja miten Usko syntyy? Kuka sen voi tietää? Uskomme kuitenkin, että Jumala sen antaa, kun uskomme kastettavan lapsen Jumalan huostaan ja opetamme tämän Tien lapselle.
Kaste nimenomaan pyyhkii pois ympärileikkauksen liiton Kristityiltä. Messiaaniset Juutalaiset saattavat edelleenkin ympärileikkauttaa poikansa, mutta saattavat myös kastaa lapsensa. Myös aikuisena kastetaan. Tämä kertoo kastetapojen moninaisuudesta, mutta uudelleen kastamista vastustavat kaikki. Yksi kaste riittää ja tämän hyväksyminen olisi Kristittyjen voitto kaikkialla maailmassa.
Kun Helluntailnen liittyy vanhaan kirkkoon, niin uudelleen kastamista ei suoriteta, vaan kaste pätee, mutta toisinpäin on ikävä kyllä vielä asia toisin. Vauvana kastamista ei tunnusteta monissa reformoidussa kirkko kunnassa.
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni” Joh.6:37
Tuossa kannattaa kiinnittää huomio alkuun: ”Kaikki minkä Isä antaa” joka kuvaa asian ydinlogiikan Raamatussa, myös tässä kaste asiassa.
Ismo,
imeväiskaste ei ole raamatullinen kaste, joten imeväisenä kastetun ottama/saama kaste ei ole uudestikaste.
Kaste oli alussa evankeliumin kuulemista ja uskomista seurannut vastaus Jumalan kutsuun. ”Ne, jotka ottivat hänen sanansa vastaaan, ne kastettiin”. Samariassa ”miehet ja naiset” kastettiin. Jne.
Kasteessa tapahtui automaattisesti sellainen tunnustus tai tunnustautuminen Jeesukseen, jonka Jeesus asetti pelastuksen ehdoksi. Kaste siis pelasti, mutta vain sellaisessa asemassa ja käytössä kuin se oli alussa.
Syntien anteeksisaaminen luvataan myös synninpäästössä Johanneksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan (Joh. 20:23). Ja on monia muitakin lupauksia liittyen pelastumiseen.
Imeväiskastetta ei löydy kristillisestä kirjallisuudesta ennen 100/200-lukujen taitetta.
Perisyntiopin teologiaa, jolla sitä on perusteltu, ei tunneta varhaisimmassa kirkossa. Sen ajan kirkkoisät nimittivät vauvoja viattomiksi. Perisyntioppi syntyi selitykseksi sille, että kirkko kastaa lapsia. Vauva ei pelastu kadotuksesta kasteessa. Tällaiset seikat on hyvä tietää ja tunnustaa.
Lapsikasteelle perustuva kirkkojärjestälmä on siis väärällä pohjalla. Koko kansan muodostama seurakunta ei ole raamatullinen. Kristuksen seurakunnan tulee muodostua Häneen uskovista ja häntä seuraavista. Siihen ei tule automaattisen vauvakasteen kautta kuulua lukemattomia, jotka esimerkiksi kieltävät Jeesuksen herruuden ja elävät välittämättä Hänestä.
Muuten: kun kirjoitit juutalaisilta ”kristityille” siirtyneistä käytänteistä näin: ”Ei sillä, että niillä sinänsä olisi mitään autuuden kanssa tekemistä”, niin tarkoititko, että kasteella ei ole mitään tekemistä autuuden kanssa? Oletko siis eri mieltä Matiaksen kanssa?
Risto
Perisyntioppi on tunnettua jo Vanhassa testamentissa.
Kaste pelastaa. 1. Piet. 3:21. Tämä on niin selvää sanaa, että sen vastustaminen on yhtä kuin Jumalan sanan kieltäminen. Tässä ei ole mitään ikärasismia. Sama tie pelastuksen yhteyteen koskee niin vastasyntynyttä kuin elämänsä iltapuolella elävää.
