Kohtujen hallitsijat

Olen käynyt toisaalla keskustelua siitä, miten esimerkiksi puhujat saarnoissaan yrittävät tavallaan hallita naisten kohtuja; siellä kuuluu kasvattaa lapsia se määrä mitä Jumala antaa eikä saa ehkäistä. Eivät kaikki puhujat näin tee, mutta aika useat.

Sen ymmärrän paremmin, jos asiasta puhuu omakohtaisesti, ettei uskalla alkaa ehkäistä, mutta jos kehottaa ottamaan lapsia vastaan uupumuksesta huolimatta ja ripustelee myllynkiviä ehkäisijöiden kaulaan, sitä en ymmärrä enkä hyväksy. Se johtuu näin ainakin tällaisen tosi vakavasti otettavan kyökkipsykologin mielestä vallanhalusta. Toisen sielunautuudesta huolehtimisella en usko asialla olevan mitään yhteyttä, mutta uskokoon kukin asian niin kuin haluaa. Tietty ehkäisykieltoa rummuttelevat puhujat olisivat itse parhaita kommentoimaan asiaa, tervetuloa niin tekemään.

En tiedä, onko minulla valikoiva tai huono muisti, Dementia tai Alzheimer vai kaikki neljä yhtä aikaa, mutta en muista koskaan ajatelleeni tai puhuneeni edes vl-liikkeen aikoinani, että voisin antaa kenellekään neuvoja kohtunsa käytöstä. Jos joku muistaa tällaisen tapauksen, niin ottaisitko ystävällisesti tai mieluummin hyvin äkäisesti yhteyttä minuun vaikka s-postitse? vuklu@hotmail.com

Mutta en tiedä, mitä olisin sanonut, minkälaisen neuvon antanut, jos joku olisi liikkeeseen kuulumisen aikoinani suoraan purkanut minulle ahdistustaan vastenmieliseksi kokemastaan synnytysrumbastaan seuraavien muualla käymäni keskustelun kommenttien mukaisesti (olen saanut luvan käyttää kommentteja blogissani):

 

Toiset äidit/naisetkin sitä toisen kohdunhallitsemista tekee, ei vaan puhujat. Niin monesti kipuilin ystävilleni tästä asiasta, pelkäsin psykoosia, itsemurhaa, perheen hylkäämistä ja aina oli sama ”lohdutus”.. ”onhan se vaikeeta, ei kukaan HALUAIS isoa perhettä, mutta jos haluaa olla uskovainen, pitää luottaa, että Jumala kyllä niitä voimia antaa” monesti sanoin ääneenkin, että missä MUN voimat, kuinka kauan niitä pitää luottavaisesti odottaa? Kunnes vihdoin ymmärsin. Minun kohtu. Minun lapset. Minun avioliitto. Minun päätös. Muistan ajatelleeni silloin että menen sitten vaikka helvettiin lasteni hyvinvoinnin vuoksi. Omanikin. Voi sitä onnen määrää kun kuopus täyttää kohta X, eikä tarvii jatkuvasti pelätä raskautumista.”

”Mutta kun yritetään ”rakkaudella” pitää kaidalla polulla. On siinä myös muuta. Nimittäin kateus. Muistan kun ensimmäisiä kertoja puhuin ehkäisystä ”sairaudenhoitona”, niin eräs ystävä sanoi että: ”onko se sitten reilua, että joku voi käyttää ehkäisyä ja edelleen pitää itseään uskovaisena kun toinen ei voi ja kuka sen määrittää onko ihminen niin masentunut, että ehkäisyä voi käyttää?” Toisin sanoen: ”epäreilua että sun elämä helpottuu ja itse joudun jatkamaan tätä lastentekoa vaikken itsekään haluais”.”

”Kateudesta tuli mieleen muisto: Ollessani vl-keskiössä puhuin eräälle XX lapsen äidille vaikeista raskauksistani ja kokemistani komplikaatioista. Odotin lasta ja kerroin, miten kovasti minua pelottaa. Mainitsin myös, että tämä on ehkä viimeinen raskauteni. Hämmästyin, kun tämä XX lapsen äiti ei tukenutkaan minua vaan käski olemaan onnellinen vaikeista raskauksista ja sektioista. Hän sanoi tietävänsä useita äitejä, jotka toivoivat komplikaatioita, jotta saisivat lopettaa synnyttämisen.”