Alkukirkko on aina kastanut ihmiset kokonaisina talouksina vauvasta vaariin. Raamatun ajan talouksissa samassa talossa saattoi asua isovanhemmat, useampi poika perheineen sekä toisinaan vielä isompi tai pienempi määrä palveluskuntaa. Kun perheen pää oli tehnyt päätöksen perheen kääntymyksestä ja aikuiset olivat saaneet riittävästi opetusta, niin silloin kaikki saivat uskon osallisuuden pyhän kasteen välityksellä pienimmästä isoimpaan.
Kun kristittyyn perheeseen sitten syntyi vauva, niin kohta kun pappi saatiin paikalle toimitettiin kaste.
Jo Paavalin opettajan Gamalielin isoisä Hillel oli käyttänyt Punaisen meren ylitystä kasteen perusteluna. Kansa sai kasteen. Tähän Paavali liittyy 1. Kor. 10 luvussa.
1.Korinttolaiskirje:
10:2 ”ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä”
Kansan mukana oli kaikenikäisiä ihmisiä. Tässä on myös sama sanoma kuin Matteuksen kastekäskyssä. Kokonaiset kansat kokonaisina kansoina pitää kasteen kautta ottaa Jeesuksen opetuslapseksi.
Matias,
vastaanpa vielä kirkkohistorialliseen argumentointiisi. Kirjoitit Nikea I päätöksiin liittyen:
”Jos vähääkään käyttää historian realismia, niin kuinka nuo erilaisten kidutusten ja vainojen läpi käyneet ihmiset, monetkin pahoinpitelyissä invalidisoituneet, olisivat luopuneet oikeana pitämistään opeista.”
Ensinnäkään se, että melkein kaikki päättäjät olivat joutuneet kärsimään uskonsa tähden, ei tee heistä erehtymättömiä. Varhaiskirkon isät eivät mitenkään voineet olla erehtymättömiä – se näkyy jo siitä, että heillä oli paljon eriäviä mielipiteitä. Myös kasteesta.
Onko syytä olettaa, että juuri oikea linja pääsisi voitolle valtion kanssa liittouneessa valtakirkossa? Ei ole syytä olettaa sellaista. Raamatussa puhutaan suuresta luopumuksesta ja Paavali ennustaa, että hänen jälkeensä oli tuleva susia, jotka eivät laumaa säästä. Historia kertoo, että niin kävi.
Nikean kutsui koolle Konstantinus tavoitteenaan saada uskonnollinen yhtenäisyys kirkossa, jonka hän halusi kattavan koko kansan. Hän ohjaili kokousta ja sen jälkeen koko kirkkoa.
Muistelen lukeneeni Jaroslav Pelikanilta, että varhaisissa kirkolliskokouksissa useimmilla piispoilla ei ei yleensä juurikaan hajua keskusteltavista asioista. Muutamat voimakkaimmat henkilöt ohjasivat kaikkea ja muut seurasivat ymmärtämättä paljonkaan. Joku on myös todennut, että Nikean tunnustuksen ”yksi kaste” olisi merkinnyt siihen aikaan esimerkiksi jerusalemilaisille uskovien kastetta.
Ylipäänsä on väärin olettaa, että 200- ja 300-luvuilla valtakirkon asioista keisarin johtamina päättäneet johtajat eivät olisi voineet erehtyä. Meidän aikanamme on loppujen lopuksi helpompi analysoida, mitä silloin tapahtui ja miksi. Ja olen varma, että jos monet, jotka silloin liputtivat imeväiskasteelle perustuvan kansankirkon puolesta, olisivat nähneet millainen kristittyjen verta vuodattanut valtakoneisto katolisen kirkon ja valtion liitosta syntyisi, niin he olisivat harkinneet ratkaisujaan uudestaan. Mutta niin piti varmasti käydä.
Ihmettelin muuten sinun logiikkaasi, kun kirjoitit vastauksen Jarin mainintaan kirkon suorittamista vainoista. Totesit siihen pelottelevaan tyyliin, että jos syyttää kirkkoa niistä, niin silloin syyttää itse asiassa Jumalaa. No, Jarille – niin kuin minullekaan – todellinen Kristuksen kirkko ja ruumis ei ole se valtarakennelma, joka maailman ystävyyttä hakien hakien liittoutui maallisten hallitsijoiden kanssa. Todellisen kirkon muodostavat ne, jotka seuraavat Jeesusta sydämestään vapaaehtoisesti. Hedelmistään puu tunnetaan.
Kun me siis toteamme, että valtion ja kirkon muodostaman liittouman kokoama 30 000 hengen ristiretkijoukko surmasi Bezerin kaupungin kaikki 60 000 asukasta vuonna 1209, koska osa heistä oli valdolaisia, niin silloin emme tarkoita kirkolla todellista raamatullista Kristuksen ruumista, seurakuntaa tai kirkkoa, vaan sellaista järjestelmää, joka ei oikeasti ole raamatullinen kirkko. Todellinen kristitty ei ensinnäkään tappaisi ketään vaikka pitäisikin häntä harhaoppisena. Eikä hän varsinkaan toimisi kuten ristiretken sotapäällikkö Simon Montfartilainen. Kun häneltä kysyttiin, että miten voidaan erottaa lahkolainen muista, niin hän vastasi, että ”Tappakaa heistä kaikki. Herra tietää, ketkä ovat Hänen omansa”.
Nikean johtajat eivät varmasti olisi halunneet, että Kristuksen nimissä suoritettaisiin sellaista vainoa kuin mitä myöhemmin tehtiin. He olisivat taatusti kavahtaneet ajatusta, että uskovien kastetta kannattavia surmattaisiin tuhansittain kuten tapahtui reformaation aikaan. Se ei ollut kristillistä toimintaa.
Risto
Mielestäni käsityksesi Nikean kokouksen kasteopetuksesta on täysin virheellinen.
Nikean kokouksessa kaste saa saman merkityksen, mitä sillä oli jo Pietarin helluntaisaarnassa eli se täysin varma vakuutus, että syntien anteeksianto annetaan nimenomaan kasteen välityksellä ja että Pietarin sanoma, että kaste välittää Pyhän Hengen lahjan myös lapsille.
teknon, τέκνον, ου, τό ,
Synnyttää -verbistä muodostunut sana:
”Se mikä synnytyksessä tulee esiin”, ”synnytyksen tulos”, ”synnytetty”,
”vauva”, ”pikkulapsi”, ”lapsi”, ”penikka”, ”pentu”, ”jälkeläinen” jne.
Vrt. Ap.t. 21:21 missä puhutaan ympärilaikattavista lapsista eli siis viikon ikäisistä.
Ympärileikkaukseen viittaaminen tapahtui jo paljon ennen Nikean kokousta. Otettakoon tähän esimerkiksi Karthagon kirkolliskokousta 250 -luvulla. Siellä tuli kasteikä esille.
Varhaisempi eli alkuperäinen käytäntö oli että lapsi kastetaan kohta kun pappi saadaan paikalle.
Kokouksessa ollut uutuus eli esitetty uusi vaihtoehto oli että kaste voidaan siirtää viikon päähän synnytyksestä ja tähän pantiin perusteluksi ympärileikkauksen ikä, kahdeksas päivä eli seuraavalla viikolla sama viikonpäivä.
Esityksestä seurasi melkoinen kirjeenvaihto jo ennen kokousta. Kokouksen päätös oli että lapsi on kastettava kohta kun pappi saadaan paikalle.
Joten sellaiset lähteet jotka väittävät Nikean kokouksen päätöksen synnit anteeksi antavasta kasteen sakramentista muka vain henkisesti vartuneelle väelle tulevana kasteena ovat temmanneet väitteensä tuulesta. Tällaisilla on valtavan suuria aukkoja historian tuntemuksessaan.