”Ihan avoimesti ystävät päivittelivät sitä, kun olivat tulleet raskaaksi. Siihen asti, kun tajusivat, että hyväksyn ehkäisyn. Sanoin myös aina suoraan, että lapsen pitäisi aina olla oikeasti toivottu. Nykyään nämä samat äidit eivät koskaan päivittele asiaa minun kuullen, vaan ovat ylikorostuneen jaksavia seurassani. Jotenkin ahdistaa, kun en pidä sitä aitona käytöksenä. Kun tajusin vielä pitää suuni kiinni, tuli oikeesti sellainen olo, että on ihan yleistä ja oikein toivoa ettei tulis raskaaksi. Olen kuullut parista suusta: Paska, taas raskaana.. Ei tuollaisesta ketään puhutella, koska opetetaan, että raskastahan se on, mutta Jumala antaa voimat. Minusta tuo ei oo mitään lapsirakkautta. En voinut olla hiljaa, minkä sitä luonteelleen voi.”

”Samaa olen järkyttyneenä kuunnellut jo pitkään. ”Haluan luottaa…voi paska oon raskaana” ja sit se syntymätön raukka tuomitaan syvimpään helvettiin ja manataan 9 kuukautta ko ”mä en HALUA enempää lapsia!!” Mihin se luotto siinä vaiheessa katoaa? Niin kieroa. Myös sekin on kamalaa kun niin monella on kauhea synnytyspelko. Sanoinkin tässä taannoin jollekin, joka pelkäs sitä et jos joutuu vielä synnyttämään, että kukaan ei pakota sua synnyttämään. Siihen ei suvaittu edes vastata. Vissiin sen verta ala-arvoinen kommentti.”

”Pakko vielä lisätä tuohon että tiedän kyllä, että ne on yhtä uhreja kun minäkin olin kun yrittävät lapsenteolla ansaita autuutta/välttää helvettiä….mut silti se on järkyttävää kuulla sitä viattoman lapsen jatkuvaa manaamista.”

 

Näin. Ihan mahtavaa, että vl-äidit uskaltavat nykyään noin avoimesti ja rehellisesti avata tuntojaan lapsiasiassa, minun aikanani tuskat ja ahdistukset pidettiin salassa tai jos niistä puhuttiin, niin verhotummin. Koskaan en ole tuollaisia keskusteluja kenenkään kanssa käynyt. Yhden silloin minua suuresti ihmetyttäneen lausahduksen kuulin erään naisen suusta, kun hän oli juuri tehnyt positiivisen raskaustestin: ”haluaisin niin keskenmenoa, alkaisipa tulla niin veristä vuotoa kuin ikinä!” Noh, myöhemmin tuokin ikävä kohtalo muuttui onnenkantamoiseksi, kuten se useimpien kohdalla käy, mutta ei kaikkien.

Mutta tosissaan kaikki eivät koe, että heidän kohtujaan hallitsee joku muu kuin itse ja jotta en tulisi antaneeksi asiasta yksipuolista kuvaa, laitan linkin toisenlaisten ajatusten siivittämään juttuun:

http://yle.fi/uutiset/lestadiolaisaidit_puolustavat_valintojaan_tiedan_kylla_itse_onko_minulla_hyva_olla_vai_ei/8101269

Ja näin voimme taas itse kukin jatkaa elämäämme omissa todellisuuksissamme, mitätöimättä toistemme kokemuksia sillä, että itsellä on samasta asiasta toisenlainen kokemus mitä jollakin muulla. Mutta kuten tästä kirjoituksesta on havaittavissa, vanhoillislestadiolainen perhepolitiikka on olemassaan joidenkin liikkeen jäsenten kohdalta niin kipeä ja ongelmallinen, että se kaipaa edelleenkin keskustelua.

Tähän asiaan ei liity millään tavalla minun olettamasi mahdollinen katkeruus asiassa, jonka piikkiin koko homma olisi hyvä sysätä. Se ei vain nyt mitenkään onnistu, vaikka kuinka haluaisit. Puhukaamme asiasta, ei siirretä keskustelua minuun, vaikka kuinka mieli tekisi. Aihe ON tärkeä ja ajankohtainen keskusteltavaksi!

 

  1. Upealta kuulostaa, mutta onko pohdittu minkälaisen viestin kirkosta nämä kappelit ja uudet tilat valtakunnan antavat kirkosta ympäröivälle yhteiskunnalle?

    Olisiko ehkä esimerkiksi Pasilan tienoilta löytynyt hyvien junayhteyksien päästä toimivaa pääkonttoria kirkolle? Monissa seurakuntaneuvostoissa pohditaan parhaillaan, että millä tullaan toimeen kiristyvän talouden kanssa, joten myös ylhäältä annettavalla esimerkillä onkin merkitystä.

    • Mahtaakohan tuollaiset kysymykset kiinnostaa kirkon päättäjiä?

      Kyllä mahdollisuus käydä ruokatunnilla kauppatorilla tai kauppahallissa tyrmää kaikki argumentit siirtyä hiukan halvempaan osoitteeseen.

      Selitykseksi keksittiin, että yhteydet eri ministeriöihin ovat niin tiiviit, että oli syytä pysyä lähellä keskustaa…

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.