Matias Roto toteat minulle seuraavasti:
””Koska olen toisinaan huomannut teksteissäsi ajatuksia, joissa mielestäni ei riittävästi ole huomioitu yhteiskunnan tarvetta suojella itseään ulkonaisia vaaroja vastaan, vaan on ajateltu ettei uudestisyntynyt mukama osallistu isänmaan puolustukseen, niin otan tähän mukaan kirkkomme opetuksen yhteiskunnalliseen toimintaan liittyen. ””
Tuossa onkin juuri perustavaa laatua oleva selkeä virhe mitä uudestisyntynyt on, siis mikä on uudestisyntyneen Isän maan, onko se täällä suomessa suomi, ei ole vaan Jumalan valtakunta.
En puolusta yhteiskuntajärjestystä väkivallalla missään tapauksessa koska Jumalan tahto on rakastaa myös vihollisia, siis kun rakastan niin en voi tehdä mitään väkivaltaa.
Kirjoituksissasi on väännetty juuri päinvastaiseksi lause ”ennemmin tulee totella Jumalaa”, siis kun Jumala selkeästi kieltää tappamisen niiin kuinka voisin tarttua aseeseen? Nyt on väännetty Jumalan tahdoksi puolustaa yhteiskuntaa vaikka asein.
Ari
Ole hyvä ja ajattele minkälaisessa maaperässä oppi lapsikasteen kieltämisestä on syntynyt. Se syntyi saksalaisen talonpoikaiskapinan kannattajien parissa. Ja kun sitten yhteiskunta Zwinglin hallitsemassa kaupungissa pakotti kastattamaan lapsensa niin tuo uhmahenki sai ilmauksensa, ettei ainoastaan kieltäydytty kastattamasta lapsiaan, vaan jopa aikuiset ottivat uudelleen kasteen näin pilkaten aidon kristillisen kasteen merkitystä Jumalan antaman pelastuksen välittäjänä ja sen sijaan pantiin täytäntöön oman kapinallisen hengen uho tammikuussa 1525.
Tuon talonpoikaiskapinan aikana kuoli noin 100 000 – 200 000 ihmistä tutkijain laskentatavasta riippuen, mitä lasketaan mukaan ja mitä katsotaan toisista syistä syntyneinä.
Onko tällaisen vyöryn käyntiin saattaminen sitä mainitsemaasi ja kehumaasi hyvää hedelmää?
Joten Ari hyvä. Jospa lopettaisit tämän kaltaisten varsinaiseen aiheeseen liittymättömien heittojen tekemisen ettei tarvitse joka kerta muistuttaa sananlaskua: ”Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.”
Otin tämän esille koska tämän keskustelun varsinainen teema on kaste ja se miten kasteeseen sisältyy Kristus ja sen takia koko evankeliumi (vaikkakaan tarkoitukseni ei ole kasteesta kiistely, vaan kasteen ihanan yltäkylläisen ja täyteläisen riemusanoman esittäminen siitä, miten meillä on pelastus ja Pyhän Hengen ihana lahja kasteen hyvyyden runsauden rajattomassa rikkaudessa).
Olen aikoinaan tehnyt teologiseen etiikkaan aineen talonpoikaiskapinan ajalta, joten yhtä ja toista tiedän tuon ajan historiasta, vaikka toki moni muu asiaa enemmän tutkinut tietää enemmänkin.
Risto
Lähetyskäsky lähtee siitä että kokonaiset kansat on saatava mukaan kirkon jäsenyyteen. Niin kauan kuin yhdenkin kansan yksi jäsen on vielä kirkon ulkopuolella lähetyskäsky on vielä kesken.
Toinen asia on että kokonaiseen kansaan mahtuu myös niitä jotka ovat porukassa mukana mutta eivät ole sisäisesti kypsyneet uskossa elämiseen. Erottelun tekeminen ei kuitenkaan ole meidän ihmisten tehtävä. Vain Jumala yksin on sydänten tuntija. Vain hän voi nähdä ja tuntea ihmisen, jopa paremmin kuin ihminen itse.
Mikäli hallitset kreikan kielen, niin silloin myös tiedät että sana ἐκκλησίᾳ, ekklēsia, tarkoittaa arkikielessä kansan kokoontumista yhteiseen kokoukseen. Tästä sitten seuraa kirkollinen merkitys yhteiseen pyhään kokoukseen kokoontumisesta ja edelleen ”Jumalan eteen kokoontuneitten joukko”, joten kyseessä on vanha suomalainen ilmaus ”seura – kunta”eli ”yhteenkokoontuneitten – yhteisö”.
Sen sijaan on ”porukkaa hajoittavien” eli ”eriseuraisten” eli ”yhteisöä lohkoihin jakavien” eli ”lahkolaisten” tulkintaa ottaa sanasta sellainen käsitys että sanan merkitys olisi ”yhteisöstä erilleen kutsuttujen joukko”.
(Muista Wittgensteinin ajatus: ”Don’t ask for the meaning! Ask for the use!”)
Varmaankin olet myös tietoinen siitä, että sana kirkko tarkoittaa ”Jumalan kansa”, koska se on lyhenne sanasta ”kyriake ekklesia”. Tästähän sitten eri kielet ovat lyhentäneet erilaisia muotoja, toiset rakentaen kyriake -sanan pohjalle ja toiset ekklesia -sanan pohjalle.
Sinähän tiedät että Raamatussa tuo sana yleensä tarkoittaa kirkkoa. Otetaanpa tähän vaikkapa eri käännöksiä englanniksi Ef. 1:22 jakeesta missä tuo ekklesia -sana esiintyy. Vastineeksi näissä tulee ”church” = ”kirkko”.
New International Version
And God placed all things under his feet and appointed him to be head over everything for the church,
New Living Translation
God has put all things under the authority of Christ and has made him head over all things for the benefit of the church.
English Standard Version
And he put all things under his feet and gave him as head over all things to the church,
Berean Study Bible
And God put everything under His feet and made Him head over everything for the church,
Berean Literal Bible
And He put all things under His feet and gave Him to be head over all things to the church,
New American Standard Bible
And He put all things in subjection under His feet, and gave Him as head over all things to the church,
King James Bible
And hath put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
Holman Christian Standard Bible
And He put everything under His feet and appointed Him as head over everything for the church,
International Standard Version
God has put everything under the Messiah’s feet and has made him the head of everything for the good of the church,
NET Bible
And God put all things under Christ’s feet, and he gave him to the church as head over all things.
New Heart English Bible
He put all things under his feet, and gave him to be head over all things for the church,
Aramaic Bible in Plain English
And he has put everything into subjection under his feet, and he has given him who is higher than all as The Head of the church,
GOD’S WORD® Translation
God has put everything under the control of Christ. He has made Christ the head of everything for the good of the church.
New American Standard 1977
And He put all things in subjection under His feet, and gave Him as head over all things to the church,
King James 2000 Bible
And has put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
American King James Version
And has put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
American Standard Version
and he put all things in subjection under his feet, and gave him to be head over all things to the church,
Douay-Rheims Bible
And he hath subjected all things under his feet, and hath made him head over all the church,
English Revised Version
and he put all things in subjection under his feet, and gave him to be head over all things to the church,
Webster’s Bible Translation
And put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church,
Weymouth New Testament
God has put all things under His feet, and has appointed Him universal and supreme Head of the Church, which is His Body,
Matias Roto ohitat taasen selkeän asian jota toin esille, siis mikä on uudestisyntyneen Isän maa?
Voiko uudestisyntynyt puolustaa Isän maataan asein?
Kun Jumalan tahto on rakastaa vihollisia niin voiko uudestisyntynyt tarttua aseeseen tappaakseen?
Ari
Miksi jankutat? Milloin otat opiksesi?
Olen jo ties kuinka monta kymmentä kertaa vastannut kysymykseesi, mutta sinä jatkat kuin et olisi koskaan aikaisemmin mokomaa kysynyt.
Ensinnäkin: Tämän ketjun aiheena ei ole käsite ”oikeutettu sota”.
Toiseksi: Tämän ketjun tarkoituksena on pyhän kasteen ihanan lahjan esilläpito, koska kaste on niin valtavan suloinen ja koko elämään onnen ja autuuden tuova lahja, että Jumala itse tulee luoksemme elämään meidän kanssamme ja asettuu asumaan sisimpäämme.
Matias Roto en tietääkseni ole kysynyt tätä asiaa ennen, siis sodista on ollut puhe mutta siitä mikä on uudestisyntyneen suhde aseen käyttöön ei ole ollut, eikä muistaakseni siitä mikä on uudestisyntyneen Isän maa.
Sinulle usko näyttää olevan kansan kokoinen juttu, minä taasen uskon jokaisen uudestisyntyneen seuraavan jeesusta henkilökohtaisesti.
Siis malta nyt vastata ketä tulee kuunnella ja totella, Jumalaa vai ihmistä kun puhutaan aseen käytöstä sodassa? Saako toisen ihmisen tappaa missään tilanteessa?
Kyllä tämä liittyy kasteeseen selkeästi kun sanot uudestisyntymän tapahtuvan juuri kasteessa, siis Isäksi tulisi Jumala maallisen isän sijaan ja eikö näin myös Isän maaksi Jumalan valtakunta?
Ari
1) Uudestisyntyminen -sana palingenesia esiintyy kaksi kertaa Uudessa testamentissa. Matt. 19 se tarkoittaa koko maailmankaikkeuden muuttumista uudeksi Jeesuksen tullessa takaisin. Tiit. 3:5 se tarkoittaa kasteesta alkavaa uutta elämää. Tuossa sanotaan että kasteessa tapahtuva puhtaaksi peseminen antaa uuden elämän alun eli uudesti syntymisen ja sama kaste antaa samalla kertaa myös Pyhän Hengen uudistuksen. Paha henki ajetaan ulos ja Jumalan Henki asettuu asumaan kasteen saamisessa.
Joh. 3:3, 5 puolestaan puhutaan alkuperäisestä, anothen, syntymisestä eli siis Jumalasta syntymisestä. Tämän syntymisen antaa Pyhä Henki vettä työvälineenään käyttäen: ”vedestä ja Hengestä”. Koska vanhan kirkon isät näkivät tässä saman ilmiön kuin Tiit. 3:5:ssä niin he siirsivät Tiituksen kirjeen käyttämän merkityksen myös tähän Johanneksen evankeliumin kohtaan ja alkoivat nimittämään tuota Jumalasta syntymistä uudestisyntymiseksi.
Raamatun puheen mukaan jokainen kastettu on uudestisyntynyt. Kun siis puhumme miten uudestisyntyneen pitää suhtautua mihin tahansa kysymykseen vastaus koskettaa kaikkia Jumalan lapsia eli kaikkia pyhiä eli kaikkia kastettuja.
2.) Ei ole olemassa kahta erillistä moraalilakia, toinen uskoville ja toinen ei kastetuille, vaan yksi ja sama laki koskee koko ihmiskuntaa. Jumalan laki kertoo, että kaikki ihmiset, niin pyhät kuin pahat, ovat syntiä tehneet. Luepas kaikki kaikki-sanat Roomalaiskirjeen alkuluvuista niin huomaat että Jumalan sana todistaa että _ k a i k k i _ ovat syntiä tehneet.
Siis aivan _ k a i k k i _ .
Sitten evankeliumi kertoo, että kaikki on vanhurskautettu armosta, uskosta eli ilman meidän omia tekojamme, yksistään Kristuksen tähden.
Siis _ k a i k k i _.
Roomalaiskirje:
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Tässä kohdassa ihmisen omat työt ovat pelastuksen asiassa uskon vastakohta.
3) Olen tehnyt hakukoneessa tutkimusta ja todennut että Raamattu ei tunne sanaa ”henkilökohtainen usko” eikä myöskään ”yksilöllinen usko”. Sen sijaan löytyy lukuisia raamatunkohtia, joissa puhutaan meidän ”yhteisestä uskostamme”.
Laumasta pois juossut lammas oli mennyt henkilökohtaisia teitänsä. Niinpä hän oli tuhon oma. Ellei paimen olisi häntä hakenut takaisin lauman yhteyteen niin hänestä olisi tullut susien ruokaa.
Jeesus puhuu myös viinipuusta ja sen oksista. Hän ei puhu erillisten oksien pinosta, eli yksilöllisen erillään olevien uskovien yhteen kasaan saattamisesta, vaan hän puhuu yhdestä ainoasta puusta, mihinkä kaikki oksat ovat elimellisesti liitetty yhteen.
Kristus on uskovien yhdistäjä yhdessä ainoassa uskossa eli Kristus-uskossa. ”Usko on yksi.”
Ari
4) Yhteiskunnalla on lupa puolustautua niin rikollista väkivaltaa vastaan oman yhteiskuntansa sisällä kuin omaa isänmaataan vihollisen hyökkäystä vastaan.
Apostolien tekojen 10 luvussa kerrottu Kornelius oli Rooman armeijan upseeri. Pietari ei pyytänyt häntä luopumaan upseerin ammatista vaan Pyhän Hengen johdatuksesta otti hänet kasteen kautta Kristuksessa pyhitettyjen joukkoon eli Jumalan lapseksi eli kirkon yhteyteen.
Myöhemmin hänestä tuli Kesarean ensimmäinen piispa jota hän hoiti elämänsä loppupuolella. Hänen seuraajiaan Kesarean piispan istuimella oli meille Jerikosta tunnettu Sakkeus, hänkin elämänsä loppupuolella.
Suomen tilanne, missä vielä noin 70 prosenttia kansalaisista kuuluu kirkkoon, johtaa helposti ajattelussamme objektiiviharhaan. Tilanne ei muualla maailmassa todellakaan ole tällainen. Suomen tilanne on maailmanlaajuisesti hyvin poikkeuksellinen, vielä ainakin vähän aikaa.
Lapsikasteeseen perustuvien protestanttisten kirkkojen, jotka varsin usein ovat myös hyvin liberaaleja, jäsenmääräkäyrät lähes kaikkialla osoittavat voimakkaasti kaakkoon. Tätä kokonaiskuvaa ei olennaisesti muuta se, että joukossa toki on myös raamattu-uskollisuuteen pyrkiviä kirkkokuntia, myös luterilaisia. Näitä kirkkokuntia, esimerkiksi tiettyjä Pohjois-Amerikan luterilaisia kirkkokuntia, kunnioitan suuresti.
Suomen luterilaiset ovat reformaatiojuhlissaan unohtaneet lähes täysin sen, että ylivoimaisesti suurimman osan protestanttisesta kristikunnasta ovat jo pitkään muodostaneet uskovien kastetta harjoittavat, valtiosta erilläään olevat ryhmät. Lähivuosikymmeninä tilanne uskovien kastetta harjoittavien ryhmien eduksi tulee olemaan vielä paljon nykyistäkin suurempi. Historiallisessa katsannossa uskovien kasteen harjoittajat ovat se elinvoimainen ja dominoiva osapuoli.
Olemme maailmanlaajuisesti palaamassa alkuperäiseen tilanteeseen: Usko toimitetaan vain ja ainoastaan uskoon tulleille henkilöille. Näin asian pitää ollakin. Pelkkä lapselle toimitettu kaste, ex opere operato, ei tee kenestäkään uskovaa. Usko on aina vapaaehtoista ja opetuslapseuteen perustuvaa tietoista toimintaa.
Jari
Maailmanlaajuiset uskontotilastot kertovat että eniten uusia jäseniä keräävät kirkot ovat katoliset ja karismaattiset liikkeet. Osittain nämä kaksi menevät päällekkäin siinä että katolisen kirkon sisällä oleva karismaattinen liike on viisi kertaa suurempi kuin helluntailaisperäiset ja protestanttisten kirkkojen karismaattiset piirit yhteensä.
Jokainen paavi on jo yli puolen vuosisataa vuotta aina virkaan astuessaan ilmaisseet tukensa heidän kirkkonsa karismaattiselle liikkeelle. Kirkon hierarkia ja liike toimivat hyvässä yhteisymmärryksessä.
Ortodoksit puolestaan korostavat sitä että kirkko itsessään on Jumalan karisma.
Kirkon alkuperäinen tapa kääntyä on ollut kokonaisten perheiden kääntyminen samalla kertaa kirkon yhteyteen. Vauvasta vaariin kaikki on kastettu yhtä aikaa.
Sama tapa menee eteenpäin edelleen lähetyskentillä, kun esimerkiksi äiti ja lapsi kastetaan yhtä aikaa tai meidän armaassa kotomaassamme, kun vieraassa uskossa elänyt kokonainen perhe kastetaan yhtä aikaa.
Lähetyskäskyn olemukseen kuuluu että kansat tuodaan kirkon yhteyteen kokonaisina kansoina. Tämä on tavoite.
Kaste siirtää meidät pyhien yhteyteen:
1.Korinttolaiskirje:
1:30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
—
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
Matias,
mitähän tilastoja oikein olet lukenut? Maailmassa on pelkästään klassisia helluntailaisia ainakin 115 miljoonaa, Wikipedian mukaan. Baptisteja lienee ainakin 110 miljoonaa. Tähän päälle tulevat perinteisten uskovien kastetta harjoittavien kirkkokuntien lisäksi erilaiset uuskarismaattiset ja uushelluntaiset ryhmät, joita on, vähän laskutavasta riippuen, vähintäänkin satoja miljoonia.
Uskovien kastetta harjoittavia protestantteja on siten, tiukastikin laskieen, vähintääkin satoja miljoonia. Eikä tässä ole mukana karismaattiasia katolilaisia. He ovat katolilaisia, eivät protestantteja.
Väite siitä, että katolisen kirkon sisällä oleva karismaattinen liike olisi viisi kertaa suurempi kuin helluntailaisperäiset ja protestanttisten kirkkojen karismaattiset piirit yhteensä, ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Tällä tilastollahan kaikki katolilaiset, ja vähän ylikin, olisivat karismaatikkoja!
On tärkeää havaita, ettei uskovien kastetta harjoittava yhteisö ole synonyymi karismaattiselle yhteisölle. Ei sinne päinkään. Myös uskovien kastetta harjoittavista löytyy karismaattisuuteen varauksellisesti, jopa kielteisesti, suhtautuvia, esimerkiksi usein baptistit. Samoin myös varsinkin perinteisistä helluntailaisista löytyy ryhmiä, joita ei voitane pitää kovinkaan karismaattisina.
Jari
Kiitos näkökantasi selventämisestä.
Olen seurannut vain yleisellä tasolla erinäisissä yhteyksissä tulleita tietoja niin lähetystyön yhteistyöelimissä, Kirkkojen maailmanneuvoston, Luterilaisen maailmanliiton sekä muutaman muunkin kirkkokunnan kansainvälisistä yhteiselimistä.
Näistä on vuosien kuluessa syntynyt tuo yleisvaikutelma, jonka pohjalta kirjoitin.
Mitään erityistä tilastoa joka yhdellä linkillä näyttäisi tuon mielikuvani puolesta tai sitä vastaan en nyt osaa sanoa.